Kuivan maan mökkien ja saarimökkien kysyntä on vähentynyt merkittävästi koko Suomessa.

Itse olen sitä mieltä, että nää hommat menee sykleissä. Tulevaisuudessa voi lapsia/lapsenlapsia harmittaa, kun suvun perintömökki myytiin pilkkahintaan!

Ei välttämättä kannata siitä mökistä luopua, vaikkei ihan just nyt mökkeily kiinnostakaan.

Luuleeko nuo keski-ikäiset jäärät tosiaankin saavansa noista homeisista mökeistä keskellä ei mitään tuollaisia summia! :D

Toi eka ainakin olis ihana! Oma saari. Joku mietti, että sais omakotitalonkin ostettua tuolla hinnalla, ja yleensähän se meneekin niin, että ensin ostetaan ja maksetaan se asunto, sitten rupeaakin jo mökkiä tekemään mieli.

Vierailija kirjoitti:

Toi eka ainakin olis ihana! Oma saari. Joku mietti, että sais omakotitalonkin ostettua tuolla hinnalla, ja yleensähän se meneekin niin, että ensin ostetaan ja maksetaan se asunto, sitten rupeaakin jo mökkiä tekemään mieli.

Osta Ahvenanmaa. Siellä tosin on ne suomenruotsalaiset riesana.

Luulen, että mökkielämä kokee uuden tulemisen, kun lentohinnat ja -häpeä nousee.

Mökille voi mennä julkisilla, kimppakyydillä, sähköautolla. Sähkö aurinkopaneeleista, kuivakäymälä, järvivesi, kasvimaa. Marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys.

Ehkä jakamistalous leviää mökkeilyynkin, ja mökki voidaan yhä useammin jakaa sukulaisten ja ystävien/kavereiden kesken.

Vietin juhannusta saarimökillä. Taianomainen aamu: nukuin ovi auki, sänkyyn näkyi järvenkimallus ja tuulessa huojuvat puut, kuului laineiden liplatus, puiden suhina ja lintujen laulu. Aamu-uinnin jälkeen aamiainen laiturilla. Odotan jo pimeneviä iltoja, jolloin voi istua nuotion ääressä.

Saarimökki, jouduin, eli pääsin, koska rahat eivät riittäneet muuhun. Nyt en enää lähtisi mantereelle. Saaressa on ihan oma tunnelmansa. Ja vesi enemmän läsnä, mitä arvostan. Ja on työlästä: aina on paljon tavaraa, mitä siirretään autoon, ja autosta veneeseen. Mutta kyse on kumminkin kymmenminuuttisista hyötyliikuntaa. (Vert. lentomatkailuun liittyvä jonottaminen ja odottaminen)

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että mökkielämä kokee uuden tulemisen, kun lentohinnat ja -häpeä nousee.

Mökille voi mennä julkisilla, kimppakyydillä, sähköautolla. Sähkö aurinkopaneeleista, kuivakäymälä, järvivesi, kasvimaa. Marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys.

Ehkä jakamistalous leviää mökkeilyynkin, ja mökki voidaan yhä useammin jakaa sukulaisten ja ystävien/kavereiden kesken.

Vietin juhannusta saarimökillä. Taianomainen aamu: nukuin ovi auki, sänkyyn näkyi järvenkimallus ja tuulessa huojuvat puut, kuului laineiden liplatus, puiden suhina ja lintujen laulu. Aamu-uinnin jälkeen aamiainen laiturilla. Odotan jo pimeneviä iltoja, jolloin voi istua nuotion ääressä.

Saarimökki, jouduin, eli pääsin, koska rahat eivät riittäneet muuhun. Nyt en enää lähtisi mantereelle. Saaressa on ihan oma tunnelmansa. Ja vesi enemmän läsnä, mitä arvostan. Ja on työlästä: aina on paljon tavaraa, mitä siirretään autoon, ja autosta veneeseen. Mutta kyse on kumminkin kymmenminuuttisista hyötyliikuntaa. (Vert. lentomatkailuun liittyvä jonottaminen ja odottaminen)

Tämä, ennustan samaa. Ruotsissa ollaan jo näissä asioissa pidemmällä ja tämä kehityshäiriö sopii Suomeen aivan loistavasti: meillähän on tilaa ja luontoa ja mökkejä ihmisille. Oletteko yrittäneet löytää luonnonrauhaa tai isoa tonttia keski-Euroopasta, vaikeaa on!

Vietän kaiken vapaa-aikani mökillä, saaressa, ei naapureita. Ihan keskitalvella lähden kuukaudeksi Aasiaan, sitten voikin taas alkaa käynnistellään mökille menoa.

Luonto, rauha, katselen merikotkia, yritän saada kalaa. Ei vesivessa, oma kaivo, sähköt ja kaasuhella, lämmitys puilla ja ilmalämpöpumpulla. Laituri, rantatupa, sauna, pari venettä.

Töissä asiakaspalvelussa ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksaa niitä asiakkaita ja sitä enemmän viihdyn mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että mökkielämä kokee uuden tulemisen, kun lentohinnat ja -häpeä nousee.

Mökille voi mennä julkisilla, kimppakyydillä, sähköautolla. Sähkö aurinkopaneeleista, kuivakäymälä, järvivesi, kasvimaa. Marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys.

Ehkä jakamistalous leviää mökkeilyynkin, ja mökki voidaan yhä useammin jakaa sukulaisten ja ystävien/kavereiden kesken.

Vietin juhannusta saarimökillä. Taianomainen aamu: nukuin ovi auki, sänkyyn näkyi järvenkimallus ja tuulessa huojuvat puut, kuului laineiden liplatus, puiden suhina ja lintujen laulu. Aamu-uinnin jälkeen aamiainen laiturilla. Odotan jo pimeneviä iltoja, jolloin voi istua nuotion ääressä.

Saarimökki, jouduin, eli pääsin, koska rahat eivät riittäneet muuhun. Nyt en enää lähtisi mantereelle. Saaressa on ihan oma tunnelmansa. Ja vesi enemmän läsnä, mitä arvostan. Ja on työlästä: aina on paljon tavaraa, mitä siirretään autoon, ja autosta veneeseen. Mutta kyse on kumminkin kymmenminuuttisista hyötyliikuntaa. (Vert. lentomatkailuun liittyvä jonottaminen ja odottaminen)

Tämä, ennustan samaa. Ruotsissa ollaan jo näissä asioissa pidemmällä ja tämä kehityshäiriö sopii Suomeen aivan loistavasti: meillähän on tilaa ja luontoa ja mökkejä ihmisille. Oletteko yrittäneet löytää luonnonrauhaa tai isoa tonttia keski-Euroopasta, vaikeaa on!

Vietän kaiken vapaa-aikani mökillä, saaressa, ei naapureita. Ihan keskitalvella lähden kuukaudeksi Aasiaan, sitten voikin taas alkaa käynnistellään mökille menoa.

Luonto, rauha, katselen merikotkia, yritän saada kalaa. Ei vesivessa, oma kaivo, sähköt ja kaasuhella, lämmitys puilla ja ilmalämpöpumpulla. Laituri, rantatupa, sauna, pari venettä.

Töissä asiakaspalvelussa ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksaa niitä asiakkaita ja sitä enemmän viihdyn mökillä.

Autoilu kallistuu Suomessa suhteessa enemmän kuin lentäminen. Lentäminen taas muuttuu jatkuvasti vähemmän saastuttavammaksi ja halvemmaksi kun lentokoneet kehittyy. Niin autoilukin muuttuu, mutta Suomessa ihmisillä ei ole eikä tule olemaan varaa sellaiseen autoon, koska demari verottaa.

Luuletteko oikeasti, että tulevaisuuden nuoret haluaa mökille itiköiden syötäväksi kun ovat tottuneet lomailemaan Berliinissä, Lontoossa sekä missa metropoleissa? Matkustaminen ja ulkomailla eläminen on halpaa, Suomessa taas kaikki kallista.

Vierailija kirjoitti:

Seuraan mökkikauppaa omalla lähialueellani, ja juuri eilen ihmettelin, että mikähän ihmisissä ja heidän taidoissaan tai halussaan mökkeillä on muuttunut niin paljon, että saaressa olevat mökit ei vaan mene kaupaksi , ei millään!

Myynnissä on muutama aivan ihana, oma paikka, siis parikin kohdetta, joissa saa omakseen kokonaisen saaren. Sekä hyvän, tilavan mökin ja erilaisia ulkorakennuksia ja vierasaittoja! Yhtäkin kohdetta alettiin myymään vuosia sitten ja hintaa on sen jälkeen tiputettu satoja tuhansia. Kohde on erittäin kaunis, hyvin pidetty, oma saari, upeat maisemat ulkosaaristossa, mielestäni aivan upea.

Samoin vähemmän askeettinen, perinteinen hirsitalo kaikilla terasseilla ja laitureilla sekä upea ranta aurinkoon koko päivän, se on varmaan ollut 5 vuotta myynnissä eikä mene. 

Katselen noiden kohteiden kuvia jotenkin haikeana. Ne on aikoinaan rakkaudella rakennettu, näkee että niissä on vietetty kymmeniä  ihania kesiä. Perhettä, sukua, lapsia. Nyt näyttää vuosi vuodelta seisovan tyhjänä.

Eipä tarvi kuin ajaa jonnekin vierasvenesatamaan, niin huomaa että veneilytaitoja ei oikein olekaan. Niitä rusetteja, millä ne surraa veneitään kiinni, ei kestä katsoa. 

Ei osata ajaa, ei osata huoltaa, pelätään myrskyjä, ei haluta asua saaressa kun "siellä ei ole ketään".

Perheet ei halua eikä jaksa kantaa tarvikkeita saareen, eikä varsinkaan sieltä pois. Huoltaminen on vaikeaa, jos ei itse ole taitava hoitamaan kiinteistöjä ja laituria.

Joten sinne haarmaantuu kallioilleen, jäävät tyhjiksi, kukaan ei enää tule sinne. Venematkallamme on kaunis pieni mökki, kalliolla ulkosaaristossa. Suojainen satama, ihanat lämpimät kalliot ympärillä, pieni sauna suojasen salmen rannalla. Kerran kesässä sinne ilmestyy pieni moottorivene, yhden yön viipyy, sitten taas häipyy.

Minä olen romantikko, ja haaveilija, ja asun vuoden ympäri saaressa. 

Mietin vaan sitä, että miksi nykyään ihmiset ei halua saarimökkiä, mikä siinä voi olla niin pelottavaa tai epämiellyttävää.

Minä en ota saarimökkia ilmaiseksikaan, koska minulle ei ole venettä eikä veneily edes kiinnosta pätkääkään. Soutuveneellä soutelen kyllä aikani kuluksi, mutta mökille pitää päästä vaivattomasti autolla pihaan ja tarvittaessa pois. Veneitä pitäisi kaiken lisäksi olla vähintään kaksi siltä varalta että vaimo tulee mökille eri aikaan ja jotta jokainen voi halutessaan singahtaa asioille.

Kaikkien tavaroiden raahaaminen satojen metrien päästä autolta veneeseen, veneestä mökkiin ja sama päinvastoin pois lähtiessä. Ei kiitos. Parempi kun on auto mökkipihassa ja sen takakonttiin voi jättää sellaiset tavarat joista ei tiedä tarvitaanko vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraan mökkikauppaa omalla lähialueellani, ja juuri eilen ihmettelin, että mikähän ihmisissä ja heidän taidoissaan tai halussaan mökkeillä on muuttunut niin paljon, että saaressa olevat mökit ei vaan mene kaupaksi , ei millään!

Myynnissä on muutama aivan ihana, oma paikka, siis parikin kohdetta, joissa saa omakseen kokonaisen saaren. Sekä hyvän, tilavan mökin ja erilaisia ulkorakennuksia ja vierasaittoja! Yhtäkin kohdetta alettiin myymään vuosia sitten ja hintaa on sen jälkeen tiputettu satoja tuhansia. Kohde on erittäin kaunis, hyvin pidetty, oma saari, upeat maisemat ulkosaaristossa, mielestäni aivan upea.

Samoin vähemmän askeettinen, perinteinen hirsitalo kaikilla terasseilla ja laitureilla sekä upea ranta aurinkoon koko päivän, se on varmaan ollut 5 vuotta myynnissä eikä mene. 

Katselen noiden kohteiden kuvia jotenkin haikeana. Ne on aikoinaan rakkaudella rakennettu, näkee että niissä on vietetty kymmeniä  ihania kesiä. Perhettä, sukua, lapsia. Nyt näyttää vuosi vuodelta seisovan tyhjänä.

Eipä tarvi kuin ajaa jonnekin vierasvenesatamaan, niin huomaa että veneilytaitoja ei oikein olekaan. Niitä rusetteja, millä ne surraa veneitään kiinni, ei kestä katsoa. 

Ei osata ajaa, ei osata huoltaa, pelätään myrskyjä, ei haluta asua saaressa kun "siellä ei ole ketään".

Perheet ei halua eikä jaksa kantaa tarvikkeita saareen, eikä varsinkaan sieltä pois. Huoltaminen on vaikeaa, jos ei itse ole taitava hoitamaan kiinteistöjä ja laituria.

Joten sinne haarmaantuu kallioilleen, jäävät tyhjiksi, kukaan ei enää tule sinne. Venematkallamme on kaunis pieni mökki, kalliolla ulkosaaristossa. Suojainen satama, ihanat lämpimät kalliot ympärillä, pieni sauna suojasen salmen rannalla. Kerran kesässä sinne ilmestyy pieni moottorivene, yhden yön viipyy, sitten taas häipyy.

Minä olen romantikko, ja haaveilija, ja asun vuoden ympäri saaressa. 

Mietin vaan sitä, että miksi nykyään ihmiset ei halua saarimökkiä, mikä siinä voi olla niin pelottavaa tai epämiellyttävää.

Minä en ota saarimökkia ilmaiseksikaan, koska minulle ei ole venettä eikä veneily edes kiinnosta pätkääkään. Soutuveneellä soutelen kyllä aikani kuluksi, mutta mökille pitää päästä vaivattomasti autolla pihaan ja tarvittaessa pois. Veneitä pitäisi kaiken lisäksi olla vähintään kaksi siltä varalta että vaimo tulee mökille eri aikaan ja jotta jokainen voi halutessaan singahtaa asioille.

Kaikkien tavaroiden raahaaminen satojen metrien päästä autolta veneeseen, veneestä mökkiin ja sama päinvastoin pois lähtiessä. Ei kiitos. Parempi kun on auto mökkipihassa ja sen takakonttiin voi jättää sellaiset tavarat joista ei tiedä tarvitaanko vai ei.

Kieltämättä tuo on ongelma kun moottorivenettä ei edes päihtyneenä saa ajaa. Jos sitten tulee tarve päästä rantaan ja olet humalassa, niin siellähän olet jumissa.

Tuleen vaan vanhan kuivanmaan mökit. Tilalle voi istuttaa metsää jos maa sen sallii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraan mökkikauppaa omalla lähialueellani, ja juuri eilen ihmettelin, että mikähän ihmisissä ja heidän taidoissaan tai halussaan mökkeillä on muuttunut niin paljon, että saaressa olevat mökit ei vaan mene kaupaksi , ei millään!

Myynnissä on muutama aivan ihana, oma paikka, siis parikin kohdetta, joissa saa omakseen kokonaisen saaren. Sekä hyvän, tilavan mökin ja erilaisia ulkorakennuksia ja vierasaittoja! Yhtäkin kohdetta alettiin myymään vuosia sitten ja hintaa on sen jälkeen tiputettu satoja tuhansia. Kohde on erittäin kaunis, hyvin pidetty, oma saari, upeat maisemat ulkosaaristossa, mielestäni aivan upea.

Samoin vähemmän askeettinen, perinteinen hirsitalo kaikilla terasseilla ja laitureilla sekä upea ranta aurinkoon koko päivän, se on varmaan ollut 5 vuotta myynnissä eikä mene. 

Katselen noiden kohteiden kuvia jotenkin haikeana. Ne on aikoinaan rakkaudella rakennettu, näkee että niissä on vietetty kymmeniä  ihania kesiä. Perhettä, sukua, lapsia. Nyt näyttää vuosi vuodelta seisovan tyhjänä.

Eipä tarvi kuin ajaa jonnekin vierasvenesatamaan, niin huomaa että veneilytaitoja ei oikein olekaan. Niitä rusetteja, millä ne surraa veneitään kiinni, ei kestä katsoa. 

Ei osata ajaa, ei osata huoltaa, pelätään myrskyjä, ei haluta asua saaressa kun "siellä ei ole ketään".

Perheet ei halua eikä jaksa kantaa tarvikkeita saareen, eikä varsinkaan sieltä pois. Huoltaminen on vaikeaa, jos ei itse ole taitava hoitamaan kiinteistöjä ja laituria.

Joten sinne haarmaantuu kallioilleen, jäävät tyhjiksi, kukaan ei enää tule sinne. Venematkallamme on kaunis pieni mökki, kalliolla ulkosaaristossa. Suojainen satama, ihanat lämpimät kalliot ympärillä, pieni sauna suojasen salmen rannalla. Kerran kesässä sinne ilmestyy pieni moottorivene, yhden yön viipyy, sitten taas häipyy.

Minä olen romantikko, ja haaveilija, ja asun vuoden ympäri saaressa. 

Mietin vaan sitä, että miksi nykyään ihmiset ei halua saarimökkiä, mikä siinä voi olla niin pelottavaa tai epämiellyttävää.

Minä en ota saarimökkia ilmaiseksikaan, koska minulle ei ole venettä eikä veneily edes kiinnosta pätkääkään. Soutuveneellä soutelen kyllä aikani kuluksi, mutta mökille pitää päästä vaivattomasti autolla pihaan ja tarvittaessa pois. Veneitä pitäisi kaiken lisäksi olla vähintään kaksi siltä varalta että vaimo tulee mökille eri aikaan ja jotta jokainen voi halutessaan singahtaa asioille.

Kaikkien tavaroiden raahaaminen satojen metrien päästä autolta veneeseen, veneestä mökkiin ja sama päinvastoin pois lähtiessä. Ei kiitos. Parempi kun on auto mökkipihassa ja sen takakonttiin voi jättää sellaiset tavarat joista ei tiedä tarvitaanko vai ei.

Jos on saarimökki ja teini-ikäisiä tai aikuisia lapsia, taikka tuttavia kylässä, niin veneitä tarvitaan ainakin viisi. Ja silti käy varmasti joskus niin että kaikki veneet ovat eri rannalla kuin mökkiläiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan sitä, että miksi nykyään ihmiset ei halua saarimökkiä, mikä siinä voi olla niin pelottavaa tai epämiellyttävää.

Se että siellä ei ole mitään tekemistä.

Vietän lomani Helsingissä: on museoita, konsertteja, tapahtumia, ystäviä. Ruokaa saa maun mukaan ravintoloista ja itse voi ostaa ainekset torilta ja kauppahalleista. Uimarantoja on kymmenittäin ja maauimaloissa on lämmin vesi altaassa ja saunaankin pääsee. Luontoon pääsee nopeasti, samoin puistoihin. Lomalla voi ottaa vaikka päiväkaljan jos haluaa.

Mitä minä siellä saaressa teen?

Sehän on makuasia. Itse tykkään puutarhatöistä. Jostain syystä se olut maistuu paremmalta sen jälkeen kun on huhkinut vähän lapiohommissa. Mutta toiset tykkää ja toiset ei. Kaupunkikulttuuria tulee harrastettua loppu aika vuodesta ihan riittävästi.

Useimmat festarit kuitenkin järjestetään kesällä, eikä siellä uimarannallakaan niin hauskaa ole talvella. Käy kokeilemassa jos et usko. Ihmisetkin ovat paljon hyväntuulisempia kesällä ja syömässä ulkona tai vaikka siellä oluella on hauskempi käydä. Ikävähän se on yksinään ihmetellä jossain mökillä.

-eri

Edelleen makuasioita. Olen aikoinani ihan tarpeeksi seisonut festareilla vesisateessa jonottamassa väljähtänyttä kaljaa anniskeluhäkissä. Mökissä on parasta juuri se ettei siellä ole ihmisiä.

Suomi on suuri maa pienellä väestöllä, ei ole vaikea löytää paikkaa missä ei ole ihmisiä. Ja kyllä vettä sataa sielläkin, eikä tarvitse edes maksaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko oikeasti, että tulevaisuuden nuoret haluaa mökille itiköiden syötäväksi kun ovat tottuneet lomailemaan Berliinissä, Lontoossa sekä missa metropoleissa? Matkustaminen ja ulkomailla eläminen on halpaa, Suomessa taas kaikki kallista.

Me asumme Suomen ulkopuolella, ja olemme juuri ostamassa mökkiä. Tuntuu, että kaikilla tutuilla ulkosuomalaisilla on Suomessa mökki. Siinähän on kaikki, mitä Suomesta kaipaa. Järvi tai meri, rauha, luonto jne.