Teenkö vauvan hoidossa jotain väärin? En jaksa enää ja tarvitsen apua

Meille muodostui syömisrytmi ihan itsestään, 4 h välein. Alusta asti annettiin myös korviketta lisämaitona. Lisäksi pumppasin ja syötettiin sitä pullosta. Kun massu tuli aina täyteen, myös uni maittoi. En nyt muista, mut parit-kolmet päiväunet (?) yhdet iltaunet, tankkaus ennen yöunia ja yks syöttö yöllä ja toinen n kuuden maissa. Vauva nukkui noihin aikoihin omassa pinniksessään makkarissa. 6 kk:n iässä omaan huoneeseen, ei herätty joka ähinään, eikä vauvakaan, nukahti itse uudelleen. Nukkui myös ainakin yhdet päikkärit ulkona, talvellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvalla saattaa olla vatsavaivoja, joihin hakee lohtua rinnasta. Ei siis itke nälkäänsä vaan vatsavaivoja. Ja tiheä syöminen lisää niitä, kun vatsa ei saa lepoa.

Myös refluksi on mahdollinen, pulautteleeko vauva paljon? Tutin syöminen lisää refluksi, joten se, että vauva ei huoli tuttia, voi kertoa refluksista.

Joku vauva nukkuu parhaiten kapalossa tai haalarissa. Kesällä tää on vaikea toteuttaa tietysti.

Meillä on kolme lasta. Kaksi heistä, eli molemmat pojat, oli tosi haastavia. Nuorin nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Jos asut pääkaupunkiseudulla, mä voin tulla oikeasti auttamaan.

Nämä vatsavaivat on puppua. Jos vauva on tyytyväinen tissillä, aina tissi suuhun. Ei tarvitse miettiä mikähän nyt yms kun asia on helposti hoidettu. Lapsi tissille

Vatsavaivat eivät todellakaan ole puppua. Ajattelepa itse, jos sulla olis tulitikkulootan kokoinen vatsa, joka koko ajan on täynnä puoliksi sulanutta ja sulamatonta ruokaa sekaisin - kyllä siitä tulee kipeäksi.  Olin esikoisen kanssa ihan samassa kierteessä kuin ap. Sitten anoppini (neuvolantäti) neuvoi, että 2...2,5 h ateriavälit ja 10-20 min imetystä per ateriakerta, niin vatsa pääsee tyhjenemään välillä ja tulee kunnollinen näläntunne, jolloin vauva taas jaksaa syödä tehokkaasti. Ja valehtelematta, tilanne muuttui toisenlaiseksi yhdessä päivässä! Samaa systeemiä käytin nuoremmilla lapsillamme heti alusta lähtien ja selvisimme vähillä kitinöillä. Ohje on auttanut myös monille kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Kyllä mun vauva nukkui ihan jo synnäriltä asti 4h yöllä kun oli kylläinen. Sen jälkeen tosin alkuun kun vuorokausirytmi oli sekaisin, valvoi pari tuntia ennen kuin nukahti uudelleen. Aika nopeasti alkoi nukkua 6-7h pisintä pätkää. Jopa vielä nyt 1-vuotiaana on tosi tärkeää, että päivällä syödään hyvin ja paljon. Herää edelleen, jos syönyt päivällä huonosti (esim isä ei ole niin hyvä syöttämään ja pitämään kiinni ruoka-ajoista). Varsinkin siinä vajaa 1-vuotiaana huomasi päiväsyömisen tärkeyden. Silloin pitää syödä riittävän usein, siis käytännössä koko ajan aloitetaan ruokailu, syödään tai lopetellaan sitä. Näin vauvakin tankkaa eniten päivällä ja vähentää yösyömistä. Kuitenkin jos nälkä on tai oli vauvana niin ilman muuta sit ruokaa on annettava. Ei nälkä mene sylittelemällä ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvalla saattaa olla vatsavaivoja, joihin hakee lohtua rinnasta. Ei siis itke nälkäänsä vaan vatsavaivoja. Ja tiheä syöminen lisää niitä, kun vatsa ei saa lepoa.

Myös refluksi on mahdollinen, pulautteleeko vauva paljon? Tutin syöminen lisää refluksi, joten se, että vauva ei huoli tuttia, voi kertoa refluksista.

Joku vauva nukkuu parhaiten kapalossa tai haalarissa. Kesällä tää on vaikea toteuttaa tietysti.

Meillä on kolme lasta. Kaksi heistä, eli molemmat pojat, oli tosi haastavia. Nuorin nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Jos asut pääkaupunkiseudulla, mä voin tulla oikeasti auttamaan.

Nämä vatsavaivat on puppua. Jos vauva on tyytyväinen tissillä, aina tissi suuhun. Ei tarvitse miettiä mikähän nyt yms kun asia on helposti hoidettu. Lapsi tissille

Vatsavaivat eivät todellakaan ole puppua. Ajattelepa itse, jos sulla olis tulitikkulootan kokoinen vatsa, joka koko ajan on täynnä puoliksi sulanutta ja sulamatonta ruokaa sekaisin - kyllä siitä tulee kipeäksi.  Olin esikoisen kanssa ihan samassa kierteessä kuin ap. Sitten anoppini (neuvolantäti) neuvoi, että 2...2,5 h ateriavälit ja 10-20 min imetystä per ateriakerta, niin vatsa pääsee tyhjenemään välillä ja tulee kunnollinen näläntunne, jolloin vauva taas jaksaa syödä tehokkaasti. Ja valehtelematta, tilanne muuttui toisenlaiseksi yhdessä päivässä! Samaa systeemiä käytin nuoremmilla lapsillamme heti alusta lähtien ja selvisimme vähillä kitinöillä. Ohje on auttanut myös monille kavereille.

Jos minä olisin seurannut noita ohjeita, olisin päässyt niiden naisten kerhoon, joilla maito ”ei vain riittänyt”. Samassa kerhossa olivatkin kaikki sukuni vanhemmat naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Miten pakotat muutaman kuukauden ikäisen lapsen syömään täyteen maitoa? Eihån lapsella ole ymmärtystä, vaikka äiti hokisi mitä tahansa tai laittaisi sen paidan kiinni. Joko vauva syö tai ei syö, vaikka kuinka polkisit jalkaa.

t. neljän lapsen äiti

Ihan helposti: kun vauva imee, niin tuloksena on suu ja vatsa täyteen maitoa! Ei niin, että vauva saa lutkutella tissiä mielin määrin, joskus imaista ja joskus ei. Ruoka-aika on ruoka-aika ja silloin on tarjolla ruokaa, muulloin  vauvalle kelpaa tuttikin, sillä kun ei ole nälkä. Jos vauva on koko ajan rinnalla ja silti koko ajan vatsa tyhjä, niin tietenkin syntyy tiheän imun kaudeksi nimetty tilanne, jossa vauva imee joskus rintaa, joskus ei, onhan se tarjolla siinä koko ajan. Lapselle pitää opettaa, miltä täysi vatsa tuntuu, jotta se ymmärtäisi imemisen ja olemisen yhteyden.

Ei joskus 80-luvulla ollut aikaa elää vain vauvalle, vauva syntyi perheen todellisuuteen eikä johonkin kuplaan, jossa äiti pissii vaippoihin, koska vauva ei saa olla hetkeäkään erossa emosta.

Kuulostaa normaalilta vauvalta. Tuotahan se vauva-aika usein on, se on vain rämmittävä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Minä rytmitin kaksikuisen päivät.

Syötöt kolmen tunnin välein. Syötön jälkeen seurustelut ja sitten nukkumaan.

Kaksi päivää vauva itki rytmityksen aiheuttamaa pahaa mieltä. Sen jälkeen rauha laskeutui taloon. Bonuksena 11 tunnin yöunet jo parikuisena. Vauva itki alkuun jokaista nukkumaanmenoa. Mutta aika pian oppi nukahtamaan iloisena. Leikki ja jokelteli hetken ja nukahti sitten itsekseen.

Meillä tämä toimi, koska en olisi kerta kaikkiaan jaksanut muuten. Ymmärrän kyllä, jos äidillä on enemmän voimavaroja ja hän jaksaa elää vauvan rytmittömyydessä pitkiä aikoja. Itse en jaksanut.

Itse en tarkoituksella lähtisi häiritsemään lapsen perusturvallisuuden luomista, mieluummin jaksan tuon pienen hetken elämässä kuin sen mitä tuossa pahimmillaan saa aikaan. Lapsi jolle on opettamalla opetettu, että sinun tunteilla ei ole väliä ja vanhempi ei aina välttämättä autakaan ei ole mikään helpoin... :( Vauva on avuton ja täysin riippuvainen hoitajastaan, eikä ole pyytänyt tänne syntyä. Sinun tehtäväsi äitinä on vaan jaksaa! 3kk jälkeen helpottaa jo selvästi.

Minulla oli toinen lapsi tuollainen, toinen taas todella vaivaton ja helppo. Molemmat terveitä ja samalla tavalla hoidettuja, vauvat nyt vain ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Miten pakotat muutaman kuukauden ikäisen lapsen syömään täyteen maitoa? Eihån lapsella ole ymmärtystä, vaikka äiti hokisi mitä tahansa tai laittaisi sen paidan kiinni. Joko vauva syö tai ei syö, vaikka kuinka polkisit jalkaa.

t. neljän lapsen äiti

Ihan helposti: kun vauva imee, niin tuloksena on suu ja vatsa täyteen maitoa! Ei niin, että vauva saa lutkutella tissiä mielin määrin, joskus imaista ja joskus ei. Ruoka-aika on ruoka-aika ja silloin on tarjolla ruokaa, muulloin  vauvalle kelpaa tuttikin, sillä kun ei ole nälkä. Jos vauva on koko ajan rinnalla ja silti koko ajan vatsa tyhjä, niin tietenkin syntyy tiheän imun kaudeksi nimetty tilanne, jossa vauva imee joskus rintaa, joskus ei, onhan se tarjolla siinä koko ajan. Lapselle pitää opettaa, miltä täysi vatsa tuntuu, jotta se ymmärtäisi imemisen ja olemisen yhteyden.

Ei joskus 80-luvulla ollut aikaa elää vain vauvalle, vauva syntyi perheen todellisuuteen eikä johonkin kuplaan, jossa äiti pissii vaippoihin, koska vauva ei saa olla hetkeäkään erossa emosta.

Eikä joskus 1980-luvulla riittänytkään maito juuri kenelläkään. Eikä sillä väliäkään, siihen aikaan ajateltiin että imetys on muutenkin vanhanaikaista ja korvike parempaa.

Hassua sen sijaan, miten jotkut elävät samassa maailmassa 2010-luvulla.

Sinulla on selvästi ns. suuritarpeinen vauva. Et tee mitään väärin eikä missään ole vikaa, ei sinussa eikä etenkään vauvassa. Vauva ei tee sitä ilkeyttään tai pahuuttaan tai protestina sinulle!! Kiinnitä erityistä huomiota siihen, että et ala tuntea vauvaa kohtaan mitään tuollaista.

Tuo on rankkaa, todella rankkaa. Mutta se menee ohi.

Minä olin tuollainen vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Miten pakotat muutaman kuukauden ikäisen lapsen syömään täyteen maitoa? Eihån lapsella ole ymmärtystä, vaikka äiti hokisi mitä tahansa tai laittaisi sen paidan kiinni. Joko vauva syö tai ei syö, vaikka kuinka polkisit jalkaa.

t. neljän lapsen äiti

Ihan helposti: kun vauva imee, niin tuloksena on suu ja vatsa täyteen maitoa! Ei niin, että vauva saa lutkutella tissiä mielin määrin, joskus imaista ja joskus ei. Ruoka-aika on ruoka-aika ja silloin on tarjolla ruokaa, muulloin  vauvalle kelpaa tuttikin, sillä kun ei ole nälkä. Jos vauva on koko ajan rinnalla ja silti koko ajan vatsa tyhjä, niin tietenkin syntyy tiheän imun kaudeksi nimetty tilanne, jossa vauva imee joskus rintaa, joskus ei, onhan se tarjolla siinä koko ajan. Lapselle pitää opettaa, miltä täysi vatsa tuntuu, jotta se ymmärtäisi imemisen ja olemisen yhteyden.

Ei joskus 80-luvulla ollut aikaa elää vain vauvalle, vauva syntyi perheen todellisuuteen eikä johonkin kuplaan, jossa äiti pissii vaippoihin, koska vauva ei saa olla hetkeäkään erossa emosta.

Sä olet niin väärässä!

Rinta on vauvalle muutakin kuin ravinnonlähde, mutta tiheän imun kausi ei ole mikään myytti vaan ihan todellinen juttu. Ja se, että vauva on rinnalla ja välillä syö ja välillä vain katselee, on vauvalle normaalia. Vauvaa ei tarvitse opettaa tutille, eikä vauvan rinnan imemistarvetta tarvitse demonisoida. Se tutti siis on parempi lohduttaja kuin rinta, ja on jotenkin epäluonnollista että vauva leikittelee rinnalla mutta on normaalia että vauva imee tuttia?

Älkää nykyiset ja tulevat vauvojen äidit uskoko tätä, oikeasti. Vauva elää vaistoista jotka on vanhempia kuin länsimainen yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Miten pakotat muutaman kuukauden ikäisen lapsen syömään täyteen maitoa? Eihån lapsella ole ymmärtystä, vaikka äiti hokisi mitä tahansa tai laittaisi sen paidan kiinni. Joko vauva syö tai ei syö, vaikka kuinka polkisit jalkaa.

t. neljän lapsen äiti

Ihan helposti: kun vauva imee, niin tuloksena on suu ja vatsa täyteen maitoa! Ei niin, että vauva saa lutkutella tissiä mielin määrin, joskus imaista ja joskus ei. Ruoka-aika on ruoka-aika ja silloin on tarjolla ruokaa, muulloin  vauvalle kelpaa tuttikin, sillä kun ei ole nälkä. Jos vauva on koko ajan rinnalla ja silti koko ajan vatsa tyhjä, niin tietenkin syntyy tiheän imun kaudeksi nimetty tilanne, jossa vauva imee joskus rintaa, joskus ei, onhan se tarjolla siinä koko ajan. Lapselle pitää opettaa, miltä täysi vatsa tuntuu, jotta se ymmärtäisi imemisen ja olemisen yhteyden.

Ei joskus 80-luvulla ollut aikaa elää vain vauvalle, vauva syntyi perheen todellisuuteen eikä johonkin kuplaan, jossa äiti pissii vaippoihin, koska vauva ei saa olla hetkeäkään erossa emosta.

Eikä joskus 1980-luvulla riittänytkään maito juuri kenelläkään. Eikä sillä väliäkään, siihen aikaan ajateltiin että imetys on muutenkin vanhanaikaista ja korvike parempaa.

Hassua sen sijaan, miten jotkut elävät samassa maailmassa 2010-luvulla.

Ei ajateltu imetyksen olevan vanhanaikaista. Silloin tiedettiin, että nälkäinen vauva on todennäköisesti huomattavan paljon onnettomampi kuin lapsi, joka voi luottaa siihen, että tulee ravituksi. Perusturvallisuuden syntymiseen vaikuttaa se, täytetäänkö lapsen perustarpeet eli lämpö, ravinto ja uni. Kaikki nuo asiat on lapselle opetettava, jopa se nukkuminen. Jos lapsi ei voi luottaa, että ruokaa saa unien jälkeenkin (koska sitä ei tarpeeksi rinnoista saa), niin lapsi ei uskalla nukahtaa. Siksi mieluummin imaista silloin tällöin vähän kuin varmuudeksi.

Tunnin välein ruokaa itkevä lapsi ei luota siihen, että pysyy hengissä.

Onko kukaan näistä painosta jankkaajista ajatellut, että kaikki korvikkeen ehdottajat eivät ajattele sitä maidon riittävyyttä, vaan isän mahdollisuutta tarjota äidille edes kohtuulliset yöunet silloin tällöin tilanteessa jossa äiti on lopen uupunut eikä pumppaaminen onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Miten pakotat muutaman kuukauden ikäisen lapsen syömään täyteen maitoa? Eihån lapsella ole ymmärtystä, vaikka äiti hokisi mitä tahansa tai laittaisi sen paidan kiinni. Joko vauva syö tai ei syö, vaikka kuinka polkisit jalkaa.

t. neljän lapsen äiti

Ihan helposti: kun vauva imee, niin tuloksena on suu ja vatsa täyteen maitoa! Ei niin, että vauva saa lutkutella tissiä mielin määrin, joskus imaista ja joskus ei. Ruoka-aika on ruoka-aika ja silloin on tarjolla ruokaa, muulloin  vauvalle kelpaa tuttikin, sillä kun ei ole nälkä. Jos vauva on koko ajan rinnalla ja silti koko ajan vatsa tyhjä, niin tietenkin syntyy tiheän imun kaudeksi nimetty tilanne, jossa vauva imee joskus rintaa, joskus ei, onhan se tarjolla siinä koko ajan. Lapselle pitää opettaa, miltä täysi vatsa tuntuu, jotta se ymmärtäisi imemisen ja olemisen yhteyden.

Ei joskus 80-luvulla ollut aikaa elää vain vauvalle, vauva syntyi perheen todellisuuteen eikä johonkin kuplaan, jossa äiti pissii vaippoihin, koska vauva ei saa olla hetkeäkään erossa emosta.

Sä olet niin väärässä!

Rinta on vauvalle muutakin kuin ravinnonlähde, mutta tiheän imun kausi ei ole mikään myytti vaan ihan todellinen juttu. Ja se, että vauva on rinnalla ja välillä syö ja välillä vain katselee, on vauvalle normaalia. Vauvaa ei tarvitse opettaa tutille, eikä vauvan rinnan imemistarvetta tarvitse demonisoida. Se tutti siis on parempi lohduttaja kuin rinta, ja on jotenkin epäluonnollista että vauva leikittelee rinnalla mutta on normaalia että vauva imee tuttia?

Älkää nykyiset ja tulevat vauvojen äidit uskoko tätä, oikeasti. Vauva elää vaistoista jotka on vanhempia kuin länsimainen yhteiskunta.

Jokainen meistä tekee oman kotihelvettinsä. Sinun tavallasi eläen menettää lapsensa lapsuuden, koska ei univajeen takia jaksa yhtään mitään. Jos tuo on yleinen tyyli, niin ei ihme, että äidit eivät jaksa mitään.

Tiheän imun kausi on sinulle siis lohdun hakemista? Voisiko tulkita niin, että kun vauvan asiat on kunnossa, ei lohtua tarvita ja äitikin saa nukkua.

Ei lapsen vuorokausi- ja syömisrytmin perustaminen ja kasvattaminen ylipäätään ole perusturvallisuuden häiritsemistä, vai miten myöhemmin ajattelit laittaa rajoja? Vauva on vauva, joskin lyhyen aikaa. Jos rajoja ei laita vauvavuonna, niin mites myöhemmin ajattelit? Joku puhui nukutisrumbasta, meil ei ikinä nukutettu: sänkyyn ja nukkumaan. Jo heti vauvana. Ei toki ollut perhepetiä, ei me ikinä saatais nukuttua sellaisessa. Ei siinä mitään lutkuteltu. Yösyöttöä ei harrastettu enää 6 kk:n jlk, sit oli koko yön kestävät yöt. Ja aamulypsylle ylös, siinä viimeistään klo 6, myös viikonloppuisin, huhhuh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Miten pakotat muutaman kuukauden ikäisen lapsen syömään täyteen maitoa? Eihån lapsella ole ymmärtystä, vaikka äiti hokisi mitä tahansa tai laittaisi sen paidan kiinni. Joko vauva syö tai ei syö, vaikka kuinka polkisit jalkaa.

t. neljän lapsen äiti

Ihan helposti: kun vauva imee, niin tuloksena on suu ja vatsa täyteen maitoa! Ei niin, että vauva saa lutkutella tissiä mielin määrin, joskus imaista ja joskus ei. Ruoka-aika on ruoka-aika ja silloin on tarjolla ruokaa, muulloin  vauvalle kelpaa tuttikin, sillä kun ei ole nälkä. Jos vauva on koko ajan rinnalla ja silti koko ajan vatsa tyhjä, niin tietenkin syntyy tiheän imun kaudeksi nimetty tilanne, jossa vauva imee joskus rintaa, joskus ei, onhan se tarjolla siinä koko ajan. Lapselle pitää opettaa, miltä täysi vatsa tuntuu, jotta se ymmärtäisi imemisen ja olemisen yhteyden.

Ei joskus 80-luvulla ollut aikaa elää vain vauvalle, vauva syntyi perheen todellisuuteen eikä johonkin kuplaan, jossa äiti pissii vaippoihin, koska vauva ei saa olla hetkeäkään erossa emosta.

Eikä joskus 1980-luvulla riittänytkään maito juuri kenelläkään. Eikä sillä väliäkään, siihen aikaan ajateltiin että imetys on muutenkin vanhanaikaista ja korvike parempaa.

Hassua sen sijaan, miten jotkut elävät samassa maailmassa 2010-luvulla.

Ei ajateltu imetyksen olevan vanhanaikaista. Silloin tiedettiin, että nälkäinen vauva on todennäköisesti huomattavan paljon onnettomampi kuin lapsi, joka voi luottaa siihen, että tulee ravituksi. Perusturvallisuuden syntymiseen vaikuttaa se, täytetäänkö lapsen perustarpeet eli lämpö, ravinto ja uni. Kaikki nuo asiat on lapselle opetettava, jopa se nukkuminen. Jos lapsi ei voi luottaa, että ruokaa saa unien jälkeenkin (koska sitä ei tarpeeksi rinnoista saa), niin lapsi ei uskalla nukahtaa. Siksi mieluummin imaista silloin tällöin vähän kuin varmuudeksi.

Tunnin välein ruokaa itkevä lapsi ei luota siihen, että pysyy hengissä.

1980-luvulla tosiaan panostettiin vauvojen nukkumiseen. Vauvat piti nukuttaa vatsalleen, koska siten ne nukkuivat sikeimmin. Kätkytkuolemia oli moninkertainen määrä nykypäivään verrattuna.

Ja tosiaan perustarpeet olivat lämpö, ravinto ja uni. Emotionaalisia tarpeita vauvoilla ei ollut, vauvan pyrkimykset läheisyyteen olivat vain pahoja tapoja.

Muita ajan hienoja periaatteita olivat maksamakkaran syöttäminen, sokerimehut vauvalle, raskausaikainen tupakan ja alkoholin käyttö sekä täysi tietämättömyys kariesbakteerista. Eläköön Anna Wahlgren ja vauvan emotionaalisten tarpeiden väheksyntä. Ruokaa ja kotitöitä ne lapset kaipaavat, eivät rakkautta ja hyväksyntää.

Oletko ap kokeillut sakeuttajaa maidon lisäksi? Voisiko olla silent refluksia mitä on lääkärin mukaan melkein kaikilla vauvoilla. Joillakin aiheuttaa ruokatorven polttelua niin ettei vauva pysty nukkumaan kunnolla. Tuo kertomasi nimittäin kuulostaa samalta mitä koin kuopuksen kanssa. Poikani alkoi nukkumaan kunnon päikkäreitä vasta sitten kun annoin rintamaidon lisäksi sakeuttajaa ja koska rintamaitoa ei tullut tarpeeksi niin annoin refluksivauvoille tarkoitettua erikoismaitoa. Saatiin myös lääkäriltä määräys lääkkeeseen jota annettiin viikon ajan mutta monet lääkärit uskoo että tuo lääke on ihan turha. Yöunet nukkui kyllä 2 vuotiaaksi asti tunnin pätkissä mutta edes päikkärit nukkui hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan näistä painosta jankkaajista ajatellut, että kaikki korvikkeen ehdottajat eivät ajattele sitä maidon riittävyyttä, vaan isän mahdollisuutta tarjota äidille edes kohtuulliset yöunet silloin tällöin tilanteessa jossa äiti on lopen uupunut eikä pumppaaminen onnistu?

No miksi nämä korvikkeen tuputtajat sitten kertovat faktana, että maito ei riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Miten pakotat muutaman kuukauden ikäisen lapsen syömään täyteen maitoa? Eihån lapsella ole ymmärtystä, vaikka äiti hokisi mitä tahansa tai laittaisi sen paidan kiinni. Joko vauva syö tai ei syö, vaikka kuinka polkisit jalkaa.

t. neljän lapsen äiti

Ihan helposti: kun vauva imee, niin tuloksena on suu ja vatsa täyteen maitoa! Ei niin, että vauva saa lutkutella tissiä mielin määrin, joskus imaista ja joskus ei. Ruoka-aika on ruoka-aika ja silloin on tarjolla ruokaa, muulloin  vauvalle kelpaa tuttikin, sillä kun ei ole nälkä. Jos vauva on koko ajan rinnalla ja silti koko ajan vatsa tyhjä, niin tietenkin syntyy tiheän imun kaudeksi nimetty tilanne, jossa vauva imee joskus rintaa, joskus ei, onhan se tarjolla siinä koko ajan. Lapselle pitää opettaa, miltä täysi vatsa tuntuu, jotta se ymmärtäisi imemisen ja olemisen yhteyden.

Ei joskus 80-luvulla ollut aikaa elää vain vauvalle, vauva syntyi perheen todellisuuteen eikä johonkin kuplaan, jossa äiti pissii vaippoihin, koska vauva ei saa olla hetkeäkään erossa emosta.

Sä olet niin väärässä!

Rinta on vauvalle muutakin kuin ravinnonlähde, mutta tiheän imun kausi ei ole mikään myytti vaan ihan todellinen juttu. Ja se, että vauva on rinnalla ja välillä syö ja välillä vain katselee, on vauvalle normaalia. Vauvaa ei tarvitse opettaa tutille, eikä vauvan rinnan imemistarvetta tarvitse demonisoida. Se tutti siis on parempi lohduttaja kuin rinta, ja on jotenkin epäluonnollista että vauva leikittelee rinnalla mutta on normaalia että vauva imee tuttia?

Älkää nykyiset ja tulevat vauvojen äidit uskoko tätä, oikeasti. Vauva elää vaistoista jotka on vanhempia kuin länsimainen yhteiskunta.

Jokainen meistä tekee oman kotihelvettinsä. Sinun tavallasi eläen menettää lapsensa lapsuuden, koska ei univajeen takia jaksa yhtään mitään. Jos tuo on yleinen tyyli, niin ei ihme, että äidit eivät jaksa mitään.

Tiheän imun kausi on sinulle siis lohdun hakemista? Voisiko tulkita niin, että kun vauvan asiat on kunnossa, ei lohtua tarvita ja äitikin saa nukkua.

Tiheän imun kausi on sitä, että vauva on rinnalla paljon, koska siten lapsi stimuloi rintaa tuottamaan pian enemmän ja erilaista maitoa koska vauva kasvaa ja tarvitsee lisää ruokaa.

Sen lisäksi rinta on aina muutakin kuin pelkkä ravinnonlähde: se on lohduntuoja, läheisyyden varmistaja.

Ole kiltti ja lopeta tuollainen että olisi jotenkin vastakkainasettelua vauvalta, että joko vauvan tarpeet tai äidin. Ap:n vauva on 2kk ja etsii vasta rytmiään. Ap:n on etsittävä sopiva tapa olla ja elää. Mutta hänen vauvansa ei esimerkiksi herää yöllä, vaan ähisee, syö ja nukahtaa. Pullolle jos opettaa tuossa vaiheessa, jonkun on kohta yöllä ihan kunnolla herättävä ja ruokittava se vauva. Sitäkin voisi vähän miettiä ennen kuin keuhkoaa että imetys olisi jotenkin vauvojen salaliitto naisia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä korvikevastaisuus menee liian pitkälle siinä vaiheessa, kun täysin uupunutta äitiä pidetään vauvalle parempana vaihtoehtona kuin satunnaista korvikelisää. Väsymys on pikkuvauva-aikana normaalia, mutta vaikea uupumus voi altistaa raskauden jälkeiselle masennukselle ja vaikuttaa varhaiseen vuorovaikutukseen. Rintamaito on vauvalle tärkeää, mutta kyllä toimintakykyinen järjissään pysyvä hoitaja on vielä tärkeämpi. Prioriteetit aivan hukassa jos ei tätä ymmärretä.

Kerroin vain faktat. Jokainen tekee itse päätöksen miten toimii, mutta mitään korvikevastaisuutta ei ole kertoa, että tuo menee ohi ja imetys vielä helpottuu hurjasti.

Edelleenkin, kyse on todella pienestä vauvasta! Ja mitä korvikkeisiin tulee, suosittelen kokeilemaan luomuja. Nan ei ole ainoa vaihtoehto. Arlan Little Baby Organic on hyvä vaihtoehto.

Tottakai se menee joskus ohi. Mutta on perheitä, joissa se menee ohi siten, että äiti sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalaan. Pahimmassa tapauksessa äidin uupumisen seuraukset luetaan lööpeissä. Pienen vanhemman uupumusta on todella vaarallista vähätellä. Joskus se korvike on kirkkaasti pienin paha.