Lue keskustelun säännöt.
Nuoret työntekijät, tsiljoona eri tutkintoa, ikuinen opiskelu, pätkätyöt ja työttömyys
1972
29.06.2019 |
Katselin taas kaverin kaverin tykkäyksiä LinkedIn:issä ja ihmettelin. Mikähän siinä on, että sellaisissa plusmiinus kolmekymppisissä on tosi paljon (erityisesti nais)ihmisiä, joilla on 2-4 eri loppututkintoa, mutta työsuhteet vaan tuppaavat katkeamaan syystä tai toisesta. Ja sitten taas lähetetään 101 työhakemusta ja käydään 12 haastattelussa, mutta ei tulla valituksi?
Olenko itse vain onnekas, kun minua on aina pyydetty töihin eikä ole tarvinnut tuohon hakemusrumbaan lähteä. Loppututkintojakin löytyy vain yksi viime vuosituhannella AMK:sta hankittu ja siitä huolimatta minä olen edennyt urallani ja johdan projekteja, joissa alaisenani on sitten niitä korkeammin koulutettuja multitutkintotalentteja tekemässä ihan käytännön hommiakin.
Tämä on siis ihan vakavasti esitetty kysymys eikä mikään provo.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Putkiaivo kirjoitti:
Minä suvaitsen epäillä, että monilla naisilla on enemmän kykyjä, mitkä ovat eduksi opiskellessa. Miehillä vastaavasti kykyjä, mitkä edesauttavat työuraa. Miehet opiskelevat työelämää ja naiset elämää varten.
Esimerkiksi minulla on työkaverina naispuolinen diplomi-insinööri. Epäilemättä älykäs ja ahkera nainen. Se on kuitenkin sellainen perinteinen kympin tyttö ja pedantti suorittaja. Valitettavasti sen enempää pomo kuin asiakaskaan ei arvosta sitä, että hommaan kuluu tuplasti enemmän aikaa kuin meille huithapelimiehillä.
Miesten pääasialliset kyvyt työuraa varten ovat ne munat. Ei ole työnantajalla pelkoa äitiyslomista ja lasten aiheuttamista sairaspoissaoloista. Myös nuo "pedantti vs. huithaipeli"-jutut kertovat enemmän yhteiskunnan valuviasta kuin miesten ylivertaisuudesta: tuotetaan halvalla sekundaa sen sijaan että panostettaisiin laatuun.
Sinä voit varmasti maksaa laadusta. Seuraavan paidan käyt teettämässä räätälillä, jolloin tulee priimalaatua ja maksaa 300 euroa. Vai menetkö sittenkin Zaraan ostamaan riittävän hyvän 13 eurolla?
Ai rättejäkö ne diplomi-insinöörit suunnitteleekin?
Jos asiakas (joka saattaa myös olla monissa tapauksissa kunta/yhteiskunta) tekee massiivisen tilauksen, kannattaa pitkällä tähtäimellä tehdä hyvää ja huolella, eikä sekundaa nopeasti, jo ihan kustannustehokkuuden vuoksi. Tämän kierouman näkee vaikka siinä, että vuodesta toiseen rakennetaan homekouluja- ja sairaaloita. Kaikki tietävät missä on vika ja miten ne vältetään, mutta kierre pyörii silti, koska halutaan tehdä sekundaa halvalla. Lopulta se halpuus tuleekin huomattavan kalliiksi, kun alle 10 vuotiaita rakennuksia remontoidaan ja puretaan, kun ovat läpimätiä. Mutte eihän tällaisia tarvitse ajatella, ne on jotain kympin tyttöjen hölmöjä huolia? Pysytään mielummin niissä rättivertauksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Me kokeilimme sellaista lähestymistapaa, että lapset tehtiin, kun minulla oli vielä opinnot kesken. Mielenkiintoista nähdä, mitä työnantajat ajattelevat tästä.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain omaa juttua aikoo etsiä, siihen voi mennä loppuelämä. Valtaosa meistä tekee työtä, joka ei ole mikään oma juttu vaan jota tehdään siksi, että laskut on maksettava.
Voi kun niitäkin töitä löytyisi niinkuin ennen vanhaan. En ole saanut vakipaikkaa sitten vuoden 2008 ja pitkin Suomea töiden perässä on muutettukin. Aina pelkkiä korkeintaan vuoden pestejä ja tietysti pienemmällä palkalla. Ei sellaisella tulevaisuutta rakenneta, minulla ei ole varaa pysyä yhdellä paikkakunnalla pitkään eikä pankki myöntäisi asuntolainaa muutenkaan.
Ja sitten ihmetellään miksi lapsettomuus yleistyy, t. 30 vee mies.
Vierailija kirjoitti:
Ei jakseta tai haluta tehdä töitä. On helpompaa opiskella tai vain olla kotona, ja rahaa tulee säännöllisesti tilille.
kaverini on nyös tälläinen ikuisuusopiskelija. Ikää päälle kolmekymmentä, ja taskussa 4 tutkintoa, mutta työkokemusta kertynyt yhteensä vain n. vuoden verran.
Ja työelämään on koko ajan vaikeampi päästä kiinni. Monet työnantajat arvostavat enemmin hankittua työkokemusta kuin monia tutkintoja.
Monesti ikuisuusopiskelijat vielä pyöräyttävät lapsikatraan, jonka turvin voi kotona lymyillä helposti vuosia.
Älä puhu paskaa. Hyvin moni on myös opintojen ohessa töissä Koko ajan. EI opiskelu sulje pois työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Höpönlöpön. Etenkin perinteisille koville aloille suorastaan metsästetään naisia. On vain naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, future female leaders -tyylisiä harjoitteluja ja vaikka mitä. Jos jotain, niin tie perinteisesti miesten suosimiin kohteisiin on valmiiksi aurattu.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetellyt samaa, mistä tulee rahaa loputtomiin opintoihin.
Minusta syy on älyttömissä odotuksissa, odotetaan että töissä on vain tosi kivaa ja saa toteuttaa itseään, vähän kuin harrastuksessa.
Petytään, kun se työelämä oikeasti ei ole pelkkää iloa ja nautintoa. Kun oikeasti on stressiä, kiirettä, epätäydellisiä työkavereita jne.
Koulussa pääsee liian helpolla, ei opita tekemään asioita jotka ei ole kivoja ja kiinnostavia. Töissä sitten tulee pettymys ja vaihdetaan alaa ymmärtämättä, ettei seuraavalla alallakaan työnteko ole ruusuilla tanssimista.
Sitten onkin ikää sen verran, että nuoremmat ajaa työnotossa ohi.
Raha opiskeluun tulee siitä, että ollaan TÖISSÄ SAMAAN AIKAAN kun OPISKELLAAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Höpönlöpön. Etenkin perinteisille koville aloille suorastaan metsästetään naisia. On vain naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, future female leaders -tyylisiä harjoitteluja ja vaikka mitä. Jos jotain, niin tie perinteisesti miesten suosimiin kohteisiin on valmiiksi aurattu.
Jee. Kiva tietää.
T. työtön insinööri (nainen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
”ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia”
Kaikki tämä on täysin korvien välissä.
No voi kilin kivet. Voisitko lukea viestit kokonaisuutena, etkä väkisin jumittaa joissain puoli-ironisissa yksittäisissä lauseissa? Pointti on, että naisen elämän palapeli on ihan h*lvetisti monimutkaisempi kuin miesten ja teki niin tai näin, on se jonkin elämän osa-alueen kannalta väärin päin. Ja ihan siis konkreettisesti, töidensaannin ja rahan kannalta, eikä vain epämääräisenä vajavaisuuden tunteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on Linkedinissä kaksi korkeakoulututkintoa ja kolme oman alani lyhyttä työkokemuspätkää. En tosin ole panostanut koko profiiliin, koska en hae sitä kautta aktiivisesti töitä. Minulla on yhteensä noin kuuden vuoden työkokemus työelämästä, mutta tuo kokemus ei liippaa läheltäkään omaa alaani, joten siitä ei ole mitään hyötyä. Koenkin ongelmakseni sen, että minulla ei ole oman alan kokemusta juurikaan ja sitähän työnantajat arvostavat enemmän kuin mitään. On ihan turha etsiä vastavalmistuneena ja kokemattomana töitä julkisista hauista ja harjoittelupaikatkin ovat kiven alla. Nyt aloitan kolmannen korkeakoulutkintoni sosiaali- ja terveysalalta (ei ehkä ensimmäinen ala, jolle koen soveltuvani, mutta sehän ei haittaa) ja toivon, että joku vielä joskus maksaisi minulle sellaista suomalaista mediaanipalkkaa ja ottaisi minut vihdoin kokopäivätöihin. Saattaa jäädä unelmaksi, mutta se tosiaan on yksi suurista unelmistani, vastoin monien kommentoijien ennakkoluuloja.En kyllä erityisemmin pidä ikuisesta opiskelusta, enkä taloudellisesta turvattomuudesta ja kotona istuminenkin on tylsää. Ai niin, opiskelujeni rahoittamiseksi teen tietenkin töitä, koska minulla ei ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Höpönlöpön. Etenkin perinteisille koville aloille suorastaan metsästetään naisia. On vain naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, future female leaders -tyylisiä harjoitteluja ja vaikka mitä. Jos jotain, niin tie perinteisesti miesten suosimiin kohteisiin on valmiiksi aurattu.
Jee. Kiva tietää.
T. työtön insinööri (nainen)
Jos olet viime vuosina ollut opiskelemassa, niin tiedät kyllä kuvion. Toki vähän vanhemmat naiset eivät edelleenkään ole kovassa huudossa missään, koska nyt halutaan nimenomaan nuoria naisia. Katso vaikka viimeaikaisia vaaleja ja ministerivalintoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten pitäisi saada olla kotiäiteinä. Yhteiskuntaa kannattaisi korjata. Mentiin liian pitkälle, kun äideistä tehtiin samaan aikaan työvoimaa. Ei naisillakaan ole kuin 24 tuntia vuorokaudessa.
Tai sitten kaikkien miesten pitää alkaa osallistumaan 50/50-periaatteella kotitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Höpönlöpön. Etenkin perinteisille koville aloille suorastaan metsästetään naisia. On vain naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, future female leaders -tyylisiä harjoitteluja ja vaikka mitä. Jos jotain, niin tie perinteisesti miesten suosimiin kohteisiin on valmiiksi aurattu.
Jee. Kiva tietää.
T. työtön insinööri (nainen)
Työllisyys on miltei ennätystasolla ja talouskasvu edelleen jatkuu. Ikävä sanoa, mutta nyt sinulla on kyllä peiliin katsomisen paikka. Missä vika ja mitä voisi kehittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Höpönlöpön. Etenkin perinteisille koville aloille suorastaan metsästetään naisia. On vain naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, future female leaders -tyylisiä harjoitteluja ja vaikka mitä. Jos jotain, niin tie perinteisesti miesten suosimiin kohteisiin on valmiiksi aurattu.
Jee. Kiva tietää.
T. työtön insinööri (nainen)
Jos olet viime vuosina ollut opiskelemassa, niin tiedät kyllä kuvion. Toki vähän vanhemmat naiset eivät edelleenkään ole kovassa huudossa missään, koska nyt halutaan nimenomaan nuoria naisia. Katso vaikka viimeaikaisia vaaleja ja ministerivalintoja...
Sitten nää jää lapsettomiksi, ja adoptoivat tytön Kiinasta tai pojan Kolumbiasta. Eivätkä ymmärrä elämästä hevon helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vaan riitä. Vaaditan mahdottomia. Pitäisi olla täydellinen. Koko ajan mollataan.
Eikä saa tehdä virheitä, vaikka kovasti väitetään, että virheet ovat paras opettaja - miksi sitten hyvin usein rangaistaan jonkin menettämisellä, kuten esim. työpaikan?
Näin käy ku kiellettiin lapsilta työnteko jotta vanhoj4en työoaikat ois suojassa kilpailulta. Koko se elämä on mennyt vieraaksi ja sen sijaan opitaan maailma akateemisten näkökulmasta jossa titteleiden määrä on sama kuin pätevyys. Tulosvastuullinen maailma ei vain noin toimi että muodollinen pätevyys ois mitään erityisen kiinnostava valintakriteeri.
Fascismus Maximus ja sankarieetos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vaan riitä. Vaaditan mahdottomia. Pitäisi olla täydellinen. Koko ajan mollataan.
Eikä saa tehdä virheitä, vaikka kovasti väitetään, että virheet ovat paras opettaja - miksi sitten hyvin usein rangaistaan jonkin menettämisellä, kuten esim. työpaikan?
Saahan tehdä virheitä. Mutta taas jälleen kerran vastassa ovat tulosvastuullinen maailma vrt byrokraattinen maailma jossa proceduurit menevät tuloksellisuuden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Koska töitä ei vain saa varsinkaan naisena. Parempi tehdä jotain, eikä öllöttää 4 seinän sisällä.
Kyllähän niitä töitä saa. Pitää opiskella sellaisia juttuja joille on kysyntää. Jos kouluttautuu alalle, jolla on ylitarjontaa työntekijöistä niin ei niitä työpaikkoja tietenkään riitä kaikille halukkaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?
Pliis, lukekaa lainausketju ennen kuin kyselette!
Rautalangasta: pitkälle koulutetuilla naisilla on usein ongelmana saada vakitöitä, jos ovat hedelmällisessä iässä. Tämän tilanteen voisi ratkaista esim. sillä, että menee suosiolla vaikka lähäriksi, todennäköisyys saada vakitöitä voi olla suurempi.
Usein vain naiset haluavat yhtä vähän hoitoaloille kuin monet miehetkin, vaan ovat mielummin vaikka kemistejä, insinöörejä, kieltenopettajia tai kunnanjohtajia. Mutta sitten joutuu usein joustamaan lapsihaaveissa koska naiselle perhe ja ura on huomattavasti vaikeampi yhdistelmä kuin miehelle, ikävä kyllä.
Siinä se "mekanismi".
Höpönlöpön. Etenkin perinteisille koville aloille suorastaan metsästetään naisia. On vain naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, future female leaders -tyylisiä harjoitteluja ja vaikka mitä. Jos jotain, niin tie perinteisesti miesten suosimiin kohteisiin on valmiiksi aurattu.
Jee. Kiva tietää.
T. työtön insinööri (nainen)
Työllisyys on miltei ennätystasolla ja talouskasvu edelleen jatkuu. Ikävä sanoa, mutta nyt sinulla on kyllä peiliin katsomisen paikka. Missä vika ja mitä voisi kehittää?
Arvaa vaan olenko miettinyt.
-sama
Mitä tarkoitat sillä, että miehet saavat toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan, mutta naiset eivät? Mikä konkreettinen mekanismi tämän eron tekee?