Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykologia 2020
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Aika monella psyka siis varasuunnitelmana eikä ykköstoiveena kun paikkoja peruuntuu jengin päästessä lääkikseen.
Ei ole. Helsingin kandissa vain 8 ei ole ykköstoiveessa, ovat pääasiassa maisterihakijoita. Eikä edes keskustella siitä, vaan psykaa alempana olevien toiveiden peruuntumisesta.
Onnea sun hakuihin! 👋
Mistä tällaisen tiedon näkee?
Vipusesta lukumäärän. Ylemmät toiveet ovat ns. hiljaista tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tosisaan meinasin jo laittaa johonkin viestiä ja kysyä onko arviota milloin tulokset tulee XD vaikka eipä sieltä mitään vastausta saisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eri maissa psykologikoulutus on myös eri pituinen ja samaten työnkuva erilainen. Käsittääkseni jenkeissä psykologit tekevät diagnooseja. Englannissa psykologin koulutus on 3 + 3 vuotta ja käsittääkseni on pakko käydä myös tuo ekat 3 vuotta eli psykologian kandi (eikä muu tutkinto käy).
Englannissa tuo vaihtelee. Yleensa alla on psykan kandi (3-4 vuotta). Kandin jalkeen erikoistutaan. Usein tehdaan vuoden maisteri (MSc) ja sen jalkeen tohtorin tutkinto (3v).
Psykan aloja on taalla monia, esim. Sports psychologist, clinical psychologist, counselling psychologist jne. Useisiin vaaditaan tohtorin tutkinto. Kannattaa katsoa British Psychological Societyn (BPS) sivut. Sielta loydat myos listat accredited tutkinnoista.Joo, vedin vähän kurveja suoriksi. :) Silloin kun itse opiskelin Briteissä, niin koulutuksen pituus vaihteli sen mukaan mihin erikoistui. Tuo 3 + 3 oli sellainen tiivistelmä ja pyrkimys osoittaa, että millään maisterintutkinnolla ei kaikissa maissa tästä selviä. Puhumattakaan, että voisi suomalaisena tulla sen rykäisemään taskuun ja pätevöityä Valvirasta.
Ilmeisesti tuo 3+3 on viela jossain kaytossa. Tyokaverini teki kandin ja siita heti myos tuon tohtorin tutkinnon. Mulla oli useampia mutkia matkassa kandin jalkeen.
Heille, jotka harkitsevat Englannissa opikelemista: se on todella kallista! Mutta kannattaa myos katsoa Skotlannin tarjonta!Kyllä joo. Ja niihin aikoihin myös tuo 3 + 3 olis ollut super nopea. Enemmän ne oli sellaisia 3 + 1+ 2+ 2 (koulu) tai 3 + 1 + 3 (kliininen). Ja nuokin nopeita! Suomessa on loppujen lopuksi aika helppo reitti, kun on mahdollista ihan vaan lukea kokeeseen ja jos pääsee sisään saa heti oikeuden psykologin pätevyyteen johtavaan koulutukseen. Englannissa se karsintavaihe tulee vasta kandin jälkeen ja vaatii usein työkokemusta. Englannissa hakeminen motivaatiokirje tyyppisesti ja haastatteluilla on myös mielestäni aika kinkkinen, koska siinä tulee esiin kirjoittajan/puhujan lahjat, hyvät suosittelijat ja uskon, että myös suosivat oman maan kansalaisia. Ei ole niin läpinäkyvää kuin Suomessa. Ja sitten vielä itse opiskelu. Suomessa on näköjään tosi paljon kirjatenttejä, kun taas Englannissa saa joka ikisellä kurssilla pakertaa pitkiä esseitä tai raportteja sekä läsnäolopakko korkeampi (siis niiden tenttien lisäksi!) Toisaalta koin Englannissa oppivani todella paljon ja opetus oli mielestäni laadukasta. Samaa tunnetta ei tule, kun lukee yksikseen kirjoja ja tekee jonkun kirjat-esillä-tentin ja lopuksi räpsähtää numero. Vähemmän siinä oppii. Oppimisessa tarvitaan vuorovaikutusta. Luennoitsijoiden ja muiden opiskelijoiden kasvokkaisen vuorovaikutuksen lisäksi, tykkäsin tosi paljon kun Englannissa joka essee oli hiuskammalla käyty läpi ja täynnä luennoitsijan kommentteja. Niistä oikeasti opin ja tulin paremmaksi!
Missä yliopistossa opiskelit? Mitenkähän isoja laatuerot yliopistojen välillä ovat Briteissä todellisuudessa? Tuntuu, että niihin huippuihin ei meitsin meriiteillä ole asiaa... houkuttaisi kyllä kovasti, mutta pelottaa, miten niihin hyviin pääsisi.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin täällä voi seurata tulosten julkaisua
https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/yhteishaku/tulosten-julkaisu-p…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimen väylän tulokset löytyy Opintopolusta.
Pääsikö joku täältä? 🥰
Täällä yks onnellinen avoimen kautta päässyt!! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen fiiliksen, kun pääsin psykalle x vuotta sitten alanvaihtajana. Jes, vihdoin jotain todella kiinnostavaa, unelmien täyttymys! No nyt on muutama vuosi takana mm. psykiatrialla ja oon tajunnut, että eihän tätä työtä v*ttu jaksa tehdä. Ja sama homma todella monella opiskelukaverilla. Kuormitus on valtava ja monessa paikassa tuki/työnohjaus vähäistä. Palkka ainakin pk-seudulla surkea vastuuseen nähden. Kaverit ovat uuvahtaneet sekä psykiatrialla, työterveydessä että koulumaailmassa. Melkein kaikilla siintävät vielä monen vuoden terapeuttiopinnot edessä, jotta pääsisi itse säätelemään työkuormaa ja säällisille ansioille. Opiskelupaikatta jääneille melkein sanoisin, että ei tarvitse surkutella: palkkansa voi saada niin paljon kevyemmistä ja silti kiinnostavista ja palkitsevista hommista. En tiedä olisiko esim sosionomi-terapeutti -reitti helpompi ja pääsisi silti ihan psykologian ytimeen psykoterapeuttina. Ei tää mikään unelmien kultalaakso ole, sen voin sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen fiiliksen, kun pääsin psykalle x vuotta sitten alanvaihtajana. Jes, vihdoin jotain todella kiinnostavaa, unelmien täyttymys! No nyt on muutama vuosi takana mm. psykiatrialla ja oon tajunnut, että eihän tätä työtä v*ttu jaksa tehdä. Ja sama homma todella monella opiskelukaverilla. Kuormitus on valtava ja monessa paikassa tuki/työnohjaus vähäistä. Palkka ainakin pk-seudulla surkea vastuuseen nähden. Kaverit ovat uuvahtaneet sekä psykiatrialla, työterveydessä että koulumaailmassa. Melkein kaikilla siintävät vielä monen vuoden terapeuttiopinnot edessä, jotta pääsisi itse säätelemään työkuormaa ja säällisille ansioille. Opiskelupaikatta jääneille melkein sanoisin, että ei tarvitse surkutella: palkkansa voi saada niin paljon kevyemmistä ja silti kiinnostavista ja palkitsevista hommista. En tiedä olisiko esim sosionomi-terapeutti -reitti helpompi ja pääsisi silti ihan psykologian ytimeen psykoterapeuttina. Ei tää mikään unelmien kultalaakso ole, sen voin sanoa.
Mielenkiintoinen näkemys mutta pakko puolustaa hieman psykaa ja kertoa omasta kokemuksestani. Olen valmistunut muutama vuosi sitten ja olen nyt yliopistosairaalan lastenneurologialla psykologina ja voin sanoa että työ on niin älyttömän mielenkiintoista, mukavaa ja tarpeeksi haasteellista. 29-vuotiaana 3750 euron palkka tuntuu yllättävän ruhtinaalliselta etenkin kun kumppanilla myös sama palkka. Saa kyllä aika leveetä elämää elää, jos meinaa kaikki saada tuhlattua kuussa.
Työ on paljon arviointi työtä koskien lasten kognitiivisia ja neuropsykologisia ominaisuuksia, hoidon suunnittelua ja diagnostisten suositusten antamista. Voin muuten kertoa että neuropsykiatrisista diagnoosista tutkimustyön tekee 90% psykologi eikä mikään lääkäri. On jotenkin ihanaa kun on oma toimistohuone sairaalan käytävällä. Tällaista olen aina halunnut ja tavoitteena päästä neuropsykologiksi erikoistumaan ensi vuonna.
Suosittelen psykaa kaikille joita ihmismieli kiinnostaa ja onneksi olkoon sisäänpäässeille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen fiiliksen, kun pääsin psykalle x vuotta sitten alanvaihtajana. Jes, vihdoin jotain todella kiinnostavaa, unelmien täyttymys! No nyt on muutama vuosi takana mm. psykiatrialla ja oon tajunnut, että eihän tätä työtä v*ttu jaksa tehdä. Ja sama homma todella monella opiskelukaverilla. Kuormitus on valtava ja monessa paikassa tuki/työnohjaus vähäistä. Palkka ainakin pk-seudulla surkea vastuuseen nähden. Kaverit ovat uuvahtaneet sekä psykiatrialla, työterveydessä että koulumaailmassa. Melkein kaikilla siintävät vielä monen vuoden terapeuttiopinnot edessä, jotta pääsisi itse säätelemään työkuormaa ja säällisille ansioille. Opiskelupaikatta jääneille melkein sanoisin, että ei tarvitse surkutella: palkkansa voi saada niin paljon kevyemmistä ja silti kiinnostavista ja palkitsevista hommista. En tiedä olisiko esim sosionomi-terapeutti -reitti helpompi ja pääsisi silti ihan psykologian ytimeen psykoterapeuttina. Ei tää mikään unelmien kultalaakso ole, sen voin sanoa.
Olen täältä ja sosiaalityön keskustelusta lukenut, että nykyään psykoterapeutiksi on vaikeampi päästä, ellei psykologin/psykiatrin pohjakoulutusta ole taustalla(?). Eli kannattaa miettiä tätäkin. Lisäksi sillä pohjakoulutuksella täytyy muutama vuosi tehdä töitä ennen kuin terapeutin opintoja voi harkita, joten kannattaa valita mielenkiintoisin ja sellainen, jota jaksaa tehdä siinäkin tapauksessa, jollei psykoterapeuttikoulutuksen ovet heti aukene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi,
Onko täällä muita joiden mielenterveys on kärsinyt (useasta) hakukeväästä? En oo lukenut koko tätä ketjua eli en tiedä onko asiasta täällä jo käyty keskustelua, viime vuoden ketjussa jonkun verran kirjoittelin (jäin 2. varasijalle). Tänä vuonna pääsin toiseen vaiheeseen ja odottelen tuloksia kuin kuuta nousevaa. Kuitenkin nämä hakuvuodet ja etenkin tämä kevät on ollut niin raskaita, että mun mielenterveys petti ihan täysin ja kärsin nyt mm. uniongelmista, lähes jatkuvasta ahdistuksesta, paniikkikohtauksista ja masentuneisuudesta. En tiedä tuliko mulle jonkin sortin burnout vai mistä tämä yhtäkkinen romahdus tarkalleen ottaen johtui, hyvin mahdollista on että taustalla on muitakin tekijöitä kuin ”pelkkä” äärettömän stressaava hakukevät.
Ongelmat eivät siis tosiaankaan ole kadonneet mihinkään vieläkään, enkä tiedä kauanko tästä palautumisessa kestää. Suvussa on myös paljon mielenterveysongelmia, eli en tiedä oliko tämä vain piste i:n päälle mt- ongelmien puhkeamiseen.
Halusin tällä viestilläni saada mahdollista vertaistukea ja muistuttaa pitämään itsestänne huolta🙏 Ajattelin olevani tässä tilanteessa vaan tosi huojentunut että kokeet on ohi, mutta päivittäinen ahdistus on sen sijaan seuralaisenani 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
En tarkoita pahalla, mut kuinka kapeakatseinen voit olla? Tunnen parikin psykologia, jotka ei tee varsinaisia psykologin hommia mutta silti työskentelee vahvasti psykologian parissa (aiheina mm. käytettävyys ja soveltuvuus). Ovat erittäin hyvin työllistettyjä (ja palkattuja)! Soveltamisaloja on vaikka kuinka - tiedoksi sillekin, joka aiemmin valitteli psykologin työn rankkuutta. Katsokaa rohkeasti myös yritysmaailmaa ja yksityisen puolen mahdollisuuksia.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ja ko. tutkinto antaa pätevyyden esimerkiksi psykan opettajaksi ja sitä pätevyyttä ei voi saada ilman syventäviä opintoja, joita taas ei voi lukea esimerkiksi sivuaineopintoina vaan täytyy päästä tutkinto-opiskelijaksi. Tämän lisäksi psykologian asiantuntemusta tarvitaan nykypäivänä lähes missä tahansa aloilla, erityisesti kehittämis- ja johtotehtävissä. Lisäksi sivuainevalinnoilla voit laajentaa omaa asiantuntijuutta siihen suuntaan mihin haluat mahdollisesti työllistyä.
On huvittaa, kuinka olevinaan täälläkin tiedetään asioita vaikka ja mitä, mutta silti ollaan näinkin kapeakatseisia. Ja faktahan on se, etteivät kaikki vaan sovi/halua tehdä kliinistä työtä vaikka siihen olisikin pätevyys. Ja kukapa estää hakemasta myöhemmin vielä psykan maisteriin, jos urahaaveet opintojen aikana muuttuvat. Ja mitä tuohon opiskeluun tulee, niin kyllä ainakin itse koen paremmaksi vaihtoehdoksi sen, että saan edetä opinnoissani kun sen että luen kerran vuodessa pääsykokeisiin vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ja ko. tutkinto antaa pätevyyden esimerkiksi psykan opettajaksi ja sitä pätevyyttä ei voi saada ilman syventäviä opintoja, joita taas ei voi lukea esimerkiksi sivuaineopintoina vaan täytyy päästä tutkinto-opiskelijaksi. Tämän lisäksi psykologian asiantuntemusta tarvitaan nykypäivänä lähes missä tahansa aloilla, erityisesti kehittämis- ja johtotehtävissä. Lisäksi sivuainevalinnoilla voit laajentaa omaa asiantuntijuutta siihen suuntaan mihin haluat mahdollisesti työllistyä.
On huvittaa, kuinka olevinaan täälläkin tiedetään asioita vaikka ja mitä, mutta silti ollaan näinkin kapeakatseisia. Ja faktahan on se, etteivät kaikki vaan sovi/halua tehdä kliinistä työtä vaikka siihen olisikin pätevyys. Ja kukapa estää hakemasta myöhemmin vielä psykan maisteriin, jos urahaaveet opintojen aikana muuttuvat. Ja mitä tuohon opiskeluun tulee, niin kyllä ainakin itse koen paremmaksi vaihtoehdoksi sen, että saan edetä opinnoissani kun sen että luen kerran vuodessa pääsykokeisiin vuosi vuodelta.
Jaa jaa, taitaa kapeakatseisuus ja väärässä oleminen osua omaan nilkkaasi ja asuakin siellä. Opettajaksi ei todellakaan tarvita syventäviä opintoja vaan perus + aine. Eihän siinä olisi mitään järkeä, että vähistä tutkinto-opiskelijoista vielä rutistettaisiin opettajat kaikkiin Suomen lukioihin ja muihinkin oppilaitoksiin!
Totta kai FM tutkinnolla pääsee moneen työhön. Mutta niin pääsee sadoilla muillakin tutkinnoilla (usein samoihin töihin) joihin on paljon helpompi päästä sisään. Esim. sosiaalipsyka on hyvä työllistäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Tästä viestistäsi paistaa läpi ehkä pieni kateus ja kapeakatseisuus :D suosittelen selvittämään hieman psykologian asiantuntijoiden työllistymismahdollisuuksia, ennen kuin tulet kertomaan tänne miten huono vaihtoehto tuo koulutus on :D
Vierailija kirjoitti:
Ja ko. tutkinto antaa pätevyyden esimerkiksi psykan opettajaksi ja sitä pätevyyttä ei voi saada ilman syventäviä opintoja, joita taas ei voi lukea esimerkiksi sivuaineopintoina vaan täytyy päästä tutkinto-opiskelijaksi. Tämän lisäksi psykologian asiantuntemusta tarvitaan nykypäivänä lähes missä tahansa aloilla, erityisesti kehittämis- ja johtotehtävissä. Lisäksi sivuainevalinnoilla voit laajentaa omaa asiantuntijuutta siihen suuntaan mihin haluat mahdollisesti työllistyä.
Psykologian opettajan pätevyyteen riittää kylläkin perus- ja aineenopinnot. Viran saadakseen tulee olla syventävät opinnot jostakin virkaan kuuluvasta opetettavasta aineesta, mutta tämä voi olla esim. uskonto, opinto-ohjaus, filosofia jne. eli ei tarvitse olla psykasta - ja aika harvalla itseasiassa edes on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ko. tutkinto antaa pätevyyden esimerkiksi psykan opettajaksi ja sitä pätevyyttä ei voi saada ilman syventäviä opintoja, joita taas ei voi lukea esimerkiksi sivuaineopintoina vaan täytyy päästä tutkinto-opiskelijaksi. Tämän lisäksi psykologian asiantuntemusta tarvitaan nykypäivänä lähes missä tahansa aloilla, erityisesti kehittämis- ja johtotehtävissä. Lisäksi sivuainevalinnoilla voit laajentaa omaa asiantuntijuutta siihen suuntaan mihin haluat mahdollisesti työllistyä.
Psykologian opettajan pätevyyteen riittää kylläkin perus- ja aineenopinnot. Viran saadakseen tulee olla syventävät opinnot jostakin virkaan kuuluvasta opetettavasta aineesta, mutta tämä voi olla esim. uskonto, opinto-ohjaus, filosofia jne. eli ei tarvitse olla psykasta - ja aika harvalla itseasiassa edes on.
Jos syventävät tulee joka tapauksessa olla jostain aineesta niin miksei sitten psykasta jos se kerta eniten kiinnostaa? Ai siksi kun sinne on niin vaikea päästä vai siksi että on tyhmää opiskella alaa jos ei halua psykologiksi? Antakaa hyvänen aika jokaisen hakea ja opiskella just sitä mitä huvittaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
En tarkoita pahalla, mut kuinka kapeakatseinen voit olla? Tunnen parikin psykologia, jotka ei tee varsinaisia psykologin hommia mutta silti työskentelee vahvasti psykologian parissa (aiheina mm. käytettävyys ja soveltuvuus). Ovat erittäin hyvin työllistettyjä (ja palkattuja)! Soveltamisaloja on vaikka kuinka - tiedoksi sillekin, joka aiemmin valitteli psykologin työn rankkuutta. Katsokaa rohkeasti myös yritysmaailmaa ja yksityisen puolen mahdollisuuksia.
-eri
Jatkan vielä: itseäni kiinnosti pitkään kognitiotiede, mut jahkailin sen kanssa niin pitkään että lopulta Helsinki lopetti sen kandi-linjan kokonaan. Nykyään sitä voi opiskella Jyväskylässä maisterivaiheessa, mutta sitä varten tarvii sen kandin ja tällä hetkellä psykologia on siihen ehkä soveltuvin. Eli avoimen väylällekin on paikkansa :)
Alue: Aihe vapaa
Mistä tällaisen tiedon näkee?