Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lupasi tehdä meistä rikkaita, mutta hinta on aivan hirveä!
05.07.2019 |
Olemme miehen kanssa 27-vuotiaita. Kaksi vuotta sitten päätimme miehen kanssa, että jäämme 40-vuotiaina eläkkeelle. Minä en ole niin hyvä raha-asioissa, joten mies sai luoda suunnitelman.
Olemme nyt eläneet kaksi vuotta aivan järkyttävää kituutuselämää. Mies vaikuttaa jopa nauttivan sairaalloisesta pihistelystä, mutta mä kärsin tästä jo niin paljon!
Idea on säästää kaikki mahdollinen osakkeisiin. Minun nettotulot vuodessa on noin 25 000. Miehellä kai joku 35 000€. Asumme yksiössä pk-seudun tuntumassa, maksamme tästä 700€/kk. Puoliksi maksetaan. Meillä on auto, jossa on halvin mahdollinen vakuutus ja autolla ajetaan vain aivan välttämätön ja mies ajaa aina, koska osaa ajaa taloudellisesti. Korjaa autoa itse myös. Meillä ei ole kotona mitään ylimääräisiä laitteita. Ei telkkaria, ei pyykkikonetta. Astianpesukone löytyy, sitä ei käytetä. Sähköä ja vettä pyritään säästämään kaikin keinoin. Valoja ei saa pitää päällä. Uuniruokia ei tehdä. Mitään suoratoistopalveluja tai lehtiä ei ole. Kotona ei saa käydä suihkussa, ellei ole poikkeustilanne. Silloin vesi saa valua max 2 min, mies valvoo tätä. Muuten peseydymme työpaikkojen suihkuissa. Mies myös täyttää työpaikallaan vesipulloja, joita käytetään kotona juomavetenä ja ruuanlaitossa. Talouspaperit mies laittaa käytön jälkeen kuivumaan ja käyttää uudelleen. Vessapaperirullasta mies erottaa kerrokset ja tekee useampia rullia. Paperia saa käyttää vain aivan minimaalisesti. Deudorantteja ja saippuoita meillä ei ole. Hammastahnaa säännöstellään.
Mitään ylimääräistä ei saa ostaa. Ei vaatteita eikä kenkiä. Vaatteiden reiät eivät häiritse miestä, eivätkä kuluneet kengät. Mies on sanonut, että jos on aivan pakko ostaa rikki menneen tilalle jotain, niin kirpputorilta sitten. Kaikki ruuat ovat halvinta mahdollista tuotemerkkiä ja vielä alelaputettua jos mahdollista. Ruokaan meillä menee ehkä 100-150 € kuukaudessa. Missään lomamatkoilla ei saa käydä, ei ravintoloissa, baareissa, elokuvissa. Mitään lahjoja ei saa ostaa kenellekään.
On muitakin oikkuja, kaikkea en muistanut todellakaan kirjoittaa. Itkettää jo tämä elämä, vielä 13 vuotta tätäkö pitäisi kestää?? Ei tämä ole ihmisen elämää! Itse suostuin, oma vika. Miehellä on mun verkkopankkitunnukset ja hän siirtää ja seuraa rahankäyttöäni. Mies seuraa excelillä jokaista senttiä. Mies on nyt kahdessa vuodessa saanut mulle 35000 euron arvoisen osakesalkun. Molemmilla on siis omat salkut, mies vaan hoitaa kaiken. Mies on luvannut, että sitten 40-vuotiaina muutamme ulkomaille ja alamme nauttia. Mä vaan hajoan, elämä on tällä hetkellä merkityksetöntä...
anteeksi sekava sepustus
Kommentit (239)
Ai 7% varma vuosituotto? Ja lehmät lentävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on auto?
Entä miksi käytätte talouspaperia?
Jos on ihan pakko käyttää sitä talouspaperia, niin sellainen pikku vinkki, että Tokmannilta saa Serlan siivouspaperia, lukeekohan jotain Lasi & peili siinä paketissa, tms., kaksi rullaa siinä on. Rulla on hintavampi kuin tavallisessa talouspaperissa, mutta toisaalta paperi on napakampi, ja sillä onnistuu moneen kertaan tuo että kuivattaa käytön jälkeen ja käyttää sitten uudelleen. Parhaita tuotteita mitä olen löytänyt.
Itse olen kyllä laskenut, että auton on kyllä säästänyt. Jos ostohinta on mahdollisimman pieni, eikä remontteja tarvitse, niin pääsee alle perheen kuukausilippujen hinnan.
Vierailija kirjoitti:
Ai 7% varma vuosituotto? Ja lehmät lentävät.
Jos tuota säästämistä voi jatkaa vielä 40:n jälkeen vielä joitakin vuosia, niin 7% vuosituotto on "varma". Jopa vuoden 1929 romahduksessa alle 5 vuotta olisi riittänyt. 2009 finanssikriisissä 2 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä provo onkin, niin tuollaisessa säätämisessä ei ole mitään järkeä. Jos molemmat saisitte töissä 500 euron palkanakorotuksen vuositasolla, niin ei tarvitsisi säästää hammastahnassa, vessapaperissa, jne... Tällä ei olisi siis mitään vaikutusta nykyiseen säästämiseen koska näiden osalta tulot pysyisivät samoina.
Sen sijaan että elää matalalla elintasolla, niin kannattaisiko ennemmin pyrkiä parempaan elintasoon? Puolen miljoonan salkusta jää keskimäärin verojen jälkeen noin 35000 euron vuositulot, ei yhtään enempää kuin töissä käymälläkään, mutta töissä käymällä saa paljon korkeamman elintason. Miksi lopettaisit työnteon nelikymppisenä, kun tienaamalla ton 35 tonnia pääomatuloja ja saman verran päälle palkkatuloja n. kaksinkertaistaisi elintasosi? Tämä on loputon kierre, ihminen jolla on säästäminen verissä, ei tule koskaan sitä tilannetta että nyt on säästetty tarpeeksi.
Itse keskittyisin elintason nostamiseen lähinnä pyrkimällä nostamaan palkkaa (paras resepti on vaihtaa työpaikkaa riittävän usein) ja nauttisin elämästä jo nyt, eikä sitten joskus.
Pankkitunnuksista vielä sen verran, että niiden luovuttaminen toisen käyttöön on rikos, eikä mikään 'itseppähän annoin' juttu..
Tuosta elintason nostamisesta palkkatasoa nostamalla. En ole ihan samaa mieltä, elintasoaan voi kohentaa vaihtamalla työpaikkaa, mutta ei palkan vuoksi vaan työolosuhteiden ja tehtävien vuoksi. Huonosta ja epämotivoivasta työstä kannattaa lähteä.
Lisäksi äärimmäisen säästämisen sijaan, kannattaa keskittyä siihen, mikä parhaiten nostaa omaa elintasoa. Salikortti voi olla kallis, mutta jos se motivoi liikkumaan, on se hintansa arvoinen. Työpaikkaruokailu on kallis, mutta jos aikaa pitää käyttää omien eväiden tekemiseen, se voi kannattaa. Ruokalaskussa usein suunnitelmallisuudella säästää sekä aikaa, että rahaa.
Tuohan kuulostaa monelta osin tavallisen huono-osaisen elämältä. Jotkut joutuu elämään niin pakosta, vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Eikä mitään palkintoa kerry. Niin kauan kun touhu on vapaaehtoista, ongelma on pieni. Itseäni ei kukaan mies kyllä noin alentaisi, ottaisin eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen harkinnut tavoitteellista sijoittamista, mutta tavallisesta elämänlaadusta en tingi! Tietysti ei ole hulppeita ulkomaanmatkoja tai merkkivaatteita tulossa eikä niille ole oikein tarvistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan kuulostaa monelta osin tavallisen huono-osaisen elämältä. Jotkut joutuu elämään niin pakosta, vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Eikä mitään palkintoa kerry. Niin kauan kun touhu on vapaaehtoista, ongelma on pieni. Itseäni ei kukaan mies kyllä noin alentaisi, ottaisin eron.
Säästäminen alentamista?? Ei ihme että niin monella on luottotiedot menneet tässä maassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kulutushysteriaa, mutta tuollainen äärimmäinen pihistely on kyllä sairasta. Miten käy, kun jompi kumpi teistä sairastuu ja tarvitsee dieettiruoat ja kalliit lääkkeet? Entäs jos kuolla kupsahtaa? Ei ole nauttinut elämästä yhtään?
Ajatteliko jamppa viedä rahat mukanaan hautaan?
Elä sä vaan rauhassa mitä jos - elämääsi ja anna muiden elää omaansa, ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä :(
Verkkopankkitunnuksia ei muuten saisi edes antaa kenellekään toiselle, suosittelen ottamaan yhteyttä pankkiin ja hankkimaan uudet. Mahdolliset käyttöoikeudet tileille ovat sitten asia erikseen.
Tiedän ettei saisi, mutta annoin itse miehelle luvan.
Ap
No peru lupa. Soita pankkiin, että tarvitset uudet pankkitunnukset kun olet hukannut vanhat.
Sitten älä anna niitä enää miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka täällä suosittelitte omistusasumista ensimmäisenä askeleena tiellä rikastumiseen. Laskekaapa - jos osaatte - paljonko vanhan omistusasunnon ylläpitoon voi mennä hoitovastikkeen päälle. Onko kaikki tulevat remontit tiedossa ja huomioitu? Lisäksi merkittävä määrä pääomaa on kiinni pelkässä asunnossa, jolloin sitä ei voi hajauttaa. Velkavivussakin on korkoriski ja kaikki lainanhoito on pois muista sijoituksista. Mikään ei myöskään takaa, että juuri sinun asuntosi arvo on suotuisa juuri silloin, kun se täytyy realisoida.
Yksiö tai pieni kaksio uudesta tai peruskorjatusta talosta kaupungin keskustasta ei jää kenenkään käsiin. Jos tulee tarve isommalle asunnolle, entisen voi jättää vuokalle. Omassa kotikaupungissa omakotitalojen myynti on hidasta, mutta keskustan yksiöt menevät viikossa kaupaksi. Kaikkein huonoin sijoituskohde on hankkia iso omakotitalo kaupungin ulkopuolelta.
Kaikki eivät voi ostaa asuntoaan keskustasta. Eri taloyhtiöissä asiat hoidetaan eri tavoin. Erilaisia riskejä voi olla vaikea arvioida etukäteen. Esimerkiksi suhteellisen uudetkin putket voivat vuotaa.
Omakotitalossa asuminen vie niin paljon omaa aikaa - jota yleensä ei osata laskea kulupuolelle - ettei se välttämättä ole hyvä vaihtoehto ainakaan keskituloisille taloudellista riippumattomuutta tavoitteleville.
Kun uudet putket vuotavat, sen korvaa vakuutus. Ja muiden sijoitustenko riskejä on helppoa arvioida etukäteen? Ei ole, voi onnistua, mutta voi mennä ihan pieleenkin. Mulla on kaveri joka osti velaksi Nokiaa ja Soneraa, makseli vuosikymmenen verran pankkilainaa jälkikäteen.
Jokaisen kuitenkin on pakko asua jossakin, toisin kuin muut sijoitukset, asuminen on täysin pakollinen meno.
Vuokralla asuminen on sikäli riskitöntä kyllä, että jo ennalta tietää, että 100% sijoituksesta tullaan menettämään varmasti. Kun omasta saa sentään valtaosan realisoitua, vaikka kävisi kaikki mahdollinen epäonni putkissa jne ja arvo laskisikin.
Asuminen jos mikä on sitä elämän laatua. Vaikka mitä sattuisi, kukaan ei voi viedä pois niitä hyviä vuosia jota olen saanut omassa talossa asuessa.
Omasta ei mitenkään välttämättä saa omia pois. Tiedän että on jouduttu myymään niin paljon halvemmalla, ettei saatu lainaakaan kokonaan maksettua pois. Siinä sitten maksoi sekä vuokraa että lainaa.
Pahimmillaan ei kukaan edes osta, kun talo on niin huonossa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan kuulostaa monelta osin tavallisen huono-osaisen elämältä. Jotkut joutuu elämään niin pakosta, vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Eikä mitään palkintoa kerry. Niin kauan kun touhu on vapaaehtoista, ongelma on pieni. Itseäni ei kukaan mies kyllä noin alentaisi, ottaisin eron.
Säästäminen alentamista?? Ei ihme että niin monella on luottotiedot menneet tässä maassa...
On se silloin, jos mies ottaa kylppärin oven ulkopuolella aikaa, kun vaimo on suihkussa ja aikaa on peseytymiseen on varattu ruhtinaalliset kaksi minuuttia. Myös tiskikoneen ja uunin käyttökiellot ovat järjettömiä, se ei enää ole säästämistä. Tuosta on vielä pitkä matka ylivelkaantumiseen.
Jos ei saa käyttää uunia, syöttekö sitte vaan liedellä valmistettavia ruokia vai mikrossa? Onko laskettu miten puolivalmisteet tulee kalliimmaksi kuin alusta asti tehty laatikkoruoka tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nauttii tuollaisesta elämästä, niin sittenhän se on hyvä! Jotkut saavat iloa ajatellessaan, miten paljon säästävät ja kun näkevät säästötilin karttuvan. Jos se taas tekee elämästä ilotonta, niin se ei ole oikea elämäntyyli. Ehdottaisin kompromissia, jonkinlaista maltillisempaa säästöohjelmaa.
Itse en haluaisi elää kituuttaen koko nuoruutta, vaikka 40-vuotiaana voisin lopettaa työnteon ja elää varakkaana. Ei sitä edes voi tietää varmuudella, pääseekö koskaan nauttimaan säästöistä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä täysin tuhoon tuomitulta suunnitelmalta. Todennäköisesti lähivuosina tulee jonkun asteinen romahdus, joka syö ison osan salkuistanne. Ja osakkeet ei ole se mihin kannattaa nyt sijoittaa, etenkään kaikkia rahoja, ja etenkään rahaa joka ei ole ylimääräistä vaan käsittää kaikki säästönne. En ikinä suostuisi tuollaiseen.
Noin nuorella iällä jatkuva säästäminen on ihan hyvä taktiikka, jos edes toisen työpaikka on suhteellisen varmalla pohjalla. Markkinoiden ajoittamista en suosittelisi kovin monelle, koska tutkimustulokset puhuvat vahvasti sen puolesta, että se tulee menemään vituralleen ja lopulta ajallista hajautusta tekevä tienaa enemmän, vaikka osa ostoista ajoittuu suhdannehuippuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka täällä suosittelitte omistusasumista ensimmäisenä askeleena tiellä rikastumiseen. Laskekaapa - jos osaatte - paljonko vanhan omistusasunnon ylläpitoon voi mennä hoitovastikkeen päälle. Onko kaikki tulevat remontit tiedossa ja huomioitu? Lisäksi merkittävä määrä pääomaa on kiinni pelkässä asunnossa, jolloin sitä ei voi hajauttaa. Velkavivussakin on korkoriski ja kaikki lainanhoito on pois muista sijoituksista. Mikään ei myöskään takaa, että juuri sinun asuntosi arvo on suotuisa juuri silloin, kun se täytyy realisoida.
Yksiö tai pieni kaksio uudesta tai peruskorjatusta talosta kaupungin keskustasta ei jää kenenkään käsiin. Jos tulee tarve isommalle asunnolle, entisen voi jättää vuokalle. Omassa kotikaupungissa omakotitalojen myynti on hidasta, mutta keskustan yksiöt menevät viikossa kaupaksi. Kaikkein huonoin sijoituskohde on hankkia iso omakotitalo kaupungin ulkopuolelta.
Kaikki eivät voi ostaa asuntoaan keskustasta. Eri taloyhtiöissä asiat hoidetaan eri tavoin. Erilaisia riskejä voi olla vaikea arvioida etukäteen. Esimerkiksi suhteellisen uudetkin putket voivat vuotaa.
Omakotitalossa asuminen vie niin paljon omaa aikaa - jota yleensä ei osata laskea kulupuolelle - ettei se välttämättä ole hyvä vaihtoehto ainakaan keskituloisille taloudellista riippumattomuutta tavoitteleville.
Kun uudet putket vuotavat, sen korvaa vakuutus. Ja muiden sijoitustenko riskejä on helppoa arvioida etukäteen? Ei ole, voi onnistua, mutta voi mennä ihan pieleenkin. Mulla on kaveri joka osti velaksi Nokiaa ja Soneraa, makseli vuosikymmenen verran pankkilainaa jälkikäteen.
Jokaisen kuitenkin on pakko asua jossakin, toisin kuin muut sijoitukset, asuminen on täysin pakollinen meno.
Vuokralla asuminen on sikäli riskitöntä kyllä, että jo ennalta tietää, että 100% sijoituksesta tullaan menettämään varmasti. Kun omasta saa sentään valtaosan realisoitua, vaikka kävisi kaikki mahdollinen epäonni putkissa jne ja arvo laskisikin.
Asuminen jos mikä on sitä elämän laatua. Vaikka mitä sattuisi, kukaan ei voi viedä pois niitä hyviä vuosia jota olen saanut omassa talossa asuessa.
Vakuutus korvaa toki jotain jos sellainen on. Kaikilla ei todellakaan ole, etenkään nuorilla. Omavastuut ja korvausten laajuus myös vaihtelevat sopimuksittain. Kuivaamiseen ja remonttiin menevää aikaa ja vaivaa ei taida korvata mikään. Kaikissa sijoituksissa on riskejä. Erityisesti osakkeiden kanssa nämä tiedostetaan, eikä kukaan järkevä osta koko rahalla yhtä tai kahta osaketta. Omistusasumisen yhteydessä puhutaan yleensä vain sen tuomista säästöistä, vaikka pulaan joutuneet taloyhtiöt ja kiinteistön omistajat ovat säännöllisesti otsikoissa. Sepä tässä oli se asian ydin.
Voi kun omakin mies olisi tuollainen! Paitsi että minä kyllä hoidan omat sijoitukseni.
Alue: Aihe vapaa
Kun uudet putket vuotavat, sen korvaa vakuutus. Ja muiden sijoitustenko riskejä on helppoa arvioida etukäteen? Ei ole, voi onnistua, mutta voi mennä ihan pieleenkin. Mulla on kaveri joka osti velaksi Nokiaa ja Soneraa, makseli vuosikymmenen verran pankkilainaa jälkikäteen.
Jokaisen kuitenkin on pakko asua jossakin, toisin kuin muut sijoitukset, asuminen on täysin pakollinen meno.
Vuokralla asuminen on sikäli riskitöntä kyllä, että jo ennalta tietää, että 100% sijoituksesta tullaan menettämään varmasti. Kun omasta saa sentään valtaosan realisoitua, vaikka kävisi kaikki mahdollinen epäonni putkissa jne ja arvo laskisikin.
Asuminen jos mikä on sitä elämän laatua. Vaikka mitä sattuisi, kukaan ei voi viedä pois niitä hyviä vuosia jota olen saanut omassa talossa asuessa.