Ystävä ei jaksa vastata viesteihini

Minulla on miljoona muuta asiaa meneillään. Ei vain riitä energiaa kaikille.

Mullakin kaveri on jättänyt viestittelyn, vastaa tosi tympeästi jotain jos vastaa. En oo suoraan ottanut puheeksi onko joku vialla, mutta kysyin mitä kuuluu. Jos hänellä olisi jotain huolia ollut niin siinä olisi voinut niistä mulle kertoa. Mutta ei kertonut eikä häntä kiinnostanut mitä mulle kuuluu niin annoin vihdoin olla. Oikeastaan kun mietin niin kaveruus on ollut pidemmän aikaa lähinnä mun yhteydenpidon varassa. Ja jos ollaan nähty on sitten kritisoinut vaikka mun parisuhdeasioita joista on jäänyt vähän paha mieli, mutta en ole niitä ottanut puheeksi. Oon roikkunut turhaan ystävyydessä joka ei anna mulle mitään. Ehkä parempi sitten näin, menkööt välit jos hän ei halua olla ystävä enää. Itse oon aika kiltti ja konfliktipelkoinen mistä yritän päästä eroon, mutta se on johtanut tähän että suren menetettyä ystävyyttä jota ei ilmeisesti edes kannattaisi surra. Toinen loukkaa ja itse vaan yhä jaksan kysellä että mitä kuuluu, missä vastavuoroisuus?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli eräs ystävä, jonka kanssa ei vaan yksinkertaisesti pystynyt jatkamaan ystävyyttä, vaikka meillä oli ollut tosi mukavaa vuosikausia. Hänellä oli niin hirveästi ongelmia ja masennusta, että kaikki hänen energiansa kuluivat siihen. Alkoi tuntua siltä, että se onkin se, mihin hän haluaa elämässään keskittyä, koska hän koki että kaikki muut ihmiset ovat pelkkiä pettymyksiä.

Hän ei haukkunut minua suoraan, mutta alkoi välttelemään juuri tällä ei jaksa - tyylillä. Ei voi edellyttää, että minäkään olisin jaksanut yksipuolista yhteydenpitoa. Tarjosin apuani ja tukeani, mutta ei tuntunut kelpaavan. Koin hänen olotilansa itsesääliksi ja kaikkeen tyytymättömyydeksi, enkä osannut toimia niin, että olisi tullut vastakaikua.

Ystävyys loppui omaan mahdottomuuteensa mutta oli hyvä kokemus niin kauan kuin sitä kesti.

Masennus ei ole itsesääliä. Onneksi lopetit ystävyyden, ettei toisen tarvitse todistella sinulle, että masennus on oikeasti sairaus ja voi viedä kaiken halun elää.

"En osannut toimia niin että tulisi vastakaikua" - jäin miettimään tuota lausetta, mitä sitten yritit ja millaista vastakaikua odotit? Jos tarjoilit jotain "elämä voittaa"-tyylisiä latteuksia, niin ei niistä ole masentuneelle mitään apua.

Joskus voi olla niin rankkaa ettei jaksa. Outoa kuitenkin että tuossa tilanteessa sulla on ekana pinnassa oma loukkaantumisesi eikä huoli ystävän jaksamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla niin rankkaa ettei jaksa. Outoa kuitenkin että tuossa tilanteessa sulla on ekana pinnassa oma loukkaantumisesi eikä huoli ystävän jaksamisesta.

Onko se nyt niin outoa. Ihan ymmärrettävää minusta. Kunnon ystävä sanoisi suoraan että anteeksi mutta mulla on nyt niin rankkaa etten pysty viestittelemään. Nyt vaikuttaa vaan siltä että tosiaan kyllästyi tylysti

kuule nyt saat olla aivan rauhassa mina olisin sinut halunnut tavata mutta ota sina sitten minuun yhteytta kun jaksat taas kirjoitella kanssani terv seija

Ystävälle voi ja pitääkin kertoa asiat. Tuollainen, joka ilmoittaa ettei jaksa vastata niin ei välttämättä ystävä ole. Silloin on soitto paikallaan j a nopeasti puhelimessa asian läpi käynti missä mennään.

Hän ei halua vastata, viestit ovat hänelle rasite. Älä viestittele. Ihmissuhteet muuttuvat.

Jouduin seksuaalisen väkivallan uhriksi. En ole jaksanut tästä jokaiselle ystävälle avautua, riippuu keskinäisistä väleistä, heidän kantokyvystä ja omasta tilanteestaan jne. Mutta en jaksa myöskään olla normaalisti yhteyksissä enkä vastailla normaalisti viesteihin. 

Sen olen elämän varrella oppinut, että yleensä syy löytyy vetäytyjästä itsestään eikä siitä, miten hän kokee sen kohteen, josta hän vetäytyy. 

Kyllä ihmiset jotka sinusta oikeasti välittävät ottavat yhteyttä. Eli anna olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset jotka sinusta oikeasti välittävät ottavat yhteyttä. Eli anna olla rauhassa.

Niin, tai hänellä ei ole voimavaroja yhteydenpitoon. 

Sehän on jo välittämisen merkki häneltä, että lähettää vastaukseksi viestin "vastaan kun ehdin".

Eihän sille voi mitään että on liian väsynyt jutellakseen. Hänellä voi olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole aavistustakaan.

Mitä kukaan tekee ystävällä joka ei vasta viestiin? Ei mitään, olen jättänyt pois sellaiset ystävät.

Sit osa on palannut pitkän ajan päästä kyselemään, että miksi häntä ei kutsuttu sinne ja tänne. En viitsinyt vastata, potut pottuina.

Minä taas en aina jaksa vastailla ystävälleni heti, vaan haluan rauhallisen hetken että pystyn kunnolla miettimään mitä vastaan ja paneutua kunnolla siihen viestiin. Sit välillä voi käydä niin että olen lukenut ystävän viestin ja se unohtuukin pariksi päiväksi. Onneksi tätä on nykyään puolin toisin ja olen sanonut pahoittelut että vastaamiseni kesti kun haluan sopivan rauhallisen hetken vastaamiselle. Toinen syy miksi välillä en jaksaisi vastailla mitä kuuluu ym juttuihin koska monesti minulla on jotain ongelmia tai harmituksen aiheita, joista haluaisin puhua ja tämä ystävä taas yrittää aina ratkaista ne asiat joillakin "tyhmillä" ratkaisuilla, jotka ihan itsekin ymmärrän mutta en halua toimia niin. Esimerkiksi harmittelin matkaseuran puutetta ulkomaille (etelään) ja että haluaisin niin kovasti reissuun mutten yksin halua lähteä kun se jakamisen ilo on yksi kohokohta reissussa jne. Niin hän yritti ehdotella lähempiä matkakohteita kuten Tanskaa (ei kiinnosta yhtään) ym., mihin uskaltaa hyvin lähteä yksinkin ja että voi olla tosi antoisaa reissata yksin, no niinhän se varmasti osittain onkin mutta se nyt varsinaisesti ei ollut ongelma ja olen yksin matkustamistakin harkinnut monet kerrat. Eli koen tietynlaista ymmärryksen puutetta jutuilleni ja siksi ei aina huvita vastailla viesteihin ja kertoa mitä minulla on mielen päällä..

Liian pitkät viestit ja selonteot mitä kulta puppeli koira teki ja kuinka se on viisain koira kaikista.

Kuinka mites on älykkäin ja parhaiten tienaava. Mitä näihin tälläisiin edes voi vastata. Omakehu viestejä jotka on niin järjettömän pitkiä etten edes ehdi lukea niitä. Tiedetään toistemme tulotasot, että nämä ei ole mitään uusia ja yllättäviä asioita, vaan ystäväni aika ajoin esille nostettuja, ilmeisesti hänelle tärkeitä viestejä.

Ymmärrän hyvin jos aina ei jaksa vastata. Jos on asiaa, pyrin vastaamaan. Mutta nämä itseään toistavat oman egon pönkitysviestit olen jättänyt omaan arvoonsa. Kuka jaksaa lukea hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala ja keksiä siihen muuta sanottavaa kuin, totta, hauki on kala.

Vierailija kirjoitti:

Liian pitkät viestit ja selonteot mitä kulta puppeli koira teki ja kuinka se on viisain koira kaikista.

Kuinka mites on älykkäin ja parhaiten tienaava. Mitä näihin tälläisiin edes voi vastata. Omakehu viestejä jotka on niin järjettömän pitkiä etten edes ehdi lukea niitä. Tiedetään toistemme tulotasot, että nämä ei ole mitään uusia ja yllättäviä asioita, vaan ystäväni aika ajoin esille nostettuja, ilmeisesti hänelle tärkeitä viestejä.

Ymmärrän hyvin jos aina ei jaksa vastata. Jos on asiaa, pyrin vastaamaan. Mutta nämä itseään toistavat oman egon pönkitysviestit olen jättänyt omaan arvoonsa. Kuka jaksaa lukea hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala ja keksiä siihen muuta sanottavaa kuin, totta, hauki on kala.

Onpa sinulla kummallisia ystäviä, etkä kyllä itsekään vaikuta huipputyypiltä. Muitten asiat on pascaa ja sinun timanttia. Että semmoinen ystävä.

Etkö todellakaan ymmärrä viestiä jos toinen ei vastaa? Haloo Urpo!!!!

Mun ystävä käy tuulella. Välillå tylyttää ja töksäyttelee. Vaikka molemmat ollaan kärsitty traumaattinen lapsuus ja nuoruus joka meitä yhdistää. Alkuun joku vuosi sitten, oli ystäväni oikein mukava. Ilmeisesti kuori alkanut rakoilemaan ja todellinen ihminen onkin näkyvissä koska välillä tylyttää ja illeilee oikein kunnolla. Jos hällä somessa tullut ikäviä viestejä, niin ystäväni tylyttää minua, purkaa pahanmielen minuun.. Hän kaataa kaiken ikävän minun päälle ja äksyilee. Ikinä, siis ikinä ei pyydä anteeksi. Hän tarvitsee paljon kehuja ja kiitosta, muttei ikinä anna niitä minulle.

Alkuajan ystävyys jossa molemmat sai jotain, on kääntynyt silleen että minä kuuntelen ja annan ja ystäväni ei huomioi minua ollenkaan.

Me ei ikinä soiteta, kaikki yhteydenpito on viestejä, koska ystäväni haluaa niin.

Masennus ja uupumus. Silloin vain ei pysty, koska ei oikeasti jaksa. Ei syy sinussa ole eikä se sinuun liity jos hän on masentunut tai pahasti uupunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä käy tuulella. Välillå tylyttää ja töksäyttelee. Vaikka molemmat ollaan kärsitty traumaattinen lapsuus ja nuoruus joka meitä yhdistää. Alkuun joku vuosi sitten, oli ystäväni oikein mukava. Ilmeisesti kuori alkanut rakoilemaan ja todellinen ihminen onkin näkyvissä koska välillä tylyttää ja illeilee oikein kunnolla. Jos hällä somessa tullut ikäviä viestejä, niin ystäväni tylyttää minua, purkaa pahanmielen minuun.. Hän kaataa kaiken ikävän minun päälle ja äksyilee. Ikinä, siis ikinä ei pyydä anteeksi. Hän tarvitsee paljon kehuja ja kiitosta, muttei ikinä anna niitä minulle.

Alkuajan ystävyys jossa molemmat sai jotain, on kääntynyt silleen että minä kuuntelen ja annan ja ystäväni ei huomioi minua ollenkaan.

Me ei ikinä soiteta, kaikki yhteydenpito on viestejä, koska ystäväni haluaa niin.

Sinä löydät varmaan parempiakin ystäviä.