Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähdenkö opiskelemaan vai en ?!
mitätekisitte
06.07.2019 |
Elikkä tilanne on tämä:
Olen kohta 20 -vuotias. Valmistuin ylioppilaaksi kesällä 2018 ja hain silloin opiskelemaan yliopistoon ja AMK:hon. En päässyt yliopistoon enkä päässyt SOTELI:n esivalintakoetta pidemmälle (en siis päässyt varsinaiseen valintakokeeseen). Silloin minulla ei ollut edes hinkua päästä, koska olin vasta valmistunut ja opiskellut lukiossa 3 vuotta.
Nyt keväällä hain yhteishaussa AMK:hon SOTELI -alalle kahdelle paikkakunnalle joista toiseen riitti esivalinnan pisteet pääsykokeeseen ja kävin sen tekemässä. Kun tulokset tuli, olin toiseen paikkaan varasijalla 71 ja toiseen varasijalla 4. Nyt tilanne on muuttunut ja olenkin toisessa paikassa varasijalla 54 ja toiseen sijalla 1(!).
Ensimmäisellä varasijalla oleminen tarkoittaa siis, että tulen todennäköisesti pääsemään opiskelemaan. Mutta nyt en enää tiedä haluanko, koska:
- Minulla on vakituinen työpaikka, jossa olen työskennellyt kesäkuusta 2018 eli reilun vuoden.
- Rahatilanne mietityttää, koska tilillä on säästössä vain pari tonnia (älkää kysykö minne säästöt on huvenneet, mietin samaa) ja minulla on 2kk sitten ostettu auto, josta en todellakaan luovu (seisontaan laitto?)
- auto pitäisi katsastaa ja laittaa pari vikaa kuntoon
- Omille muutto pelottaa aivan järkyttävästi, suunnilleen itken joka kerta itseni uneen kun mietin asiaa. Toisaalta haluaisin jo itsenäistyä mutta mutta..
Mutta jos en lähde opiskelemaan, niin tuleeko sama tilanne eteen ensi vuonnakin? että en lähdekään? jos en pääsekään pitkään aikaan opiskelemaan, pisteet ei riitä?
Mitä te tekisitte? Jäisin todella mielelläni vielä vanhemmilleni asumaan ja säästäisin rahaa, koska en todellakaan haluaisi töitä lopettaa.
Kommentit (21)
Mitähän töitä teet lukiopapereilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et ole vielä valmis itsenäistymään, mutta asiaa kannattaa tarkastella objektiivisesti. Tuskin tahdot elää vanhempiesi luona ikuisesti? On tervettä, että aikuinen ihminen itsenäistyy. Kannattaa miettiä mikä siinä omilleen muutossa ahdistaa/pelottaa.
Ensi vuonnahan hakusysteemit muuttuvat. Millainen yo-todistus sinulla on? Oletko miettinyt miten todistusvalinta vaikuttaa sinuun ja millaiset mahdollisuudet sinulla on ensi vuonna päästä opiskelemaan?
Ota paikka vastaan ja lykkää aloitusta vuodella, jolloin paikka "odottaa". Ei tarvi stressata ja saa tilille katetta.
Ehdottomasti opiskelet amk-tutkinnon iässäsi. Vain 3 vuotta ja sen jälkeen töitä, olethan nuori.
Onko tuo ala jolle olisit ehkä pääsemässä opiskelemaan, sellainen jota todella haluat tulevaisuudessasi tehdä? Vai sellainen johon hait, koska koit että johonkin pitää hakea? Onko oppilaitoksessa sellaista mahdollisuutta, että hyväksyy opiskelupaikan mutta lykkää aloitusta vuodella?Entä nykyinen työsi, onko se sellaista jota haluaisit tehdä ehkä pitkäänkin? Jos jämähtäisitkin tekemään sitä lopuksi työuraasi, miltä se tuntuisi? Miten vanhempasi suhtautuvat siihen, että asut heillä ja säästät rahaa? Muuttuisiko heidän suhtautumisensa, jos jättäisit ottamatta opiskelupaikkaa vastaan ja jäisit heille omasta valinnastasi, ei olosuhteiden pakosta? Onko vanhemmilla mahdollisuutta tai halua tukea sinua taloudellisesti, jos lähdet opiskelemaan? Tiedostatko itse miksi omilleen muuttaminen pelottaa noin paljon (siis varmaan kaikkia se jännittää, mutta tuo kuulostaa jonkin verran epätavalliselta) ja pystyisitkö tekemään asialle jotain niin, että vuoden päästä muuttaminen pelottaisi vähemmän? Vai luuletko, että kynnys kotoa pois muuttamiseen pikemminkin kasvaisi vuoden aikana entisestään?
Valmista vastausta ei varmasti kukaan voi täällä antaa, mitä pitäisi tehdä. Eikä noihin kysymyksiin todellakaan tarvitse vastata täällä. Ne ovat näkökulmia, joita voit pohtia asiaa puntaroidessasi - ehkä siten löydät itsellesi parhaan vastauksen tähän asiaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdet tietenkin opiskelemaan. Mitäs jos et ensi vuonna enää saakaan opiskelupaikkaa? Ylioppilastutkinnolla ei tänä päivänä kovin merkillistä työtä tehdä, joten työpaikan vuoksi ei kannata opiskelua jättää. Ja kun sinulla nyt on vuoden työkokemus takana, saat paljon helpommin opiskelupaikkakunnaltasikin töitä. Oletan siis, että pystyt opintojen ohessa töitäkin tekemään jossain vaiheessa. Aina se muutos pelottaa, mutta oman kokemukseni mukaan, muutos myös tuo useimmiten enimmäkseen positiivista mukanaan.
Reippaasti matkaan vaan!
Lähdet opiskelemaaan, jos paikan saat. Tätä vastustavat syysi ovat ns. lyhyen tähtäimen tai jopa tämän hetken syitä (rahatilanne ja tämänhetkinen koulutusta vaatimaton työpaikka). Opiskelua puoltavat taas ovat pitkän tähtäimen syitä: paremmat mahdollisuudet työllistyä jatkossa ja parempipalkkaisiin töihin, todennäköisempi mahdollisuus parempiin tuloihin ja tyydyttävään urakehitykseen, mahdollisuus tavata uusia kiinnostavia ihmisiä, oma henkinen kehittyminen ja aikuistuminen.
Kasvaminen ja kehittyminen usein vaatii uhrauksia, mutta ilman elämä ei etene.
Ensi vuoden opiskelupaikka ei ole edes kovin todennäköinen. Eikä tänäkään vuonna vielä varma. Mutta jos se saat, se kannattaa ottaa vastaan.
Juu, mitään takeita mistään ei tietysti ole kummallakaan tavalla. Mutta mahdollisuuteesi pitkällä tähtöimellä ovat paremmat jos lähdet opiskelemaan. Puhu myös vanhemillesi peloistasi ja keskustele siitä, että voit käydä viikonloppuisin kotona jos on yksinäinen ole tms. He tukevat sinua mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota paikka vastaan ja lykkää aloitusta vuodella, jolloin paikka "odottaa". Ei tarvi stressata ja saa tilille katetta.
Aloituksen lykkääminen ei onnistu tosta noin vaan. Pitää olla raskaana/hoitovapaalla, armeijassa tai vakavasti sairas, että aloituksen lykkääminen hyväksytään.
Vierailija kirjoitti:
Ota paikka vastaan ja lykkää aloitusta vuodella, jolloin paikka "odottaa". Ei tarvi stressata ja saa tilille katetta.
Lykkäystä voi saada ekana vuonna vain hyvästä syystä (äitiysloma, armeija, sairaus). Poissaolevaksi ei voi ekana vuonna ilmottautua muuten vaan. Tai ainakin näin yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähdet tietenkin opiskelemaan. Mitäs jos et ensi vuonna enää saakaan opiskelupaikkaa? Ylioppilastutkinnolla ei tänä päivänä kovin merkillistä työtä tehdä, joten työpaikan vuoksi ei kannata opiskelua jättää. Ja kun sinulla nyt on vuoden työkokemus takana, saat paljon helpommin opiskelupaikkakunnaltasikin töitä. Oletan siis, että pystyt opintojen ohessa töitäkin tekemään jossain vaiheessa. Aina se muutos pelottaa, mutta oman kokemukseni mukaan, muutos myös tuo useimmiten enimmäkseen positiivista mukanaan.
Reippaasti matkaan vaan!
Nimenomaan näin. Lisäksi haut menee koko ajan vaan enemmän todistusvalinnan suuntaan, joten et voi ap laskea sen varaan, että tulevaisuudessa pääsisit opiskelemaan. Tässä tilanteessa tietenkin otat opiskelupaikan vastaan, ja olet hyvin kiitollinen, että sellaisen olet onnistunut saamaan. Kuten joku jo kirjoitti, kannattaa ajatella lyhyen vs pitkän tähtäimen suunnitelmia. Nekin puoltaa opiskelupaikan vastaanottamista. Olisi järjen köyhyyttä olla ottamatta paikkaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota paikka vastaan ja lykkää aloitusta vuodella, jolloin paikka "odottaa". Ei tarvi stressata ja saa tilille katetta.
Lykkäystä voi saada ekana vuonna vain hyvästä syystä (äitiysloma, armeija, sairaus). Poissaolevaksi ei voi ekana vuonna ilmottautua muuten vaan. Tai ainakin näin yliopistossa.
Sama homma amk:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilastutkinnolla ei tänä päivänä kovin merkillistä työtä tehdä, joten työpaikan vuoksi ei kannata opiskelua jättää.
Niinpä. Ja jos ap jää töihin eikä mene nyt opiskelemaan, työllistyminen tuon työpaikan jälkeen on vähintäänkin haastellista, koska ei ole muuta koulutusta kuin ne yo-paperit.
Mene ap opiskelemaan. Halutessasi voit tehdä pari iltaa viikossa töitä vaikka kaupan kassalla alkuun. Sitten kun olet suorittanut työharjoitteluita voit päästä keikkailemaan sote alallakin.
Itse lykkäsin jatko opintojen tekemistä milloin mistäkin syystä ja vaikka nautinkin noina vuosina mm. ulkomailla kielten opiskelusta jne. niin olen lähdössä tekemään amk opintoja nyt kun mulla on pienet lapset. Olisi niin paljon helpompaa jos olisin opiskellut jo nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ap kysele täällä. Sinun elämäsi ja sinun päätöksesi. Tee omat valintasi, elä oma elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota paikka vastaan ja lykkää aloitusta vuodella, jolloin paikka "odottaa". Ei tarvi stressata ja saa tilille katetta.
Aloituksen lykkääminen ei onnistu tosta noin vaan. Pitää olla raskaana/hoitovapaalla, armeijassa tai vakavasti sairas, että aloituksen lykkääminen hyväksytään.
On myös ihan mahdollista aloittaa opinnot paperilla, mutta olla tekemättä ekana vuonna mitään.tai tehdä vain peri peruskurssia ja orientoivat ( suosittelisin orientoivien tekemistä). Jollei tälle ajalle hae opintotukea, siitä ei ole haittaa.
Riippuu siitä haluatko juuri tuon paikan vai jotain muuta, esim. sieltä yliopistosta.
Jos otat paikan nyt vastaan, menetät ensikertalaisuuden, ja yliopistoon pääseminen hankaloituu.
Mutta kukaan ei tiedä miten ensi vuonna hakusysteemit menee. Jos sinulla ei ole joku E/M-paperit, joudut täysin uudenlaisiin pääsykokeisiin, joissa menestymistä ei voi arvioida etukäteen.
Sinulle, joka kysyi mitä työtä teen ilman koulutusta:
olen henkilökohtaisena avustajana firmassa, joka ei edellytä mitään koulutusta. En nyt sano firman nimeä, mutta googlaamalla varmaan selviää.
Minua pelottaa kaikki: yksin asuminen, 200km välimatka, rahallinen tilanne.. en ole ollut kuin yhden yön yksin elämäni aikana.
Tiedän kyllä että ensi vuonna tilanne vaikeutuu, että...
AP täällä taas:
En ole täysin varma onko tuo ala sellainen jossa näen itseni työskentelemässä tulevaisuudessa, mutta se selviää opiskelujen aikana. Kaveri kävi kokeilemassa ja jätti kesken kun ei yhtään tykännyt (ei ollut soteli-ala)
Olen tullut siihen tulokseen, että todennäköisesti lähden opiskelemaan jos paikan saan. Mietin, että jos en nyt lähde, niin en varmaan ensivuonnakaan lähde ja sitten havahduin että olen 47v, perhe perustamatta ja ammatti opiskelematta.
Pääseehän sieltä pois jos ei suju. Välimatkakaan ei ole kuin 120km (ei 200 kuten muistelin). Ja ainakin 2 kaveria muuttaa samaan paikkaan.
Ja yliopistoon en halua, hirveä esiintymiskammo.
Kiitos kaikille!
Suunnilleen kaikissa opinnoissa joutuu tekemään jonkinlaisia esitelmiä. Esiintymiskammoon on yliopistoilla (ainakin omallani oli) jonkinlaisia jännittäjäryhmiä, joissa esiintymistä voi harjoitella.
Alue: Aihe vapaa
Onko tuo ala sellainen, että tahdot sitä opiskella ja tehdä kyseistä työtä?
Jos on, niin sitten kannustan kyllä opiskelemaan. Käytännön asiat aina järjestyy. Tietysti uusi ja tuntematon pelottaa, mutta kaikesta selviää.