"Kaikillahan on jotain haasteita elämässä"
Tällaisia "viisauksia" viljelevät usein mielellään ne ihmiset, jotka ovat päässeet elämässä melko helpolla. Helppo tapa kuitata noin isotkin yhteiskunnalliset ongelmat, syrjintä ja huono-osaisuuden kerääntyminen. Ei, kaikki ihmiset eivät todellakaan ole tässä elämässä samalla viivalla lähtökohtiensa tai mahdollisuuksiensa puolesta. Elämässä onni näyttelee isoa osaa siinä miten elämä menee.
Kommentit (502)
Mä en koe olleeni koskaan erityisen onnekas mutta olen pärjännyt hyvin vaatimattomista lähtökohdista huolimatta.
Onnea ehkä se että 3/4 lapsesta on terveitä ja onnekas sattuma että löysin hyvän miehen. Loppu on ihan omasta selkärangasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe olleeni koskaan erityisen onnekas mutta olen pärjännyt hyvin vaatimattomista lähtökohdista huolimatta.
Onnea ehkä se että 3/4 lapsesta on terveitä ja onnekas sattuma että löysin hyvän miehen. Loppu on ihan omasta selkärangasta.
Kuten se, ettet esimerkiksi lapsena kuollut syöpään? Vautsi, tässä meillä oikea oman elämänsä sankari!
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe olleeni koskaan erityisen onnekas mutta olen pärjännyt hyvin vaatimattomista lähtökohdista huolimatta.
Onnea ehkä se että 3/4 lapsesta on terveitä ja onnekas sattuma että löysin hyvän miehen. Loppu on ihan omasta selkärangasta.
Vaatimaton lapsuus ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi ollut huono. Jollain tulee paskaa niskaan heti vauvasta asti.
Kyllähän kaikilla on jotain haasteita elämässään, mutta joillain on enemmän kuin toisilla.
Aiheeseen liittyen, joskus sanotaan, että aiemmat suuret vaikeudet muuttavat kokemusta niin, että seuraava suuri vaikeus ei enää ole yhtä paha kokemus kuin se olisi jollekulle sellaiselle, jolla on ollut helpompi elämä. Tämä ei mielestäni useimmiten pidä paikkaansa eli että kärsimys vahvistaisi. Aiempi vaikeus kyllä muuttaa kokemusta ja suhtautumista, mutta aika usein se on tehnyt heikommaksi. Hyvää siinä on mm. kasvanut ymmärrys omasta (ja ehkä ylipäätään ihmisen) rajallisuudesta ja heikkoudesta.
Traumapsykologia, joka tutkii menneisyyden pahojen kokemusten vaikutusta nykyiseen elämään, on hieno tutkimusala. Se on antanut meille tietoa aivojen ja muistin toiminnasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe olleeni koskaan erityisen onnekas mutta olen pärjännyt hyvin vaatimattomista lähtökohdista huolimatta.
Onnea ehkä se että 3/4 lapsesta on terveitä ja onnekas sattuma että löysin hyvän miehen. Loppu on ihan omasta selkärangasta.
Vaatimaton lapsuus ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi ollut huono. Jollain tulee paskaa niskaan heti vauvasta asti.
Olet oikeassa. Mun ei tarvinnut muuta kuin ponnistella kovasti koulussa (oppimisvaikeuksia), käydä 10v töissä ennenkuin oli varaa lähteä opiskelemaan ja olla parempi kuin muut töissä jotta pääsin eteenpäin.
Siinä mielessä helpompaa kuin esim alkoholistiperheen lapsilla joilla ei ollut esimerkkiä normaalista elämästä. Niitäkin näin lapsuudenystävissäni. Onneksi hekin selvisivät. Masennusta tms ei edes ymmärretty eikä sairastettu, sitä pidettiin vain rikkaiden hienohelmojen sairautena. Köyhällä ei ollut varaa sairastamisen ylellisyyteen.
Faith kirjoitti:
Kyllähän kaikilla on jotain haasteita elämässään, mutta joillain on enemmän kuin toisilla.
Aiheeseen liittyen, joskus sanotaan, että aiemmat suuret vaikeudet muuttavat kokemusta niin, että seuraava suuri vaikeus ei enää ole yhtä paha kokemus kuin se olisi jollekulle sellaiselle, jolla on ollut helpompi elämä. Tämä ei mielestäni useimmiten pidä paikkaansa eli että kärsimys vahvistaisi. Aiempi vaikeus kyllä muuttaa kokemusta ja suhtautumista, mutta aika usein se on tehnyt heikommaksi. Hyvää siinä on mm. kasvanut ymmärrys omasta (ja ehkä ylipäätään ihmisen) rajallisuudesta ja heikkoudesta.
Traumapsykologia, joka tutkii menneisyyden pahojen kokemusten vaikutusta nykyiseen elämään, on hieno tutkimusala. Se on antanut meille tietoa aivojen ja muistin toiminnasta.
Olen samaa mieltä monista asioista kanssasi. Traumat myös vaikuttavat jaksamisen lisäksi merkittävästi siihen millä tavalla ihminen maailman, itsensä ja toiset ihmiset hahmottaa.
Kaikilla on varmasti jonkinlaisia haasteita. En epäile yhtään. Mutta jos tuo lause sanotaan siksi, että mitätöidään toisen vaikeita kokemuksia, niin silloin se on sanottu väärässä paikassa.
On totta, että elämässä on mukana aina sattuma ja toisilla käy parempi tuuri kuin toisilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki, niin hyvä kuin pahakin ihmisen elämässä olisi ikään kuin ylhäältä annettua ilman, että ihminen itse pystyisi myötävaikuttamaan asioihin.
Mun siskoni jaksaa jauhaa, että ”hyvähän sinun on” ja selittää sillä ihan kaikki omat mokansa ja menestymättömyytensä.
Se on tapa selittää itselle miksi ei pärjää eikä mistään tule mitään.
Ihan jokaisella on haasteita. Toinen selviää, toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on varmasti jonkinlaisia haasteita. En epäile yhtään. Mutta jos tuo lause sanotaan siksi, että mitätöidään toisen vaikeita kokemuksia, niin silloin se on sanottu väärässä paikassa.
Niin on, mutta tällaisiahän ihmiset usein ovat. Hyvin epäempaattisia kohdatessaan toisten kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni jaksaa jauhaa, että ”hyvähän sinun on” ja selittää sillä ihan kaikki omat mokansa ja menestymättömyytensä.
Se on tapa selittää itselle miksi ei pärjää eikä mistään tule mitään.
Ihan jokaisella on haasteita. Toinen selviää, toinen ei.
Mittakaavassa on eroa, samoin sillä millaiset voimavarat on käytössä. Suurin osa ei selvinnyt keskitysleireiltä.
Vierailija kirjoitti:
On totta, että elämässä on mukana aina sattuma ja toisilla käy parempi tuuri kuin toisilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki, niin hyvä kuin pahakin ihmisen elämässä olisi ikään kuin ylhäältä annettua ilman, että ihminen itse pystyisi myötävaikuttamaan asioihin.
Kuka on tässä ketjussa väittänyt niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe olleeni koskaan erityisen onnekas mutta olen pärjännyt hyvin vaatimattomista lähtökohdista huolimatta.
Onnea ehkä se että 3/4 lapsesta on terveitä ja onnekas sattuma että löysin hyvän miehen. Loppu on ihan omasta selkärangasta.
Vaatimaton lapsuus ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi ollut huono. Jollain tulee paskaa niskaan heti vauvasta asti.
Olet oikeassa. Mun ei tarvinnut muuta kuin ponnistella kovasti koulussa (oppimisvaikeuksia), käydä 10v töissä ennenkuin oli varaa lähteä opiskelemaan ja olla parempi kuin muut töissä jotta pääsin eteenpäin.
Siinä mielessä helpompaa kuin esim alkoholistiperheen lapsilla joilla ei ollut esimerkkiä normaalista elämästä. Niitäkin näin lapsuudenystävissäni. Onneksi hekin selvisivät. Masennusta tms ei edes ymmärretty eikä sairastettu, sitä pidettiin vain rikkaiden hienohelmojen sairautena. Köyhällä ei ollut varaa sairastamisen ylellisyyteen.
Ehkä olemme eläneet eri Suomessa. Kyllä minun suvussani ihan normiduunarikin on päätynyt psykoosin ja itsemurhayritysten takia mielisairaalaan jo vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni jaksaa jauhaa, että ”hyvähän sinun on” ja selittää sillä ihan kaikki omat mokansa ja menestymättömyytensä.
Se on tapa selittää itselle miksi ei pärjää eikä mistään tule mitään.
Ihan jokaisella on haasteita. Toinen selviää, toinen ei.
Mittakaavassa on eroa, samoin sillä millaiset voimavarat on käytössä. Suurin osa ei selvinnyt keskitysleireiltä.
Loppujen lopuksi kaikki on silti ihmisestä itsestään kiinni. Jos aina ja kaikkialla heti ekana luovuttaa ja vyöryttää syyn muille ja universumille ja natseille, niin se on voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni jaksaa jauhaa, että ”hyvähän sinun on” ja selittää sillä ihan kaikki omat mokansa ja menestymättömyytensä.
Se on tapa selittää itselle miksi ei pärjää eikä mistään tule mitään.
Ihan jokaisella on haasteita. Toinen selviää, toinen ei.
Mittakaavassa on eroa, samoin sillä millaiset voimavarat on käytössä. Suurin osa ei selvinnyt keskitysleireiltä.
Loppujen lopuksi kaikki on silti ihmisestä itsestään kiinni. Jos aina ja kaikkialla heti ekana luovuttaa ja vyöryttää syyn muille ja universumille ja natseille, niin se on voi voi.
Ymmärrän miksi ihmissuhteesi tökkivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni jaksaa jauhaa, että ”hyvähän sinun on” ja selittää sillä ihan kaikki omat mokansa ja menestymättömyytensä.
Se on tapa selittää itselle miksi ei pärjää eikä mistään tule mitään.
Ihan jokaisella on haasteita. Toinen selviää, toinen ei.
Mittakaavassa on eroa, samoin sillä millaiset voimavarat on käytössä. Suurin osa ei selvinnyt keskitysleireiltä.
Loppujen lopuksi kaikki on silti ihmisestä itsestään kiinni. Jos aina ja kaikkialla heti ekana luovuttaa ja vyöryttää syyn muille ja universumille ja natseille, niin se on voi voi.
Ymmärrän miksi ihmissuhteesi tökkivät.
Sinä olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en koe olleeni koskaan erityisen onnekas mutta olen pärjännyt hyvin vaatimattomista lähtökohdista huolimatta.
Onnea ehkä se että 3/4 lapsesta on terveitä ja onnekas sattuma että löysin hyvän miehen. Loppu on ihan omasta selkärangasta.
Aika outo kommentti joka huipentuu viimeiseen lauseeseen.
Kenellekään ei kannata olla kateellinen heidän menestyksestään. Jokaisella ihmisellä on omat haasteet ja surut elämässään. Jos muuta väittää niin ei tunne kateutensa kohdetta riittävän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kenellekään ei kannata olla kateellinen heidän menestyksestään. Jokaisella ihmisellä on omat haasteet ja surut elämässään. Jos muuta väittää niin ei tunne kateutensa kohdetta riittävän hyvin.
Aloitus käsitteli mitätöivää suhtautumista toisten vaikeuksiin. Tuen sijasta tarjolla on vain vähättelyä.
Kokkarihöpinää. Jollain on hajonnut mieli jo väkivaltaisen lapsuuden takia ja toisen ongelmana on oikean kaurakermamerkin loppuminen kaupasta kesken. Ei näitä kukaan järkevä ihminen yritä rinnastaa toisiinsa.