Lastensuojelu, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi ihmiset ovat alkaneet nauhoitella lastensuojeluviranomaisten kanssa käymiään keskusteluita. Minusta se kertoo jo hyvin vahvasta epäluottamuksesta, Wendelin sanoo.

Tähän on tultu

Viranomaisilla liikaa valtaa

Tähän pitäisi puuttua!

Tosiasia on se, että keneltäkään ei lapsia viedä muuta kuin todellisessa hädässä. Liian pitkään seurataan ja annetaan lasten kärsiä.

Itse jouduimme lastensuojelun tarkasteluun, kun teinimme halusi muutta omilleen (kuukautta vaille 18-vuotiaan).

Emme suostuneet akalla kerralla allekirjoittamaan vuokrasopimusta, koska tuloillamme ei aanut jo kertaalleen hakemaansa opintotukea jne. ja tietenkin aikuisina tajusimme, ettei tule saamaan kesällä toisen asteen opiskelijana esim. opintotukea vaikka asuisi omillaan. Emme siis suostuneet taloudellisesti sitoutumaan usean sadan maksuihin, kun kotona olisi saanut ihan kaiken elatuksen.

Hän meni sitten nuorisoneuvontaan, jossa kavereiden kannustamana kertoi kaikenlaisia juttuja, kuten esim. että olemme tunnekylmiä vanhempia ja lapset eivät viihdy vanhempien kanssa alakerrassa vaan pakenevat omiin huoneisiinsa (kaikki lapset ovat teinejä). Nuorisoneuvonnan ihminen teki sitten lastensuojeluilmoituksen, joka ei enää edes koksenut tätä nuorta. Minulle kerrottiin KAIKKI hänen siellä kertomansa jutut puhelimessa, joista osa oli täysin silkkaa valetta - kavereiden kannustamaa juttua. 

Vaikka meillä ei tämä asia sitten edennyt sen pidemmälle kuin että kävimme sossussa tapaamisessa, itse kohde oli jo ehtinyt täyttää 18 vuotta, eikä hän kiinnostanut lastensuoejlua enää pätkääkään, ainoastaan nuoremmat sisarukset. Voin vakuuttaa, ettei yksikään meidän perheestä hae minkäänlaista apua minkäänlaiseen kriisiin, ei varsinkaan tuo 18-vuotias. Niin järkyttynyt hän oli siitä, että minulle luettiin sanasta sanaan se, mitä oli puhunut vastaanotolla ja tietty joutui myöntämään osan ihan valheiksi.

Jos vanhemmalla on vaikka ongelma alkoholin kanssa, ei todellakaan kannata hakea apua, koska siitä seuraa automaattisesti lasu. Lastensuojelu ei auta aikuista, se "auttaa" lasta. Yksi lastensuojelussa töissä oleva tuttava sanoi hyvin, että "vaikka tarkoitus on tehdä hyvää, tulee liian usein tehtyä pahaa". Tuki peheelle ja niille aikuisille olisi varhaisessa vaiheessa paljon parempaa kuin vaikka huostaanotto, joka on vahvasti ylisukupolvinen ilmiö. Harvasta huostaanotetusta kasvaa ehjä aikuinen. Eikä tätä lisää tietenkään vaikka Loikalan kartanon kaltainen systeemi, jossa nuori riisutaan alasti ohjaajien edessä ja laitetaan eristyshuoneeseen, jossa ei ole edes vessaa, työiltä kielletään tamponien käyttäminen jne. Kuka tuollaisessa paikassa kasvaa normaaliksia ikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että keneltäkään ei lapsia viedä muuta kuin todellisessa hädässä. Liian pitkään seurataan ja annetaan lasten kärsiä.

Mä sain itse pienenä lapsena hakea kaksi kertaa sossusta apua ennenkuin pääsin pois väkivaltaisesta kodistani. No päädyinkin sitten työleirille jota koulukodiksikin kutsutaan. Siellä sitä sitten tehtiin ruumiillista työtä rangaistusten uhalla pakotettuna ilman palkkaa eikä päästetty kouluun. Olipa tosi kivaa olla lastensuojelun lapsiorja. Sielläkin sitten väkivaltaa esiintyi eli mikään ei muuttunut lastensuojelussa parempaan suuntaan, vain pahempaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduimme lastensuojelun tarkasteluun, kun teinimme halusi muutta omilleen (kuukautta vaille 18-vuotiaan).

Emme suostuneet akalla kerralla allekirjoittamaan vuokrasopimusta, koska tuloillamme ei aanut jo kertaalleen hakemaansa opintotukea jne. ja tietenkin aikuisina tajusimme, ettei tule saamaan kesällä toisen asteen opiskelijana esim. opintotukea vaikka asuisi omillaan. Emme siis suostuneet taloudellisesti sitoutumaan usean sadan maksuihin, kun kotona olisi saanut ihan kaiken elatuksen.

Hän meni sitten nuorisoneuvontaan, jossa kavereiden kannustamana kertoi kaikenlaisia juttuja, kuten esim. että olemme tunnekylmiä vanhempia ja lapset eivät viihdy vanhempien kanssa alakerrassa vaan pakenevat omiin huoneisiinsa (kaikki lapset ovat teinejä). Nuorisoneuvonnan ihminen teki sitten lastensuojeluilmoituksen, joka ei enää edes koksenut tätä nuorta. Minulle kerrottiin KAIKKI hänen siellä kertomansa jutut puhelimessa, joista osa oli täysin silkkaa valetta - kavereiden kannustamaa juttua. 

Vaikka meillä ei tämä asia sitten edennyt sen pidemmälle kuin että kävimme sossussa tapaamisessa, itse kohde oli jo ehtinyt täyttää 18 vuotta, eikä hän kiinnostanut lastensuoejlua enää pätkääkään, ainoastaan nuoremmat sisarukset. Voin vakuuttaa, ettei yksikään meidän perheestä hae minkäänlaista apua minkäänlaiseen kriisiin, ei varsinkaan tuo 18-vuotias. Niin järkyttynyt hän oli siitä, että minulle luettiin sanasta sanaan se, mitä oli puhunut vastaanotolla ja tietty joutui myöntämään osan ihan valheiksi.

Jos vanhemmalla on vaikka ongelma alkoholin kanssa, ei todellakaan kannata hakea apua, koska siitä seuraa automaattisesti lasu. Lastensuojelu ei auta aikuista, se "auttaa" lasta. Yksi lastensuojelussa töissä oleva tuttava sanoi hyvin, että "vaikka tarkoitus on tehdä hyvää, tulee liian usein tehtyä pahaa". Tuki peheelle ja niille aikuisille olisi varhaisessa vaiheessa paljon parempaa kuin vaikka huostaanotto, joka on vahvasti ylisukupolvinen ilmiö. Harvasta huostaanotetusta kasvaa ehjä aikuinen. Eikä tätä lisää tietenkään vaikka Loikalan kartanon kaltainen systeemi, jossa nuori riisutaan alasti ohjaajien edessä ja laitetaan eristyshuoneeseen, jossa ei ole edes vessaa, työiltä kielletään tamponien käyttäminen jne. Kuka tuollaisessa paikassa kasvaa normaaliksia ikuiseksi.

Tukea ja apua tarjotaankin aina ensin. Huostaanotto viimeinen toimenpide eikä sitä helposti tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että keneltäkään ei lapsia viedä muuta kuin todellisessa hädässä. Liian pitkään seurataan ja annetaan lasten kärsiä.

Ja kärsimys jatkuu siellä lastensuojelussa.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9b3550ec-4bca-4b63-87c1-94a3b27f8f84

Lastensuojelusta, ei kyllä muuta apua saa kuin lapsensa huostaanottoon. Pitää olla täydellinen idiootti, jos itsestään tai lapsistaan tekee vielä ilmoituksen. Halveksin tälläisiä vanhempia yhtä paljon kuin sossun työntekijöitäkin. Niljakasta omahyväistä ja yksinkertaista porukkaa. Yäk yäk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduimme lastensuojelun tarkasteluun, kun teinimme halusi muutta omilleen (kuukautta vaille 18-vuotiaan).

Emme suostuneet akalla kerralla allekirjoittamaan vuokrasopimusta, koska tuloillamme ei aanut jo kertaalleen hakemaansa opintotukea jne. ja tietenkin aikuisina tajusimme, ettei tule saamaan kesällä toisen asteen opiskelijana esim. opintotukea vaikka asuisi omillaan. Emme siis suostuneet taloudellisesti sitoutumaan usean sadan maksuihin, kun kotona olisi saanut ihan kaiken elatuksen.

Hän meni sitten nuorisoneuvontaan, jossa kavereiden kannustamana kertoi kaikenlaisia juttuja, kuten esim. että olemme tunnekylmiä vanhempia ja lapset eivät viihdy vanhempien kanssa alakerrassa vaan pakenevat omiin huoneisiinsa (kaikki lapset ovat teinejä). Nuorisoneuvonnan ihminen teki sitten lastensuojeluilmoituksen, joka ei enää edes koksenut tätä nuorta. Minulle kerrottiin KAIKKI hänen siellä kertomansa jutut puhelimessa, joista osa oli täysin silkkaa valetta - kavereiden kannustamaa juttua. 

Vaikka meillä ei tämä asia sitten edennyt sen pidemmälle kuin että kävimme sossussa tapaamisessa, itse kohde oli jo ehtinyt täyttää 18 vuotta, eikä hän kiinnostanut lastensuoejlua enää pätkääkään, ainoastaan nuoremmat sisarukset. Voin vakuuttaa, ettei yksikään meidän perheestä hae minkäänlaista apua minkäänlaiseen kriisiin, ei varsinkaan tuo 18-vuotias. Niin järkyttynyt hän oli siitä, että minulle luettiin sanasta sanaan se, mitä oli puhunut vastaanotolla ja tietty joutui myöntämään osan ihan valheiksi.

Jos vanhemmalla on vaikka ongelma alkoholin kanssa, ei todellakaan kannata hakea apua, koska siitä seuraa automaattisesti lasu. Lastensuojelu ei auta aikuista, se "auttaa" lasta. Yksi lastensuojelussa töissä oleva tuttava sanoi hyvin, että "vaikka tarkoitus on tehdä hyvää, tulee liian usein tehtyä pahaa". Tuki peheelle ja niille aikuisille olisi varhaisessa vaiheessa paljon parempaa kuin vaikka huostaanotto, joka on vahvasti ylisukupolvinen ilmiö. Harvasta huostaanotetusta kasvaa ehjä aikuinen. Eikä tätä lisää tietenkään vaikka Loikalan kartanon kaltainen systeemi, jossa nuori riisutaan alasti ohjaajien edessä ja laitetaan eristyshuoneeseen, jossa ei ole edes vessaa, työiltä kielletään tamponien käyttäminen jne. Kuka tuollaisessa paikassa kasvaa normaaliksia ikuiseksi.

Tukea ja apua tarjotaankin aina ensin. Huostaanotto viimeinen toimenpide eikä sitä helposti tehdä.

Näin paperilla. Todellisuudessa eri.

Perhetyö on oikeasti aivan sikamaisen surkeaa. Työntekijöinä on jotain tyyliin lähihoitajia, jotka tarjoavat "keskusteluapua".

Kaverillani murtui häntäluu ja repesi todella pahasti toisen lapsensa synnytyksessä. Hän pystyi kävelemään vain takapein monta viikkoa synnytyksestä (se sattui vähemmän). Isä piti tietenkin kaikki isyysvapaat ja lomat mitä pystyi, mutta perhe sai sitten neuvolan kautta tällaisen lastensuojelun perhetyöntekijän.

Hän ilmoitti ensimmäiseksi, ettei tee mitään kodinhoitoon liittyvää, hoitaa ainoastaan näitä lapsia.  Vaati, että vastasyntynyt syö pullosta, koska se on asia joka kuuluu hänen tehtäviinsä, ei esim. keittiön laitossa auttaminen. Vasta synnyttänyt äiti siis siivosi keittiötä kun perhetyöntekijä syötti hänen vauvaansa pullosta vauvan suostumatta syömään. 

Parin viikon päästä kieltäytyivät tästä "avusta", jolloin perhetyöntekijä teki perheestä lastensuojeluilmoituksen, perusteluna että äiti ei jaksa huolehtia kodin siisteydestä eikä vauva saa tarpeeksi ruokaa (koska parkui siinä pullolla kun oliis halunnut rintaruokintaa) ja lapset tulisi sijoittaa  perheen ulkopuolelle. Alkoi pitkä prosessi, jossa todettiin ettei todellakaan mitään huolta ole, kohdalle sattui ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä. Joku toinen olisi voinut päättää toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduimme lastensuojelun tarkasteluun, kun teinimme halusi muutta omilleen (kuukautta vaille 18-vuotiaan).

Emme suostuneet akalla kerralla allekirjoittamaan vuokrasopimusta, koska tuloillamme ei aanut jo kertaalleen hakemaansa opintotukea jne. ja tietenkin aikuisina tajusimme, ettei tule saamaan kesällä toisen asteen opiskelijana esim. opintotukea vaikka asuisi omillaan. Emme siis suostuneet taloudellisesti sitoutumaan usean sadan maksuihin, kun kotona olisi saanut ihan kaiken elatuksen.

Hän meni sitten nuorisoneuvontaan, jossa kavereiden kannustamana kertoi kaikenlaisia juttuja, kuten esim. että olemme tunnekylmiä vanhempia ja lapset eivät viihdy vanhempien kanssa alakerrassa vaan pakenevat omiin huoneisiinsa (kaikki lapset ovat teinejä). Nuorisoneuvonnan ihminen teki sitten lastensuojeluilmoituksen, joka ei enää edes koksenut tätä nuorta. Minulle kerrottiin KAIKKI hänen siellä kertomansa jutut puhelimessa, joista osa oli täysin silkkaa valetta - kavereiden kannustamaa juttua. 

Vaikka meillä ei tämä asia sitten edennyt sen pidemmälle kuin että kävimme sossussa tapaamisessa, itse kohde oli jo ehtinyt täyttää 18 vuotta, eikä hän kiinnostanut lastensuoejlua enää pätkääkään, ainoastaan nuoremmat sisarukset. Voin vakuuttaa, ettei yksikään meidän perheestä hae minkäänlaista apua minkäänlaiseen kriisiin, ei varsinkaan tuo 18-vuotias. Niin järkyttynyt hän oli siitä, että minulle luettiin sanasta sanaan se, mitä oli puhunut vastaanotolla ja tietty joutui myöntämään osan ihan valheiksi.

Jos vanhemmalla on vaikka ongelma alkoholin kanssa, ei todellakaan kannata hakea apua, koska siitä seuraa automaattisesti lasu. Lastensuojelu ei auta aikuista, se "auttaa" lasta. Yksi lastensuojelussa töissä oleva tuttava sanoi hyvin, että "vaikka tarkoitus on tehdä hyvää, tulee liian usein tehtyä pahaa". Tuki peheelle ja niille aikuisille olisi varhaisessa vaiheessa paljon parempaa kuin vaikka huostaanotto, joka on vahvasti ylisukupolvinen ilmiö. Harvasta huostaanotetusta kasvaa ehjä aikuinen. Eikä tätä lisää tietenkään vaikka Loikalan kartanon kaltainen systeemi, jossa nuori riisutaan alasti ohjaajien edessä ja laitetaan eristyshuoneeseen, jossa ei ole edes vessaa, työiltä kielletään tamponien käyttäminen jne. Kuka tuollaisessa paikassa kasvaa normaaliksia ikuiseksi.

Tukea ja apua tarjotaankin aina ensin. Huostaanotto viimeinen toimenpide eikä sitä helposti tehdä.

Näin paperilla. Todellisuudessa eri.

Perhetyö on oikeasti aivan sikamaisen surkeaa. Työntekijöinä on jotain tyyliin lähihoitajia, jotka tarjoavat "keskusteluapua".

Kaverillani murtui häntäluu ja repesi todella pahasti toisen lapsensa synnytyksessä. Hän pystyi kävelemään vain takapein monta viikkoa synnytyksestä (se sattui vähemmän). Isä piti tietenkin kaikki isyysvapaat ja lomat mitä pystyi, mutta perhe sai sitten neuvolan kautta tällaisen lastensuojelun perhetyöntekijän.

Hän ilmoitti ensimmäiseksi, ettei tee mitään kodinhoitoon liittyvää, hoitaa ainoastaan näitä lapsia.  Vaati, että vastasyntynyt syö pullosta, koska se on asia joka kuuluu hänen tehtäviinsä, ei esim. keittiön laitossa auttaminen. Vasta synnyttänyt äiti siis siivosi keittiötä kun perhetyöntekijä syötti hänen vauvaansa pullosta vauvan suostumatta syömään. 

Parin viikon päästä kieltäytyivät tästä "avusta", jolloin perhetyöntekijä teki perheestä lastensuojeluilmoituksen, perusteluna että äiti ei jaksa huolehtia kodin siisteydestä eikä vauva saa tarpeeksi ruokaa (koska parkui siinä pullolla kun oliis halunnut rintaruokintaa) ja lapset tulisi sijoittaa  perheen ulkopuolelle. Alkoi pitkä prosessi, jossa todettiin ettei todellakaan mitään huolta ole, kohdalle sattui ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä. Joku toinen olisi voinut päättää toisin

Minulla on ihan toisenlainen kokemus. Kaikki avopuolen tuet saatiin. Huostaanotto vasta sitten yhteiymmärryksessä, kun muu ei auttanut. Perhetyöntekijöitä on monenlaisia, mutta ihmettelen tuota " tyyliin lähihoitaja" kommenttia. Ihan kuin lähihoitaja ei olisi työhön pätevä.

Jos lastensuojelun sosiaalityölle tehtäisiin Suomessa nyt jonkinlainen mainekysely, tulokset eivät todennäköisesti olisi kovin mairittelevia.... Ja mitä asialle tehdään, ei yhtikäs mitään...

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että keneltäkään ei lapsia viedä muuta kuin todellisessa hädässä. Liian pitkään seurataan ja annetaan lasten kärsiä.

Tosi asia on se, että lapsia viedään myös perusteettomasti tekaistuin syin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sanoisin noin, jos sinulla olisi itsetuhoinen lapsi. Olen tehnyt aivan kaikkeni hänen auttamisekseen. Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta koko perheelle. Sitä on vaikea selittää, kuinka rankkaa tämä on.

Toki nimettömät ilmoitukset ovat iso riesa ja niitä tehtaillaan täysin väärin perustein. Joku saattaa tehdä ilmoituksia jopa kiusallaan. Kuitenkin kaikki täytyy tutkia. Mutta väittäisin, ettei kenenkään lasta huostaanoteteta likaisen haalarin vuoksi. Se on yksi käynti. Asia selvitetään ja toivotetaan hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Niin. Kunnon äitien lapset ei ole itsetuhoisia.

Onpas nyt nokka pystyssä. Varo, ettei sada sieraimiin!

Kunnon äitien lapset ei ole.... aivan älytön kommentti. Kuka kehtaa?