Lue keskustelun säännöt.
Nuoret työntekijät, tsiljoona eri tutkintoa, ikuinen opiskelu, pätkätyöt ja työttömyys
1972
29.06.2019 |
Katselin taas kaverin kaverin tykkäyksiä LinkedIn:issä ja ihmettelin. Mikähän siinä on, että sellaisissa plusmiinus kolmekymppisissä on tosi paljon (erityisesti nais)ihmisiä, joilla on 2-4 eri loppututkintoa, mutta työsuhteet vaan tuppaavat katkeamaan syystä tai toisesta. Ja sitten taas lähetetään 101 työhakemusta ja käydään 12 haastattelussa, mutta ei tulla valituksi?
Olenko itse vain onnekas, kun minua on aina pyydetty töihin eikä ole tarvinnut tuohon hakemusrumbaan lähteä. Loppututkintojakin löytyy vain yksi viime vuosituhannella AMK:sta hankittu ja siitä huolimatta minä olen edennyt urallani ja johdan projekteja, joissa alaisenani on sitten niitä korkeammin koulutettuja multitutkintotalentteja tekemässä ihan käytännön hommiakin.
Tämä on siis ihan vakavasti esitetty kysymys eikä mikään provo.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Ihmetellyt samaa, mistä tulee rahaa loputtomiin opintoihin.
Minusta syy on älyttömissä odotuksissa, odotetaan että töissä on vain tosi kivaa ja saa toteuttaa itseään, vähän kuin harrastuksessa.
Petytään, kun se työelämä oikeasti ei ole pelkkää iloa ja nautintoa. Kun oikeasti on stressiä, kiirettä, epätäydellisiä työkavereita jne.
Koulussa pääsee liian helpolla, ei opita tekemään asioita jotka ei ole kivoja ja kiinnostavia. Töissä sitten tulee pettymys ja vaihdetaan alaa ymmärtämättä, ettei seuraavalla alallakaan työnteko ole ruusuilla tanssimista.
Sitten onkin ikää sen verran, että nuoremmat ajaa työnotossa ohi.
Opiskellessa saa gloriaa uusista tutkinnoista, eikä tarvitse ottaa samalla tavalla vastuuta elämästään kuin työssä käyvien. Opiskeluelämä on kivaa, työelämä yleensä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei työelämä voisi olla kivaa? Minä en ole ollut päivääkään työttömänä ja töitä tehnyt täyspäiväisesti 25-vuotiaasta asti jo 20 vuotta ja pidän työstäni. Olisi tosi kurjaa, jos joutuisi joka päivä tekemään hommia, joista ei yhtään pidä.
Keski-ikäiset ihmiset marisee. Nuoret ei tee mitään eikä osaa mitään. Ja sitten kehaistaan itseä että ollaan huippuosaajia ihan ilman kummempia tutkintoja.
Ikään kuim olisin saman virren itse kuullut nuorena...
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Nuorena sitä kuvitteli osaavansa kaiken, vaikka ei osannutkaan. Nyt kun on oikeasti todella kovatasoinen pro - vuosikymmenien työkokemuksella - niin huomaa nuorissa sen saman asenteen, joka itsellä oli nuorena. Tervetuloa vain kasvamaan työelämään. 20 vuoden päästä olette sitten tekin todella kovia huippuosaajia. Kyllä oma silmä on jo kehittynyt näkemään kuka oppii ja pärjää. Toisista vain näkee suoraan ettei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä ja tarinoita lienee monia. Opiskelusta nauttivia, tittelinkipeitä, työelämään pääsyssä epäonnistuneita ja ties mitä.
Miten Linkedinistä muka päättelee, miten työsuhde on katkennut? Jos on vaikka 6kk työkokemusta jostakin firmasta, se voi olla joko määräaikainen pesti, jota ei ole jatkettu, tai sitten tyyppi on pistetty pihalle tuon 6kk jälkeen. Parempi kai se lyhytkin kokemus kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suvaitsen epäillä, että monilla naisilla on enemmän kykyjä, mitkä ovat eduksi opiskellessa. Miehillä vastaavasti kykyjä, mitkä edesauttavat työuraa. Miehet opiskelevat työelämää ja naiset elämää varten.
Esimerkiksi minulla on työkaverina naispuolinen diplomi-insinööri. Epäilemättä älykäs ja ahkera nainen. Se on kuitenkin sellainen perinteinen kympin tyttö ja pedantti suorittaja. Valitettavasti sen enempää pomo kuin asiakaskaan ei arvosta sitä, että hommaan kuluu tuplasti enemmän aikaa kuin meille huithapelimiehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 10 vuotta sitten tarvitsi käydä 1-2 haastattelussa ja sain paikan. Jos nyt jäisin työttömäksi nykyisestä paikastani yt:n seurauksena, todennäköisesti joutuisin käymään yli 100 haastattelussa, eikä ole varmuutta työnsaannista. Nykyisen paikan sain vasta 30 haastattelun jälkeen. Kävi tuuri, että sain vakituisen paikan. Alallani on ylitarjontaa osaajista. Olen miettinyt kouluttautumista, koska on ns. kuoleva ammatti tulevilla vuosikymmenillä. Tekoäly jyrää.
Putkiaivo kirjoitti:
Minä suvaitsen epäillä, että monilla naisilla on enemmän kykyjä, mitkä ovat eduksi opiskellessa. Miehillä vastaavasti kykyjä, mitkä edesauttavat työuraa. Miehet opiskelevat työelämää ja naiset elämää varten.
Esimerkiksi minulla on työkaverina naispuolinen diplomi-insinööri. Epäilemättä älykäs ja ahkera nainen. Se on kuitenkin sellainen perinteinen kympin tyttö ja pedantti suorittaja. Valitettavasti sen enempää pomo kuin asiakaskaan ei arvosta sitä, että hommaan kuluu tuplasti enemmän aikaa kuin meille huithapelimiehillä.
Miesten pääasialliset kyvyt työuraa varten ovat ne munat. Ei ole työnantajalla pelkoa äitiyslomista ja lasten aiheuttamista sairaspoissaoloista. Myös nuo "pedantti vs. huithaipeli"-jutut kertovat enemmän yhteiskunnan valuviasta kuin miesten ylivertaisuudesta: tuotetaan halvalla sekundaa sen sijaan että panostettaisiin laatuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on CV:ssä paljon lyhyitä työsuhteita, mutta kertaakaan en ole saanut potkuja tai toisaalta lähtenyt omasta halusta. Työt on vain olleet määräaikaisia - kesätöitä, sijaisuuksia tai projektinmittaisia pätkiä. Tiedän myös tyyppejä, jotka merkkaa harjoittelut ja työkokeilut työkokemuksiksi, ja tällainen kokemus on toki pätkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Putkiaivo kirjoitti:
Minä suvaitsen epäillä, että monilla naisilla on enemmän kykyjä, mitkä ovat eduksi opiskellessa. Miehillä vastaavasti kykyjä, mitkä edesauttavat työuraa. Miehet opiskelevat työelämää ja naiset elämää varten.
Esimerkiksi minulla on työkaverina naispuolinen diplomi-insinööri. Epäilemättä älykäs ja ahkera nainen. Se on kuitenkin sellainen perinteinen kympin tyttö ja pedantti suorittaja. Valitettavasti sen enempää pomo kuin asiakaskaan ei arvosta sitä, että hommaan kuluu tuplasti enemmän aikaa kuin meille huithapelimiehillä.
Miesten pääasialliset kyvyt työuraa varten ovat ne munat. Ei ole työnantajalla pelkoa äitiyslomista ja lasten aiheuttamista sairaspoissaoloista. Myös nuo "pedantti vs. huithaipeli"-jutut kertovat enemmän yhteiskunnan valuviasta kuin miesten ylivertaisuudesta: tuotetaan halvalla sekundaa sen sijaan että panostettaisiin laatuun.
Sinä voit varmasti maksaa laadusta. Seuraavan paidan käyt teettämässä räätälillä, jolloin tulee priimalaatua ja maksaa 300 euroa. Vai menetkö sittenkin Zaraan ostamaan riittävän hyvän 13 eurolla?
Vierailija kirjoitti:
Miksei työelämä voisi olla kivaa? Minä en ole ollut päivääkään työttömänä ja töitä tehnyt täyspäiväisesti 25-vuotiaasta asti jo 20 vuotta ja pidän työstäni. Olisi tosi kurjaa, jos joutuisi joka päivä tekemään hommia, joista ei yhtään pidä.
Minä en usko. Tietenkään ei pidä olla tuskaa ja tervanjuontia, mutta ei jatkuvasti ole pelkästään kivaakaan. Etenkään ne aloitustason työt harvoin on mielenkiintoisia, hyvin palkattuja ja stressittömiä.
Harva valmistuu suoraan pomoksi hyvällä palkalla ja mahdollisuudella itse valita tehtävänsä. Hyvin harvassa työpaikassa kaikki työkaverit on kivoja ja pomot erehtymättömiä.
Mutta kun työura aloitetaan iässä 25 v kun ennen se oli iässä 15 v, niin odotukset on usein ihan epärealistisia.
Tuo välittyy, kun seuraa oman nuoren ja hänen ystäviensä työelämään sijoittumista.
Joltain on pystynyt menemään ohi millainen työmarkkinoiden tilanne on ollut viimeiset 10v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
Vierailija kirjoitti:
Joltain on pystynyt menemään ohi millainen työmarkkinoiden tilanne on ollut viimeiset 10v?
Säännöllisin väliajoin jostain kivien alta putkahtelee näitä röllejä, jotka ihmettelevät miksi sinne töihin ei vaan mennä ja nousujohteista uraa vain luoda ja lapsia vain tehdä ja eläkkeitä ja sijoitussäästöjä vain kerrytetä. Hänkin vuonna -85 vain käveli töihin ilman koulutusta ja on nyt huippujohtaja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille kävi niin, että sai tehdä vuosia hyviä alan kesätöitä ja töitä opiskelujen ohessa niin kauan kun oli opsikelija statuksella yliopistossa. On työskennellyt jo teinistä asti jatkuvasti. Sitten kun valmistui, niin ei mitään. Muutama osa-aikapätkä, mutta muuten saa kuulemma lähetellä kymmieniä hakemuksia eikä niihin edes vastata.
Itse valmistun vuoden päästä. Itsellä vähän sama homma, olen saanut ihan hyvin harjoittelupaikkoja ja pientä osa-aikatöitä, mutta saapa nähdä miten sitten kun valmistuu. Työnantajat varmaan ajattelevat, että valmistunut nainen tekee heti lapset ensimmäisen työnantajan kustannuksella eivätkä palkkaa.
Työmarkkinat vihaa naisia.
Ihan neutraalisti ja objektiivisesti ajatellen: niinhän naiset varsin usein tekee.
Mutta siitä on naisia turha syyllistää. On aika hankala saada kaikki palapelinpalat kohdilleen: tehdä niitä uusia veronmaksajia joita yhteiskunta (ja joskus jopa nainen itse) niin kovasti halajaa, hankkia vakityö ennen kuin niitä lapsia tekee ja ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi ja siinä samalla olla jotenkin lojaali työnantajalle ja olla tekemättä niitä lapsia työpaikan kustannuksella, muttei myöskään työttömänä veronmaksajien kustannuksella. Sitten jos et kouluttaudu pitkälle ja ns. kunnon alalle, vaan menet vaikka lähäriksi niin oletkin yhteikunnan pohjasakkaa etkä arvostettava "tuottavan työn tekijä".
Että jee jee. Miten itse toimisit? Vai pitääkö jokin palanen kuitenkin skipata välistä ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia. Usein nainen ei vaan voi voittaa.
Suurin osa noista ”vaatimuksista” ei ole todellisia, joten en kommentoi niitä. Jos naisen oman pään sisällä on esimerkiksi kuvitelma, että olen nyt pohjasakkaa lähihoitajana, niin sille ei oikein voi mitään.
Tavalla tai toisella lapsenteon taakka pitää saada työnantajalta pois. Kustannukset reilusti yhteiskunnalle, vanhemmille vaatimus reilusti etukäteen ja sitovasti ilmoittaa poissaolo ja sekä työntekijän että työnantajan hyvä yhteistyö korvaavien järjestelyjen sujuvoittamiseksi, niin tilanne on jo aika hyvä.
Eihän useinkaan ole kyse "korvien välistä", vaan toimeentulosta! Ja siitä, että saa toteuttaa itseään ja kiinnostuksenkohteitaan kuten miehetkin saavat, eikä vain ajaudu hoitoalalle jonne ei edes halua, koska "naiset nyt vaan tekee niin".
Lasten tekeminen on niin kallista lystiä, että aikamoisella riskillä vedetään jos niitä tehdään ilman vakituista työpaikkaa. Tekisitkö itse lapsen keskelle osa-aikaista pätkätyö/työttömyysputkea, varsinkin kun se lapsen saaminen saattaa heikentää työmarkkina-asemaasi entisestään?
”ettei olisi huono ihminen ja loinen ja whatever. Paitsi että silloinkin on huono ihminen ja vapaamatkustaja jos ei täytä kaikkia vaatimuksia”
Kaikki tämä on täysin korvien välissä.
Ihmetellyt samaa, mistä tulee rahaa loputtomiin opintoihin.
Minusta syy on älyttömissä odotuksissa, odotetaan että töissä on vain tosi kivaa ja saa toteuttaa itseään, vähän kuin harrastuksessa.
Petytään, kun se työelämä oikeasti ei ole pelkkää iloa ja nautintoa. Kun oikeasti on stressiä, kiirettä, epätäydellisiä työkavereita jne.
Koulussa pääsee liian helpolla, ei opita tekemään asioita jotka ei ole kivoja ja kiinnostavia. Töissä sitten tulee pettymys ja vaihdetaan alaa ymmärtämättä, ettei seuraavalla alallakaan työnteko ole ruusuilla tanssimista.
Sitten onkin ikää sen verran, että nuoremmat ajaa työnotossa ohi.