Pettäminen uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisollasi on oikeus tietää, jotta myös hänellä on mahdollisuus hakea hyvää seksiä muualta. On epäreilua, että vain sinä saisit hyvää seksiä. Kuvitteletko, että olet itse niin hyvä, ettei puolisosi haluaisi muita? Et ole. Hän vain kunnioittaa sinua, eikä siksi hae seksiä muualta. Sinä et kunnioita puolisoasi.

Tavallaan olet oiekassa siinä että kyllähän minun pitäisi sallia sama miehelleni. Ja ehkä tämä olisikin ok, samoissa raameissa; kertakokemus, ei halua muuttaa suhdettamme, 'hyvä' kokemus. Mutta se että minun tulisi kertoa jotta miehellä olisi 'lupa' samaan kuullostaa hyvin huonolta perustelulta. Itseasiassa, se on pikemmin peruste sille että en kerro, koska jonkinasteinen kostotoiminta ei todellakaan mahdu noihin ym. raameihin.

Ja teet aika isoja oletuksia kunnioituksesta ja meiudän seksin hyvyydestä, tietämättä meistä yhtikäs mitään. Kiitos, kunnioitusta on, yli 10.v yhdessä, ja seksikin on hyvää, molemminpuolin. Totta, tämä kokemus oli hyvin nautinnollinen, mutta se ei tee mieheni kanssa mitenkään huonommaksi. Erilaista, niin fyysisesti kuin henkisesti tietenkin, kokemus, tunenlma, tilanne ja henkilö omanlaisensa, tietenkin. Ja ei, en ole aiemmin pettänyt, mikä varmaan osasyy. Mutta ei se poista nautintoa jonka koen mieheni kanssa. 

ap

Anteeksi nyt vaan mutta mikä sinä olet yksin päättämään mitkä ne raamit twidän yhteisessä suhteessa on tuolle pettämiselle?keksit vain tekosyitä miksi sinä saat panna muita mutta miehesi ei. Tämän selittelysi ja perustelujesi takia sinut täällä lynkataan. Ajattelet vain itseäsi ja omaa etuasi ja omaa nautintoasi ja kaikkea miten sinä hyödyt vain sinun ehdoilla.

Ällöttävää

Miten se lipsahti, kaaduitko miehen päälle kun hänellä seisoi?

Muutoin se oli tietoinen päätös.

Et sitten ymmärrä, että nimenomaan PETTÄMINEN on väärin?

No eipä tunnu omatunto vaivaavan. Kaikilla sitä ei näköjään ole.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan mutta mikä sinä olet yksin päättämään mitkä ne raamit twidän yhteisessä suhteessa on tuolle pettämiselle.

No, ehkä muotoilin tuon huonosti. Tarkoitin sitä, että olisin kyllä itse valmis nielemään samankaltaisen tilanteen, jossa mieheni pettää jonkin 'turvallisen' henkilön kanssa. Tarkoitan tässä turvallista siinä mielessä että minulla vastapuoli oli (on?) reilusti yli 10 vuotta vanhempi mies, joka on jo luonteeltaan semmoinen, jonka kanssa en ikipäivänä ajattelisi mitään tämän kumemmpaa suhdetta. Eli mistään sivusuhteesta tai ihastuksesta ei ole kyse. Jos mieheni toimisi samoin, ilman taka-ajatusta muuttaa meidän suhdettamme, pystyisin varmasti hyväksymään kokemuksen hänellekin. Kokemuksena.

Toki ymmärrän etten voi yksin sanella raameja, tai kontrolloida maailmaa, ja paljon vaikeampi paikka olisikin jos pettämiseen liittyisi jokin ihastus tai pidempi suhde tai halu erota minusta. Mutta huh, tätä lynkkausmielialaa ja haukkumista. Tässä on kuitenkin puhe vain yhdestä kokemuksesta, muutamasta hetkestä verrattuna yli 10 vuotta yhteiseloa, ja asiasta kuten joku sanoikin 'joka ei kulu'.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan mutta mikä sinä olet yksin päättämään mitkä ne raamit twidän yhteisessä suhteessa on tuolle pettämiselle.

No, ehkä muotoilin tuon huonosti. Tarkoitin sitä, että olisin kyllä itse valmis nielemään samankaltaisen tilanteen, jossa mieheni pettää jonkin 'turvallisen' henkilön kanssa. Tarkoitan tässä turvallista siinä mielessä että minulla vastapuoli oli (on?) reilusti yli 10 vuotta vanhempi mies, joka on jo luonteeltaan semmoinen, jonka kanssa en ikipäivänä ajattelisi mitään tämän kumemmpaa suhdetta. Eli mistään sivusuhteesta tai ihastuksesta ei ole kyse. Jos mieheni toimisi samoin, ilman taka-ajatusta muuttaa meidän suhdettamme, pystyisin varmasti hyväksymään kokemuksen hänellekin. Kokemuksena.

Toki ymmärrän etten voi yksin sanella raameja, tai kontrolloida maailmaa, ja paljon vaikeampi paikka olisikin jos pettämiseen liittyisi jokin ihastus tai pidempi suhde tai halu erota minusta. Mutta huh, tätä lynkkausmielialaa ja haukkumista. Tässä on kuitenkin puhe vain yhdestä kokemuksesta, muutamasta hetkestä verrattuna yli 10 vuotta yhteiseloa, ja asiasta kuten joku sanoikin 'joka ei kulu'.  

No kun kerran asia on vain yhdestä kokemuksesta eikä mistään muusta niin miksi et kerro tästä puolisollesi ja näin ollen mahdollista hänelle sama lupa kokemukseen. Katsos kun jotkut meistä jättävät nämä kokemukset kokematta koska ovat uskollisia kumppanilleen ja odottavat toisenkin olevan. Jos näin ei ole on reilua se tuoda esille jotta toinenkin voi hyvällä omalla tunnolla ensi kerralla tarttua tilaisuuteen ja käydä kokeilemassa sitä vierasta.

Koitahan saada egos kuriin ja siirrä se käsi sieltä pöksyistä sydämelle.

Tiedät vastauksen kun kysyn, onko toimintasi ego vai rakkauslähtöistä? Se on egolähtöistä. Ajattele rakkaudella puolisoasi kohtaan.

Mulla oli tilanne jossa vaistosin että jotain oli tapahtunut ja niin oli, mies oli pönkittänyt egoa ja ihastui toiseen. Sai sen loppumaan, mutta mulle se riitti. Luottamus meni. Keskitä himos muualle ja pistä egos kuriin.

Vierailija kirjoitti:

No kun kerran asia on vain yhdestä kokemuksesta eikä mistään muusta niin miksi et kerro tästä puolisollesi ja näin ollen mahdollista hänelle sama lupa kokemukseen. Katsos kun jotkut meistä jättävät nämä kokemukset kokematta koska ovat uskollisia kumppanilleen ja odottavat toisenkin olevan. Jos näin ei ole on reilua se tuoda esille jotta toinenkin voi hyvällä omalla tunnolla ensi kerralla tarttua tilaisuuteen ja käydä kokeilemassa sitä vierasta.

Tämähän tässä yksi osa ongelmaa on. En koe että minun asemani on antaa jotain lupaa, ja toisaalta taas myöskään tarkoitus ei ole antaa kimmoketta hakemalla hakea mahdollisuutta kostomielellä. Siksi  en näe että ainoa oikea tapa on kertoa. Pikemminkin ajattelen, että parempi tapa olisi olla valmis hyväksymään, jos mieheni omaehtoisesti, omasta päätöksestään tekisi vastaavaa. Näinhän minäkin oman moraalisen päätöksen tein, vaikka lipsahdus olikin enemmän tilanteen huumaa. Jonkin tasoisen päätöksen tietysti tein antautuessani. 

Tavallaan olisinkin siis valmis sellaiseen avoimeen 'kumpikin voi kokeilla' sopimukseen, koska itse sain niin paljon hyvällä mielellä irti kokemuksesta, ja jollakin tapaa se ehkä palvelee meidän suhdettakin. Ehkä ratkaisu olisi ehdottaa tätä, mutta jättää paljastamatta että itseasiassa kokeilin jo. 

Vierailija kirjoitti:

Koitahan saada egos kuriin ja siirrä se käsi sieltä pöksyistä sydämelle.

Tiedät vastauksen kun kysyn, onko toimintasi ego vai rakkauslähtöistä? Se on egolähtöistä. Ajattele rakkaudella puolisoasi kohtaan.

Mulla oli tilanne jossa vaistosin että jotain oli tapahtunut ja niin oli, mies oli pönkittänyt egoa ja ihastui toiseen. Sai sen loppumaan, mutta mulle se riitti. Luottamus meni. Keskitä himos muualle ja pistä egos kuriin.

En kyllä tiedä miten kyse on egon pönkittämisestä. En ole millään tavoin ihastunut tähän henkilöön, en hae huomion kohteena oloa, eikä kyse ole edes tunteesta olla haluttava tai haluttu. Tätä on vaikea selittää. Kyse on aika puhtaasti seksuaalisista tuntemuksista, kohtaamisesta vain sillä tasolla. Ja siitä kuinka rajun hyvältä se tuntui. Fyysisesti ja henkisesti. Ja uusinan miettimisen suhteen siitä että kokemus jäi silti piirun verran vailinaiseksi. Osittain sen yllättyvyyden, pikaisuuden ja kiihkeyden vuoksi. Haluaisin kokea saman uudelleen, mutta vähän skarpimpana, vähän tietoisemmin, ja se tässä härnää. Ja ilman sitä mlaajempana, moraalisena kysymyksenä en tässä sitä edes pohtisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan mutta mikä sinä olet yksin päättämään mitkä ne raamit twidän yhteisessä suhteessa on tuolle pettämiselle.

No, ehkä muotoilin tuon huonosti. Tarkoitin sitä, että olisin kyllä itse valmis nielemään samankaltaisen tilanteen, jossa mieheni pettää jonkin 'turvallisen' henkilön kanssa. Tarkoitan tässä turvallista siinä mielessä että minulla vastapuoli oli (on?) reilusti yli 10 vuotta vanhempi mies, joka on jo luonteeltaan semmoinen, jonka kanssa en ikipäivänä ajattelisi mitään tämän kumemmpaa suhdetta. Eli mistään sivusuhteesta tai ihastuksesta ei ole kyse. Jos mieheni toimisi samoin, ilman taka-ajatusta muuttaa meidän suhdettamme, pystyisin varmasti hyväksymään kokemuksen hänellekin. Kokemuksena.

Toki ymmärrän etten voi yksin sanella raameja, tai kontrolloida maailmaa, ja paljon vaikeampi paikka olisikin jos pettämiseen liittyisi jokin ihastus tai pidempi suhde tai halu erota minusta. Mutta huh, tätä lynkkausmielialaa ja haukkumista. Tässä on kuitenkin puhe vain yhdestä kokemuksesta, muutamasta hetkestä verrattuna yli 10 vuotta yhteiseloa, ja asiasta kuten joku sanoikin 'joka ei kulu'.  

No jos ei tämän kummemmasta ole kiinni, kerro miehellesi mitä olet tehnyt ja että hän voi tehdä samoin.

Olen samassa tilanteessa kuin ap. Kun 40v lähenee niin halut vaan lisääntyy, täytyy olla joku hormonaalinen juttu. Kohta 15v liitto takana ja pari vuotta oon haaveillut syrjähypystä. Olen ehdottanut kertaluontoista seikkailulupaa koska mieheni ei alkaisi avoimeen suhteeseen. En halua painostaa miestäni ja asiasta on puhuttu muutaman kerran parin vuoden aikana, en usko että lupaa heltiää. Avioseksi on mahtavaa ja sitä on lähes riittävästi (2xvko), lisäksi masturboin muutaman kerran viikossa. Ajatus seksiseikkailusta kiihottaa, siitä on tullut jo mun vakiofantasia.

Älä kerro miehelle, siitä ei seuraa mitään hyvää. En kehoita pettämään uudelleen mutta ymmärrän jos haluat sitä. Harvemmin löytyy tyyppejä jotka löytää ”napit” neuvomatta, muutaman oon tavannut ja tiedän mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Puolisollasi on oikeus tietää, jotta myös hänellä on mahdollisuus hakea hyvää seksiä muualta. On epäreilua, että vain sinä saisit hyvää seksiä. Kuvitteletko, että olet itse niin hyvä, ettei puolisosi haluaisi muita? Et ole. Hän vain kunnioittaa sinua, eikä siksi hae seksiä muualta. Sinä et kunnioita puolisoasi.

Vaimoni kanssa tehdään näitä asioita yhdessä niin ei tarvitse pettää.

Yksi minun kaveri on myös vaimoni seksikaveri.

Kaverilla ja vaimolla on lupa panna keskenään myös kaksistaan.

Yleensä ollaan kolmistaan. Välillä on vaimon ystävätär mukana joko neljäntenä tai minun ja vaimon kanssa.

Meillä ei tarvitse pettää kaikki on mahdollista kun jutellaan keskenään

Vierailija kirjoitti:

Puolisollasi on oikeus tietää, jotta myös hänellä on mahdollisuus hakea hyvää seksiä muualta. On epäreilua, että vain sinä saisit hyvää seksiä. Kuvitteletko, että olet itse niin hyvä, ettei puolisosi haluaisi muita? Et ole. Hän vain kunnioittaa sinua, eikä siksi hae seksiä muualta. Sinä et kunnioita puolisoasi.

Vaimoni kanssa tehdään näitä asioita yhdessä niin ei tarvitse pettää.8

Yksi minun kaveri on myös vaimoni seksikaveri.

Kaverilla ja vaimolla on lupa panna keskenään myös kaksistaan.

Yleensä ollaan kolmistaan. Välillä on vaimon ystävätär mukana joko neljäntenä tai minun ja vaimon kanssa.

Meillä ei tarvitse pettää kaikki on mahdollista kun jutellaan keskenään

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa kuin ap. Kun 40v lähenee niin halut vaan lisääntyy, täytyy olla joku hormonaalinen juttu. Kohta 15v liitto takana ja pari vuotta oon haaveillut syrjähypystä. Olen ehdottanut kertaluontoista seikkailulupaa koska mieheni ei alkaisi avoimeen suhteeseen. En halua painostaa miestäni ja asiasta on puhuttu muutaman kerran parin vuoden aikana, en usko että lupaa heltiää. Avioseksi on mahtavaa ja sitä on lähes riittävästi (2xvko), lisäksi masturboin muutaman kerran viikossa. Ajatus seksiseikkailusta kiihottaa, siitä on tullut jo mun vakiofantasia.

Älä kerro miehelle, siitä ei seuraa mitään hyvää. En kehoita pettämään uudelleen mutta ymmärrän jos haluat sitä. Harvemmin löytyy tyyppejä jotka löytää ”napit” neuvomatta, vaimoni muutaman oon tavannut ja tiedän mistä puhut.

Sain vaimoni houkuteltua kimppaseksiin 1N ja 2M.

Meilläkään ei ollut muita syitä kuin uteliaisuus kokeiluun josta tuli vakituinen tapa muutama kerta kuukaudessa (3-6 yötä)

Ensinnäkin, jos suhde kotona sekseineen, tykkäämisineen voi hyvin, en näe syytä kertoa, kiinni jääminen rikkoo kuitenkin suhteessa jotakin ainutkertaista, eli luottamuksen ja sen palauttaminen on, jos ei ihan mahdotonta, ainakin todella pitkä prosessi. Mitä hyötyä kertomisesta olisi, oma syyllisyystaakka helpottuisi ja puoliso saisi mahdollisuuden valita haluaako esim. ulkoa tuoduille seksitaudeille altistua jatkossa.. Mutta se luottamus joka tapauksessa olisi palasina.

Kun mietit kannattaako kokeilla uudestaan, ota huomioon, että jokainen kerta pitää sisällään myös kiinnijäämisen riskin. Muuten sanoisin että joo, kyllä se saattaa tuntua samalta, mutta harvemmin ainakaan paremmalta kuin eka kerralla. Lisäksi se olisi syyllisyyttä (ja jos jäät kiinni ja selviää ettei edes yksi lipsahdus, myös miehesi mielestä) lisäävä, koska olisi tietoinen valinta eka kerra spontaaniin lipsaukseen verrattuna.

Entä jos kokeilet ja tuntuu vieläkin paremmalta, pystytkö jättämään seuraavan kerran väliin? Entä jos kuitenkin vahvemman halun vuoksi muodostuu sivusuhde? Jopa rakastut? Sitten ei ole enää pelkkää seksiä..

Neuvoa en rohkene, itse sinun pitää valintasi tehdä. Todennäköisesti toka kerralla taika ei olisi yhtä suuri..

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, jos suhde kotona sekseineen, tykkäämisineen voi hyvin, en näe syytä kertoa, kiinni jääminen rikkoo kuitenkin suhteessa jotakin ainutkertaista, eli luottamuksen ja sen palauttaminen on, jos ei ihan mahdotonta, ainakin todella pitkä prosessi. Mitä hyötyä kertomisesta olisi, oma syyllisyystaakka helpottuisi ja puoliso saisi mahdollisuuden valita haluaako esim. ulkoa tuoduille seksitaudeille altistua jatkossa.. Mutta se luottamus joka tapauksessa olisi palasina.

Kun mietit kannattaako kokeilla uudestaan, ota huomioon, että jokainen kerta pitää sisällään myös kiinnijäämisen riskin. Muuten sanoisin että joo, kyllä se saattaa tuntua samalta, mutta harvemmin ainakaan paremmalta kuin eka kerralla. Lisäksi se olisi syyllisyyttä (ja jos jäät kiinni ja selviää ettei edes yksi lipsahdus, myös miehesi mielestä) lisäävä, koska olisi tietoinen valinta eka kerra spontaaniin lipsaukseen verrattuna.

Entä jos kokeilet ja tuntuu vieläkin paremmalta, pystytkö jättämään seuraavan kerran väliin? Entä jos kuitenkin vahvemman halun vuoksi muodostuu sivusuhde? Jopa rakastut? Sitten ei ole enää pelkkää seksiä..

Neuvoa en rohkene, itse sinun pitää valintasi tehdä. Todennäköisesti toka kerralla taika ei olisi yhtä suuri..

Siis anteeksi vaan idiootti, mutta eihön suhteessa ole mitään ainutkertaista kuin luottamus jos toinen pettää!ei silloin ole luottamusta johon nojata vaikka toinen ei heti tietäisikään. Luottamus on se joka ansaitaan olemalla sen arvoisia ei peittelemällä ja valehtelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, jos suhde kotona sekseineen, tykkäämisineen voi hyvin, en näe syytä kertoa, kiinni jääminen rikkoo kuitenkin suhteessa jotakin ainutkertaista, eli luottamuksen ja sen palauttaminen on, jos ei ihan mahdotonta, ainakin todella pitkä prosessi. Mitä hyötyä kertomisesta olisi, oma syyllisyystaakka helpottuisi ja puoliso saisi mahdollisuuden valita haluaako esim. ulkoa tuoduille seksitaudeille altistua jatkossa.. Mutta se luottamus joka tapauksessa olisi palasina.

Kun mietit kannattaako kokeilla uudestaan, ota huomioon, että jokainen kerta pitää sisällään myös kiinnijäämisen riskin. Muuten sanoisin että joo, kyllä se saattaa tuntua samalta, mutta harvemmin ainakaan paremmalta kuin eka kerralla. Lisäksi se olisi syyllisyyttä (ja jos jäät kiinni ja selviää ettei edes yksi lipsahdus, myös miehesi mielestä) lisäävä, koska olisi tietoinen valinta eka kerra spontaaniin lipsaukseen verrattuna.

Entä jos kokeilet ja tuntuu vieläkin paremmalta, pystytkö jättämään seuraavan kerran väliin? Entä jos kuitenkin vahvemman halun vuoksi muodostuu sivusuhde? Jopa rakastut? Sitten ei ole enää pelkkää seksiä..

Neuvoa en rohkene, itse sinun pitää valintasi tehdä. Todennäköisesti toka kerralla taika ei olisi yhtä suuri..

Siis anteeksi vaan idiootti, mutta eihön suhteessa ole mitään ainutkertaista kuin luottamus jos toinen pettää!ei silloin ole luottamusta johon nojata vaikka toinen ei heti tietäisikään. Luottamus on se joka ansaitaan olemalla sen arvoisia ei peittelemällä ja valehtelemalla.

Kiitos vaan nimittelystä. Luottamus todellakin menetetään vasta kun jää kiinni tai kertoo asiasta. Se mitä toinen ei tiedä, ei voi luottamusta vähentää, mutta joo siinä olet oikeassa, että pettäjä ei voi enää olla täysin rehellinen ikinä jäämättä kiinni ja kantaa siksi syyllisyyden taakkaa (joka toki on raskasta). Ja ei se pettäminen parisuhdetta ikinä paremmaksi saa kotona.

Tuomitseminenkaan ei tee kenellekään hyvää..

Ei kai se pettäminen ole koskaan oikeutettua, mutta jokainen parisuhteessa oleva on silti potentiaalinen pettäjä. Varma ei voi olla edes itsestään, joskus kun tilaisuus voi tehdä varkaan vaikka olisi kuinka korkealla moraalilla varustettu henkilö.

Itsellä on käynyt vahinko kahdesti tämän nyt jo 17 vuotta kestäneen suhteen aikana. Kummastakaan en ole kiinni jäänyt, enkä aio itse ainakaan koskaan kertoa asiasta. Toki aina asia seuraa siinäkin mielessä, että mitä jos se toinen osapuoli tulee joku päivä kertomaan asiasta. Molemmat kerrat ovat kuitenkin tapahtuneet tutun henkilön kanssa, joihin on potentiaalinen mahdollisuus törmätä viikoittain. Molemmille kerroille oli toki (teko)syynsä, mutta ei se silti asiaa sen oikeitetummaksi tee. Kummankaan kerran jälkeen ei ole käynyt edes mielessä uusia hommaa, päinvastoin vituttanut ja ollut morkkis.

No, nyt jo 10 vuotta täysin uskollinen eikä ole ollit tarvetta vieraisiin, seksin puutteeseen tämä suhde ei ainakaan lopu.

Itse olen joskus pohtinut, että jos vaimo vielä erehtyisi väärään sänkyyn, tai vääriin sänkyihin, haluaisinko tietää? Nuorena se teki niin helvetin kipeää ja siitä ylipääseminen otti sen verran kauan että samaa ei uudestaan jaksaisi käydä läpi, enkä kävisikään, olisipahan taas yksi uusi hajonnut perhe lisää tässä maassa. Tautiriskin takia toisaalta ainakin haluaisin tietää. Ja jottei kukaan väärin ymmärtäisi, en tietenkään hyväksyisi tai hyväksy pettämistä minkään verukkeen varjolla

Mä olen oikeasti ihan järkyttynyt kun luen näitä juttuja. Eikö ihmisillä ihan oikeasti ole mitään moraalia tai omaatuntoa enää nykyään?saatikka että puhuttaisiin sen oman elämänkumppanin arvostamisesta..kaikki on sallittua kuhan ei kiinni jäädä..niin surullista! Minusta tämä kertoo vain sen ettei koskaan ikinä kannata missään tilanteessa oikeasti luottaa keneenkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, jos suhde kotona sekseineen, tykkäämisineen voi hyvin, en näe syytä kertoa, kiinni jääminen rikkoo kuitenkin suhteessa jotakin ainutkertaista, eli luottamuksen ja sen palauttaminen on, jos ei ihan mahdotonta, ainakin todella pitkä prosessi. Mitä hyötyä kertomisesta olisi, oma syyllisyystaakka helpottuisi ja puoliso saisi mahdollisuuden valita haluaako esim. ulkoa tuoduille seksitaudeille altistua jatkossa.. Mutta se luottamus joka tapauksessa olisi palasina.

Kun mietit kannattaako kokeilla uudestaan, ota huomioon, että jokainen kerta pitää sisällään myös kiinnijäämisen riskin. Muuten sanoisin että joo, kyllä se saattaa tuntua samalta, mutta harvemmin ainakaan paremmalta kuin eka kerralla. Lisäksi se olisi syyllisyyttä (ja jos jäät kiinni ja selviää ettei edes yksi lipsahdus, myös miehesi mielestä) lisäävä, koska olisi tietoinen valinta eka kerra spontaaniin lipsaukseen verrattuna.

Entä jos kokeilet ja tuntuu vieläkin paremmalta, pystytkö jättämään seuraavan kerran väliin? Entä jos kuitenkin vahvemman halun vuoksi muodostuu sivusuhde? Jopa rakastut? Sitten ei ole enää pelkkää seksiä..

Neuvoa en rohkene, itse sinun pitää valintasi tehdä. Todennäköisesti toka kerralla taika ei olisi yhtä suuri..

Siis anteeksi vaan idiootti, mutta eihön suhteessa ole mitään ainutkertaista kuin luottamus jos toinen pettää!ei silloin ole luottamusta johon nojata vaikka toinen ei heti tietäisikään. Luottamus on se joka ansaitaan olemalla sen arvoisia ei peittelemällä ja valehtelemalla.

Kiitos vaan nimittelystä. Luottamus todellakin menetetään vasta kun jää kiinni tai kertoo asiasta. Se mitä toinen ei tiedä, ei voi luottamusta vähentää, mutta joo siinä olet oikeassa, että pettäjä ei voi enää olla täysin rehellinen ikinä jäämättä kiinni ja kantaa siksi syyllisyyden taakkaa (joka toki on raskasta). Ja ei se pettäminen parisuhdetta ikinä paremmaksi saa kotona.

Tuomitseminenkaan ei tee kenellekään hyvää..

Luottamus menetetään sillä hetkellä kun tekee jotain joka ei ole sen luottamuksen arvoista. Se että valheella sen pidät yllä ei ole enää aitoa luottamusta koska se toinen ihninen ei ole sen luottamusken arvoinen. Kun totuus paljastuu, paljastuu myös se ettei luottamusta ole ollut ja toinen on vielä valehdellut koko ajan. Luottamusta ei ainakaan enää takaisin saa.