Lue keskustelun säännöt.
Nuoret työntekijät, tsiljoona eri tutkintoa, ikuinen opiskelu, pätkätyöt ja työttömyys
1972
29.06.2019 |
Katselin taas kaverin kaverin tykkäyksiä LinkedIn:issä ja ihmettelin. Mikähän siinä on, että sellaisissa plusmiinus kolmekymppisissä on tosi paljon (erityisesti nais)ihmisiä, joilla on 2-4 eri loppututkintoa, mutta työsuhteet vaan tuppaavat katkeamaan syystä tai toisesta. Ja sitten taas lähetetään 101 työhakemusta ja käydään 12 haastattelussa, mutta ei tulla valituksi?
Olenko itse vain onnekas, kun minua on aina pyydetty töihin eikä ole tarvinnut tuohon hakemusrumbaan lähteä. Loppututkintojakin löytyy vain yksi viime vuosituhannella AMK:sta hankittu ja siitä huolimatta minä olen edennyt urallani ja johdan projekteja, joissa alaisenani on sitten niitä korkeammin koulutettuja multitutkintotalentteja tekemässä ihan käytännön hommiakin.
Tämä on siis ihan vakavasti esitetty kysymys eikä mikään provo.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
”ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia”
Kaikki tämä on täysin korvien välissä.
No voi kilin kivet. Voisitko lukea viestit kokonaisuutena, etkä väkisin jumittaa joissain puoli-ironisissa yksittäisissä lauseissa? Pointti on, että naisen elämän palapeli on ihan h*lvetisti monimutkaisempi kuin miesten ja teki niin tai näin, on se jonkin elämän osa-alueen kannalta väärin päin. Ja ihan siis konkreettisesti, töidensaannin ja rahan kannalta, eikä vain epämääräisenä vajavaisuuden tunteena.
Naisten työttömyys on miehiä alhaisempi (Tilastokeskus). Selittämätön sukupuolten palkkaero on vain muutamia prosentteja (Etla). Kotitöitä naiset tekevät noin tunnin päivässä enemmän, mutta toisaalta miehet tekevät ansiotyötä selvästi enemmän (Tilastokeskus).
Mikään fakta ei tue sitä, että naisilla olisi jotenkin selvästi vaikeampaa. Omissa mielikuvissasi toki voi näin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijat ei saa rahaa kuin yhteen tutkintoon. Että jos opiskelevat "Ikuisesti" tai useamman tutkinnon, niin opiskelevat omalla rahalla, kelalta salaa tai hyvin vähän.
Olen itse ihan kohta tuplamaisteri, eka maisteri on muutaman vuoden takaa. Tämä toinen tutkinto on ihan omalla rahalla ja ajalla kustannettu eikä todellakaan olisi mahdollista ilman työssäkäyntiä.
Mulla on käynyt uskomaton tuuri, siis ihan oikeasti vaan olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun olen saanut olla töissä kaikki vuodet. Määräaikaista pätkää kyllä, mutta sentään pätkää pätkän päälle niin että lopettaessa on aina uusi työ jo odottamassa. Työskentelin jo ennen valmistumista hyvässä paikassa joka näyttää hyvältä cv:ssä, ja olen kerryttänyt kokemusta pitkälti nimenomaan isoissa ja nimekkäissä organisaatioissa.
Töissä olen huomannut kuitenkin jo nyt, että vaikka yliopistokoulutus antaa hyvän pohjan, sen päälle vaaditaan jatkuvaa lisäkouluttautumista tai muualta hankittua täydennysosaamista. Se ei minua sinänsä haittaa, kiva oppia uutta ja syventää osaamista. Mutta sitten kun olen seurannut rekryjä muiden osalta, niin se yliopistokoulutus ei enää riitäkään, vaan pitäisi olla käytynä niitä lisäkoulutuksia ja kursseja jo ennen töihin pääsyä. Siis koulutuksia jotka työnantaja yleensä maksaa työntekijöille jotta he saavat lisää osaamista työhönsä!!! Ja sitten perustellaan, että kun on kokemusta jo tästä ja tuosta ja tarpeeksi kursseja tuolta ja täältä. Vähän epäreilua varsinkin vastavalmistuneille, joilla todellakin on vain se pohjakoulutus, vaikka korkea onkin.
No, itselläni kaikki on mennyt hyvin pätkistä huolimatta. Ystävälläni, jonka kanssa olemme samantyylisellä alalla, ei ole ollut yhtä hyvä tuuri. Hän on juuri niitä, jotka lähettävät "ihan hyviä muttei riittävän hyviä hakemuksia". Eli ei vaan pääse oman alan töihin. On tehnyt monta "harjoittelua" vaikka on jo valmistunut. Harjoittelut on niitä perus 3-6kk mittaisia eikä mitään "oikeita töitä" kuitenkaan ja varsinkin harjoittelija-nimikkeellä cv:ssä näyttävät vähän pahoilta.
Harmittaa ystävän puolesta, joka on hyvä tyyppi, osaa hommansa ja haluaisi kehittyä työelämässä asiantuntijana omalla alalaan. Osaamisen ylläpidosta itsekseen ei ole hyötyä jos sitä ei koskaan pääse näyttämään töissä. Nyt ystävä tekee vuoroja kaupan kassalla odottaessaan että pääsisi muualle. Monet lisä- ja täydennyskoulutukset meidän alalla on sellaisia, että pitää tehdä sitä itse työtä, jotta saa suurimman hyödyn joten sellaisiin osallistuminen ei oikein ole ystävälle vaihtoehto - varsinkin kun usein koulutuksessa käydään keskustelua siitä, mitä kukakin tekee tai millaisessa työssä on. Lisäksi ne ovat kalliita enkä ihmettele ettei ystävä halua ottaa taloudellista riskiä sellaisille osallistuakseen.
Että kyllä nykyaikana työelämä on hyvin paljon tuuristakin kiinni. Ei aina edes koulutuksesta, kun vanhat ketut viime vuosituhannelta painaa menemään peruskoulututkinnolla. Nykyaika pakottaa kilpailemaan, kasvattamaan koko ajan paperilla osaamistaan ja samaan aikaan tekemään jatkuvasti töitä ja pakottaa olemaan tavoitettavissa. Koska jos et ole tarpeeksi hyvä ja tehokas työntekijä, niin "voi kuule kun noihin sun pikkupätkiisi olisi heti 200 muuta tulijaa, jotka kyllä pystyvät siihen, jos sinä et".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
”ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia”
Kaikki tämä on täysin korvien välissä.
No voi kilin kivet. Voisitko lukea viestit kokonaisuutena, etkä väkisin jumittaa joissain puoli-ironisissa yksittäisissä lauseissa? Pointti on, että naisen elämän palapeli on ihan h*lvetisti monimutkaisempi kuin miesten ja teki niin tai näin, on se jonkin elämän osa-alueen kannalta väärin päin. Ja ihan siis konkreettisesti, töidensaannin ja rahan kannalta, eikä vain epämääräisenä vajavaisuuden tunteena.
Naisten työttömyys on miehiä alhaisempi (Tilastokeskus). Selittämätön sukupuolten palkkaero on vain muutamia prosentteja (Etla). Kotitöitä naiset tekevät noin tunnin päivässä enemmän, mutta toisaalta miehet tekevät ansiotyötä selvästi enemmän (Tilastokeskus).
Mikään fakta ei tue sitä, että naisilla olisi jotenkin selvästi vaikeampaa. Omissa mielikuvissasi toki voi näin olla.
Naisilla osa-aikaiset ja määräaikaiset työsuhteet ovat huomattavasti yleisempiä kuin miehillä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Naispalkansaajat tekevät osa- ja määräaikaisuuksia nimenomaan siksi, että vakituista työsuhdetta ei löydy (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
”ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia”
Kaikki tämä on täysin korvien välissä.
No voi kilin kivet. Voisitko lukea viestit kokonaisuutena, etkä väkisin jumittaa joissain puoli-ironisissa yksittäisissä lauseissa? Pointti on, että naisen elämän palapeli on ihan h*lvetisti monimutkaisempi kuin miesten ja teki niin tai näin, on se jonkin elämän osa-alueen kannalta väärin päin. Ja ihan siis konkreettisesti, töidensaannin ja rahan kannalta, eikä vain epämääräisenä vajavaisuuden tunteena.
Naisten työttömyys on miehiä alhaisempi (Tilastokeskus). Selittämätön sukupuolten palkkaero on vain muutamia prosentteja (Etla). Kotitöitä naiset tekevät noin tunnin päivässä enemmän, mutta toisaalta miehet tekevät ansiotyötä selvästi enemmän (Tilastokeskus).
Mikään fakta ei tue sitä, että naisilla olisi jotenkin selvästi vaikeampaa. Omissa mielikuvissasi toki voi näin olla.
No ei tämä ole mikään kilpailu siitä kummalla on vaikeampaa. Naisilla on miehiä enemmän vaikeuksia saada vakituisia työsuhteita siitä yksinkertaisesta syystä, että työnantajat pelkäävät naisten äitiyslomia. Tämä sitten ikävä kyllä koskettaa monen naisen henkilökohtaista elämää ja elämänsuunnittelua. Ja sitä hölmö kuvittelet, että tässä on kyse jostain kotitöistä?
Kun niitä tukintoja on monia niin luullaan sen kompensoivan työkokemusta. Halutaan samantien esimiesasemaan hyvällä palkalla, koska eihän tupla/tripla/+maisteri voi tehdä alemman tason hommia. Sitten yllätytään kun ei saadakkaan niitä töitä samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on käynyt säkä. Itse olin korkeasti koulutettuna yli 5 vuotta putkeen työttömänä, kunnes tärppäsi ja nyt olen koulutustani vastaavassa työssä usean vuoden määräaikaisella sopimuksella. Sattuman kauppaa tämäkin, sillä varmasti olisi parempiakin työntekijöitä ollut tarjolla, mutta satuin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Ihana lukea tällainen kommentti! Antaa itsellekin toivoa. Kuulostat muutenkin kivalta ja fiksulta tyypiltä. Olen iloinen, että pääsit töihin - ja vieläpä koulutustasi vastaavaan sellaiseen.
Niin. 2005-2010 minuakin pyydettiin töihin. Monta kertaa ja aina menin, oli se melkeimpä mitä tahansa. Koska halusin tienata rahaa ja tehdä töitä. Niitä töitä sai silloin ihan vaan hakemalla ja joskus ihan vaan soittamalla.
2010 jälkeen kaikki muuttui. Säännölliset tunnit muuttui nollasopimuksiksi ja pätkätöiksi. 2014 olin tilanteessa, jossa oli työ mutta koska työtunneista oli jatkuvasti epävarmuutta, ei ollut enää rahaa maksaa laskuja. Hain kyllä koko ajan toista työtä ja välillä tein kahta työtä samanaikaisesti.
Tässä maassa on 2000-luvun alusta lähtien lähdetty systemaattisesti purkamaan kaikkea työntekijän turvaa ja oikeuksia. Esimerkiksi omat vanhempani eivät ymmärrä tätä, koska heillä on vakituiset työsopimukset siltä ajalta kun ne olivat se pääsääntöinen palkkaamisen tapa. Heillä on vakituiset työajat, asiallinen palkka, lomat, oikeus käyttää työterveyden huoltoa ja varmuus ja säännöllisyys elämässä. Ennen työn kautta sai näitä asioita. Nykyään vuokratyöntekijä, nollasopimuslainen tai pätkätyöntekijä harvoin näitä etuja näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Höpönlöpön. Etenkin perinteisille koville aloille suorastaan metsästetään naisia. On vain naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, future female leaders -tyylisiä harjoitteluja ja vaikka mitä. Jos jotain, niin tie perinteisesti miesten suosimiin kohteisiin on valmiiksi aurattu.
Jee. Kiva tietää.
T. työtön insinööri (nainen)
Työllisyys on miltei ennätystasolla ja talouskasvu edelleen jatkuu. Ikävä sanoa, mutta nyt sinulla on kyllä peiliin katsomisen paikka. Missä vika ja mitä voisi kehittää?
Mitä sitten, vaikka talouskasvu jatkuu? Ihan peruskauraa tietää taloudesta, että alle 3% talouskasvu ei näy työllisyysluvuissa ja Suomen kituvasta alle 2% talouskasvusta on nautittu vasta muutama vuosi. Jenkeissä lama päättyi jo 2009/2010. Suomessa nähtiin vasta pari, kolme vuotta sitten jonkinlaisia positiivisia lukuja.
Kerrotko vielä, millaisia työpaikkoja se talouskasvu luo? Ruotsissa on muuten ollut pian 10 vuotta 4% yhtäjaksoinen talouskasvu ja työttömyys on olematonta.
Tämä. Ehkä se on mennyt ohi niiltä, joita tämä asia ei ole koskettanut henkilökohtaisesti. Esim. mun ystävä sai nyt yt:n tuloksena lähtä, yli 20 vuotta kerkesi olla todella hyväpalkkaisessa työssä. Nyt ihan pihalla, että miten tehdään cv... 🙄 Enää ei kuulu puheessa "kyllä tekevälle töitä löytyy, minähän en enää opiskele.."