Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateeminen nainen kiinnostua alemmin koulutetusta?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikätahansa duunarimies nostaa akateemisen tutkijanaisen elintasoa ja tienaa 100varmasti enemmän.
Riippuu akateemisen tutkijanaisen alasta ja duunarimiehen alasta.
Itse olen tekniikan tohtori. Tutkijana työskennellessäni bruttopalkkani alkoi nelosella. Olin tyytymätön työnkuvaani ja vaihdoin eräänlaisiin kehityshommiin. Palkka nousi huomattavasti.
En kaipaa ketään miestä rahoittamaan mitään.
aika pieni palkka sulla on. Kukatahansa AMK-insinöörikin tienaa enemmän.
Jos osaisit lukea, olisit huomannut, etten missään väittänyt palkkaani hyväksi. Oikeastaan päinvastoin, kun kerroin, että yliopistolta pois siirtyessä se nousi reippaasti.
Sanoin vain, että tutkijanaisen palkka voi alkaa nelosella. Sillon ei kyllä kuka tahansa duunarimies nosta elintasoa.
Puhut täysin paskaa kun väität kaikkien AMK-insinöörien tienaavan yli 4000€/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kieltä yliopistossa opiskellut ei paljoa tienaa. Ei tienaa myöskään naistutkijat jne,
Pitää lukea lakia, taloutta tai tekniikkaa, jos haluaa tienata.
Muissa tapauksissa voi yhtä hyvin ruveta vaikka parturiksi tai sairaanhoitajaksi ja tienata noita höpöhöpö -akateemisia enemmän.
Kolikot, setelit ja maksukortitko teidän perheessä juttelee keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaisi että kiinnostuisi eri sosiaaliluokasta olevaan ihmiseen. Ei tule onnistumaan. Suhteet eri sosiaaliluokkien välillä on tuomittu epäonnistumaan.
Minulla on yliopistokoulutus, mieheni on amis ja tekee perus duunarityötä ihan hyvällä palkalla. Koen, että kuulumme molemmat samaan sosiaaliluokkaan eli keskiluokkaan.
Mä en oo ikinä kiinnostunu yhestäkään kurssilaisestani yliopistossa (lääkis). Jotenkin kaikki tuntuu olevan ihan eri maailmasta, niille on ihmeellistä jos joku on asunu koko elämänsä kerrostalossa (kuten minä) ja mua oikein onniteltiin siitä, että pääsin yliopistoon vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole käynyt yliopistoa..?!
Tunnen olevani niin väärässä joukossa, koska suoraan sanottuna en näe itseäni akateemisena, henkisesti ainakaan. Paperilla valitettavasti taidan sitä olla.
Näin perustellen en todellakaa välitä jos mies ei ole akateeminen. En sitten tiedä lääkiksen ulkopuolisista, ollaan valitettavasti niin sisäänpäin lämpiäviä että muiden alojen opiskelijoihin ei oikeen tutustu missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että vain lukion käynyt voi tukea toista henkisesti.
Aivan. Tuotapa en tiennytkään, mutta nyt tiedän.
Hohhoijaa.
Vain lukion käynyt pystyy kunnolla tukemaan lastaan niissä lukio-opinnoissa ja ainevalinnoissa, jos tarve vaatii.
Itse pyysin toisinaan vanhempiani kuulustelemaan kielten sanoja tai reaaliaineita.
Omat lapseni eivät halua apua lukionkäynnissään juuri koskaan. Alkuun kyselivät neuvoja matemaattisissa aineissa minulta ja kielissä mieheltäni.
Johan sitä väitetään, että duunariperheen lapsilla on vaikeuksia akateemisessa maailmassa. Siis tohtoreina ja tutkijoina. Kulttuuri on niin vieras.[
Höpöhöpö. Ei noissa asioissa ole mitään vaikeaa, mitä normaaliälyinen ei voisi oppia. Itse siis olen lähtöisin duunariperheestä, enkä koskaan tarvinnut mitään apua keneltäkään. Mitään vaikeaa ei ole olemassakaan. Kaiken voi helposti oppia ja selvittää.No nyt et ymmärrä yhtikäs mitään mitä niissä keskusteluissa puhutaan. Kyllähän se siivojan lapsi oppii tieteen osalta ihan siinä missä muutkin, mutta osaako se hyödyntää ja pystyykö se hyödyntää osaamisensa samoin kuin akateemisen perheen vesa? Todennäköisemmin se on työttömänä samaan aikaan kun akateemisen perheen vesa veti huippuajassa tutkinnon valmiiksi, sai jo opiskeluaikana alansa töitä samaan aikaan kun siivoojan vesa paistoi Mäkkärissä hampurilaisia. Keski-iässä akateemisesta perheestä ponnistaneella on kiva ura, kauniit lapset ja rahaa kun siivoojan lapsella on mt ongelma.
Vaikka Suomessakin luokkatausta vaikuttaa menestymiseen työelämässä, niin suurin osa myös duunarien lapsista kyllä nähdäkseni etenee urallaan siinä missä keskiluokkaistenkin. Kyse on pikemminkin siitä, onko ihmisellä riittävästi sosiaalisia valmiuksia luovia eri yhteiskuntaluokissa eikä suoraan luokkataustasta itsessään. Yliopistoihin ei pääseviltä ei mitata sosiaalisia valmiuksia eikä ekstroversion määrää, joten ihminen voi menestyä akateemisesti ihan hyvin olematta sosiaalisesti "taitava". Siksi kahden eri duunaritaustaisen akateemisesti koulutetun ihmisen kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Toiselle voi olla paljon vaikeampi sopeutua uusiin sosiaalisiin piireihiin kuin toiselle. Tilastollisesti tietenkin duunaritaustaisilla voi olla vaikeampaa akateemisissa piireissä kuin porvarisperheiden kasvateilla, mutta eroja on mielestäni turha kärjistää liikaa.
Luuleeko joku, että duunaritaustainen opiskelija tulee täysin duunaritaustaisesta ympäristöstä? Luuleeko joku, ettei ole serkkuja, tätejä, tuttavaperheitä tmv, vaikka omat vanhemmat olisivatkin duunareita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaikenlaisia ihmisiä. Osalla on tutkintoja ja osallaj ei. ÄO:ssa ei ole eroja. Kenestäkään ei tule sillä kirjapinon ulkoaoppimisella toista parempaa.
Tunnen duunarin, joka lukee useamman kirjan viikossa. Pystyy keskustelemaan mistä tahansa aiheesta.
Joskus mummoni väitti papin tietävän jotain. Mummo oikeasti uskoi pappiin ja piti sitä auktoriteettina. Ei tainnut ymmärtää, että minäkin olisin voinut olla pappi, jos olisin lukenut tietyt kirjat ja tenttinyt ne.
No ei, ei maisteriksi ihan tuolla tavalla valmistuta.
Juuri näinhän se menee. Terveisin pappi. Vihkimyshän nyt oli liuta sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikätahansa duunarimies nostaa akateemisen tutkijanaisen elintasoa ja tienaa 100varmasti enemmän.
Riippuu akateemisen tutkijanaisen alasta ja duunarimiehen alasta.
Itse olen tekniikan tohtori. Tutkijana työskennellessäni bruttopalkkani alkoi nelosella. Olin tyytymätön työnkuvaani ja vaihdoin eräänlaisiin kehityshommiin. Palkka nousi huomattavasti.
En kaipaa ketään miestä rahoittamaan mitään.
aika pieni palkka sulla on. Kukatahansa AMK-insinöörikin tienaa enemmän.
Jos osaisit lukea, olisit huomannut, etten missään väittänyt palkkaani hyväksi. Oikeastaan päinvastoin, kun kerroin, että yliopistolta pois siirtyessä se nousi reippaasti.
Sanoin vain, että tutkijanaisen palkka voi alkaa nelosella. Sillon ei kyllä kuka tahansa duunarimies nosta elintasoa.
Kolmekymppinen naisinssi tienaa mennentullen 4000 euroa.Puhut täysin paskaa kun väität kaikkien AMK-insinöörien tienaavan yli 4000€/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti tuossa opiskelussa ei ole mitään ihmeellistä tai vaikeaa.
Terveisin DI
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo ikinä kiinnostunu yhestäkään kurssilaisestani yliopistossa (lääkis). Jotenkin kaikki tuntuu olevan ihan eri maailmasta, niille on ihmeellistä jos joku on asunu koko elämänsä kerrostalossa (kuten minä) ja mua oikein onniteltiin siitä, että pääsin yliopistoon vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole käynyt yliopistoa..?!
Tunnen olevani niin väärässä joukossa, koska suoraan sanottuna en näe itseäni akateemisena, henkisesti ainakaan. Paperilla valitettavasti taidan sitä olla.
Näin perustellen en todellakaa välitä jos mies ei ole akateeminen. En sitten tiedä lääkiksen ulkopuolisista, ollaan valitettavasti niin sisäänpäin lämpiäviä että muiden alojen opiskelijoihin ei oikeen tutustu missään.
Minä en koskaan ole ajatellut asioita noin. Olen ollut lähinnä kiinnostunut opiskelemastani alasta ja muista ihmisistä ja tulevaisuudestani. Koskaan en ole pohtinut sitä, mistä tulen. Lähinnä olen pohtinut sitä, mihin olen menossa. Koskaan en ole kokenut olevani muita huonompi. En siis ollenkaan ymmärrä viestiä, jota halusin kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, mutta kyllä sitä sivistystä olisi sitten muuten ollut hyvä hankkia. Ei virallinen koulutus ole ainoa väylä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että vain lukion käynyt voi tukea toista henkisesti.
Aivan. Tuotapa en tiennytkään, mutta nyt tiedän.
Hohhoijaa.
Vain lukion käynyt pystyy kunnolla tukemaan lastaan niissä lukio-opinnoissa ja ainevalinnoissa, jos tarve vaatii.
Itse pyysin toisinaan vanhempiani kuulustelemaan kielten sanoja tai reaaliaineita.
Omat lapseni eivät halua apua lukionkäynnissään juuri koskaan. Alkuun kyselivät neuvoja matemaattisissa aineissa minulta ja kielissä mieheltäni.
Johan sitä väitetään, että duunariperheen lapsilla on vaikeuksia akateemisessa maailmassa. Siis tohtoreina ja tutkijoina. Kulttuuri on niin vieras.[
Höpöhöpö. Ei noissa asioissa ole mitään vaikeaa, mitä normaaliälyinen ei voisi oppia. Itse siis olen lähtöisin duunariperheestä, enkä koskaan tarvinnut mitään apua keneltäkään. Mitään vaikeaa ei ole olemassakaan. Kaiken voi helposti oppia ja selvittää.No nyt et ymmärrä yhtikäs mitään mitä niissä keskusteluissa puhutaan. Kyllähän se siivojan lapsi oppii tieteen osalta ihan siinä missä muutkin, mutta osaako se hyödyntää ja pystyykö se hyödyntää osaamisensa samoin kuin akateemisen perheen vesa? Todennäköisemmin se on työttömänä samaan aikaan kun akateemisen perheen vesa veti huippuajassa tutkinnon valmiiksi, sai jo opiskeluaikana alansa töitä samaan aikaan kun siivoojan vesa paistoi Mäkkärissä hampurilaisia. Keski-iässä akateemisesta perheestä ponnistaneella on kiva ura, kauniit lapset ja rahaa kun siivoojan lapsella on mt ongelma.
Vaikka Suomessakin luokkatausta vaikuttaa menestymiseen työelämässä, niin suurin osa myös duunarien lapsista kyllä nähdäkseni etenee urallaan siinä missä keskiluokkaistenkin. Kyse on pikemminkin siitä, onko ihmisellä riittävästi sosiaalisia valmiuksia luovia eri yhteiskuntaluokissa eikä suoraan luokkataustasta itsessään. Yliopistoihin ei pääseviltä ei mitata sosiaalisia valmiuksia eikä ekstroversion määrää, joten ihminen voi menestyä akateemisesti ihan hyvin olematta sosiaalisesti "taitava". Siksi kahden eri duunaritaustaisen akateemisesti koulutetun ihmisen kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Toiselle voi olla paljon vaikeampi sopeutua uusiin sosiaalisiin piireihiin kuin toiselle. Tilastollisesti tietenkin duunaritaustaisilla voi olla vaikeampaa akateemisissa piireissä kuin porvarisperheiden kasvateilla, mutta eroja on mielestäni turha kärjistää liikaa.
Niin asiastahan on ihan valideja yhteiskunnallisia tutkimuksiakin, mutta sinusta kyse on vain sosiaalisista kyvyistä. Ihan täyttä pöpötystä. On tunnustettu tosiseikka, että säätykierto on Suomessa pysähtynyt. Oppimattomasta kodista ei ponnistella enää tiedemaailman huipulle vaan akateeminen luokka uudistaa itsensä omistaan. Erottelu alkaa jo peruskoulussa yhä enenevässä määrin. On oleellista millaisen luokan valitsee. Akateemiset vanhemmat laittavat lapsensa hanakasti erikoisluokille oli kyse sitten kielikylvyistä tai musiikista. Opetuksen taso on korkeampi. Tavallisille luokille päätyvät sitten niiden lapset, jotka eivät välitä tai osaa, muualta muuttaneet, kouluttamattomien lapset. Näissä opetuksen taso on heikompi. On selvää, että erikoistuneilta luokilta jatketaan pidemmälle kuin perusluokilta. Suomessa oli lyhyt hetki, kun kotitausta ei niin paljon vaikuttanut menestykseen akateemisessa maailmassa ja se hetki oli suurten ikäluokkien ollessa nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle koulutuksella ei ole väliä, mutta älykäs pitää olla. En jaksa ihmistä, joka esim. ei osaa argumentoida tai joka uskoo kaiken netistä lukemansa kyseenalaistamatta. Täytyy ymmärtää asioita ja kyetä oppimaan uutta. Maalaisjärkeäkin pitää olla.
Aika kliseisiä käsityksiä monilla tuntuu olevan amislaisia kohtaan. Omassa työyhteisössäni on sekä akateemisia että amislaisia, ulkopuolinen ei kyllä erottaisi keskustelujen perusteella kenenkään koulutustaustaa. Myös omassa ystaväpiirissäni on sekä että, molempia löytyy. Ei ne amislaiset ole yhtään sivistymättömämpiä tai ”juntimpia” kuin akateemisetkaan. Ja idiootteja, sydämeltään moukkia, löytyy kaikista ammattikunnista.
Itse olen akateeminen, mieheni on amislainen. Voimme keskustella politiikasta, maailman tapahtumista, yhteiskunnallisista asioista jne. Mieheni työskentelee teollisuuden parissa ja tienaa melkein puolet enemmän kuin minä. Lapset saavat tulevaisuudessa itse päättää, missä ja mitä haluavat opiskella. Pojille en pitäisi isänsä ammattia ollenkaan huonona. Töitä on varmasti, sitä ei tule digitalisaatio viemään. Palkkaus on erittäin hyvä. Miinuksena tietenkin se, että ei ole siistiä toimistotyötä jos sellaista haluaa.
Näinä päivinä ei akateeminen loppututkinto takaa yhtään mitään, jos se ei ole oikealta alalta. Moni kurssitoveriani on työttömänä, jotkut ovat vaihtaneet alaa, jotkut tekevät alan töitä mutta eivät tutkijana vaan ylikoulutettuna ”perusduunarina”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä arvosta akateemisesti kouluttautunutta yhtään enempää, kun muitakaan koulutusaloja.
En tiedä mikä pointti tuossa on? Pilvilinnoja teillä ja paluu todellisuuteen Ihmiset.
No mä olen maisteri ja mies ammattikorkeakoulun käynyt ja ihan duunariperheesta. Mun vanhemmat on akateemisia. Arvostan miehessä eniten hyväsydämisyytta ja tunneälyä ja mieheltäni nämä löytyvät. Koulutus on toissijainen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tuossa opiskelussa ei ole mitään ihmeellistä tai vaikeaa.
Terveisin DI
Et taida olla tefyltä
Olen itse maisteri. Haluan että mies on vähintään AMK-tasoinen. Amis olisi melkoinen turnoff, ei nyt mikään ihan ehdoton ei mutta on hyvin epätodennäköistä että meillä olisi amismiehen kanssa tarpeeksi yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo ikinä kiinnostunu yhestäkään kurssilaisestani yliopistossa (lääkis). Jotenkin kaikki tuntuu olevan ihan eri maailmasta, niille on ihmeellistä jos joku on asunu koko elämänsä kerrostalossa (kuten minä) ja mua oikein onniteltiin siitä, että pääsin yliopistoon vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole käynyt yliopistoa..?!
Tunnen olevani niin väärässä joukossa, koska suoraan sanottuna en näe itseäni akateemisena, henkisesti ainakaan. Paperilla valitettavasti taidan sitä olla.
Näin perustellen en todellakaa välitä jos mies ei ole akateeminen. En sitten tiedä lääkiksen ulkopuolisista, ollaan valitettavasti niin sisäänpäin lämpiäviä että muiden alojen opiskelijoihin ei oikeen tutustu missään.
Vaikuttaa siltä, että olet itse kerjännyt sääliä ja tsemppausta ja oikein korostanut sitä että olet duunariperheestä ja pääsit nyt yliopistoon! En keksi mitään järkevää tilannetta, jossa yliopistolla tulisi puheeksi omien vanhempien koulutustaso? Olet hieronut toisten naamaan amisperhetaustaasi. Tottakai siihen reagoidaan tietyssä kontekstissa noin, eli onnittelemalla sinua yliopistoon pääsystä.
Miehen pitää olla älykäs ja hyvin käyttäytyvä. Ei mikään tupakalle haiseva kaljaörvelö. Koulutus plussaa, mutta amiskin kävisi, jos olisi muutoin älykäs, omatoiminen, rehellinen, mukava ja reipas tyyppi.
Voi. Mulla on 4 veljeä, joista kaikki ovat itseään korkeammin koulutetun kanssa. Kertonee vain siitä että mulla on fiksut veljet joilla on tunneälyä ha osaavat kohdella naista oikein :)