Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, avioehto ja perillisten epätietoisuus
27.06.2019 |
Olen avioitunut puolisoni kanssa noin viisikymppisenä, kuutisen vuotta sitten. Teimme tiukan avioehdon. Minä olen meistä varakkaampi; miehelläni on ollut omaisuutta, mutta hän on antanut sen lahjoituksina mm. lapsilleen vuosien mittaan, ja hänen eläkkeensä on pienehkö. Hänen lapsensa eivät ymmärrä isänsä taloudellista tilannetta - ja miten olisivatkaan ymmärtäneet, kun isänsä on avokätisesti heitä auttanut erilaisissa käänteissä.
Asuntomme on yhteinen, mutta lisäksi minulla on omistuksessani kesämökki niemennokassa sekä kaksi lomaosaketta. Mökin olen hankkinut avioliiton aikana, mutta luonnollisesti se kuuluu avioehdon piiriin, lomaosakkeet ovat olleet minulla jo kauan. Käsittääkseni mieheni ei ole omistuksistamme puhunut lapsilleen: hän puhuu "meidän mökistä" ja "meidän lomaosakkeista". Ja miehen lapset luultavasti luulevat näiden kaikkien olevan yhteisiä.
Mies on myös kaavaillut yhteisen asuntomme myyntiä, jotta voisimme siirtyä asumisoikeusasuntoon. Ja ehdottanut myös sitä, että minä ostaisin asunnostamme häneltä puolet, eli asunto siirtyisi yksin minun nimiini. Jotta hänellä olisi rahaa, jotta voisi auttaa lapsiaan.
Olen vähän huolissani. Kun jompi kumpi meistä kuolee, tulee totuus tietenkin viimeistään silloin paljastumaan - ja suruaikana yllätyksenä tuleva perinnön puute voi aiheuttaa skismaa välillemme. Mieheni ei halua, että puhun tilanteesta - hän esimerkiksi loukkaantui kerran verisesti, kun tulin tyttärensä kuullen puhuneeksi "minun mökistäni". Onko minun asiani informoida kuitenkin miehen lapsia omistussuhteista, vai odottelenko tässä vain mahdollista tulevaisuudessa tapahtuvaa pesänselvitystä ja riitoja, kauhulla...?
Jos kyseessä olisi sinun isäsi ja hänen vaimonsa, miten toivoisit vaimon menettelevän? Miehellä ja hänen lapsillaan on hyvät välit, ja minullakin on hyvät välit näiden aikuisten lasten kanssa. Itselläni on kuitenkin myös aikuiset lapset, ja pidän itsestään selvänä, että omat lapseni aikanaan minut perivät, eivät mieheni lapset.
Kommentit (126)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhän elämä on kurjaa. Mutta näyttää, että mitä enemmän on omaisuutta, sen enempi murheita.
Joo, niin on, kun ne köyhät ovat kärkkymässä koko ajan, vaikka oikeasti ovat paremmin ansaitsevia kuin ne, joita lypsävät.
Ei ole mitenkään ainutlaatuista, että aikuiset lapset pyytävät rahaa vaikka mihin vanhemmalta, joka ei pysty sanomaan, ettei rahaa ole, vaan joutuu lainaamaan rahat muualta. Samaan aikaan lapset saattavat matkustella yms ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Aso-asuntoa ei saa, jos olisi varaa ostaa vastaava asunto omaksi. Joten ei onnistuisi ainakaan ap:lta aso-asunnon hankkiminen.
Kun ikää on yli 55 v, ei ainakaan hgin kaupungin asumisoikeusasuntoihin enää tarkistella omaisuuksia tai tuloja. Eli saa sen varakaskin.
En oikein ymmärrä mistä tässä ollaan niin huolissaan. Jos miehen kuoltua lapsille tulee selville että mitään perintöä ei ole, niin sitten sitä ei ole - ei se tilanne kiukuttelemalla tai riitelemällä mihinkään muutu. Jännä myös tämä oletus että miehen lapset kieli pitkällä odottaa isänsä kupsahtamista että pääsisivät rahoihin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä menitte naimisiin, koska lapsia ette hanki. Leskeneläkkeen takiako?
Et ansaitse kuin säälinaurua tietämättömyydestäsi.
Kerro toki syy. Vanhuksilla ei ole mitään SYYTÄ avioitua paitsi leskeneläke ja sekin ennen tiettyä ikää. Tulevaisuudessa ei ole edes sitä syytä. Avioitumalla saa ainoastaan helvetinmoisen sotkun aikaan, jos kummallakin on lapsia ennestään. Tietysti jos kiusanteko perillisille on mielessä, niin sitten se on järkevää. -eri
Avioitumiseen on esim se syy, että haluaa puolisonsa lähiomaiseksi, eli päätösvallan vaikka hautapaikkaan ja sairauksien hoitoon. Sekä tietysti monelle se on vakaumuksellinen asia, sitoudutaan toiseen, myös Jumalan edessä. Tai ihmisten, jos Jumalaan ei usko.
Lähiomainen voi olla kuka vain. Ei sen takia tarvitse mennä naimisiin. Minä olin ystäväni lähiomainen.
Ei sillä sairaalan papereihin ilmoitetulla tiedolla juuri lainvoimaa ole. Jos toinen vaikka dementoituu, niin ilman avioliittoa ne lapset päättävät mitä vanhuksen omaisuudelle tehdään tai minne hänet laitetaan hoitoon. Tai jos toinen joutuu onnettomuuteen vaikka ulkomailla, niin ei siellä viranomaisia kiinnosta mitä pihtiputaan tkn papereissa lukee. Tai tai tai. Yksinkertaisesti aviopuolison "lähin omainen" status on huomattavasti vahvempi kuin pelkän epävirallisen merkinnän.
Lähiomaisena olin ainoa, joka sai käydä katsomassa ystävääni sairaalassa. Ei sinne ilkeitä sukulaisia päästetty, vaikka olivat kuinka lähisukulaisia. Valtakirjan avulla hoisin myös hautajais- ja pankkiasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä menitte naimisiin, koska lapsia ette hanki. Leskeneläkkeen takiako?
Et ansaitse kuin säälinaurua tietämättömyydestäsi.
Kerro toki syy. Vanhuksilla ei ole mitään SYYTÄ avioitua paitsi leskeneläke ja sekin ennen tiettyä ikää. Tulevaisuudessa ei ole edes sitä syytä. Avioitumalla saa ainoastaan helvetinmoisen sotkun aikaan, jos kummallakin on lapsia ennestään. Tietysti jos kiusanteko perillisille on mielessä, niin sitten se on järkevää. -eri
Avioitumiseen on esim se syy, että haluaa puolisonsa lähiomaiseksi, eli päätösvallan vaikka hautapaikkaan ja sairauksien hoitoon. Sekä tietysti monelle se on vakaumuksellinen asia, sitoudutaan toiseen, myös Jumalan edessä. Tai ihmisten, jos Jumalaan ei usko.
Lähiomainen voi olla kuka vain. Ei sen takia tarvitse mennä naimisiin. Minä olin ystäväni lähiomainen.
Ei sillä sairaalan papereihin ilmoitetulla tiedolla juuri lainvoimaa ole. Jos toinen vaikka dementoituu, niin ilman avioliittoa ne lapset päättävät mitä vanhuksen omaisuudelle tehdään tai minne hänet laitetaan hoitoon. Tai jos toinen joutuu onnettomuuteen vaikka ulkomailla, niin ei siellä viranomaisia kiinnosta mitä pihtiputaan tkn papereissa lukee. Tai tai tai. Yksinkertaisesti aviopuolison "lähin omainen" status on huomattavasti vahvempi kuin pelkän epävirallisen merkinnän.
Lähiomaisena olin ainoa, joka sai käydä katsomassa ystävääni sairaalassa. Ei sinne ilkeitä sukulaisia päästetty, vaikka olivat kuinka lähisukulaisia. Valtakirjan avulla hoisin myös hautajais- ja pankkiasioita.
Ja paljon helpommalla pääsee ilman erillisiä valtakirjoja kun menee naimisiin. Jos joku lapsi on niin ahne, että tästä mielensä pahoittaa, niin saa luvan pahoittaakin.
no mutta mitä tään aapeen miehen lasten pitåis tehdå jtta omaisuus tulis suojelluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no mutta mitä tään aapeen miehen lasten pitåis tehdå jtta omaisuus tulis suojelluksi?
Mikä omaisuus? Se puolikas asunnon hinnasta vai? Mies saa toki tuhlata rahansa jos haluaa, ei lapset sitä voi estää. Paras turva miesten lasten perinnölle on vaimo, joka ei halua asuntoa myydä ettei mies pääse tuhlaamaan puolikastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaisuus ei kuulu kellekkään. voithan vaikka tuhlata omat rahasi tai testamentata norpille. miksi haluat jättää lapsille mitään tai niksi lapset odottavat perintöä? ei sellaista voi luvata.
Tärkein syy mennä vanhoilla päivillä naimisiin on varmaankin lesken asumisoikeus.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta reilun 2000 euron eläke ei ole mitenkään pieni...
Kun siitä maksetaan verot, käteen jää n. 1400€/kk, niin peruskulujen jälkeen ei jää kovin paljon aikuisille lapsille jaettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin toivoisin rehellisyyttä. Sen lisäksi, että kerrotte mökin ym. olevan sinun, miehen lapsia voi muistuttaa siitä, etteivät hekään ilman ole jääneet, isähän on jo antanut omaisuutensa lähes kokonaan. Jos ette asuntoa myy, ainakin on jotain perittävää.
Joko olet keskustellut miehen kanssa , miten on rehellisesti keskusteltava koko porukalla. Ei muuta kuin yksi selkeä keskustelu koko porukan kanssa ,jossa kertaatte lasten läsnäollessa, milloin olet hankkinut osakkeet ja kesämökin ym omaisuutesi ja milloin yhteisen asuntonne. Samalla mainiten miten mies on vapaa, kun on jo antanut lapsille omaisuutensa lukuunottamatta 1/2 asunnostanne. Selkeää ja yksinkertaista. Ja , voi voi, jos vanhalle ukolle tulee paha mieli ja raivostuu sinulle, mikä ei nyt ole aikuismasta. Se on hänen häpeänsä.
Ei mua ole koskaan kiinnostanut vanhempieni tulot tai omaisuus. Olen kyllä aikoinaan saanut taloudellista apua vanhemmiltani opiskeluaikana ja jäätyäni yksinhuoltajaksi sen aikaa, että sain järjestettyä asiani kuntoon. Vasta nyt, kun vanhempani ovat jo yhdeksänkymppisiä ja näkö huonontunut, olen muutaman kerran käynyt auttamassa laskujen maksussa verkkopankin kautta. Siinä yhteydessä nähnyt tilien saldot ja isäni myös kertoi, mitä erilaisia sijoituksia heillä on.
Omat aikuiset lapsenikaan eivät tiedä tulojani eivätkä omaisuuteni määrää, mutta olen kertonut, mistä kotoani löytyy kansio, jossa on omaisuuden kannalta kaikki tarvittavat paperit, joita he tulevat tarvitsemaan kuolemani jälkeen. Samasta kansiosta löytyy myös avoin edunvalvontavaltakirja sellaisia tapauksia varten, että asioitani pitäisi voida hoitaa jo ennenkuin he saavat virallisen edunvalvojan roolin.
Erona sinun tapaukseesi tietysti on, että vanhempani ja minä emme esitä varakkaampia kuin mitä olemme. En kuitenkaan ymmärrä, miksi tilanne aiheuttaisi skismaa sinun ja miehesi lasten välille. Je voivat olla pettyneitä tai katkeria isälleen, joka on antanut heidän kuvitella jotain ihan muuta, mutta yhtä lailla he saattavat ollakin kiitollisia ymmärtäessään, että heidän isänsä on jo elinaikanaan antanut omaisuuttaan mieluummin lapsilleen kuin pitänyt ja käyttänyt itse.
Ei olla vielä juteltu. Mies on matkoilla, enkä halua aloittaa tätä keskustelua puhelimitse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä menitte naimisiin, koska lapsia ette hanki. Leskeneläkkeen takiako?
Et ansaitse kuin säälinaurua tietämättömyydestäsi.
Kerro toki syy. Vanhuksilla ei ole mitään SYYTÄ avioitua paitsi leskeneläke ja sekin ennen tiettyä ikää. Tulevaisuudessa ei ole edes sitä syytä. Avioitumalla saa ainoastaan helvetinmoisen sotkun aikaan, jos kummallakin on lapsia ennestään. Tietysti jos kiusanteko perillisille on mielessä, niin sitten se on järkevää. -eri
Avioitumiseen on esim se syy, että haluaa puolisonsa lähiomaiseksi, eli päätösvallan vaikka hautapaikkaan ja sairauksien hoitoon. Sekä tietysti monelle se on vakaumuksellinen asia, sitoudutaan toiseen, myös Jumalan edessä. Tai ihmisten, jos Jumalaan ei usko.
Jumalaa ei ole olemassa ja sairaalaan voi ilmoittaa vaikka naapurinsa lähiomaiseksi. Mitä ne oikeat syyt ovat?
Mutta vaikka naapuri olisi ilmoitettu lähiomaiseksi, siinä vaiheessa kun henkilö on siinä kunnossa, ettei pysty enää itse tekemään päätöksiä omasta hoidostaan, siitä kysytään niiltä oikeilta lähiomaisilta, ei enää naapurilta. Tällaisessa tilanteessa on sitten ihan eri asia onko se puoliso avopuoliso vai aviopuoliso.
No kiitos vaan paljon tästäkin viestistä.
Mitään en olisi halunnut niin paljon kuin yhteistä avioliittoa lasten isän kanssa ikuisesti. Tilanne vaan meni niin, että mies sairastui kaksisuuntaisen mielialahäiriöön, siihen liittyen ilmiintyi avioliittoomme sekä holtiton rahankäyttö että erinäiset naissuhteet joka suuntaan. Plus että miehen kyvyt vanhemmuuteen ja läsnäoloon yhtään missään katosivat sen siliän tien.
Kestin taudin kanssa kaksi vuotta. Sitten erosin, suojellakseni paitsi itseäni, ennen kaikkea lapsiani.
Kivaa kaikkea sinun idylliin. Kaikilla vaan ei mee elämä kuin Strömsössä. Seiso sinä siellä, väkevänä peilin edessä, ja muista panna se riippukeinu kiinni keväällä. Aamuisin.
ap