Lue keskustelun säännöt.
Mies lupasi tehdä meistä rikkaita, mutta hinta on aivan hirveä!
05.07.2019 |
Olemme miehen kanssa 27-vuotiaita. Kaksi vuotta sitten päätimme miehen kanssa, että jäämme 40-vuotiaina eläkkeelle. Minä en ole niin hyvä raha-asioissa, joten mies sai luoda suunnitelman.
Olemme nyt eläneet kaksi vuotta aivan järkyttävää kituutuselämää. Mies vaikuttaa jopa nauttivan sairaalloisesta pihistelystä, mutta mä kärsin tästä jo niin paljon!
Idea on säästää kaikki mahdollinen osakkeisiin. Minun nettotulot vuodessa on noin 25 000. Miehellä kai joku 35 000€. Asumme yksiössä pk-seudun tuntumassa, maksamme tästä 700€/kk. Puoliksi maksetaan. Meillä on auto, jossa on halvin mahdollinen vakuutus ja autolla ajetaan vain aivan välttämätön ja mies ajaa aina, koska osaa ajaa taloudellisesti. Korjaa autoa itse myös. Meillä ei ole kotona mitään ylimääräisiä laitteita. Ei telkkaria, ei pyykkikonetta. Astianpesukone löytyy, sitä ei käytetä. Sähköä ja vettä pyritään säästämään kaikin keinoin. Valoja ei saa pitää päällä. Uuniruokia ei tehdä. Mitään suoratoistopalveluja tai lehtiä ei ole. Kotona ei saa käydä suihkussa, ellei ole poikkeustilanne. Silloin vesi saa valua max 2 min, mies valvoo tätä. Muuten peseydymme työpaikkojen suihkuissa. Mies myös täyttää työpaikallaan vesipulloja, joita käytetään kotona juomavetenä ja ruuanlaitossa. Talouspaperit mies laittaa käytön jälkeen kuivumaan ja käyttää uudelleen. Vessapaperirullasta mies erottaa kerrokset ja tekee useampia rullia. Paperia saa käyttää vain aivan minimaalisesti. Deudorantteja ja saippuoita meillä ei ole. Hammastahnaa säännöstellään.
Mitään ylimääräistä ei saa ostaa. Ei vaatteita eikä kenkiä. Vaatteiden reiät eivät häiritse miestä, eivätkä kuluneet kengät. Mies on sanonut, että jos on aivan pakko ostaa rikki menneen tilalle jotain, niin kirpputorilta sitten. Kaikki ruuat ovat halvinta mahdollista tuotemerkkiä ja vielä alelaputettua jos mahdollista. Ruokaan meillä menee ehkä 100-150 € kuukaudessa. Missään lomamatkoilla ei saa käydä, ei ravintoloissa, baareissa, elokuvissa. Mitään lahjoja ei saa ostaa kenellekään.
On muitakin oikkuja, kaikkea en muistanut todellakaan kirjoittaa. Itkettää jo tämä elämä, vielä 13 vuotta tätäkö pitäisi kestää?? Ei tämä ole ihmisen elämää! Itse suostuin, oma vika. Miehellä on mun verkkopankkitunnukset ja hän siirtää ja seuraa rahankäyttöäni. Mies seuraa excelillä jokaista senttiä. Mies on nyt kahdessa vuodessa saanut mulle 35000 euron arvoisen osakesalkun. Molemmilla on siis omat salkut, mies vaan hoitaa kaiken. Mies on luvannut, että sitten 40-vuotiaina muutamme ulkomaille ja alamme nauttia. Mä vaan hajoan, elämä on tällä hetkellä merkityksetöntä...
anteeksi sekava sepustus
Kommentit (239)
Ihan ensiksi, ota mieheltä pois ne sun verkkopankkitunnukset. Niitähän ei kai saisi edes antaa muiden käyttöön?
Ja sitten sanot vaan miehelle että olet kyllästynyt kituuttamiseen ja haluat lopettaa rahojesi laittamisen osakkeisiin. Ja sitten vaan lopetat sijoittamisen.
Käytät omat rahasi miten huvittaa, ja pidät huolen että jos menette vaikka ravintolaan niin mies maksaa oman annoksensa eikä yritä säästää maksattamalla ruokiaan sinulla. Ja jos ostat jotain ruokaa kotiin niin miehellä ei ole mitään asiaa ruveta syömään niitä, pysykööt tonnikala/nuudeli linjallaan jos ei huvita käyttää rahaa ruokaan.
Suihkussakin alat käydä kotona etkä suostu mihinkään 2min veden säännöstelyyn. Ja ostat vaikka omat hammastahnat yms. joihin mies ei koske.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkästä aikaa hienosti kirjoitettu ja hauska provo!
Tuo vesikohta paljasti sinut, jos asutte taloyhtiössä (yksiö) niin vedenkulutuksenne kotona ei säästä teille juurikaan mitään, koska taloyhtiön kulut tasaantuvat kaikkien asukkaiden kesken.
Mutta pisteet ap:lle omaperäisyydestä!
Pakko puuttua tähän, kun toistuu niin monta kertaa. Mulla on viimeiset 30 v ollut yhtäjaksoisesti vesimittari kerrostaloasunnossa, ja siihen sisältyy 7 eri asuntoa. Eikö teillä muilla ole? Maksan kuukausittain henkilöluvun mukaan vesiennakon ja pari krt vuodessa mittarin mukaisen tasauksen (yleensä tosin saan palautusta).
Itsellä on ollut ainoastaan kaupungin vuokrakämpissä mittari. Yksityisillä ei ole ollut, vaan vesi maksettu kiiteäsummaisesti per henkilö talonyhtiölle. Niin ja tietenkin nyt itsekseen OKT auessani nyt on taas mittari. (on muuten aivan eri kustannukset vedessä kuin kerrostaloissa ollut.. Saisipa vielä yhtä halpaa vettä.)
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa voi kylläkin olla kulutuksen mukaan vesimaksu ja ihan uusi systeemi siis.
Uusi? Mulla oli tämä uusi systeemi jo opiskelija-asunnossa -81.
Juomavesi varastetaan työpaikalta ja vessapaperirullista erotetaan kerrokset ja rullataan uudelleen. Kyllä varmaan.
Tavallinen ihminen ei kyllä koskaan kykene ymmärtämään trollaajien aivoituksia. Kirjoitetaan realistinen ja melko uskottava aloitus, joka jostakin syystä pilataan typerillä yksityiskohdilla. Ihan kuin trollaaja haluaisikin että vastaajat tietävät että tämä ei sitten ole totta vaan mielikuvitusleikkiä. Ja vastaajat leikkivät mukana. Kyllä on ihmeellistä tämä nettielämä.
Kestääkö kasetti jos osakkeet putoavat pakkaselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että mitäs jos kuolet vaikka 35-vuotiaana? Niitä säännöstellystä hammastahnasta säästyneitä varoja ei saa hautaan mukaan, joten elä sen mukaan.
- 184
Entä jos huomenna sinulla todetaan levinnyt parantumaton syöpä. Menet nopeasti huonoon kuntoon. Iloitsetko miehellesi säästämästäsi omaisuudesta vai suretko ettet koskaan ehtinyt uppttaa varpaitasi hiekkaan tropiikissa.
Siinä että ajattelee elävänsä vasta vanhana ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi helkkarissa ostatte vessapaperia, kun voisitte yksinkertaisesti varastaa rullat työpaikoiltanne ja julkisista vessoista? Ajatelkaa, miten monta kymppiä kuussa säästäisitte.
Monet, jotka sijoittavat tavoitteellisesti taloudellinen riippumattomuus tähtäimessään, muuttavat mieltänsä siinä kohtaa kun se taloudellinen riippumattomuus on toteutunut. Ja en puhu nyt sairaalloisista pihistelijöistä, vaan ihan tavallista elämää viettävistä ihmisistä jotka harrastavat osakesijoittamista. Vaikka sen matkan alussa voi olla ajatus, että lopettaa työnteon, niin lopulta siellä töissä kuitenkin jatketaan, koska se on mukavaa ja tuo elämään sisältöä. Se taloudellinen riippumattomuus kuitenkin tekee sen, ettei sinne töihin tarvitse jäädä jos vaikka firmassa alkaa mennä asiat päin prinkkalaa ja töissäkäynti alkaa ketuttaa. On eri asia olla töissä taloudellisen pakon sanelemana ja mahdollisesti pelätä työpaikkansa menetystä, kuin olla siellä vapaaehtoisesti ja huvikseen.
On niitäkin, jotka ensin jättäytyvät pois töistä, mutta huomaavat sitten että joutenolo on tylsää. Ja palaavat sitten töihin omilla ehdoillaan. Jotkut päätyvät tekemään lyhyempää viikkoa, jotkut luisuvat hiljalleen palkansaajasta yrittäjäksi ja tekevät hommia sen mukaan mitä huvittaa, omilla ehdoillaan.
Sen sijaan että jäätäisiin kokonaan töistä pois, useimmille tuntuu loppupeleissä riittävän tieto siitä, että mahdollisuus olisi.
Sijoittamisessa aika on sijoittajan puolella ja siksi on hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena. Mutta joku tolkku siinä hommassa kannattaa olla, ettei kuvio mene niin sairaaksi kuin mitä aloituksessa on kuvattu. Nuorena aloittava pääsee kuitenkin paljon pienemmällä kuukausisijoituksella samaan lopputulokseen kuin se, joka aloittaa myöhemmin huomattavan suurella summalla. Siksi ei kannattaisi nuorenakaan ihan kaikkea pistää menemään. Ja tosiaan sitä tavoitettakin kannattaa miettiä, onko järkeä tavoitella oloneuvoksen asemaa 40-vuotiaana vai olisiko sopivampi tavoite vaikka se, että vuosittaiset osinkotulot nousevat tasaiseen tahtiin niin että jossain vaiheessa työssäkäyntiä voi vähentää, jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysmaissa eletään juuri tuolla tavalla, mutta ei se siellä pahaa tee, koska itseä ei tarvitse verrata kuin muihin vastaavalla tavalla eläviin, joita onkin loput 99% ihmisistä. Ihmiset tulevat ihan hyvin toimeen ollen onnellisia, kunhan vain ruoka ja vesi riittää, ja on katto pään päällä. Sehän se ap:lle tässä hajottava tekijä on, että vertaa itseään muihin, sekä siihen, mitä muutenkin voisi olla; eli näitä ihmisille tarpeiksi mainonnalla rakennettuja suoratoistopalveluja, lomamatkoja, uusia vaatteita jne..
Ainoa ylimenevä kohta tuossa pihistelyssä on talouspaperin pihistys, jos niitä uusiksi on käytettävä.
Ihmistä ei ole tarkoitettu työntekoon, niin uskomattomalle kuin se kuulostaakin. Ns. oleminen on työnteosta riippumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkisitte vähän paremmin palkatut työt niin nuo ylimenevät pihistelyt voisitte lopettaa. Muuten eläisitte säästäväisesti niin sijoitussalkku karttuu.
Nyt varmaan ekaksi sun kannattaa tarkastaa mitä miehesi niillä sun verkkopankkitunnuksialla tekee. Hän kuulostaa sen verran poikkeukselliselta, että saattaa mennä omat ja sun osakesijoitukset sekaisin. Hän voi ottaa nimissäsi myös pikavippeja,jotka joudut sitten maksamaan, näin kävi ystävälleni. Voitte toki jatkaa yhdessä sijoittamista mutta ilman muuta sun pitää tietää, mitä sun varoilla tehdään.
Toi kituuttaminen kuulostaa melko sairaalta. Että elämä alkaa vasta nelikymppisenä jossain ulkomailla on ihan pähkähullu ajatus. Elämä esim. Espanjassa on ihan samanlaista kuin muuallakin, vain kuumempaa ja aurinkoisempaa. Oletko edes varma, että tuo haave on omasi?
On hyvä idea säästää ja sijoittaa, mutta osakekurssit ovat historiallisesti melko korkealla ja pörssiromahduskaan ei ole poissuljettu. Ei elämää kannata laittaa katkolle vain siksi, että voi alkaa elää 13 vuoden kuluttua. Kuka tietää, saatat vaikka sairastua ja kuolla sitä ennen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekana tulee mieleen, että tuossa iässä olisi vielä ihan helppoa vaihtaa sellaiselle alalle, jossa työskentely nelikymppisenä ei olisikaan kamala asia, vaan ihan suorastaan iloinen juttu. Itselleni ainakin tässä elämänvaiheessa työ on tosi antoisaa, kun opintojen jälkeen on ehtinyt kertyä kokemusta niin, että se näkyy yleisesti suhtautumisessa, mutta hiukan myös palkassakin. Minua ei vielä pidetä työpaikalla ollenkaan vanhana höppänänä, joka ei pysyisi muutoksissa mukana, vaan olen juuri tässä vaiheessa osa sitä vankkaa asiantuntijuutta. Enkä ole edes millään ihmeellisellä urakiitoalalla, vaan tavallisessa työssä, johon edellytyksenä on hyvin tavanomainen maisteritutkinto, josta tosin tienaan enemmän kuin Ap, vaikka ihan kunnan palkkalistoilla olenkin. Tässä nautinnollisen arjen ja antoisan työnteon lomassa on hyvin varaa matkustaa, asua mukavasti, jne. Ja vuosien varrella on ollut varaa antaa lahjoja ja käydä suihkussa. Rahaa itselläni on mennyt muuhun kuin osakkeisiin, mutta esimerkiksi yksi työkaverini, 2 alakouluikäisen lapsen äiti, harrastaa asiantuntevasti sijoittamista. Samaan aikaan hän viettää vallan mukavaa elämää, eikä todellakaan puolittele vessapapereita.
Ihan varmasti on hienoa saada miljoonaomaisuus, mutta hinta tosiaan tuollaisena on liian kova, kuten itse toteat. Ehkä tuossa vaiheessa on vaikea ajatella, ettei nelikymppisenä välttämättä haluakaan heittäytyä oloneuvokseksi, vaan silloin saattaakin olla elämänsä voimissa ja täynnä annettavaa. Tietysti tiedän, ettei kaikki arvo ole työnteossa, mutta jos juuri se on se seikka, jonka haluaa 13 vuoden päästä lopettaa, voisiko ihan vaan harkita alaa, jossa viihtyy? Jos sitä elää sinne 80-90-vuotiaaksi, onko se paratiisisaarella lööbailu sitä mitä todella kaipaat, vai olisiko sinulla ehkä jotain muutakin toiveita? Voisiko kuitenkin vähän löysätä liian tiukasta säästökuurista, ja saada useampia asioita jo matkan varrella? Riittäisikö vähän pienempi omaisuus ja vaikka jokunen sapattivuosi lopullisen ”eläköitymisen” sijaan?
Loppukaneettina vielä se, että meillä on kyllä ollut kerrostalossakin asuntokohtainen vesimittari ja taloudessa yksi auto, vaikka on kaksi työssäkäyvää. Kummankaan meidän työ ei edellytä omaa autoa, aika harvalla varmaan niin edes on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PROOOVOOOO älkää näin huonoon menkö :D :D
Miksei? Tämä on ajankohtainen aihe. Noita tapauksia esitellään ihaillen viikottain iltalehtien sivuilla. Juuri eilen juttelin samoista teemoista duunikaverin kanssa, eli mm. siitä, että tuollaisella suunnitelmalla saa ”eläkkeellä” saman elintason kuin kituuttamisen aikanakin, eli koko elämä menee samalla kituuttamisella. Tai mahtaako löysempiä aikoja koskaan muutenkaan tulla? Sitä on niin koukuttunut pihistämiseen, että ei enää kykene luopumaan siitä ja haaskaamaan vaivalla hankittuja varoja. Sitä paitsi kuka takaa, että terveyttä riittää suunnitelman mukaiseen eläköitymisikään asti tai onko enää hengissäkään.
Minä olen sijoittaja, ja jo nyt nuo sijoitusten tuotot näkyvät ihan hyvin arkielämässä. Tokikaan en ole ap:n kuvaileman mukainen pihistelijä. AP:n suoritus on aika heikko tuollaisella pihistelyllä, meidän varallisuus on suunnilleen samoilla nettotuloilla kasvanut yksistään tänä vuonna 20 000€, emmekä me edes pihistele.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ekana tulee mieleen, että tuossa iässä olisi vielä ihan helppoa vaihtaa sellaiselle alalle, jossa työskentely nelikymppisenä ei olisikaan kamala asia, vaan ihan suorastaan iloinen juttu. Itselleni ainakin tässä elämänvaiheessa työ on tosi antoisaa, kun opintojen jälkeen on ehtinyt kertyä kokemusta niin, että se näkyy yleisesti suhtautumisessa, mutta hiukan myös palkassakin. Minua ei vielä pidetä työpaikalla ollenkaan vanhana höppänänä, joka ei pysyisi muutoksissa mukana, vaan olen juuri tässä vaiheessa osa sitä vankkaa asiantuntijuutta. Enkä ole edes millään ihmeellisellä urakiitoalalla, vaan tavallisessa työssä, johon edellytyksenä on hyvin tavanomainen maisteritutkinto, josta tosin tienaan enemmän kuin Ap, vaikka ihan kunnan palkkalistoilla olenkin. Tässä nautinnollisen arjen ja antoisan työnteon lomassa on hyvin varaa matkustaa, asua mukavasti, jne. Ja vuosien varrella on ollut varaa antaa lahjoja ja käydä suihkussa. Rahaa itselläni on mennyt muuhun kuin osakkeisiin, mutta esimerkiksi yksi työkaverini, 2 alakouluikäisen lapsen äiti, harrastaa asiantuntevasti sijoittamista. Samaan aikaan hän viettää vallan mukavaa elämää, eikä todellakaan puolittele vessapapereita.
Ihan varmasti on hienoa saada miljoonaomaisuus, mutta hinta tosiaan tuollaisena on liian kova, kuten itse toteat. Ehkä tuossa vaiheessa on vaikea ajatella, ettei nelikymppisenä välttämättä haluakaan heittäytyä oloneuvokseksi, vaan silloin saattaakin olla elämänsä voimissa ja täynnä annettavaa. Tietysti tiedän, ettei kaikki arvo ole työnteossa, mutta jos juuri se on se seikka, jonka haluaa 13 vuoden päästä lopettaa, voisiko ihan vaan harkita alaa, jossa viihtyy? Jos sitä elää sinne 80-90-vuotiaaksi, onko se paratiisisaarella lööbailu sitä mitä todella kaipaat, vai olisiko sinulla ehkä jotain muutakin toiveita? Voisiko kuitenkin vähän löysätä liian tiukasta säästökuurista, ja saada useampia asioita jo matkan varrella? Riittäisikö vähän pienempi omaisuus ja vaikka jokunen sapattivuosi lopullisen ”eläköitymisen” sijaan?
Loppukaneettina vielä se, että meillä on kyllä ollut kerrostalossakin asuntokohtainen vesimittari ja taloudessa yksi auto, vaikka on kaksi työssäkäyvää. Kummankaan meidän työ ei edellytä omaa autoa, aika harvalla varmaan niin edes on.
Ei työ välttämättä edellytäkään, mutta aika monella työhön PÄÄSY edellyttää. Kaikki eivät asu metroaseman vieressä. Minunkin työmatkani kehä-kolmosen sisällä veisi 3 tuntia joka päivä elämästä pois, joten julkiset eivät ole realistinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkästä aikaa hienosti kirjoitettu ja hauska provo!
Tuo vesikohta paljasti sinut, jos asutte taloyhtiössä (yksiö) niin vedenkulutuksenne kotona ei säästä teille juurikaan mitään, koska taloyhtiön kulut tasaantuvat kaikkien asukkaiden kesken.
Mutta pisteet ap:lle omaperäisyydestä!
Pakko puuttua tähän, kun toistuu niin monta kertaa. Mulla on viimeiset 30 v ollut yhtäjaksoisesti vesimittari kerrostaloasunnossa, ja siihen sisältyy 7 eri asuntoa. Eikö teillä muilla ole? Maksan kuukausittain henkilöluvun mukaan vesiennakon ja pari krt vuodessa mittarin mukaisen tasauksen (yleensä tosin saan palautusta).
Meillä on huoneistokohtaiset vesimittarit ja vesilaitos laskuttaa vedestä käytettyjen litrojen mukaan
Vierailija kirjoitti:
Entä jos huomenna sinulla todetaan levinnyt parantumaton syöpä. Menet nopeasti huonoon kuntoon. Iloitsetko miehellesi säästämästäsi omaisuudesta vai suretko ettet koskaan ehtinyt uppttaa varpaitasi hiekkaan tropiikissa.
Siinä että ajattelee elävänsä vasta vanhana ei ole mitään järkeä.
Toiset elää "vanhana" (40v alkaen kuten ap) ja toiset ei koskaan, kuten sä. Ap todennäköisesti elää myös pidemmän ja terveemmän elämän, kun ei tuhoa terveyttään tanssimalla eläkeikään asti jonkun pikkuhitlerin pillin mukaan matalapalkatussa paskaduunissa.
Vihaan trollauksia ja tämänkin kirjoittajan voisi minun puolestani lähettää vankilaan vedelle ja leivälle yksikerroksisella vessapapaperilla pyyhkimään.
On kuitenkin pakko todeta, että tuli taas ajateltua miten mahtava väline jonkun ihmisen koko elämän hallitsemiselle pankkitunnusten hallussapito on. Nykyaikana ei ole juuri mitään mitä ei voisi tehdä jonkun nimissä jos hallitsee hänen pankkitunnuksiaan. Ehkä testamentin tekeminen ei onnistuisi?
Pakko puuttua tähän, kun toistuu niin monta kertaa. Mulla on viimeiset 30 v ollut yhtäjaksoisesti vesimittari kerrostaloasunnossa, ja siihen sisältyy 7 eri asuntoa. Eikö teillä muilla ole? Maksan kuukausittain henkilöluvun mukaan vesiennakon ja pari krt vuodessa mittarin mukaisen tasauksen (yleensä tosin saan palautusta).