Lastensuojelu, mitä mieltä?

Ja mitään kritiikkiä eivät ota vastaan.

Turha sitä on sanoa, kun kukaan ei usko, mutta olen kokenut todella epäasiallista ja väärää kohtelua, enkä suosittele vapaaehtoista avun hakemista kellekään joka ei halua menettää lapsiaan.

Perheet menettävät lapsensa

Lisäksi ihmiset ovat alkaneet nauhoitella lastensuojeluviranomaisten kanssa käymiään keskusteluita. Minusta se kertoo jo hyvin vahvasta epäluottamuksesta, Wendelin sanoo.

Tähän on tultu

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Kyseenalaistaisin ”varhaisen puuttumisen”, ”huolen” ja nimettömänä tehdyt ilmoitukset (niin ettei nimi näy edes viranomaisille). Ihmisten kynnys ilmoitella on madaltunut, liikaakin, ja järki tuntuu olevan joskus kateissa. Minun lapsistani on tehty ilmoitus kun minulla oli kiireessä mennyt oma villatakkini saumat ulospäin. Ei toimenpiteitä. Sosiaalipäivystys saa kuulemma myös paljon ilmoituksia siitä että pieni lapsi on itse pukenut kengät vääriin jalkoihin. Kurakelissä ulkoillut lapsi on ”epäsiisti” jne.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Vierailija kirjoitti:

Turha sitä on sanoa, kun kukaan ei usko, mutta olen kokenut todella epäasiallista ja väärää kohtelua, enkä suosittele vapaaehtoista avun hakemista kellekään joka ei halua menettää lapsiaan.

Ikävä tosiasia.

Et sanoisin noin, jos sinulla olisi itsetuhoinen lapsi. Olen tehnyt aivan kaikkeni hänen auttamisekseen. Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta koko perheelle. Sitä on vaikea selittää, kuinka rankkaa tämä on.

Toki nimettömät ilmoitukset ovat iso riesa ja niitä tehtaillaan täysin väärin perustein. Joku saattaa tehdä ilmoituksia jopa kiusallaan. Kuitenkin kaikki täytyy tutkia. Mutta väittäisin, ettei kenenkään lasta huostaanoteteta likaisen haalarin vuoksi. Se on yksi käynti. Asia selvitetään ja toivotetaan hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Vierailija kirjoitti:

Et sanoisin noin, jos sinulla olisi itsetuhoinen lapsi. Olen tehnyt aivan kaikkeni hänen auttamisekseen. Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta koko perheelle. Sitä on vaikea selittää, kuinka rankkaa tämä on.

Toki nimettömät ilmoitukset ovat iso riesa ja niitä tehtaillaan täysin väärin perustein. Joku saattaa tehdä ilmoituksia jopa kiusallaan. Kuitenkin kaikki täytyy tutkia. Mutta väittäisin, ettei kenenkään lasta huostaanoteteta likaisen haalarin vuoksi. Se on yksi käynti. Asia selvitetään ja toivotetaan hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Niin. Kunnon äitien lapset ei ole itsetuhoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sanoisin noin, jos sinulla olisi itsetuhoinen lapsi. Olen tehnyt aivan kaikkeni hänen auttamisekseen. Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta koko perheelle. Sitä on vaikea selittää, kuinka rankkaa tämä on.

Toki nimettömät ilmoitukset ovat iso riesa ja niitä tehtaillaan täysin väärin perustein. Joku saattaa tehdä ilmoituksia jopa kiusallaan. Kuitenkin kaikki täytyy tutkia. Mutta väittäisin, ettei kenenkään lasta huostaanoteteta likaisen haalarin vuoksi. Se on yksi käynti. Asia selvitetään ja toivotetaan hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Niin. Kunnon äitien lapset ei ole itsetuhoisia.

Vähän rajaa syyllistämiseen. Itsetuhoisuuden taustalla voi olla vaikka lyhyen aikaa kestänyt harrastusvalmentajan tekemä hyväksikäyttö. Vamhemmalla ei ole silmiä selässä ja se kertakin voi olla herkälle liikaa. Itsetuhoisuus voi myös olla seurausta sairaudesta: jos nuori tietää kuolevansa joka tapauksessa saattaa pyrkiä päättämään elämänsä omilla ehdoillaan. Syy ei todellakaan ole aina äidissä.

Ikävä tosiasia, epäilijät lukekoon netistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sanoisin noin, jos sinulla olisi itsetuhoinen lapsi. Olen tehnyt aivan kaikkeni hänen auttamisekseen. Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta koko perheelle. Sitä on vaikea selittää, kuinka rankkaa tämä on.

Toki nimettömät ilmoitukset ovat iso riesa ja niitä tehtaillaan täysin väärin perustein. Joku saattaa tehdä ilmoituksia jopa kiusallaan. Kuitenkin kaikki täytyy tutkia. Mutta väittäisin, ettei kenenkään lasta huostaanoteteta likaisen haalarin vuoksi. Se on yksi käynti. Asia selvitetään ja toivotetaan hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Niin. Kunnon äitien lapset ei ole itsetuhoisia.

Vähän rajaa syyllistämiseen. Itsetuhoisuuden taustalla voi olla vaikka lyhyen aikaa kestänyt harrastusvalmentajan tekemä hyväksikäyttö. Vamhemmalla ei ole silmiä selässä ja se kertakin voi olla herkälle liikaa. Itsetuhoisuus voi myös olla seurausta sairaudesta: jos nuori tietää kuolevansa joka tapauksessa saattaa pyrkiä päättämään elämänsä omilla ehdoillaan. Syy ei todellakaan ole aina äidissä.

Hyvä vanhempi on kartalla. Ei hyväuskoinen kädetön pönttö. Eikä tuolla tuon avuttoman idiootin lapsella mitään syöpää ole.

Olen ehkä mielensäpahoittaja, mutta minun syyllistäminen tässä asiassa ei tunnu hyvältä. Meillä ei ole täydellinen koti, mutta kyllä kuuden vuoden fyysiselläkin koulukiusaamisella on osuutensa asiassa. Sanoin myös, että olen itse ollut vakavasti sairas. Kyllä sekin on varmasti vaikuttanut lapsiin, mutta en ole aiheuttanut sitä tahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sanoisin noin, jos sinulla olisi itsetuhoinen lapsi. Olen tehnyt aivan kaikkeni hänen auttamisekseen. Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta koko perheelle. Sitä on vaikea selittää, kuinka rankkaa tämä on.

Toki nimettömät ilmoitukset ovat iso riesa ja niitä tehtaillaan täysin väärin perustein. Joku saattaa tehdä ilmoituksia jopa kiusallaan. Kuitenkin kaikki täytyy tutkia. Mutta väittäisin, ettei kenenkään lasta huostaanoteteta likaisen haalarin vuoksi. Se on yksi käynti. Asia selvitetään ja toivotetaan hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Niin. Kunnon äitien lapset ei ole itsetuhoisia.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi ihmiset ovat alkaneet nauhoitella lastensuojeluviranomaisten kanssa käymiään keskusteluita. Minusta se kertoo jo hyvin vahvasta epäluottamuksesta, Wendelin sanoo.

Tähän on tultu

Viranomaisilla liikaa valtaa

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä mielensäpahoittaja, mutta minun syyllistäminen tässä asiassa ei tunnu hyvältä. Meillä ei ole täydellinen koti, mutta kyllä kuuden vuoden fyysiselläkin koulukiusaamisella on osuutensa asiassa. Sanoin myös, että olen itse ollut vakavasti sairas. Kyllä sekin on varmasti vaikuttanut lapsiin, mutta en ole aiheuttanut sitä tahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sanoisin noin, jos sinulla olisi itsetuhoinen lapsi. Olen tehnyt aivan kaikkeni hänen auttamisekseen. Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta koko perheelle. Sitä on vaikea selittää, kuinka rankkaa tämä on.

Toki nimettömät ilmoitukset ovat iso riesa ja niitä tehtaillaan täysin väärin perustein. Joku saattaa tehdä ilmoituksia jopa kiusallaan. Kuitenkin kaikki täytyy tutkia. Mutta väittäisin, ettei kenenkään lasta huostaanoteteta likaisen haalarin vuoksi. Se on yksi käynti. Asia selvitetään ja toivotetaan hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain hyvää sanottavaa lastensuojelusta. Olen itse ollut vakavasti sairas ja silloin saimme tukiperheen. Työtekijät olivat empaattisia ja hoitivat asioita paneutuvasti. Nyt pojallani on ollut koulukiusaamisesta johtuvaa oireilua. Hänestä tehtiin ilmoitus hänen jouduttuaan sairaalahoitoon. Saimme hyvin empaattista tukea. Poikani saa tukihenkilön, jonka kanssa voi puuhailla kivoja juttuja. Toki terapia on tärkein, mutta se on pojalleni aika raskasta.

Tein itse toisesta lapsestani ilmoituksen, koska tilanne on hänelle kuormittava, koska on nähnyt isoveljen itsetuhoisuutta. Hänen asiakkuus purettiin kuitenkin, koska katsottiin, että hän saa kotona riittävän tuen. Nyt hän saa kuitenkin tukea mielenterveysomaisten yhdistyksen kautta ja sieltä oman tukihenkilön.

Olen aina voinut luottaa lastensuojeluun ja työntekijäämme, joka on tehnyt kaikkensa perheemme auttamiseksi. Hän on tullut mukaan sairaalan palavereihin ja ollut koko ajan kaikessa mukana. Koskaan ei ole ollut itselläni huolta siitä, että lapset voitaisiin huostaanottaa. Se on vihoviimeinen keino ja siinä lasten olo kotona on jo hyvin turvatonta.

Jos itse pyytää apua ja ottaa apua vastaan, sehän kertoo lapsen huolenpidosta.

Olet vain toiveasiakas. Avuton, kädetön ja epäitsenäinen. Kaikki ei ole yhtä surkeita.

Niin. Kunnon äitien lapset ei ole itsetuhoisia.

Kunnon äiti ei edes hanki lapsia jos terveys ei kestä. Eikä katso päältä KUUTTA vuotta. Jösses!

Vierailija kirjoitti:

Turha sitä on sanoa, kun kukaan ei usko, mutta olen kokenut todella epäasiallista ja väärää kohtelua, enkä suosittele vapaaehtoista avun hakemista kellekään joka ei halua menettää lapsiaan.

Ei usko ennen, kuin sattuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi ihmiset ovat alkaneet nauhoitella lastensuojeluviranomaisten kanssa käymiään keskusteluita. Minusta se kertoo jo hyvin vahvasta epäluottamuksesta, Wendelin sanoo.

Tähän on tultu

Viranomaisilla liikaa valtaa

Paljon löytyy aiheesta kirjoitelmia ja videoita

Asianajajan mukaan perheet hakevat nykyään hyvin matalalla kynnyksellä lakiapua, jos joutuvat vähääkään tekemisiin lastensuojelun kanssa.

– Lisäksi ihmiset ovat alkaneet nauhoitella lastensuojeluviranomaisten kanssa käymiään keskusteluita. Minusta se kertoo jo hyvin vahvasta epäluottamuksesta, Wendelin sanoo.

Myös Ylelle on tullut esimerkiksi tänä keväänä useampia yhteydenottoja, joiden perusteella usko Oulun lastensuojelun toimintaan ontuu.

Mikä perheiden luottamusta on rikkonut?

Mitä tähän pitäisi sanoa?

Oulun sossuthan ei auttaneet sitä insestin uhriakaan, joka synnytti isälleen lapsen ja oli yrittänyt saada apua.

Varmaan oli liian kiire tosiaan väärinpäin puettujen villatakkien kanssa.