Eipä taida tässä auttaa muu kuin erilleen muutto (kriisi parisuhteessa)

Erilleen muutto kuulostaa aivan liian järkevältä ja rationaaliselta toimenpiteeltä. Tehkää sen sijaan niinkuin tyypilliset ääliöt tuossa tilanteessa, hankkikaa lapsia ja syventäkää kriisinne äärimmilleen.

Miksi haluat jatkaa suhdetta? Mitä hyvää suhteessa on?

Kuulostaa lähinnä eron harjoittelulta tuo, tai lievemmältä polulta eroon. Kumpikin alkaa hiljalleen elää omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lähinnä eron harjoittelulta tuo, tai lievemmältä polulta eroon. Kumpikin alkaa hiljalleen elää omaa elämäänsä.

No, joillekin tuo voi olla ideaali parisuhde. Voihan tuotakin kokeilla. Jotkut asuu avioliitossakin erikseen.

Eri juttu sitten, jos haluaa asua yhdessä kumppaninsa kanssa, mutta ei onnistu. Sitten kannattaa erota.

Kiitos kommenteista. Vaikka olenkin ajatellut asioita paljon tässä viime aikoina, sain tästä vielä lisää pohdittavaa. Pitää nyt jotenkin saada ajatuksia kasaan, että voisin tulla vastaamaan paremmin jossakin välissä.

- ap.

Vierailija kirjoitti:

--Tehkää sen sijaan niinkuin tyypilliset ääliöt tuossa tilanteessa, hankkikaa lapsia ja syventäkää kriisinne äärimmilleen.

Hmmm joo, ehkäpä ei kuitenkaan. :P

Jos tuollaista pitää tosissaan harkita, se on todennäköisesti merkki siitä, että ero on ennen pitkää edessä. Älkää tuhlatko elämiänne joutavaan pähkäilyyn, vaan erotkaa reilusti ja lähtekää sitten eri teitä. Älkää muodostako laastariksi mitään keskinäistä "kaverisuhdetta" joka estää uusien kumppanien etsimisen.

Me palattiin 6kk:n jälkeen yhteen. Kaksi vuotta oltiin yhdessä vielä ja sitten oli se lopullinen ero. Ei tuollaiset asumuserot yleensä ole kuin tulevan eron pitkittämistä.

Ei kannata pitkittää väistämätöntä.

Me ollaan ap myös samassa tilanteessa, mutta todennäköisesti ero edessä. Ei lapsia myöskään. Meidän suhteessa on hyvää kumppanuus, ystävyys, keskinäinen kunnioitus ja arvostus. Puheyhteys ja halu ymmärtää toista, ystävällisyys. Yhteiset kiinnostuksen aiheet puuttuvat, seksiä ei enää ole juuri ollenkaan, emme vietä aikaa yhdessä, koska energiatasomme ovat niin erilaiset. Vaikeaa on erota, kun mitään selkeää syytä ei ole. Mutta suhde ei toimi tälläkään tavalla, että ollaan vaan kämppiksiä.

Kumppanini uskoo, että saisimme muutettua elämäämme samanlaiseksi, kuin suhteemme alkuaikoina, jolloin teimme ja koimme paljon yhdessä. Minä ajattelen aika inhorealistisesti, että varmaan aluksi yritämme, mutta palaamme taas samoihin kuvioihin. En oikein usko pysyvään muutokseen. Taidamme olla liian erilaisia nykyään.

Vai onko jollain kokemusta, että tällaista suhdetta saa vielä korjattua?

Kun naiselta menee se hyvä tunne jengoiltaan, niin ei siihen enää ole paluuta vaikka vuoren kääntäisi. Elämä on raakaa touhua.

Keskeistä tässä on se a) mitkä ovat tunteet toisianne kohtaan ja b) mitkä ovat ne ongelmakohdat. Eli onko (a) vielä rakkautta jolle rakentaa ja (b) ovatko ongelmat sellaisia että ne voisivat olla ratkaistavissa? Ja ovatko kummatkin rehellisesti samaa mieltä tilanteesta?

Erillään asuminen, jos sopii kummallekin, voi siinä tapauksessa olla vaihe jonka aikana voidaan korjata ja työstää tilannetta.

Jos vain toisen osapuolen toive, silloin erillään asuminen ei toimi muutakin kuin väylänä eroon.

Minulle sopii seurustelusuhde ilman yhdessä asumista paljon paremmin kuin arkinen kumppanuussuhde. Näkisin erilleen muuttamisen erinomaiseksi ratkaisuksi. Siihen täytyy kyllä varautua, että ympäristön mielestä suhteenne on epäonnistunut, jos ette asu enää yhdessä. Jos jompikumpi on sellainen tyyppi, joka välittää muiden mielipiteistä, tämä voi häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Keskeistä tässä on se a) mitkä ovat tunteet toisianne kohtaan ja b) mitkä ovat ne ongelmakohdat. Eli onko (a) vielä rakkautta jolle rakentaa ja (b) ovatko ongelmat sellaisia että ne voisivat olla ratkaistavissa? Ja ovatko kummatkin rehellisesti samaa mieltä tilanteesta?

Erillään asuminen, jos sopii kummallekin, voi siinä tapauksessa olla vaihe jonka aikana voidaan korjata ja työstää tilannetta.

Jos vain toisen osapuolen toive, silloin erillään asuminen ei toimi muutakin kuin väylänä eroon.

Meillä erillään asumisen ajan tarkoituksena on se, että selvitän, rakastanko enää romanttisessa mielessä kumppaniani vai en. Ja että onko suhteella realistisesti enää toivoa. Ja se, että voinko rakastua uudelleen. Tällä hetkellä en osaa sitä sanoa. nro 10