Lue keskustelun säännöt.
Psykologia 2020
26.06.2019 |
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Voi vitsi, kuulostaa hienolta. Tollasta työnohjausta tarvittaisiin myös varhaiskasvatuksen opettajille. Meille kyllä tarjotaan koulutuksia, mutta ei päästä niihin työvoimapulan vuoksi, siis ryhmä olisi pulassa vajaamiehityksellä. Ministeriö on huomannut, että vakassa harvinaisen vähän käydään koulutuksissa, mutta tuskinpa muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulupsykologi voitko kertoa meille esimerkin jostain rankasta työkeissistä? Ei tietenkään tarvitse olla todellinen. Ja voitko listata asioita jotka kuuluu psykologille versus erityisopelle tai muulle ammattilaiselle? Jotain taisitkin jo aiemmin kertoa. Kuinka lapset päätyvät sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä työnohjauksissa tehdään? en ole ikinä kuullutkaan
Psykologien työnohjauksessa voidaan käsitellä erilaisia teemoja, tässä jotain yleisiä.
- oma ammatti-identiteetti ja sen vahvistaminen/selkiyttäminen.
- omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, (myötätunto)uupumuksen tunnistaminen ja välttäminen.
- asiakkaiden herättämät (vasta)tunteet ja ajatukset.
- käytännön asiakastilanteet/asiakascaset, mitä niissä voisi tehdä paremmin.
Itse tosin en halua käyttää työnohjausta tuohon viimeiseksi mainittuun eli käytännön asiakastilanteisiin, sillä niissä mieluummin konsultoin minua kokeneempia ammattilaisia muita väyliä pitkin. Työnohjauksessa haluan käsitellä mieluiten omaa jaksamista ja ammatti-identiteettiä. Esim. täällä joku syytti minua leuhkaksi, kun kirjoitin ammattiylpeydestä ja siitä, ettei ei-psykologin tutkinnolla voi tehdä psykologin työtä. Vastavalmistuneena, tuoreena koulupsykologina nyökyttelin vieressä kun pitkän linjan opinto-ohjaaja pisteli menemään, että hän on "käytännössä koulun psykologi kun se edellinen oli niin paljon poissa". Silloin minulla ei ollut riittävän vahva ammatti-identiteetti avaamaan suuta ja sanomaan, että hei, minä olen psykologi ja hoidan tässä koulussa psykologin työtehtävät. Työnohjauksessa tuokin taito on kehittynyt.
Saako noita caseja muka avata muille kuin työnohjaajille? Ja suostuuko konsultoimasi henkilöt auttamaan ilman korvausta
Meillä on sovitut soittoajat tiettyjen erikoissairaanhoidon psykologien kanssa, joita pystymme konsultoimaan esim. kun pohditaan, tarvitaanko lähetettä erikoissairaanhoitoon ja jos tarvitaan, niin mitä papereita ja liitteitä toivotaan mukaan lähetteeseen. Luulisin, että myös lääkäreillä tällainen konsultointi on aika peruskauraa. Toki kerron aina ensin lapsen vanhemmille, jos olen aikeissa konsultoida erikoissairaanhoidon psykologia lapsen asioihin liittyen ja kirjaan tämän konsultoinnin lapsen asiakastietojärjestelmään.
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologi voitko kertoa meille esimerkin jostain rankasta työkeissistä? Ei tietenkään tarvitse olla todellinen. Ja voitko listata asioita jotka kuuluu psykologille versus erityisopelle tai muulle ammattilaiselle? Jotain taisitkin jo aiemmin kertoa. Kuinka lapset päätyvät sinulle?
Kiva, että koulupsykologin työ kiinnostaa. :) Minusta rankimpia keissejä ovat sellaiset, jos on pahat kotiolot. Ne ovat vaikeita siksi, koska niihin ei voi vaikuttaa muuta kuin tekemällä ls-ilmoituksen, mutta aina sekään ei ole mikään nopea ratkaisu. Jos itse tapaan lasta koululla vaikka 2-3 krt/kk ja hänen kotonaan on täysi kaaos, ei tuo pari kertaa kuussa auta juuri mitään. Noita avuttomuuden tunteita onkin hyvä käsitellä omassa työnohjauksessa.
Erityisopen kanssa tehdään paljon yhteistyötä ja esim. jos on vaikea oppimisvaikeustapaus, on erityisope on yleensä ensin tehnyt omat tutkimukset ja sitten minä teen psykologin tutkimukset. Nyrkkisääntö on, että jos epäillään vaikka lukivaikeutta tai jotain lievempää oppimisvaikeutta niin erityisope tutkii. Jos taas epäillään jotain vakavampaa oppimisvaikeutta (esim. kielellinen erityisvaikeus), jossa tarvitaan joko yksilöllistää oppiaine, siirtää erityiskouluun tai tehdä lähete erikoissairaanhoitoon, niin minä tutkin. Osa tutkimusmenetelmistä on sellaisia, joita sekä psykologi että erityisope voivat käyttää, osa taas on enemmän erityisopettajien käytössä olevia (etenkin ryhmätestit) ja osa tutkimusmenetelmistä on vain psykologeille. Erityisope on tavallaan silta psykologin ja luokanopen välillä, eli osaa tuoda erityispedagogiikan menetelmiä arkeen, joilla helpottaa lapsen oppimisen haasteita.
Psykologin tutkimukset ovat siis yksi asia, mikä erottaa psykologin työnkuvan muista koulun työntekijöistä. Lisäksi psykologin kanssa tapahtuvat hoidolliset tai tukevat keskustelut ovat myös psykologin työn ydinaluetta. Kuraattorikin keskustelee, mutta käytännön työnjako meillä ja varmaan monissa muissakin kouluissa on niin, että minulle tulee vakavammin oireilevat oppilaat (esim. ahdistus, masennus, viiltely, jännittäminen) ja kuraattorille esim. riidat kavereiden kanssa tai kiusaamistilanteet. Joskus yläasteen oppilaat haluaisivat keskustella minun kanssa asioista, jotka ovat enemmänkin opon heiniä ja silloin neuvon heitä opinto-ohjauksen ammattilaiselle.
Oppilaat tulevat asiakkaakseni joko opettajan tai toisen koulun ammattilaisen (usein kuraattori, opo tai th) suosituksesta, vanhempien yhteydenoton kautta tai etenkin yläasteen puolella ihan itse ohjautuen. Jonkin verran myös erikoissairaanhoito ohjaa nuoria, joilla asiakkuus päättynyt erikoissairaanhoidossa mutta jotain tukea tarvitaan edelleen.
Eikö teitä yhtään pelota, jos itse sairastutte psyykkisesti? Sitten teillä olisi psykologin ammatti ja myös oma psyykkinen sairaus! Vähän erilainen yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä yhtään pelota, jos itse sairastutte psyykkisesti? Sitten teillä olisi psykologin ammatti ja myös oma psyykkinen sairaus! Vähän erilainen yhtälö.
Miksi pelottaisi? :) Ei minua pelota ainakaan. Sitä paitsi, psykologia on käyttäytymistiede ihmisen mielen sisäisistä tapahtumista, mikä pitää sisällään suurimmaksi osaksi siis ihan normaaleja asioita: havaitsemista, ajattelua, muistia, oppimista, jne. Käsittääkseni psykan yliopisto-opinnoissa vain osa on kliinistä psykologiaa, jossa keskitytään mielen sairauksiin eikä kai mielen sairauksien opiskelu millään tavalla lisää todennäköisyyttä sairastua niihin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä yhtään pelota, jos itse sairastutte psyykkisesti? Sitten teillä olisi psykologin ammatti ja myös oma psyykkinen sairaus! Vähän erilainen yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä yhtään pelota, jos itse sairastutte psyykkisesti? Sitten teillä olisi psykologin ammatti ja myös oma psyykkinen sairaus! Vähän erilainen yhtälö.
Yhtä laillahan esim. lääkäri voi sairastua fyysisesti todella pahasti, eipä se juuri eroa esittämästäsi tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä yhtään pelota, jos itse sairastutte psyykkisesti? Sitten teillä olisi psykologin ammatti ja myös oma psyykkinen sairaus! Vähän erilainen yhtälö.
ammatti ammattina. Sairastua voi kuka vaan. Toivottavasti tässä vaiheessa kaikki on terveitä psyykkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä yhtään pelota, jos itse sairastutte psyykkisesti? Sitten teillä olisi psykologin ammatti ja myös oma psyykkinen sairaus! Vähän erilainen yhtälö.
ammatti ammattina. Sairastua voi kuka vaan. Toivottavasti tässä vaiheessa kaikki on terveitä psyykkisesti.
Ei ole soveltuvuuskokeita, joten voi olla sekasin miten paljon vaan ;) ja esimerkiksi kirjotuksista voi olla aikaa jo 15 vuotta ja silloin oli terve ja kirjoitti kaikista L ;)))
Te joilla on alle 137 pistettä niin millaisia ainereaali rivejä teillä on? Mulla on LLEEE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nii. Nyt kun täällä on haukuttu kaikki aikuisopiskelijat, avoimessa opiskelleet, opettajat, kuraattorit, terkkarit ja aabb rivin kirjoittaneet ylioppilaat, niin ketäs me seuraavaksi haukuttaisiin?
Vierailija kirjoitti:
No nii. Nyt kun täällä on haukuttu kaikki aikuisopiskelijat, avoimessa opiskelleet, opettajat, kuraattorit, terkkarit ja aabb rivin kirjoittaneet ylioppilaat, niin ketäs me seuraavaksi haukuttaisiin?
Onkohan sinulla jotenkin vääristynyt tapa tulkita asioita? En minä ole tässä huomannut mitään haukkumisia mutta ehkä riippuu siitä, miten itse näkee asioita? Ehkä jos itse on hakemassa psykologiaan, suhtautuu jotenkin tunteella ja ylitulkitsee viestejä? Itse siis vaan palstailen taustalla, en ole hakemassa mihinkään, minusta nämä psykologia 202X-ketjut ovat vaan niin mielenkiintoisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nii. Nyt kun täällä on haukuttu kaikki aikuisopiskelijat, avoimessa opiskelleet, opettajat, kuraattorit, terkkarit ja aabb rivin kirjoittaneet ylioppilaat, niin ketäs me seuraavaksi haukuttaisiin?
Hahahaaa!!! :D :D Eiköhän tässä ole vielä muutama päivä aikaa haukkua. Ja ne kaikkein katkerimmat haukkujat jää tänne vielä torstainkin jälkeen. Onneksi en ole yksi heistä.
Yläpeukku: huomenna tulee todarit!!!!
Alapeukku: no way :(
UEF ilmoittaa pääsykoejärjestyksessä, eikä psykan vuoro ole vielä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nii. Nyt kun täällä on haukuttu kaikki aikuisopiskelijat, avoimessa opiskelleet, opettajat, kuraattorit, terkkarit ja aabb rivin kirjoittaneet ylioppilaat, niin ketäs me seuraavaksi haukuttaisiin?
Hahahaaa!!! :D :D Eiköhän tässä ole vielä muutama päivä aikaa haukkua. Ja ne kaikkein katkerimmat haukkujat jää tänne vielä torstainkin jälkeen. Onneksi en ole yksi heistä.
Samoin! Niin ihanaa kuin täällä paikoitellen onkin ollut, valitettavasti joutuu/pääsee kyllä itse myös poistumaan täältä takavasemmalle odottelemaan koulun alkua.
Sivu tulee tänne aina hyvää ja loogista keskustelua, sitten nollasta sataan ollaan jo Niinistöä lyttäämässä, maasta muuttamassa ja psykologien palkkoja vertaamassa kaupankassaan ja lähihoitajiin, kun palkasta annetaan oikeutettua kritiikkiä.
Odotelkaas vaan. Ei ne opinnot ja tuleva työ mitenkään upeita ole. Tulette vielä tuskailemaan kirjapinojen ja ilkeiden asiakkaiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Odotelkaas vaan. Ei ne opinnot ja tuleva työ mitenkään upeita ole. Tulette vielä tuskailemaan kirjapinojen ja ilkeiden asiakkaiden kanssa.
Kuka täällä niin olisi hehkuttanutkaa tai päinvastaista väittänyt?
Ketju on lukittu.
Saako noita caseja muka avata muille kuin työnohjaajille? Ja suostuuko konsultoimasi henkilöt auttamaan ilman korvausta