Teenkö vauvan hoidossa jotain väärin? En jaksa enää ja tarvitsen apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna nukahtaa rinnalle vaan herätä, jos nukahtaa heti. Meillä esikoinen oli tuollainen samanlainen ja toisesta oli tekemässä samanlaista kun neuvolassa viisas vanha terkka neuvoi. Aika pienenä aloitin hänen kanssaan myös lisäruuan, ensimmäisen kanssa kun oli kunnia asia täysimettää ties miten pitkään.

Tämä on kyllä todella vanhanaikainen ohje

Varmasti onkin, viime vuosi tuhannelta, mutta silloin maailmassa toivottiin, että äiti ei näänny yhden vauvan kanssa lehmänä ja huvituttina vaan pysyy toiminta kuntoisena äitinä myös isommille lapsille.

Vauvat on vauvoja, eikä kengurunpoikasia.

Haluaisin muistuttaa tähän väliin, että ap:n vauva on vielä hyvin pieni. Jokaisella vauvan äidillä on totta kai oikeus (ihme sanavalinta tuokin, ei se vauva ole olemassa siksi että olisi vetämässä naisten oikeuksia pöntöstä alas) käydä vessassa: sen kun menee vessaan. Edelleen se lattialla/omassa sängyssä/sitterissä yms turvallisessa paikassa oleva vauva ei mene rikki vessakäynneistä.

Vauva kuitenkin elää vaistojensa mukaan. Häntä voi yrittää opettaa ties mihin rytmiin, mutta minusta tärkeämpää olisi oppia tuntemaan ne oman vauvan hyvin yksilölliset ja joskus muista todella poikkeavat tarpeet, eikä pakottaa johonkin muottiin jonka nykyaika on luonut. Vauva itkee jotakin tarvetta, ei kiusatakseen modernissa yhteiskunnassa elävää naista (joka kyllä osaa kun vähän perehtyy asiaan, rauhoittuu ja kuuntelee).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän paheksutun Anna Wahlgrenin oppia eli illalla vauva tuputetaan täyteen maitoa, myös korviketta, jos oma ei riitä. Ja vielä sen tuputuksenkin jälkeen lisää. Sillä tavalla saan nukkua 4 tuntia.

Päivällä vauva ei ole jatkuvasti rinnalla tai sylissä, pieni kitinä ei lasta tapa. Oman jaksamisen takia päätin, että tissillä ei olla jatkuvasti eli joko syöt ja jos et syö, niin minulla menee paita kiinni. Sylitellä voi ilman lutkutusta.

Vauva imee niin kauan kunnes tulee kylläisyyden tunne ja se on jokaisella vauvalla yksilöllinen ja vaikka kuinka tuputtaisi, ylimääräisen oksentaa pois. Näin toimii myös aikuisella. Ainoa mitä tuossa tapahtuu vauvan vatsalaukku venyy ja vatsa vetää yhä suurempia annoksia ja seurauksena ylipaino.

Imettävän täytyy silloin olla ravinteekkaampaa kuin maito.

Entäs ootko röyhtäyttäny vauvaa? Meillä kaikki lapset ovat itkeneet imetyksen jälkeen röyhtäyksiä melkein vuoden ikäiseksi asti. Imetyksen jälkeen siis syliin pysty asentoon ja kevyesti taputtelet selkään, voi mennä muutama minuutti ennen kuin röyhtäys tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna nukahtaa rinnalle vaan herätä, jos nukahtaa heti. Meillä esikoinen oli tuollainen samanlainen ja toisesta oli tekemässä samanlaista kun neuvolassa viisas vanha terkka neuvoi. Aika pienenä aloitin hänen kanssaan myös lisäruuan, ensimmäisen kanssa kun oli kunnia asia täysimettää ties miten pitkään.

Tämä on kyllä todella vanhanaikainen ohje

Varmasti onkin, viime vuosi tuhannelta, mutta silloin maailmassa toivottiin, että äiti ei näänny yhden vauvan kanssa lehmänä ja huvituttina vaan pysyy toiminta kuntoisena äitinä myös isommille lapsille.

Vauvat on vauvoja, eikä kengurunpoikasia.

Pakko sanoa tähänkin, että viime vuosituhannella äitejä tarvittiin tekemään talon, maatilan ja muiden töitä. Kyse ei ollut silloinkaan mistään naisen nääntymisestä (sillä kyllä viime vuosituhannella naiset nääntyivät kohtaloihinsa ilman vauvojakin).

Vähän perspektiiviä nyt kehiin: vauva on 2kk. Ap:ta auttaisi se, että hän joisi ja söisi tarpeeksi, saisi levätä ja vauvan tiheän imun kausi menisi ohi.

Ja palatakseni vuosituhansien takaisiin äiteihin, niin oli joskus aika, kun vastasyntyneen vauvan äiti ei ollut yksin. Siitäkin voi olla mitä mieltä tahansa, mutta pointti on, että nykyaikana äiti voi hyvinkin nääntyä, sillä kaikki pitää tehdä yksin: hoitaa vauva, hoitaa koti, palautua synnytyksestä asap, miellyttää muita "oikeilla" valinnoilla jne.

Lapsen isä mukaan perheen arkeen. Kukaan ei pysty yksin hoitamaan vauvaa ja kasvavaa lasta. Eikös se Toivolakin uupunut ja karjui pikkutytölleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna nukahtaa rinnalle vaan herätä, jos nukahtaa heti. Meillä esikoinen oli tuollainen samanlainen ja toisesta oli tekemässä samanlaista kun neuvolassa viisas vanha terkka neuvoi. Aika pienenä aloitin hänen kanssaan myös lisäruuan, ensimmäisen kanssa kun oli kunnia asia täysimettää ties miten pitkään.

Tämä on kyllä todella vanhanaikainen ohje

Varmasti onkin, viime vuosi tuhannelta, mutta silloin maailmassa toivottiin, että äiti ei näänny yhden vauvan kanssa lehmänä ja huvituttina vaan pysyy toiminta kuntoisena äitinä myös isommille lapsille.

Vauvat on vauvoja, eikä kengurunpoikasia.

Pakko sanoa tähänkin, että viime vuosituhannella äitejä tarvittiin tekemään talon, maatilan ja muiden töitä. Kyse ei ollut silloinkaan mistään naisen nääntymisestä (sillä kyllä viime vuosituhannella naiset nääntyivät kohtaloihinsa ilman vauvojakin).

Vähän perspektiiviä nyt kehiin: vauva on 2kk. Ap:ta auttaisi se, että hän joisi ja söisi tarpeeksi, saisi levätä ja vauvan tiheän imun kausi menisi ohi.

Ja palatakseni vuosituhansien takaisiin äiteihin, niin oli joskus aika, kun vastasyntyneen vauvan äiti ei ollut yksin. Siitäkin voi olla mitä mieltä tahansa, mutta pointti on, että nykyaikana äiti voi hyvinkin nääntyä, sillä kaikki pitää tehdä yksin: hoitaa vauva, hoitaa koti, palautua synnytyksestä asap, miellyttää muita "oikeilla" valinnoilla jne.

Viime vuosituhat oli 19v sitten ja ihan silloinkin elettiin kaupungissa, isät kävivät töissä, samoin isovanhemmat, kuten muutkin läheiset. Eli ihan yhtä yksin silloinkin uuvuttiin, mutta en kyllä koskaan saanut neuvoa anna lapsen roikkua rinnalla kokoajan, vielä siinä vaiheessa kun itse on katkeamispisteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna nukahtaa rinnalle vaan herätä, jos nukahtaa heti. Meillä esikoinen oli tuollainen samanlainen ja toisesta oli tekemässä samanlaista kun neuvolassa viisas vanha terkka neuvoi. Aika pienenä aloitin hänen kanssaan myös lisäruuan, ensimmäisen kanssa kun oli kunnia asia täysimettää ties miten pitkään.

Tämä on kyllä todella vanhanaikainen ohje

Varmasti onkin, viime vuosi tuhannelta, mutta silloin maailmassa toivottiin, että äiti ei näänny yhden vauvan kanssa lehmänä ja huvituttina vaan pysyy toiminta kuntoisena äitinä myös isommille lapsille.

Vauvat on vauvoja, eikä kengurunpoikasia.

Minulla oli tuollaunen iilimato jo 70-luvulla ja maitoa oli kyllä riittävästi, mutta söi vähän ja usein. Ja yöllä herättiin tunnin välein syömään. Poika kasvoi ja kehityi normaalisti ja nyt on 192 cm mies.

Ja samanlainen oli hänen nuorin tyttärensä, joka syntyi 2000-luvulla. Ja esikoislapsi veteli jo muutaman kuukauden ikäisenä 6h yöunia ja oli muutenkin helppo lapsi.

Uskon enemmän sen olevan geeneissä, kun vanhempien tapaa hoitaa lasta tai osaamuudesta.

Eikä väsyneet äidit suinkaan ole tämän päivän ilmiö, vaan niitä on ollut maailman historian sivun, jos asiaa kysyy niiltä, joilla on pitkä elämä takana.

Itse olen yli 70v ja näitä tunnin väliajoin syöjiä lapsia on aina ollut, myös vanhemmilla jotka ovat alan ammattilaisia eli on turha syyllistää asiasta nuoria tämän päivän äitejä

Meillä ollut samanlaista kahden lapsen kanssa ja nyt vasta ymmärrän että syy on ollut omassa stressissäni ja yliyrittämisessä.. Vauvan hermosto voi olla ylivirittynyt jo raskausajan stressin takia. Itse kokeilin eri ruokavalioita mutta mikään ei toiminut vatsavaivoihin. Arki oli täysin ennakoimatonta, välillä vauva nukkui suht hyvin, välillä heräili puolen tunnin välein. Paras mitä voit tehdä on rentoutua itse mahdollisimman rennoksi ja muistaa hengittää syvään. Kannattaa kokeilla erilaisia rentoutumistekniikoita, mikä toimii sinulle. Tärkeintä on oppia tunnistamaan stressi, se voi olla myös tiedostamatonta. Vauvan ja äidin mielialat synkronoituu katseesta, joten sinun rentoutumisesi auttaa myös vauvaa. Kuulostaa hullulta, mutta toimii!

Meillä loppui, kun vauvalle alettiin antaa korviketta imetyksen lisäksi. Ei ollut mitään mahdollisuutta roikuttaa vauvaa koko ajan tissillä, kun toisestakin lapsesta oli huolehdittava. Ja nukkua on saatava edes hiukan itsekin, jotta jaksaa pyörittää arkea.

Neuvot siitä, että lapsi täytyy pitää jatkuvasti rinnalla, ovat täysin järjettömiä. Äidin pitää saada levätä! Jos lapsella on vatsavaivoja, jotka eivät todellakaan ole mitään puppua, ruokailua pitää rytmittää. Lapsi pitää syömisen jälkeen röyhtäyttää. Ja se vauvakin tarvitsee pitkää yhtäjaksoista unta. Jos ainoa tapa saada se aikaan on liikkuvat vaunut, niin sitten sitä. Eli päivää pitää rytmittää, samoin syömistä.

Ja tarjous auttaa on edelleen voimassa.

Luin ketjun läpi, ja tulee mieleen kolme pointtia.

1. Olet hyvä äiti, et tee mitään väärin ja selviät tästä.

2. Hae lähipiiristä tai neuvolasta apua omaan jaksamiseesi.

3. Älä usko mitään palstamammojen viime vuosituhannen juttuja vauvojen pilalle hemmottelusta tai siitä kuinka hyvin kasvava vauva näkee nälkää. Voit toki antaa korviketta tai antaa vauvasi huutaa, mutta jos niin teet, perusta päätöksesi faktoihin äläkä tämän palstan sekoihin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut samanlaista kahden lapsen kanssa ja nyt vasta ymmärrän että syy on ollut omassa stressissäni ja yliyrittämisessä.. Vauvan hermosto voi olla ylivirittynyt jo raskausajan stressin takia. Itse kokeilin eri ruokavalioita mutta mikään ei toiminut vatsavaivoihin. Arki oli täysin ennakoimatonta, välillä vauva nukkui suht hyvin, välillä heräili puolen tunnin välein. Paras mitä voit tehdä on rentoutua itse mahdollisimman rennoksi ja muistaa hengittää syvään. Kannattaa kokeilla erilaisia rentoutumistekniikoita, mikä toimii sinulle. Tärkeintä on oppia tunnistamaan stressi, se voi olla myös tiedostamatonta. Vauvan ja äidin mielialat synkronoituu katseesta, joten sinun rentoutumisesi auttaa myös vauvaa. Kuulostaa hullulta, mutta toimii!

Minä uskon kanssa tähän, vaikka ei nyt ihan koliikkilapseen varmaankaan toimi.

Mutta jos äiti hytkyttää vauvaa ja samalla sydän hakkaa ja äiti miettii että pääsisipä jo yksin suihkuun. Ja tähän Huom! Että tiedän tasan tarkkaan sen tunteen minkä vauva aiheuttaa, että hän on rakas ja ihana mutta voisi jo *piip* nukahtaa.

Vaan jos hyräilee, keinuttaa, hymyilee, suukottaa ja hyväilee ja hengittää, ero on jo äidin voinnissa jonkinlainen. Vauva tarvitsee läheisyyttä ja hyväksyvän katseen.

Ai niin ja hieronta. Tähän on hyviä ohjeita, miten hierotaan vauvaa esim. vatsasta varovasti jotta suoli vähän saa stimulointia. Kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen oli helppo ja kuopus kuvailemasi kaltainen. Alkoi nukkumaan vasta 6kk iässä, kun olin ihan naatti jo itse. Meillä helpotti viimein, kun päätin, että koska kyse ei ole maidon riittämättömyydestä, niin sinnikkäästi keinutin keinutuolissa istuen uneen, kun ensimmäisen kerran yöllä heräsi. Välillä isä hoiti tämän. Joskus meinasi usko loppua ja annoin tissin suuhun, mutta tämäkin pidensi ruokailuväliä, koska ainakin puoli tuntia jaksoin yrittää. Sitten pikku hiljaa venytin yöllä maidon antamisvälejä, kunnes vauva alkoi nukkua yli neljä tuntia.

Tämä kaikki siis siksi, että kun nukkuu puoli vuotta tunnin pätkissä, niin alkaa terveys olla koetuksella. Vauva ei mennyt rikki, vaikka huusi ja raivosi minulle. Oli kuitenkin sylissä ja tyynnyttelin tai lauloin. Isän oli selkeästi helpompi nukuttaa vauva, koska hän ei haissut maidolta.

Toinen, mitä samaan aikaan tein, oli unipussin käyttö. Edelleen rauhoittuu, kun laittaa lämpimän kaurapussin selän päälle, jos pyörii nukkumaan mennessä. Joku sylin tarve/halipula sillä on, vaikka koitan huomioida ja sylitellä pitkin päivää.

Voimia, ja imetyksen tukea suosittelen minäkin. Ei siinä ole kyse vain maidon määrästä ja imuotteesta, vaan pyrkimyksestä luoda äidille ja vauvalle juuri heille paras tapa toimia.

Minäkin heiluttelin itkevää esikoista. Todella raastavaa ja vei varmasti unet itseltä. Kuopuksen otin viereen tissille yöksi eikä uneni häiriintynyt lainkaan eikä hermoja raastavaa itkua koskaan.

Minun vauva oli aivan samanlainen 2kk ikäisenä. Huus kaikki ajat kun oli hereillä, hiljaa oli vain rinnalla ja nukahti siihen aina. Nukkui hetken ja heräsi huutamaan.

En päässyt mihinkään ja olin aivan loppu. Sitten neuvolassa selvisi, ettei maitoa tule tarpeeksi ja vauva oli niin nälkäinen ja väsynyt, että nukahti imemiseen ja kierre oli valmis. Yritin sitten vielä pumpata maitoa ja sain rintatulehduksen. Lopetin imetyksen siihen ja vauva kasvoi onnellisena ja "normaalina" vauvana siitä eteenpäin.

Kaikki vaan yritti sanoa, että maito riittää ja se on ihan normaalia että vauva itkee, mutta ei se siinä tilanteessa ollut. Onneksi neuvolassa puhuttiin järkeä enkä lähtenyt imetysintoilijoiden kelkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Neuvot siitä, että lapsi täytyy pitää jatkuvasti rinnalla, ovat täysin järjettömiä. Äidin pitää saada levätä! Jos lapsella on vatsavaivoja, jotka eivät todellakaan ole mitään puppua, ruokailua pitää rytmittää. Lapsi pitää syömisen jälkeen röyhtäyttää. Ja se vauvakin tarvitsee pitkää yhtäjaksoista unta. Jos ainoa tapa saada se aikaan on liikkuvat vaunut, niin sitten sitä. Eli päivää pitää rytmittää, samoin syömistä.

Ja tarjous auttaa on edelleen voimassa.

Totta ihmeessä äidin pitää levätä. Kummalla tavalla sinä lepäisit paremmin, vaunuja työntämällä vai sängyssä vauva kainalossa pötköttämällä?

Ap:n vauva ei ainakaan nuku vaunuissa syvää unta, kun havahtuu aina vaunujen pysähtymiseen.

Anna korviketta. Pääsette helpommalla koko perhe!

Vierailija kirjoitti:

Neuvot siitä, että lapsi täytyy pitää jatkuvasti rinnalla, ovat täysin järjettömiä. Äidin pitää saada levätä! Jos lapsella on vatsavaivoja, jotka eivät todellakaan ole mitään puppua, ruokailua pitää rytmittää. Lapsi pitää syömisen jälkeen röyhtäyttää. Ja se vauvakin tarvitsee pitkää yhtäjaksoista unta. Jos ainoa tapa saada se aikaan on liikkuvat vaunut, niin sitten sitä. Eli päivää pitää rytmittää, samoin syömistä.

Ja tarjous auttaa on edelleen voimassa.

Ne eivät ole järjettömiä neuvoja vaan sitä, että kyseessä on imetykseen täysin normaali tiheän imun kausi. Tänä aikana vauva imee rintaa useammin siksi, että vauva tilaa lisää maitoa rinnasta. Vauvan imu stimuloi rintarauhasia tuottamaan jatkossa enemmän ja erilaista maitoa vauvan tarpeen mukaan.

Minusta tämä korvikevastaisuus menee liian pitkälle siinä vaiheessa, kun täysin uupunutta äitiä pidetään vauvalle parempana vaihtoehtona kuin satunnaista korvikelisää. Väsymys on pikkuvauva-aikana normaalia, mutta vaikea uupumus voi altistaa raskauden jälkeiselle masennukselle ja vaikuttaa varhaiseen vuorovaikutukseen. Rintamaito on vauvalle tärkeää, mutta kyllä toimintakykyinen järjissään pysyvä hoitaja on vielä tärkeämpi. Prioriteetit aivan hukassa jos ei tätä ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Anna korviketta. Pääsette helpommalla koko perhe!

Tai sitten korvikkeesta tulee lisää mahavaivoja. Kun kukaan meistä ei voi tietää.