Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa miestä?
26.06.2019 |
Olen nyt ihan romuna täällä, kun en vain tajua mitään miehen ajatusmaailmasta. Olemme etäsuhteessa ja näemme harvoin. Nyt hän perui sovitun tapaamisen sellaisen syyn takia, joka on täysin hänestä itsestään riippuvainen. Loukkaannuin tietysti ja myönnän, että vedin asian todella dramaattiseksi ja jauhoin asiaa tooodella pitkään. Näin on tapahtunut ennenkin ja mielestäni minulla on oikeus olla pettynyt ja loukkaantunut, kun mies vain kuittaa asiat "mikä ongelma tässä nyt on". Tulee tunne, että hänelle on ihan yhdentekevää näemmekö vai emme.
Nyt jätin hänet kuitenkin rauhaan enkä enää pommita viesteillä, mutta mietin täällä nyt pääni puhki, mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Mies ei halua nähdä eikä ymmärrä, miksi suutun perumisesta. Ei halua puhua asiasta. Kysyin, haluaako hän erota ja mikä minussa on vikana. Sanoo, että olen hyvä nainen ja minun pitäisi erota hänestä, koska hän ei ole tarpeeksi hyvä mies. Kuitenkin sanoo, että hän ei ole minua jättämässä vaan minun pitäisi se tehdä. Olen miettinyt toista naistakin, mutta on monta seikkaa, joiden perusteella voin olettaa, että ketään muuta ei ole. Jos miehellä on toinen nainen, en ymmärrä, miksi hän ei sitten vain reilusti sanoisi, että tämä on nyt tässä. Tai jos jostain muusta syystä haluaisi erota. Koko ajan vain hokee, ettei ole minulle tarpeeksi hyvä ja että minun pitäisi jättää ja miksen jätä häntä. Hän tietää, että pääsisi minusta helposti eroon, jos vaan sanoisi, että on löytänyt toisen tai loukkaisi minua esim haukkumalla tms. Mutta näin hän ei tee, vaan on äärettömän kohtelias ja hienotunteinen koko ajan ja sanoo, että olen hieno ihminen.
En ymmärrä, miksi tämä on näin vaikeaa, kun jatkuvasti tuntuu, että hän ei kuitenkaan halua olla kanssani.
Eli dramatisoinko tässä nyt vain liikaa, vai onko mies vain kertakaikkiaan niin munaton tai kaksinaamainen, ettei pysty pistämään juttua poikki?
Kommentit (66)
Onko tämä kompakysymys, eihän tuossa ole mitään epäselvää.
"Nyt hän perui sovitun tapaamisen sellaisen syyn takia, joka on täysin hänestä itsestään riippuvainen. Näin on tapahtunut ennenkin. Tulee tunne, että hänelle on ihan yhdentekevää näemmekö vai emme.
Mies ei halua nähdä. Ei halua puhua asiasta. Sanoo, että olen hyvä nainen ja minun pitäisi erota hänestä, koska hän ei ole tarpeeksi hyvä mies. Kuitenkin sanoo, että hän ei ole minua jättämässä vaan minun pitäisi se tehdä."
Rautalanka: miehelle on yhdentekevää näetteko vai ette. Mies ei halua nähdä sinua eikä häntä kiinnosta puhua asiasta, koska se asia tai sinun paha mielesi ei kiinnosta häntä. Miehen mielestä teidän pitää erota. Jostain syystä, jolla ei pitäisi sulle olla väliä, mies kuitenkaan ei kykene pistämään välejä itse poikki - luultavasti siksi että sulta kuitenkin saa välillä seksiä ja huomiota.
Miksi ihmeessä roikut itse suhteessa, jossa toinen ei välitä sinusta ja joka haluaisi sinun eroavan hänestä? Sun käyttäytyminen on ihan yhtä käsittämätontä kuin miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies vois sanoa just noin että olet liian hyvä muille ja miksi pilaan elämäni hänen kanssaan. Mutta ei se tarkoita sitä niin että haluaisi erota vaan masennus puhuu ja se että on vaikeaa nähdä hyviä asioita elämässä. Mutta me on oltu kauan yhdessä ja mä tunnen mun miehen ja miten se ajattelee, että se ero ehkä asioissa. Ja se että me pystytään ja osataan puhua kaikesta ja siitä miltä mikäkin toisesta tuntuu. Että jos mä pahoitan mieleeni esim tuollaista kommentoinnista niin tilanne käydään läpi.
Jotenkin tosi mustavalkoista että kaikki tarkoittaa heti sitä että toisessa on vikaa ja heti pitää erota jos on joku yksittäinen huonompi hetki.
Mies on masentunut. Kokemusta sellaisesta suhteesta. Ei päättynyt hyvin.
Et kertonut miehestäsi paljoakaan. Onko hänellä esim. lapsia edellisestä suhteesta, vanhempia jotka tarvitsevat apua tai haastava työ?
Kysyn, koska mietin että ehkä hän todella tarvitsee sitä omaa aikaa jos hänellä on paljon velvollisuuksia, varsinkin jos hän on introvertti.
Sinun päsmäröintisi ja ylireagointi kun hän peruu tapaamisen aiheuttaa hänessä ehkä syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita, jonka takia hän miettii olisiko parempi erota kun ei ole sinulle riittävä eikä jaksa olla sinun kanssasi niin paljon kuin sinä haluaisit.
Ja minkälaista se teidän yhdessäolo on silloin kun tapaatte: onko koko ajan tehtävä jotain, oltava yhdessä, juteltava, vai saako välillä vaan olla hiljaisuudessa?
Itse tarvitsen aika paljon yksinäisyyttä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa miten paljon/vähän pidän seuralaisistani – haluan olla välillä ihan yksin ilman ketään muuta (tai no joo, koira ei häiritse). Olen siis nainen, minulla on teini-ikäisiä lapsia ja yli 20-vuoden avioliitto (mieheni on ekstrovertti, mutta tajuaa kunnioittaa tarpeitani, esim. ennen juhannusta sukulaisten luona olin viikon yksin omalla mökillä).
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut miehestäsi paljoakaan. Onko hänellä esim. lapsia edellisestä suhteesta, vanhempia jotka tarvitsevat apua tai haastava työ?
Kysyn, koska mietin että ehkä hän todella tarvitsee sitä omaa aikaa jos hänellä on paljon velvollisuuksia, varsinkin jos hän on introvertti.
Sinun päsmäröintisi ja ylireagointi kun hän peruu tapaamisen aiheuttaa hänessä ehkä syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita, jonka takia hän miettii olisiko parempi erota kun ei ole sinulle riittävä eikä jaksa olla sinun kanssasi niin paljon kuin sinä haluaisit.
Ja minkälaista se teidän yhdessäolo on silloin kun tapaatte: onko koko ajan tehtävä jotain, oltava yhdessä, juteltava, vai saako välillä vaan olla hiljaisuudessa?
Itse tarvitsen aika paljon yksinäisyyttä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa miten paljon/vähän pidän seuralaisistani – haluan olla välillä ihan yksin ilman ketään muuta (tai no joo, koira ei häiritse). Olen siis nainen, minulla on teini-ikäisiä lapsia ja yli 20-vuoden avioliitto (mieheni on ekstrovertti, mutta tajuaa kunnioittaa tarpeitani, esim. ennen juhannusta sukulaisten luona olin viikon yksin omalla mökillä).
Meillä molemmilla on lapsia edellisistä suhteista. Mies tekee paljon töitä. Näiden asioiden takia tapaammekin harvoin. Tämä on ollut minulle ihan ok, mutta kuppi menee nurin, kun sovittu tapaaminen peruuntuu. Minäkin olen sellainen, että tarvitsen paljon aikaa itsekseni, siksi olenkin koko ajan ajatellut, että tämä suhteemme on ihan hyvä, kun molemmilla on suht samanlaiset ajatukset. Suhteen alussa se oli mies, joka piti enemmän yhteyttä ja soitteli päivittäin ja kyseli kuulumisia ja se jopa hieman ahdistikin minua.
Kun olemme yhdessä, se on vain sitä, että syömme yhdessä ja katsomme telkkaria tai käymme ruokakaupassa tms eli ihan tavallista tylsää arkea, ei mitään kynttiläillallisia tai tapahtumia tai sosiaalista hässäkkää.
Tuosta mies on kyllä itsekin sanonut, että hänellä on riittämättömyyden tunteita, mutta minusta se tuntuu kohtuuttomalta, koska minä en häneltä ole mielestäni paljon vaatinut, vaan työ ja lapset häneltä ne mehut enimmäkseen vievät. Olen hänelle sanonutkin, että minä haluaisin olla se hänen vapaa-aikansa, jolloin hän voi rentoutua velvollisuuksista ja tuntuu pahalta, kun hän laskee minut myös energiaa vieväksi velvollisuudekseen. Ja kun vielä näemme niin harvoin enkä todellakaan vaadi esimerkiksi päivittäistä tilitystä päivän kuulumisista tms, niin hän ei todellakaan oikeasti minuun hirveästi energiaansa mielestäni käytä. Enemmän hän soittelee ja viestittelee esimerkiksi isänsä kanssa, eikä se käsittääkseni hänelle ole mikään taakka vaan ihan tavallinen päivärutiini.
Se pitää kyllä myöntää, että nimenomaan näiden harvojen tapaamisten takia ne tapaamiset voivat tuntua uuvuttavilta, kun sitten puhutaan kaikki kuulumiset samalla ja jos on esimerkiksi jotain yhdessä pähkäiltäviä tai järjestettäviä asioita, niin niitä käydään läpi. Todella vähän jää aikaa sitten vain sille hiljaa olemiselle ja rauhoittumiselle. Tai sitten, jos on ollut joku riita, niin nehän sitten setvitään siinä kasvokkain ja siinä se tapaaminen sitten taas menikin. Toisaalta ymmärrettävää, että tässä tilanteessa ne tapaamisetkaan eivät enää ole niin mukavia. Mutta tämähän taas ratkeaisi sillä, että puhutaan ne asiat heti ja tavattaisiin ja soiteltaisiin useammin, eikä jätetä odottamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45 jatkaa:
Sinuna ehkä tekisin niin että jos et nyt halua omasta aloitteestasi erota, vähennä yhteydenpitoa mieheen ja anna hänen olla se aloitteellinen osapuoli. Anna hänen ehdottaa tapaamisia jne. Joko suhde hiipuu jos tapaamiset ja yhteydenpito vähenee ja ero tulee tai paranee / jatkuu ennallaan miehen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
45 jatkaa:
Sinuna ehkä tekisin niin että jos et nyt halua omasta aloitteestasi erota, vähennä yhteydenpitoa mieheen ja anna hänen olla se aloitteellinen osapuoli. Anna hänen ehdottaa tapaamisia jne. Joko suhde hiipuu jos tapaamiset ja yhteydenpito vähenee ja ero tulee tai paranee / jatkuu ennallaan miehen toimesta.
Niin, tiedän, ettei tässä nyt ole muuta vaihtoehtoa, kuin joko oikeasti erota tai vain odottaa. Molemmissa tapauksissa joudun vain ihmettelemään, mitä tapahtuu ja pyörittelen päässäni kaikkea mahdollista. Ja ärsyttää vain, että joutuu aikuisena ihmisenä pelailemaan tällaisia kissa ja hiiri -leikkejä, kun voitaisiin vain puhua asiat suoraan ja jatkaa eteenpäin. Tällainen mököttäminen vain pidentää tätä riitaa ja tulehduttaa välejä, jos tästä vielä pitkään jatkuu. Koko ajan putkahtaa uusia asioita mieleen ja luen tuhat kertaa noita viestejä ja analysoin niistä jokaista sanamuotoa, kun ei ole mitään muuta keinoa käsitellä nyt tätä asiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean vaikealta kyllä tuo teidän suhde kyllä kuulostaa, kun koko ajan pähkäillä ja käydä jotain asioita läpi, riidellä etänä ja vatvoa samoja riitoja vielä kasvokkain. Itseäni ahdistaisi tuollainen suhde, ja se veisi huomattavan paljon energiaa sen sijaan, että se tuottaisi iloa. Pitäisikö sun nyt koittaa ottaa ihan löysin rantein ja opetella vaan nauttimaan läsnäolosta?
Isänsä kanssa mies varmaan juttelee jotain rentoja ja arkisia juttuja, joten hänen kanssaan on helpompi olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean vaikealta kyllä tuo teidän suhde kyllä kuulostaa, kun koko ajan pähkäillä ja käydä jotain asioita läpi, riidellä etänä ja vatvoa samoja riitoja vielä kasvokkain. Itseäni ahdistaisi tuollainen suhde, ja se veisi huomattavan paljon energiaa sen sijaan, että se tuottaisi iloa. Pitäisikö sun nyt koittaa ottaa ihan löysin rantein ja opetella vaan nauttimaan läsnäolosta?
Isänsä kanssa mies varmaan juttelee jotain rentoja ja arkisia juttuja, joten hänen kanssaan on helpompi olla tekemisissä.
Ilmeisesti ulosantini on todella epäselvää, mutta en ole kyllä missään mielestäni sanonut, että koko ajan riitelemme ja koko ajan käymme jotain vaikeita asioita läpi. Silloin, kun riidellään, esim nyt, tottakai pähkäilen näitä asioita mielessäni, ellei asiaa päästä heti kerralla puhumaan. Siis ihan itsekseni näitä pähkäilen, kun asia venyy.
Tuota juuri tarkoitinkin, että minun mielestäni olisi juuri hyvä, että se yhteinen aika olisikin niitä rentoja ja arkisia juttuja, kun aikaa on tarpeeksi, eikä se vähäkin aika mene siihen, että katsotaan, miten työvuorot sopivat kohdalleen ja käydään läpi miten se lapsen sairaalakäynti tai ongelma työpaikalla menikään. Pointti oli se, että pelkästään seurusteluun ja kuulumisten vaihtoon menee aikaa saati sitten, jos on ollut joku riita (ja niitä ei tietenkään aina ole, vaikka näin nyt väkisin tässä yritetään vääntää minun sanomisiani). Siksi ei ole sellaista täysin hiljaista aikaa, vaan se on sitä seurustelua, josta joku tuossa sanoi, että voi olla uuvuttavaa.
Minä nimenomaan haluaisin ottaa löysin rantein, mutta se on vähän vaikeaa, kun tulee väärinymmärryksiä ja kommunikointimahdollisuudet ovat rajalliset.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä työpaikan ongelmia ja muuta raskasta täytyy sitten puida mihen kanssa niinä harvoina yhdessäolon hetkinä? Juttele niistä kavereittesi kanssa, jos täytyy, ja opettele ottamaan elämä kevyemmin. Raskasta analysoida koko ajan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä työpaikan ongelmia ja muuta raskasta täytyy sitten puida mihen kanssa niinä harvoina yhdessäolon hetkinä? Juttele niistä kavereittesi kanssa, jos täytyy, ja opettele ottamaan elämä kevyemmin. Raskasta analysoida koko ajan jotain.
Koska yleensä kumppanin kanssa jaetaan ne oman elämän asiat. Ja mistä muuten päättelit, että puhumme ainoastaan minun asioistani?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä työpaikan ongelmia ja muuta raskasta täytyy sitten puida mihen kanssa niinä harvoina yhdessäolon hetkinä? Juttele niistä kavereittesi kanssa, jos täytyy, ja opettele ottamaan elämä kevyemmin. Raskasta analysoida koko ajan jotain.
Koska yleensä kumppanin kanssa jaetaan ne oman elämän asiat. Ja mistä muuten päättelit, että puhumme ainoastaan minun asioistani?
ap
TAi edes minun aloitteestani. Mies näistä kyllä enimmäkseen puhuu ja kyselee.
ap
Jos minä miehenä sanoisin naiselle, että hänen pitäisi erota minusta, en ole tarpeeksi hyvä, niin kyllä se tarkoittaisi että minulla ei ole riittävästi kiinnostusta naiseen ja yrittäisin tuolla tavalla pehmeästi viestiä, että ei tässä ehkä nyt mikään suuri rakkaustarina ole kyseessä minun puolestani. Oikeasti rakastunut mies ei puhu tuollaisia, eikä peru tapaamisia kovinkaan helpoilla perusteilla.
Vähän näyttää nyt siltä, että rakkautenne on aika yksipuolista ja miehelle olet enemmänkin sellaista pikkukivaa. Toki en kaverista mitään tiedä, voi olla että on myös todella uupunut töistä ja kaikesta muusta eikä kerta kaikkiaan riitä energiaa joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä miehenä sanoisin naiselle, että hänen pitäisi erota minusta, en ole tarpeeksi hyvä, niin kyllä se tarkoittaisi että minulla ei ole riittävästi kiinnostusta naiseen ja yrittäisin tuolla tavalla pehmeästi viestiä, että ei tässä ehkä nyt mikään suuri rakkaustarina ole kyseessä minun puolestani. Oikeasti rakastunut mies ei puhu tuollaisia, eikä peru tapaamisia kovinkaan helpoilla perusteilla.
Vähän näyttää nyt siltä, että rakkautenne on aika yksipuolista ja miehelle olet enemmänkin sellaista pikkukivaa. Toki en kaverista mitään tiedä, voi olla että on myös todella uupunut töistä ja kaikesta muusta eikä kerta kaikkiaan riitä energiaa joka paikkaan.
Juuri näitä asioita olen pyöritellyt päässäni, mutta en saa oikein tätäkään täsmäämään. Pääsisi minusta helposti eroon, jos vain lakkaisi vastaamasta viesteihin ja kieltäytyisi tapaamasta enää. Kertaakaan ei ole tehnyt näin, vaan sopii aina uuden tapaamisajan. Ja tuo "pieni kivakaan" ei oikein tunnu täsmäävän, kun on kuitenkin valmis näin kovasti sen "pienen kivan" vuoksi jahkailemaan ja vatuloimaan ja selittelemään ja näyttelemään ja myötäilemään. Olen tavannut aiemmin näitä "pienen kivan" miehiä ja nämä ovat kyllä joko kierrelleet tyyliin "ei ehdi, katsotaan, soittelen joskus" tai sitten vain yksinkertaisesti viestit loppuvat seinään. Siksi tätä onkin niin vaikeaa ymmärtää, kun nyt ei ole mitään sellaista, vaan tuntuu oikeasti ponnistelevan jollain tavalla koko ajan vaikka on ollut jo monta mahdollisuutta kadota. Asumme vieläpä niin kaukana toistemme paikkakunnista, joten ei ole pelkoa kusipään maineesta tai että juoruaisin tutuille tai törmäisimme baarissa tms. Ja pikkukivaan on kyllä hänelle muitakin tarjokkaita, ei ole siitä varmasti kiinni.
Mutta enhän minä tosiaan tiedä, ehkä jollekulle sitten käy järkeen tuollainen käytös.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä työpaikan ongelmia ja muuta raskasta täytyy sitten puida mihen kanssa niinä harvoina yhdessäolon hetkinä? Juttele niistä kavereittesi kanssa, jos täytyy, ja opettele ottamaan elämä kevyemmin. Raskasta analysoida koko ajan jotain.
Koska yleensä kumppanin kanssa jaetaan ne oman elämän asiat. Ja mistä muuten päättelit, että puhumme ainoastaan minun asioistani?
ap
TAi edes minun aloitteestani. Mies näistä kyllä enimmäkseen puhuu ja kyselee.
ap
Eikö kyseistä toimintamallia voi muuttaa, jos kerran se ei ole kummallekaan kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä työpaikan ongelmia ja muuta raskasta täytyy sitten puida mihen kanssa niinä harvoina yhdessäolon hetkinä? Juttele niistä kavereittesi kanssa, jos täytyy, ja opettele ottamaan elämä kevyemmin. Raskasta analysoida koko ajan jotain.
Koska yleensä kumppanin kanssa jaetaan ne oman elämän asiat. Ja mistä muuten päättelit, että puhumme ainoastaan minun asioistani?
ap
TAi edes minun aloitteestani. Mies näistä kyllä enimmäkseen puhuu ja kyselee.
ap
Eikö kyseistä toimintamallia voi muuttaa, jos kerran se ei ole kummallekaan kivaa?
Miksi vääristelet sanomisiani? En ole missään sanonut, ettei se olisi kummallekaan kivaa. Pohdiskelin vain tuohon, kun joku kysyi, ovatko tapaamisemme uuvuttavia, jos miestä siksi ahdistaa. sanoin vain, että se saattaa ehkä tuntua uuvuttavalta, jos kaipaa ihan vain hiljaista aikaa. En ottanut kantaa, onko se sitä oikeasti. Omasta mielestäni se ei ole, mutta miehen ajatuksia en voi tietää ja niitä tässä nyt yritän pohtia. Mistä ihmeestä teit johtopäätöksesi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä työpaikan ongelmia ja muuta raskasta täytyy sitten puida mihen kanssa niinä harvoina yhdessäolon hetkinä? Juttele niistä kavereittesi kanssa, jos täytyy, ja opettele ottamaan elämä kevyemmin. Raskasta analysoida koko ajan jotain.
Koska yleensä kumppanin kanssa jaetaan ne oman elämän asiat. Ja mistä muuten päättelit, että puhumme ainoastaan minun asioistani?
ap
TAi edes minun aloitteestani. Mies näistä kyllä enimmäkseen puhuu ja kyselee.
ap
Eikö kyseistä toimintamallia voi muuttaa, jos kerran se ei ole kummallekaan kivaa?
Miksi vääristelet sanomisiani? En ole missään sanonut, ettei se olisi kummallekaan kivaa. Pohdiskelin vain tuohon, kun joku kysyi, ovatko tapaamisemme uuvuttavia, jos miestä siksi ahdistaa. sanoin vain, että se saattaa ehkä tuntua uuvuttavalta, jos kaipaa ihan vain hiljaista aikaa. En ottanut kantaa, onko se sitä oikeasti. Omasta mielestäni se ei ole, mutta miehen ajatuksia en voi tietää ja niitä tässä nyt yritän pohtia. Mistä ihmeestä teit johtopäätöksesi?
ap
Sulla menee nyt pointti ohi. Jos teillä kerran on ongelmia, eikö kannata yrittää muuttaa asioita?
Minut ymmärretään tässä nyt näköjään koko ajan väärin. Jos pohdin, että haluaakohan mies erota, minulta kysytään, miksi haluan olla miehen kanssa, joka haluaa erota. Jos pohdin, kokeekohan mies kuulumisten vaihdon uuvuttavana, minulta kysytään, miksi uuvutan miehen kuulumisten vaihdolla. Jos pohdin, miksi riitaa ei voida selvittää, minulta kysytään, miksi pitää koko ajan riidellä. Ihan kuin nämä pohdintani muuttuisivat parisuhdettamme kokonaan määritteleviksi tekijöiksi sillä, että näitä asioita ja mahdollisuuksia nyt itsekseni mietin. Se, että mietin tässä myös mahdollisuutta toiseen naiseen, ei vielä tarkoita, että hänellä sellainen olisi. Se on vain ajatus, jonka olen ottanut huomioon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä työpaikan ongelmia ja muuta raskasta täytyy sitten puida mihen kanssa niinä harvoina yhdessäolon hetkinä? Juttele niistä kavereittesi kanssa, jos täytyy, ja opettele ottamaan elämä kevyemmin. Raskasta analysoida koko ajan jotain.
Koska yleensä kumppanin kanssa jaetaan ne oman elämän asiat. Ja mistä muuten päättelit, että puhumme ainoastaan minun asioistani?
ap
TAi edes minun aloitteestani. Mies näistä kyllä enimmäkseen puhuu ja kyselee.
ap
Eikö kyseistä toimintamallia voi muuttaa, jos kerran se ei ole kummallekaan kivaa?
Miksi vääristelet sanomisiani? En ole missään sanonut, ettei se olisi kummallekaan kivaa. Pohdiskelin vain tuohon, kun joku kysyi, ovatko tapaamisemme uuvuttavia, jos miestä siksi ahdistaa. sanoin vain, että se saattaa ehkä tuntua uuvuttavalta, jos kaipaa ihan vain hiljaista aikaa. En ottanut kantaa, onko se sitä oikeasti. Omasta mielestäni se ei ole, mutta miehen ajatuksia en voi tietää ja niitä tässä nyt yritän pohtia. Mistä ihmeestä teit johtopäätöksesi?
ap
Sulla menee nyt pointti ohi. Jos teillä kerran on ongelmia, eikö kannata yrittää muuttaa asioita?
Tottakai. Sitähän tässä nyt yritänkin miettiä, mitä pitäisi muuttaa ja miten sen voisi tehdä. Mutta jos toinen kieltäytyy puhumasta, en voi mitään muuta kuin pähkäillä näitä tässä nyt itsekseni. Olen tässä nyt miettinyt omaa toimintaani, mitä siinä voisin muuttaa ja myös sitä, onko ainoa vaihtoehto eroaminen. Mitä muuta minun pitäisi mielestäsi nyt tehdä?
ap
1) Koska en halua erota
2) En ole varma haluaako mieskään erota, kun ei sitä kerran itsekään tee