Johtuuko Y-sukupolven pahoinvointi siitä että heidän vanhempansa kaltoinkohtelivat heitä?

Mediassa on ollut juttuja siitä miten Y-sukupolvella (1980-95 syntyneet) menee erityisen huonosti, eli työttömyyttä, syrjäytyneisyyttä, köyhyyttä, mielenterveysongelmia, jne. Siis paljon on julkaistu esim tämäntapaisia juttuja:
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kolmikymppisten-sukupolvi-kantaa-kahde…
Mediassa on tuon sukupolven huono-osaisuuden syiksi arvailtu esim. lamoja sekä muita kansainvälisten taloustilanteiden kehittymisiä, jne.
Mutta...
Itse olen pahoinvoiva Y-sukupolvilainen. Tunnen jotain 10 kohtalotoveria, useista eri perheistä. Eihän 10 ihmistä paljon ole, eihän sen perusteella voi koko Suomen mittakaavaan yleistää, mutta silti minua ihmetyttää se että meillä kaikilla syy pahoinvointiimme on sama: vanhempamme. Todella rankka kaltoinkohtelu vanhemmilta jo vauvaiässä ja varhaisessa lapsuudessa ja siihen asti kun vihdoin viimein pääsi muuttamaan/karkaamaan kotoa. Kaltoinkohtelua ihan kaikin puolin eli hakkaamista ja emotionaalista heitteillejättöä ja välinpitämättömyyttä ja pilkkaamista ja uhkailua ja pelottelua jne. Siis aivan hirviövanhempia.
Meillä kaikilla kymmenellä kohtalotoverilla on paljon vaikeuksia työelämässä, opinnoissa, raha-asioissa, ylipäänsä yhteiskunnassa pärjäämisessä. Me ollaan pitkäaikaistyöttömiä ja me ollaan käyty kaikenmaailman työvoimapoliittisissa koulutuksissa ja kuntoutuksissa ja yksikään meistä ei ole päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Me ollaan lakattu hakemasta töitä koska me ollaan ymmärretty että me ollaan työkyvyttömiä, jopa kyvyttömiä minkäänlaiseen normaaliin elämään. Me ollaan käyty terapioissa ja käytetty masennuslääkkeitä ja ahdistuslääkkeitä ja osa on jopa ollut mielisairaalassa hoidettavana ja moni on viillellyt itseään ja yrittänyt poistaa pahaa oloa myös esim päihteitä väärinkäyttämällä. Moni myös vaikuttaa aikalailla borderline-persoonallisuushäiriöiseltä, todella epävakaata käytöstä, ei mitään sisäisiä työkaluja omien tunteiden hallitsemiseen, selittämättömiä seikkailuja, kyvyttömyyttä vakaaseen elämään tai minkäänlaiseen mielenvakauteen. Meidän yhteiskunnalliset ongelmat (työttömyys, köyhyys,...) ei harmita meitä läheskään niin paljon kuin meidän mielen pahoinvointi. Useimmille meistä terapeutit on lopulta sanonut "en voi auttaa sinua, sinun täytyy vain oppia elämään ongelmiesi kanssa, sinun pelkojasi/traumojasi/pohjatonta yksinäisyyttäsi/tyhjyydentunnettasi/ahdistustasi ei voida vähentää". Ei me välitetä rahasta koska me tahdotaan vain olla onnellisia mutta kaikki onnellisuus on meille täysin mahdotonta.
Eli meidän väkivaltaiset hirviövanhemmat tuhosivat meidät täysin, pysyvästi. Tein tämän aloituksen koska tahdon ymmärtää paremmin.
Tällä vauvapalstalla usein kirjoitellaan siitä miten paljon lapsuudenkodissa oli väkivaltaa. Esim tämä aloitus:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3499049/uhkailtiinko-teita-lapsena-selk…
Onko nuo tuollaiset kaikista pahiten kohdellut lapset Y-sukupolvilaisia vai ihan kaikenikäisiä suomalaisia? Nuo kaikista pahimmat kuvailut on nimittäin kuin suoraan mun ja tuttavieni lapsuudesta.