Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsia ja pitää "tappajakoiran"
07.07.2019 |
Olen seurustellut 3 vuotta miesystäväni kanssa. Hän on vanhempi ja hänellä alkaa olla aikamoisia paineita hankkia lapsia. Itse tiedän haluavani lapsia kyllä, ja estettä ei olisi yrittää piankin. Miehellä kuitenkin on ollut jo minua kauemmin nuori koira, aika perinteistä tappelijarotua. Koira myös antaa aihetta epäluottamukselle vähän väliä. On yrittänyt näykkiä ystäviäni, purrut minulle mustelman ja on aggressiivinen muita koiria kohtaan. Koiran aggressio tulee esille päivittäin. On mustasukkainen tilasta, ruoasta ja ihmisistä.
Itse en ihan ymmärrä, miksi edes hankkia moinen koira kun on tiennyt haluavansa lapsia jo sitä hankkiessaan. Mies ei suostu näkemään sitä, että koira voisi olla vaarallinen lapselle. En pysty odottamaan montaa vuotta mitään miehen tajuamista asian suhteen, ja minun vastuullani on tähän maailmaan lapsia saattaessani heidän turvallisuutensa. Tuntuu että olen umpikujassa. Koira on ja pysyy mutta minä en suostu lapsia sen lähelle hankkimaan, ja tästä emme pääse yli.
Kommentit (51)
Pirjo kirjoitti:
Mikä on tappajakoira? Siskolla on oikea tappaja koira, irlanninsusikoira.
lapset peuhaa sen kanssa kuin viimistä päivää ja koirakin tykkää juosta ja riehua lasten kanssa.
Pitäisikö olla huolissaan?
Irlanninsusikoira on seurakoira. Kuuluu vinttikoiriin, noihin hurjiin tappajiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pirjo kirjoitti:
Mikä on tappajakoira? Siskolla on oikea tappaja koira, irlanninsusikoira.
lapset peuhaa sen kanssa kuin viimistä päivää ja koirakin tykkää juosta ja riehua lasten kanssa.
Pitäisikö olla huolissaan?Irlanninsusikoira on seurakoira. Kuuluu vinttikoiriin, noihin hurjiin tappajiin...
Huolissaan olija on ehkä lukenut, että rodun esi-isät vuosisatoja sitten olivat hurjia metsästys-/sotakoiria ja vielä nykyistäkin isompia. Tuskin sillä nykyään on suurempaa merkitystä.
Minä en suostuisi edes itse asumaan saman katon alla noin käyttäytyvän koiran kanssa. En vaikka koira olisi pelkkä puudeli. En haluaisi jatkuvasti miettiä milloin koira käy seuraavan kerran nilkkaan kiinni, vaikkei pahaa vahinkoa saisikaan aikaan.
Koirarodun valinta jo kertoo että äijä on joku piilevä sekopää.
Linnakundi tai muu hörhö ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirjo kirjoitti:
Mikä on tappajakoira? Siskolla on oikea tappaja koira, irlanninsusikoira.
lapset peuhaa sen kanssa kuin viimistä päivää ja koirakin tykkää juosta ja riehua lasten kanssa.
Pitäisikö olla huolissaan?Irlanninsusikoira on seurakoira. Kuuluu vinttikoiriin, noihin hurjiin tappajiin...
Huolissaan olija on ehkä lukenut, että rodun esi-isät vuosisatoja sitten olivat hurjia metsästys-/sotakoiria ja vielä nykyistäkin isompia. Tuskin sillä nykyään on suurempaa merkitystä.
Tuskin onkaan koska alkuperäinen susikoira kuoli sukupuuttoon. Sitten se ikään kuin rekonstruoitiin uudelleen käyttämällä rotuja joiden linjastosta löytyi alkuperäistä irlanninsusikoiraa, mm joku peurakoira ja tanskandoggi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirjo kirjoitti:
Mikä on tappajakoira? Siskolla on oikea tappaja koira, irlanninsusikoira.
lapset peuhaa sen kanssa kuin viimistä päivää ja koirakin tykkää juosta ja riehua lasten kanssa.
Pitäisikö olla huolissaan?Irlanninsusikoira on seurakoira. Kuuluu vinttikoiriin, noihin hurjiin tappajiin...
Huolissaan olija on ehkä lukenut, että rodun esi-isät vuosisatoja sitten olivat hurjia metsästys-/sotakoiria ja vielä nykyistäkin isompia. Tuskin sillä nykyään on suurempaa merkitystä.
Tuskin irlanninsusikoirat ovat olleet ainakaan nykyistä isompia. Siihen aikaan kun koirarotu jalosti itse itseään, överitapaukset karsiutuivat pois.
Kaikki liian isot, liian pienet, liian pitkät ja muut friikit koirarodut ovat syntyneet 1900-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirjo kirjoitti:
Mikä on tappajakoira? Siskolla on oikea tappaja koira, irlanninsusikoira.
lapset peuhaa sen kanssa kuin viimistä päivää ja koirakin tykkää juosta ja riehua lasten kanssa.
Pitäisikö olla huolissaan?Irlanninsusikoira on seurakoira. Kuuluu vinttikoiriin, noihin hurjiin tappajiin...
Huolissaan olija on ehkä lukenut, että rodun esi-isät vuosisatoja sitten olivat hurjia metsästys-/sotakoiria ja vielä nykyistäkin isompia. Tuskin sillä nykyään on suurempaa merkitystä.
Tuskin onkaan koska alkuperäinen susikoira kuoli sukupuuttoon. Sitten se ikään kuin rekonstruoitiin uudelleen käyttämällä rotuja joiden linjastosta löytyi alkuperäistä irlanninsusikoiraa, mm joku peurakoira ja tanskandoggi.
Näin
Based on the writings of others, Graham had formed the opinion that a dog resembling the original wolfhound could be recreated through using the biggest and best examples of the Scottish Deerhound and the Great Dane, two breeds which he believed had been derived earlier from the wolfhound.[24] Into the mix went the Scottish Deerhound, the Great Dane, and the Dutchess of Newcastle's "Korotai", a Borzoi who had proved his wolf hunting abilities earlier in his native Russia. For an outbreed a "huge shaggy dog" was added, which may have possibly been a Tibetan Mastiff.[19]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tekisi lapsia miehen kanssa, joka on pilannut jo koiransakin. Harva koira on lähtökohtaisesti aggressiivinen, vaan ko. piirre ilmaantuu/vahvistuu väärän kasvatuksen ja kohtelun tuloksena. Nämä ns. taistelukoirarodut ovat usein luonteeltaan pehmeitä koiria, mutta niitä ikävä kyllä ottavat ihmiset, jotka itse ovat hyvin kovia ja aggressiivisia. He kasvattavat koiransa liian kovin ottein, jolloin niistä tulee arkoja ja epävarmoja, mikä sitten näkyy aggressiona.
Vika ei ole koirassa, eikä varsinkaan rodussa, vaan koiran omistajassa.
Ap, etsi itsellesi parempi mies, nykyinen ei ole isämateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirjo kirjoitti:
Mikä on tappajakoira? Siskolla on oikea tappaja koira, irlanninsusikoira.
lapset peuhaa sen kanssa kuin viimistä päivää ja koirakin tykkää juosta ja riehua lasten kanssa.
Pitäisikö olla huolissaan?Irlanninsusikoira on seurakoira. Kuuluu vinttikoiriin, noihin hurjiin tappajiin...
Huolissaan olija on ehkä lukenut, että rodun esi-isät vuosisatoja sitten olivat hurjia metsästys-/sotakoiria ja vielä nykyistäkin isompia. Tuskin sillä nykyään on suurempaa merkitystä.
Tuskin onkaan koska alkuperäinen susikoira kuoli sukupuuttoon. Sitten se ikään kuin rekonstruoitiin uudelleen käyttämällä rotuja joiden linjastosta löytyi alkuperäistä irlanninsusikoiraa, mm joku peurakoira ja tanskandoggi.
Näin
Based on the writings of others, Graham had formed the opinion that a dog resembling the original wolfhound could be recreated through using the biggest and best examples of the Scottish Deerhound and the Great Dane, two breeds which he believed had been derived earlier from the wolfhound.[24] Into the mix went the Scottish Deerhound, the Great Dane, and the Dutchess of Newcastle's "Korotai", a Borzoi who had proved his wolf hunting abilities earlier in his native Russia. For an outbreed a "huge shaggy dog" was added, which may have possibly been a Tibetan Mastiff.[19]
Lisäksi metsästyksessäkin on koirilla eli rooleja. Koira voi joko tappaa saaliin tai pitää sen paikoillaan kunnes isäntä tulee tappamaan, tai koira voi noutaa tapetun saaliin isännälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en tekisi lapsia miehen kanssa, joka on pilannut jo koiransakin. Harva koira on lähtökohtaisesti aggressiivinen, vaan ko. piirre ilmaantuu/vahvistuu väärän kasvatuksen ja kohtelun tuloksena. Nämä ns. taistelukoirarodut ovat usein luonteeltaan pehmeitä koiria, mutta niitä ikävä kyllä ottavat ihmiset, jotka itse ovat hyvin kovia ja aggressiivisia. He kasvattavat koiransa liian kovin ottein, jolloin niistä tulee arkoja ja epävarmoja, mikä sitten näkyy aggressiona.
Vika ei ole koirassa, eikä varsinkaan rodussa, vaan koiran omistajassa.
Ap, etsi itsellesi parempi mies, nykyinen ei ole isämateriaalia.
Tämä on ihan paskapuhetta. Kyllä monikin koira on aggressiivinen vaikka ei olisi koulutettukkaan pieleen. Eikä nämä taitselurodut ole mitään pehmeitä koiria, pehmeä = koira joka muistaa kokemansa vääryydet pitkään. Luuletko että olisi hyvä koiratappelukoira sellainen jota voin käyttää tappeluun vain kerran ja sitten se luikkisi häntäkoipien välissä karkuun kun edes näkee toisen koiran?
Näiden vaarallisuus liittyy paljolti siihen saalisviettiin, ei aggressiivisuuteen, pitävät lajitovereita ja joskus ihmisiäkin (varsinkin pieniä sellaisia) saaliinaan, vietti voi nousta esiin täysin yllättäen milloinvain ja millaisesta liikkeestä tahansa, eikä tätä mikään koulututtaminen poista. Sen lisäksi puruvoima ja halu pitää kiinni ja raadella on omiaan lisäämään vaarallisuutta, kivunsieto on sitä luokkaa ettei päästä irti vaikka jalka katkeaisi. Sen lisäksi ovat myös energisiä ja voimakkaita koiria, ilman aggressiivisuutta/saalisviettiäkin pukkaavat helposti lapsen kumoon yhdellä ryntäyksellä, tykinkuulia.
Aggressiot ei myöskään läheskään aina johdu mistään epävarmuudesta, on monenlaista aggressiota, yleisin on resurssiaggressio, koira omii asian x itselleen ja puolustaa sitä, koiraeläimelle ihan luonnollistakin käytöstä, mutta ei lemmikiltä toivottavaa, varsinkaan lapsiperheissä. Mulla on resurssiaggre koira, jota ei ole koskaan hakattu, mutta en tätä suosittelisi lapsiperheeseen. Ei tosin ilmennä aggressiotaan minulla, koska olen sen kouluttanut ja tehnyt asioita selväksi, ei se silti ole mistään luotettavimmasta päästä, koska se luonne on silti sillä olemassa.
Tämä on tosi kaksipiippuinen juttu.
Tietyillä roduilla on tiettyjä rodulle ominaisia piirteitä ja lisäksi koiran käytökseen vaikuttaa koulutus.
Meillä on kaksi (ollut yhteensä kolme) noilla tappajakoira-listoilla usein mainitun rodun edustajaa ja kolme lasta ikä-haitarilla 3-11v.
Mainittakoot että kaikki koiramme olemme ottaneet ennen kuin näitä listoja alkoi tulla julkisuuteen. Ensimmäinen koiramme tuli meille kun naapuriin syntyi pentue, ennen esikoistamme. Toki esikoista odottaessa olimme huolissamme miten iso koira suhtautuisi vauvaan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Koira oli todella huolehtivainen ja varovainen vauvan kanssa ja aina rauhallinen. Kun muutimme isompaan taloon, isommalla pihalla, aloimme harkita toista koiraa. Päädyimme samaan rotuun, koska meillä oli siitä hyviä kokemuksia. Toinen lapsemme syntyi eikä koskaan mitään ongelmaa. Kolmas koira tuli sitten kun ensimmäinen kuoli syöpään ja otimme uuden pennun tälle kaveriksi.
Nämä koirat ovat kaikki olleet rakkaita ystäviä lapsillemme. Nukkuneet lasten sängyissä (tiedän,kiellettyä), osaavat käyttäytä varovaisesti pienimmänkin seurassa ja kohtelevat tätä hellästi. Toki lapsiakin on opetettu miten koiria tulee kohdella. Siksi minun on vaikeaa nähdä koiriani "tappajina" vaikka ymmärrän kyllä mistä kohu johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, hyvä että ymmärrät tilanteenne. Ei lapsia tähän vaan uusi, koiraton mies. Tässä on kaksi ongelmaa; koira ja miehen ikä. Juokse! Jätä se sika!
Hei,
Vähän aihetta sivuten (en jaksaisi tehdä tämän vuoksi uutta aloitusta)...
Veljelläni on koira(ei mikään ns. tappajarotu, mutta aika iso kuitenkin) joka ei oikein pidä lapsista, koiralla on kuulemma pentuajoilta joku huono kokemus lapsista että oli pelästynyt pahasti ja nyt välttelee ja haukkuu ulkoillessa lapsille jne. jos tulevast liian lähelle. Omat lapseni koira on kuitenkin oppinut hyväksymään siten ettei vaikuttaisi pelkäävän, mutta saattaa olla hieman varautunut jos lapset silittää jne. vaikka onkin itse tullut katsomaan. Kysynkin että miten todennäköisesti tällainen koira voisi purra lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä tekisi lasta tuohon tilanteeseen. Vaikka koira ei koskaan tekisi mitään lapselle, se jatkuva varominen ja stressaaminen ja vahtiminen olisi kamalaa. Ja miehen asenne = ei isämateriaalia. Pidä huolta ehkäisystä super tarkasti kun mietit jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Vähän aihetta sivuten (en jaksaisi tehdä tämän vuoksi uutta aloitusta)...
Veljelläni on koira(ei mikään ns. tappajarotu, mutta aika iso kuitenkin) joka ei oikein pidä lapsista, koiralla on kuulemma pentuajoilta joku huono kokemus lapsista että oli pelästynyt pahasti ja nyt välttelee ja haukkuu ulkoillessa lapsille jne. jos tulevast liian lähelle. Omat lapseni koira on kuitenkin oppinut hyväksymään siten ettei vaikuttaisi pelkäävän, mutta saattaa olla hieman varautunut jos lapset silittää jne. vaikka onkin itse tullut katsomaan. Kysynkin että miten todennäköisesti tällainen koira voisi purra lasta?
Ei sitä kukaan tiedä, mutta itse en antaisi lasten silittää tätä koiraa enkä olla edes samassa tilassa sen kanssa. Parempi varoa kuin katua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi kaksipiippuinen juttu.
Tietyillä roduilla on tiettyjä rodulle ominaisia piirteitä ja lisäksi koiran käytökseen vaikuttaa koulutus.
Meillä on kaksi (ollut yhteensä kolme) noilla tappajakoira-listoilla usein mainitun rodun edustajaa ja kolme lasta ikä-haitarilla 3-11v.
Mainittakoot että kaikki koiramme olemme ottaneet ennen kuin näitä listoja alkoi tulla julkisuuteen. Ensimmäinen koiramme tuli meille kun naapuriin syntyi pentue, ennen esikoistamme. Toki esikoista odottaessa olimme huolissamme miten iso koira suhtautuisi vauvaan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Koira oli todella huolehtivainen ja varovainen vauvan kanssa ja aina rauhallinen. Kun muutimme isompaan taloon, isommalla pihalla, aloimme harkita toista koiraa. Päädyimme samaan rotuun, koska meillä oli siitä hyviä kokemuksia. Toinen lapsemme syntyi eikä koskaan mitään ongelmaa. Kolmas koira tuli sitten kun ensimmäinen kuoli syöpään ja otimme uuden pennun tälle kaveriksi.
Nämä koirat ovat kaikki olleet rakkaita ystäviä lapsillemme. Nukkuneet lasten sängyissä (tiedän,kiellettyä), osaavat käyttäytä varovaisesti pienimmänkin seurassa ja kohtelevat tätä hellästi. Toki lapsiakin on opetettu miten koiria tulee kohdella. Siksi minun on vaikeaa nähdä koiriani "tappajina" vaikka ymmärrän kyllä mistä kohu johtuu.
En tiedä, miten vanhoja lapsenne ovat, mutta minä muistan kyllä tappajaroduista olleen laajalti puhetta jo 1990-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi kaksipiippuinen juttu.
Tietyillä roduilla on tiettyjä rodulle ominaisia piirteitä ja lisäksi koiran käytökseen vaikuttaa koulutus.
Meillä on kaksi (ollut yhteensä kolme) noilla tappajakoira-listoilla usein mainitun rodun edustajaa ja kolme lasta ikä-haitarilla 3-11v.
Mainittakoot että kaikki koiramme olemme ottaneet ennen kuin näitä listoja alkoi tulla julkisuuteen. Ensimmäinen koiramme tuli meille kun naapuriin syntyi pentue, ennen esikoistamme. Toki esikoista odottaessa olimme huolissamme miten iso koira suhtautuisi vauvaan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Koira oli todella huolehtivainen ja varovainen vauvan kanssa ja aina rauhallinen. Kun muutimme isompaan taloon, isommalla pihalla, aloimme harkita toista koiraa. Päädyimme samaan rotuun, koska meillä oli siitä hyviä kokemuksia. Toinen lapsemme syntyi eikä koskaan mitään ongelmaa. Kolmas koira tuli sitten kun ensimmäinen kuoli syöpään ja otimme uuden pennun tälle kaveriksi.
Nämä koirat ovat kaikki olleet rakkaita ystäviä lapsillemme. Nukkuneet lasten sängyissä (tiedän,kiellettyä), osaavat käyttäytä varovaisesti pienimmänkin seurassa ja kohtelevat tätä hellästi. Toki lapsiakin on opetettu miten koiria tulee kohdella. Siksi minun on vaikeaa nähdä koiriani "tappajina" vaikka ymmärrän kyllä mistä kohu johtuu.
En tiedä, miten vanhoja lapsenne ovat, mutta minä muistan kyllä tappajaroduista olleen laajalti puhetta jo 1990-luvun lopulla.
Se lukee tuossa viestissä kolmannella ja neljännellä rivillä. Ja itse en ainakaan muista kuulleeni tuohon aikaan tappajakoira-roduista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Vähän aihetta sivuten (en jaksaisi tehdä tämän vuoksi uutta aloitusta)...
Veljelläni on koira(ei mikään ns. tappajarotu, mutta aika iso kuitenkin) joka ei oikein pidä lapsista, koiralla on kuulemma pentuajoilta joku huono kokemus lapsista että oli pelästynyt pahasti ja nyt välttelee ja haukkuu ulkoillessa lapsille jne. jos tulevast liian lähelle. Omat lapseni koira on kuitenkin oppinut hyväksymään siten ettei vaikuttaisi pelkäävän, mutta saattaa olla hieman varautunut jos lapset silittää jne. vaikka onkin itse tullut katsomaan. Kysynkin että miten todennäköisesti tällainen koira voisi purra lasta?
Ei sitä kukaan tiedä, mutta itse en antaisi lasten silittää tätä koiraa enkä olla edes samassa tilassa sen kanssa. Parempi varoa kuin katua.
Mutta eihän tuo koira ole ilmeisesti koskaan osoittanut agressiivisuutta ja tuo haukkuminen lapsille tarkoittaa ettei halua niiden lähestyvän. Jos ei hauku sun lapsille, niin en usko että pelkää niitä? Pitäisin vain huolen siitä ettei koiraa ahdistella ja että sillä on AINA mahdollisuus poistua tilanteesta niin en usko että on mitään hätää. Valvomatta en antaisi lasten ja koiran olla, mutten sitä antaisi muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi kaksipiippuinen juttu.
Tietyillä roduilla on tiettyjä rodulle ominaisia piirteitä ja lisäksi koiran käytökseen vaikuttaa koulutus.
Meillä on kaksi (ollut yhteensä kolme) noilla tappajakoira-listoilla usein mainitun rodun edustajaa ja kolme lasta ikä-haitarilla 3-11v.
Mainittakoot että kaikki koiramme olemme ottaneet ennen kuin näitä listoja alkoi tulla julkisuuteen. Ensimmäinen koiramme tuli meille kun naapuriin syntyi pentue, ennen esikoistamme. Toki esikoista odottaessa olimme huolissamme miten iso koira suhtautuisi vauvaan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Koira oli todella huolehtivainen ja varovainen vauvan kanssa ja aina rauhallinen. Kun muutimme isompaan taloon, isommalla pihalla, aloimme harkita toista koiraa. Päädyimme samaan rotuun, koska meillä oli siitä hyviä kokemuksia. Toinen lapsemme syntyi eikä koskaan mitään ongelmaa. Kolmas koira tuli sitten kun ensimmäinen kuoli syöpään ja otimme uuden pennun tälle kaveriksi.
Nämä koirat ovat kaikki olleet rakkaita ystäviä lapsillemme. Nukkuneet lasten sängyissä (tiedän,kiellettyä), osaavat käyttäytä varovaisesti pienimmänkin seurassa ja kohtelevat tätä hellästi. Toki lapsiakin on opetettu miten koiria tulee kohdella. Siksi minun on vaikeaa nähdä koiriani "tappajina" vaikka ymmärrän kyllä mistä kohu johtuu.
Sehän näissä roduissa on, että ovat tuollaisia hellyyttäviä, kunnes yhtäkkiä napsahtaa. Olen lukenut runsaasti uutisia tapauksista missä esim. pitbull on päätynyt raatelemaan perheen lapsen, jopa tappamaan tämän ja kaikissa tapauksissa tilanne on tullut omistajalle täysin yllätyksenä.
Ja tämä seikka vain lisää rotujen vaarallisuutta, juuri tuo, että ovat niin hellän oloisia ja lutusia niin, että omistaja unohtaa varoa ja unohtaa mihin se koira pahimmillaan kykenee, antaa sen nukkua täysin valvomatta lasten kanssa samassa sängyssä ja luottaa siihen jopa enemmän kuin joku pystärin omistaja. Joka tuollaisia rotuja ottaa niin pitäisi tiedostaa mitä on ottanut, aina kun vaarallisten rotujen omistajien tekstejä lukee, niistä paistaa läpi tietämättömyys, olen ehkä kerran lukenut sellaisen omistajan kertomuksia joista paistoi läpi, että hän tietää millaisia ne koirat oikeasti on ja myös toimii vastuullisesti sen mukaisesti, eikä selittele miten mutulutuisia ne on että voi lapsikin niillä ratsastaa.
Tuon hämäävyyden vuoksi ennestäänkin vaaralliset koirat ovat vielä suurempi riski, kun päätyvät käsiin jotka eivät näe ulkokuoren läpi ja toimivat vastuuttomasti ja varomattomasti, eikä yhdenkään lapsen pitäisi joutua alttiiksi vaarallisen koiran raatelulle, ainakin pitäisi vanhemmille tulla kunnon syytteet jos ottaa riskiroduksi tiedetyn rodun edustajan ja se sitten vahingoittaakin lasta, kuolemantuottamus tai tapon yritys olisi hyviä syytenimikkeitä, ei mene enää vahingoksi eikä nykyaikana tietämättömyyteenkään voi vedota.
Mikäs siitä irkusta tappajan tekee? Vai tarkoitatko kenties sitä, että joskus muinoin niitä on käytetty suurriistan metsästykseen? Hupaisa olet.