Psykologia 2020

Vierailija kirjoitti:

Tilastoa pitää ymmärtää jotta ymmärtää minkälaisen tiedon varaan psykologia tiede perustuu ja jotta ymmärtää monien psykologin työvälineiden ominaisuuksia.

Okei. Hyväksytään. Miksei tähän riittäisi se tilastotiede mitä yliopistossa opetetaan?

Ite en kyllä tulevana psykologina koe ollenkaan näin ja aika laaja kokoelma työvälineitäkin alkaa olla hallussa. Toki tutkijaksi en ole ryhtymässä (siellä tilastoa tarvii joka ikisellä alalla, muttei sitä silti testata kaikkien pääsykokeessa) ja varmasti eroja on vähän suuntautumisaloittain.

Haluan vaan sanoa, että älkää papereilla tulijat tai muuten tilastoa kammoavat murehtiko, pärjäätte aivan varmasti! :)

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on hakupaineala ja tilasto tarjoaa varsin mainion tavan erotella suuresta massasta ne, jotka eniten haluavat opiskelemaan (ovat valmiita opettelemaan tilaston, jonka alusta opetteleminen vaatii huomattavasti enemmän motia, kuin esimerkiksi kehityspsykan tai filosofian opus, jonka opettelee ulkoa).

Tilastoa tarvitaan psykologian opinnoissa sekä suuressa osaa työelämää, halusi tai ei. 

Ei lääkiksessäkään tarvita fysiikkaa, kuin about yhden kurssin verran, mutta silti sen osaamista mitataan pääsykokeessa: se erottelee edelleen  lisää hakijoita, kun matikan, kemian ja bilsan ohella on vielä yksi, erotteleva aine lisää.

Kyseessä ei ole pelkkä motivaatio - tilaston opettelu ei välttämättä ole yhtä helppoa kaikille älykkäillekään ihmisille, vaikka kuinka harjoittelisi. Tilaston käyttö kokeessa suosii niitä, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita. Jokin muu tapa suosisi esim. kielellisesti lahjakkaita. Mielestäni kliiniselle psykologille olisi tärkeää osata ilmaista itseään mahdollisimman selkeästi ja myös osata lukea myös epäselvää viestintää. Tästä huolimatta kukaan ei tosissaan ehdota, että pääsykokeeseen tulisi jotain h-vetillistä lauseenjäsennystä, jonka opettelu myös vaatisi motivaatiota ja olisi osalla paljon vaikeampaa kuin toisille. Parhaiten motivaatiota ja yhtäaikaa soveltuvuutta alalle mittaavat aiemmin hyvin tehdyt opinnot ko. aineessa.

Miksi täällä osa fanittaa tilastoa niin vahvasti? Täällä on ilmeisesti ihmisillä keskenään aika eri kuva psykologin työstä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä osa fanittaa tilastoa niin vahvasti? Täällä on ilmeisesti ihmisillä keskenään aika eri kuva psykologin työstä.

Koska ovat lukeneet sitä jo sata vuotta, ovat siinä hyviä ja se on vähän niin kuin ainoa keino olla parempi kuin muut.

On siitä aidosti hyötyä opinnossa ja tutkimustyössä. mutta vähemmälläkin ulkoluvulla pärjää.

Koska osa tässä keskustelussa ovat tehneet unelmansa eteen töitä, vaikka se tarkoittaa tilaston lukemista. Itse olen kielellisesti lahjakkaampi ja matematiikassa täysi tollo, mutta olen siitä huolimatta lukenut ja laskenut sitä vain menemään niin kyllä ärsyttää jos on yhtäkkiä samalla viivalla muitten kanssa. Jos toiset ovat nähneet enemmän vaivaa kuin toiset, minkä takia pitäisi suosia niitä jotka eivät ole inhosta huolimatta tarttuneet siihen matikan kirjaan? Itse allekirjoitan sen ettei matikkaa pitäisi olla psykologian valintakokeessa ollenkaan, mutta jos ei ole muuta keinoa karsia unelmoijia työntekijöistä niin olkoon. Ja nyt on liian myöhäistä sitä ruveta muuttamaan (ainakin toivon että päättäjät näin ajattelevat). Ja ensikertalainen hakija tosiaan täällä vaan purkaa tunteitaan

Mun mielestä tilaston osaaminen on psykologille vähän sama kun peruslaskutoimitusten varma osaaminen sairaanhoitajalle. Psykologia on tiede ja nojaa teorioihin joita kehitetään tutkimusten pohjalta. Joskus teoriat kumoutuvat ja psykologin on oltava ajan hermolla ja on osattava pohtia onko teoriaan kohdistettu kritiikki varteenotettavaa. Teorioita kumoavat ja muokkaavat tutkimukset ovat suurelta osin kvalitatiivisia. Psykologi ei ole kovin kummonen psykologi, jos hän toimii vain mutun tai ikivanhojen opiskeluaikoina opittujen teorioiden pohjalta. Tämän vuoksi tilastoa pitää olla paljon psykan opinnoissa. Ehkä on ihan hyvä, että tämänkaltaista matemaattista kapasiteettia testataan jo pääsykokeessa. Samoin kun sairaanhoitajakokelailta testataan taitoa laskea lääkkeannoksien pitoisuuksia.

*kvantitatiivisia

Yliopistot ovat kuitenkin linjanneet, että puolet skaalatuista pisteistä on riittävästi hyväksyttyyn pääsykoesuoritukseen.

Se, että sillä ei kuitenkaan pääse sisään, johtuu hakijoiden suuresta määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Koska osa tässä keskustelussa ovat tehneet unelmansa eteen töitä, vaikka se tarkoittaa tilaston lukemista. Itse olen kielellisesti lahjakkaampi ja matematiikassa täysi tollo, mutta olen siitä huolimatta lukenut ja laskenut sitä vain menemään niin kyllä ärsyttää jos on yhtäkkiä samalla viivalla muitten kanssa. Jos toiset ovat nähneet enemmän vaivaa kuin toiset, minkä takia pitäisi suosia niitä jotka eivät ole inhosta huolimatta tarttuneet siihen matikan kirjaan? Itse allekirjoitan sen ettei matikkaa pitäisi olla psykologian valintakokeessa ollenkaan, mutta jos ei ole muuta keinoa karsia unelmoijia työntekijöistä niin olkoon. Ja nyt on liian myöhäistä sitä ruveta muuttamaan (ainakin toivon että päättäjät näin ajattelevat). Ja ensikertalainen hakija tosiaan täällä vaan purkaa tunteitaan

Niin...moni muukin on tehnyt töitä unelmansa eteen opiskelemalla tilastoa aivan järkyttävät määrät. Totuus nyt kuitenkin on, että se duuni ei välttämättä pelasta, jos on "tollo" matikassa. Kokeessa on jäätävä aikapaine, ja kyllä siellä paremmat edellytykset on niillä joilla on matemaattista lahjakkuutta. Ikävä kyllä näin. Eli ei se tilasto erottele aina työntekijöitä unelmoijista vaan ennemminkin matemaattisesti lahjakkaat keskinkertaisista/lahjattomista. Tilasto suosii siis vain ja ainoastaan matemaattisesti lahjakkaita, jotka erottuvat kokeessa edukseen yhtä paljon/enemmän töitä tehneistä lahjattomammista.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tilaston osaaminen on psykologille vähän sama kun peruslaskutoimitusten varma osaaminen sairaanhoitajalle. Psykologia on tiede ja nojaa teorioihin joita kehitetään tutkimusten pohjalta. Joskus teoriat kumoutuvat ja psykologin on oltava ajan hermolla ja on osattava pohtia onko teoriaan kohdistettu kritiikki varteenotettavaa. Teorioita kumoavat ja muokkaavat tutkimukset ovat suurelta osin kvalitatiivisia. Psykologi ei ole kovin kummonen psykologi, jos hän toimii vain mutun tai ikivanhojen opiskeluaikoina opittujen teorioiden pohjalta. Tämän vuoksi tilastoa pitää olla paljon psykan opinnoissa. Ehkä on ihan hyvä, että tämänkaltaista matemaattista kapasiteettia testataan jo pääsykokeessa. Samoin kun sairaanhoitajakokelailta testataan taitoa laskea lääkkeannoksien pitoisuuksia.

Mutta tämä sama pätee kaikkiin tieteisiin. :) Silti lähinnä vain psykalla vaaditaan sen osaamista jo ennen opiskeluja. Lisäksi kvantitatiivista tutkimusta on täysin mahdollista ymmärtää ilman holopulkin tasosta tilastotiedettä. Onneks ne ketkä asiasta päättää, on ollut samalla kannalla ja nykyään ilman tilastoakin pääsee psykalle.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tilaston osaaminen on psykologille vähän sama kun peruslaskutoimitusten varma osaaminen sairaanhoitajalle. Psykologia on tiede ja nojaa teorioihin joita kehitetään tutkimusten pohjalta. Joskus teoriat kumoutuvat ja psykologin on oltava ajan hermolla ja on osattava pohtia onko teoriaan kohdistettu kritiikki varteenotettavaa. Teorioita kumoavat ja muokkaavat tutkimukset ovat suurelta osin kvalitatiivisia. Psykologi ei ole kovin kummonen psykologi, jos hän toimii vain mutun tai ikivanhojen opiskeluaikoina opittujen teorioiden pohjalta. Tämän vuoksi tilastoa pitää olla paljon psykan opinnoissa. Ehkä on ihan hyvä, että tämänkaltaista matemaattista kapasiteettia testataan jo pääsykokeessa. Samoin kun sairaanhoitajakokelailta testataan taitoa laskea lääkkeannoksien pitoisuuksia.

Pikkusen ontuva vertaus...Ne sairaanhoitajakokelaitten laskut ovat peruskamaa, jonka jokainen normaalijärjellä varustettu oppii. Tilastojen laskeminen aikapaineessa taas vaatii muutakin kuin kovaa työtä. Sitä paitsi, tilastoja varten on ohjelmat. Riittää, että ymmärtää periaatteet. Kukaan psykologi ei varmasti laske kahden muuttujan regressiota käsin tai osaa testien kaavoja ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne materiaalit tule. Psykologian koe ilman tilastoja ei ole psykologian koe. Lukion matematiikka ei anna tarpeeksi hyviä valmiuksia siihen, että tilastoista selvisi ilman syvempää tietämystä ja osaamista. Voi olla, että koepäivämäärä siirtyy, tai materiaali on niukempi mutta soveltamista painotetaan entistä enemmän. Tsemppiä toverit.

Psykologian koe ilman tilastoja ei ole tilasto-osaamisen koe olisi ehkä lähempänä todellisuutta...Olisi kyllä hienoa, jos tilastosta päästäisiin vihdoin eroon. Eihän historian pääsykokeissakaan harrasteta esim. rahiohiilianalyysia arkeologisille esineille - pointtina siis se, että matemaattisluonnontieteellinen aputiede ei välttämättä mittaa olennaisimpia asioita.

Oon tästä tosi samaa mieltä. "Psykalla tarvii tilastotiedettä" on musta myös tosi huono argumentti aina tästä keskustellessa. Joissain kaupungeissa ehkä on enemmän pakollista tilastoa, mutta mä oon Jyväskylässä pärjännyt 10 opintopisteellä, josta 4op itsenäisiä nettikursseja (yht. 4h opiskelua) ja 6op tilastotieteen perusteiden tentti. Psykologin työssä tarvittava tilasto-osaaminenkin on aika kaukana holopulkista. Moni ei ikinä tarvi urallaan tilastoa noiden pakollisten kurssien jälkeen. Toki tilasto testaa monia perustärkeitä asioita ja se on mun mielestä ihan hyvä motivaatiota testaava osio, muttei mielestäni mitenkään korvaamaton. Lisäks jatkossa papereilla tulevat ei kuitenkaan osaa sitä jatkossa.

Yliopisto-opintojen aikana tarvein apua yhdessä tilastokurssissa ja kysyin psykologeilta apua työpaikalla. Ykskään psykologi ei osannut auttaa :/

Yhtälailla ne, jotka on tehneet psykologian kursseja avoimessa ja opiskelleen maisteriksi joltain toiselta alalta on tehneet paljon töitä :/

Vierailija kirjoitti:

Tilastoa pitää ymmärtää jotta ymmärtää minkälaisen tiedon varaan psykologia tiede perustuu ja jotta ymmärtää monien psykologin työvälineiden ominaisuuksia.

Tämä. On siitä tilaston osaamisesta hyötyä tilasto-, kandi- ja gradukurssien lisäksi myös niillä kursseilla, joilla käsitellään esimerkiksi psykologian testimenetelmiä, koska ne perustuvat tilastollisin menetelmin kerättyyn tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastoa pitää ymmärtää jotta ymmärtää minkälaisen tiedon varaan psykologia tiede perustuu ja jotta ymmärtää monien psykologin työvälineiden ominaisuuksia.

Tämä. On siitä tilaston osaamisesta hyötyä tilasto-, kandi- ja gradukurssien lisäksi myös niillä kursseilla, joilla käsitellään esimerkiksi psykologian testimenetelmiä, koska ne perustuvat tilastollisin menetelmin kerättyyn tietoon.

Ei kukaan kiellä etteikö tilastosta olisi hyötyä. Myös kaikissa muissa tieteissä tehdään kandi ja gradu ja tutustutaan tutkimuksiin ja kaikki pärjäävät yliopistossa opiskellulla tilastotieteellä. Näistä muistakin tieteistä tulee jopa niitä kovan luokan tutkijoita, vaikka he ovatkin tutustuneet tilastotieteeseen vasta yliopistossa, voitteko kuvitella! Uskon että näin tulee käymään myös psykalla, kun papereilla tullaan sisään ilman tilasto-osaamista. Tilaston peruskurssi on ehkä hankalampi, tutkimusmenetelmien peruskurssi on hankalampi, mutta kyllä oppimiskykyiset ihmiset oppii. Ja jos ei opikaan, vaan pääsee kurssit vaan juuri ja juuri läpi, niin silti on kaikki mahdollisuudet hyväksi psykologiksi. Psykologia on niin paljon kaikkea muutakin!

Ymmärrän että todistushaku ja tän vuoden mahdolliset muutokset pelottaa ja harmittaa niitä, ketkä on tilastoa lukenut pitkään. Saa harmittaa! Mutta haluan vaan kitkeä tätä pelottelua pois. Ei se tilasto niin tärkeää ole ainakaan mulle opinnoissa ollut, kun millasen käsityksen sain täältä jo omana vuonnani, vaikkei tää tilastofanitus ollut todellakaan näissä mittasuhteissa kun nyt on.

Kaikille tilastomurehtijoille: kaikissa psykologian maisteriohjelmissa on laaja, lähes 20 opintopisteen kokonaisuus nimeltä Psykologinen arviointi, jossa mennään erittäin syvällisesti erilaisten testimenetelmien teoria, tilastotieteellinen näkemys, testien esittäminen, pisteytys, tulkinta ja käyttöohjeet. Harjoitellaan lausunnon kirjoittamista ja erilaisten testien valintaa eri tarkoituksiin.

Se, että osaat keskihajonnan ja korrelaation laskea ennen yliopisto-opintoja, ei tee sinusta yhtään sen parempaa psykologia kuin se, joka pääsee todistuksella sisään.

Meidänkin professorit aina korostavat: valintakoemateriaali ei valmista sinua psykologiksi, vaan 5,5 vuoden yliopisto-opinnot! En ymmärrä, kuinka vaikeaa ihmisten sitä niin vaikeaa ymmärtää.

Mä en ole huomannut mitään tilastofanitusta tai edes kovin paljoa tilastomurehdintaa täällä. Mulla itselläni on tilasto vahva ja toisaalta toivon todistusvalinnan nostoa, koska uskon siinä tapauksessa pääseväni sisään. Mun mielestä psykologialle tilasto on ihan olennainen juttu, mutta en tiedä onko sen asema valinnoissa hieman liioiteltua. Kuitenkin psykologia on sellainen tiede joka on aina taistellut asemastaan. Joka esittää itsensä kvantitatiivisena tieteenä, mutta on niitäkin joiden mielestä se on jotain muuta (arts). Luonnontieteet ovat aina mollanneet psykologiaa pseudotieteenä ja yhteiskuntatietelijät myös mollanneet, että ei ihmistä noin voi tutkia. Ihan joka maassa psykologia käy tätä taistelua omasta identiteetistään. Siksi varmaan halutaan alalle niitä jotka ovat valmiita hyväksymään kvantitatiivisen osana psykologiaa. Pääsykoe karsii ainakin ne joita todella paljon sylettää kvanti. Toisaalta en tiedä mitään maata missä psykologeja valittaisiin tällaisin menetelmin. Sekin on aika irvokasta, että psykologit työnään kauppaavat soveltuvuus arviointia, persoonallisuus testejä y.m. mutta oma ala ei näytä niihin uskovan! Ainakaan opiskelijavalintojen perusteella.  Toisin kuin esim. opettajat kyllä valitaan soveltuvuustestin (+ muu testaus) perusteella. 

On kai Aasiassa näitä samantyyppisiä pääsykoejuttuja. Tai siis yo-kirjoitukset on siellä se yksi iso yliopiston pääsykoe (niin kuin oli Suomessakin aikoja sitten). Sillä erotuksella, että kerran epäonnistuttuaan toista tilaisuutta ei tule.

Euroopassa ja USA:ssa taas on tapana, että otetaan valtava määrä väkeä sisään ja karsitaan opintojen myötä. Jotain karsintaa on kaikkialla.

Suomen koulutusmarkkinat ovat erikoiset monelta kantilta. Varmasti työllistäville aloille ei oteta tarpeeksi väkeä sisään, osin siksi, että näiden alojen tuottamat palvelut kustannetaan lähinnä julkisilla varoilla, ja julkisia palveluita vähennetään koko ajan. Samaan aikaan yliopistoon on kuitenkin melko helppo päästä, jos alalla ei ole mitään väliä. Sitten ihmetellään mitä tekisi työkseen, kun koulutus ei ole suoraan valmistanut mihinkään ja rekrytoijat eivät ymmärrä vaikkapa mitä sosiologia on (juuri eilen oli tästä Hesarissa). Toisaalta työelämässä on pakko olla koulutus ja hyvinkin suorittavan tason työ mainostetaan työpaikkailmoituksessa sellaiseksi, että maisteri jättää hakemuksen ja tulee valituksi. Tosiasiassa työ sujuisi paremmin esim. merkonomin koulutuksella, mutta sellaisia ilmoituksia ei koskaan julkaista. Annetaan kuva ulospäin siitä, että meidän firmassa on vaativia töitä tarjolla! Se on tosi hyvä, että psykologeilla ei ole tätä kehitystä! Psykologi kaupan kassana olisi varmasti hyvä ja kuunteleva asiakaspalvelija, mutta kun työn pitäisi antaa tekijälleenkin jotain... Vastaava tilanne on kuitenkin hämmentävän monessa työssä. Jonkun pienen yksityiskohdan vuoksi halutaan kohtuuttoman ylipätevä ihminen työhön ja sitten ihmetellään miten työ ei oikein motivoi valittua työntekijää.

Hakupainealoilla asiat on ratkaistu niin, että pääsykoe on suhteettoman kova ponnistus. Sillä saadaan hakijat asetettua objektiivisesti jonojärjestykseen ja otettua siitä järjestyksessä sisään. Minkään pääsykokeen ei ole edes tarkoitus olla sellainen, että vain hyvät opiskelijat siinä pärjäisivät ja loput eivät. Aina tulee tilanteita, että olisi voitu ottaa enemmänkin hyviä hakijoita, jos vain paikkoja olisi ollut auki. Jotenkin ne sisäänpääsijät vain pitää erotella.

Logopediaan on vielä pienempi sisäänottokiintiö ja siellä asia on ratkottu toisin. Siellä oli jo viime vuonna pääsykoe, joka ei vaatinut ennakkovalmistautumista. Jostain syystä psyka roikottaa tilastoa mukanaan. Todennäköisesti siksi, että halutaan korostaa alan kvantitatiivista luonnetta. Ja että laskut tai optisen lomakkeen pääsykokeet on paljon nopeampi tarkistaa ja yksiselitteisempää pisteyttää kuin esseevastaukset. Sellaisia kokeita ei enää tule, siitä olen ihan varma.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tilastomurehtijoille: kaikissa psykologian maisteriohjelmissa on laaja, lähes 20 opintopisteen kokonaisuus nimeltä Psykologinen arviointi, jossa mennään erittäin syvällisesti erilaisten testimenetelmien teoria, tilastotieteellinen näkemys, testien esittäminen, pisteytys, tulkinta ja käyttöohjeet. Harjoitellaan lausunnon kirjoittamista ja erilaisten testien valintaa eri tarkoituksiin.

Se, että osaat keskihajonnan ja korrelaation laskea ennen yliopisto-opintoja, ei tee sinusta yhtään sen parempaa psykologia kuin se, joka pääsee todistuksella sisään.

Meidänkin professorit aina korostavat: valintakoemateriaali ei valmista sinua psykologiksi, vaan 5,5 vuoden yliopisto-opinnot! En ymmärrä, kuinka vaikeaa ihmisten sitä niin vaikeaa ymmärtää.

Jep olen ollut tällaisella kurssilla mukana, jossa näitä tutkimusmenetelmiä ja lausunnon kirjoittamiseta harjoiteltiin. Täytyy sanoa, että ei ole mitään rakettitiedettä, koska kaikki arvintilomakkeet on jo valmiina. SIinä vain verrataan tutkittavan saamia tuloksia siihen, miten keskinmäärin ihmiset/populaatio niissä pärjää. 

Ei ole vaikea ymmärtää ilman sen syvempää tilastomatemaattista osaamista :/ Harmi, että tämä on mennyt tällaiseksi Suomessa tämä opiskelijoiden sisäänotto. 

Sitten tänne otetaan kaikki venäläiset ja virolaiset töihin, kun ei ole palkata suomenkielisiä asiantuntijoita. 

Putin taputtaa käsiään onnellisena yhteen. 

Ei mulla muuten veäläisiä vastaan ole mitään, mutta kyllä meidän pitäisi pitää huoli siitä, että suomalaisilla olisi paremmat mahdollisuudet. 

Jos olen ymmärtänyt oikein, tilastotiedettä tarvitaan, jotta opiskelijat saadaan eroteltua mielekkäästi toisistaan. Pääsääntöisesti psykalle hakevat on ihan loistavia tyyppejä ja täälläkin keskustelussa on varmasti toinen toistaan ahkerampia ja älykkäämpiä supermotivoituneita hakijoita. Mikään ei ole parempaa kuin se, että psyka valitsee parhaimmistosta. 

Teidän superosaamisesta nyt kuitenkin tulee tosi iso ongelma valintamenettelyn kannalta: kaikki on älyttömän hyviä psykologiassa, älyttömän hyviä lukijoita ja älyttömän hyviä päättelijöitä. Yleensä psykalainen on myös älyttömän hyvä kirjoittamaan ja laskemaan, puhumaan ja kaikkea. Jos siis hakijoita koitettaisiin valita pelkkien artikkelien tai alan oppikirjojen osaamisen perusteella (psykologian tai äidinkielen ylioppilasarvosanasta puhumattakaan!) päädyttäisiin lopulta suorittamaan tosi epäreiluja arvontoja sellaisten tyyppien välillä, jotka on tasaisen loistavia kaikessa siis kaikki ne tyypit.

Toistaiseksi ollaan huomattu, että tilastotiede voi osalle hakijoista olla vähän haastavaa, myös niille, jotka ovat superloistavia kaikessa muussa (vika on varmasti tilastotieteessä ei hakijoissa :D). Tilastotieteen avulla suoritettu valinta ei ehkä ole reiluin mahdollinen, mutta se on varmasti reilumpaa kuin arvan nostaminen. Tällä hetkellä tilastotiede on ainoa tapa erotella psykan superhakijat. Sitä lukemalla voi ainakin vähän vaikuttaa omaan sisäänpääsyynsä. Jos kaikki otettaisiin sisään vain psykologian tiedoilla tai empatiamittauksilla, olisi tasapistetilanteita paljon nykyistä enemmän.