Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset alistuvat kotiorjiksi (naistenhuoneen anonyymi)
25.06.2019 |
Pakko kopsata tämä viesti tänne, koska näin (toistaiseksi) lapsettomana en kehtaa purkaa tätä järkytystä tuonne FB-ryhmään suoraan kommentoimaan. Lainaus anonyymin viestistä:
”Naistenhuoneen anonyymi
= teksti julkaistu toisen henkilön puolesta.
Miten te työssä käyvät perheelliset selviätte arjen pyörittämisestä? Itse olen aivan loppu 😳
Lapset ovat pieniä, mies reissuhommissa eli käytännössä hoidan kaiken kotona itse. Lapset päiväkotiin klo kuudeksi, sen jälkeen työpäivä, lapset päiväkodista ja 3-4 maissa kotona. Ja siinä vaiheessa itse olisin aivan valmis nukkumaan mutta varsinainen työpäivä alkaakin vasta kotona. Pese pyykkiä, laita tiskit, tee ruoka, vaihda vaippaa, siivoa, leikkaa nurmikko, lista on loputon. Luvattoman usein syödään kaupan valmisruokia ja nyt tuntuu että kodinhoito on räjähtänyt käsiin. Pelkkä ajatuskin kodistamme saa minut ahdistumaan, siellä olisi niin paljon tekemistä ja siivoamista etten tiedä mistä aloittaisi ja mistä saisi voimia sekä aikaa.
Mies on yleensä viikonloput kotona, itse teen satunnaisesti keikkaa viikonloppuisin. Vapaapäivinä kun mieskin on kotona, täytyisi yrittää nähdä ystäviä ja sukulaisia, viettää aikaa lasten kanssa uimarannalla ja puistoissa, käydä kaupassa ja hoitaa asioita sekä hoitaa parisuhdetta. Tuntuu etten yksinkertaisesti jaksa tällaista arkea, kun hetkeäkään ei saa levätä. Yöunet jäävät itsellä aika lyhyiksi ja heräilen öisin lasten takia. Illasta kun saan lapset nukkumaan yritän ottaa itselleni omaa aikaa, vielä siivota paikkoja kuntoon ja valmistella tulevaa työpäivää. Ja kello onkin jo lähemmäs puolen yön kun pääsen nukkumaan ja herätys on yleensä 4.30. Onko muillakin tällaista, olenko vain laiska kun en meinaa jaksaa? 😔”
Tässä tapauksessa siis nainen hoitaa kaikki kotityöt, lapset, arjen suunnitteluun liittyvät metatyöt ja käy lisäksi kokopäivätöissä. Ja mies on käytännössä sinkkuna. Naiset, miksi helvetissä alistutte tällaiseen?
Ja kommenteissa ratkaisuksi tarjotaan oman työajan laskemista, joten se siitä eläkekertymästäkin. Mies onneksi saa rauhassa kerryttää varallisuutta ja välttyy myös ruuhkavuosilta tällä järjestelyllä 😒
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Monet varmaan toivoisivat, että kumpikin osallistuu kotitöihin ja arjen pyörittämiseen. AP:n miehen tapauksessa se onnistuisi viikonloppuisin, kun hän on kotona. Minäkin olen introvertti, mutta en silti nauti kotitöistä. Meillä kumpikin osallistuu niihin ja tämä on ollut meille molemmille aina itsestäänselvyys. Ei ole koskaan tarvinut väitellä asiasta puolison kanssa.
Miten joku voi alapeukuttsa sitä, että mies osallustuu vapaaehtoisesti kotitöihin? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä nyt hirveästi ihmettele miten tuollaisiin tilanteisiin päädytään. Ei moni pysty valitsemaan tekeekö töitä lähellä kotia vai reissutyötä. Sitä työtä tehdään mitä saadaan. Ihmiset ajautuu vaikeisiin tilanteisiin. Lähellä oleva työpaikka lopetetaan ja sitten täytyy vaan sopeutua.
Ensimmäiseksi kannattaa mielestäni laskea rimaa. Mitään kamalaa ei tapahdu vaikka siivoaa harvemmin, leikkaa ruohon harvemmin, syö koko kesän uusia perunoita ja silliä, antaa pyykkivuoren kasvaa viikonloppuun asti jne.
Mielestäni 80-90-luvuilla oli vielä näin. Ihmisten kodit ei olleet niin sliipattuja. Nykyään kaiken pitäisi olla koko ajan sellaista että sen voi kuvata sisustus-, puutarha-, ja kokkausblogiin. Haistattakaa pitkät näille vaatimuksille. Istukaa sohvalle, aukaiskaa olut ja nostakaa jalat pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Ihan ohiksena, täällä lapsensa jo kasvattanut nainen ei ole koskaan ollut sitä mieltä, että elämän paras aika oli silloin, kun lapset olivat pieniä...se oli työleiri. Valitettavasti saadakseen isot lapset niiden täytyy ensin olla pieniä. Mutta mulla nyt tuo ajan kultaaminen ei ole toiminut muutenkaan, eivät ne synnytyskivutkaan unohtuneet, kun nyytin sai syliin, vaikka niinkin aikanaan väitettiin.
Enpä ole osannut tuosta ongelmaa tehdä vaikka ihan samanlaista elämää olen elänyt. Mies yrittäjä ( kuten itsekkin) ja aina töissä. Helpottaa kun lapset kasvaa. Teen samaa työtä kun mieskin joten hän teki minunkin työt kun lapset oli pieniä. Sama nytkin kun lapset isompia, teen normaalia työpäivää ja mies pidempää. Lapset myös mukana töissä viikonloppuisin ja iltaisin kun käyn auttelemassa.
Oli se rankkaa, myönnän. Mutta raha ei tule itsestään, töitä on tehtävä. Nyt pienin aloittaa eskarin, isommat jo koulussa. Pahin on jo takana.
Olen aina ollut järjestelmällinen ja hoidan kodin nopeasti, ei ole turhaa tavaraa ja lapset auttaa.
Yritä ap. jaksaa, päivä päivältä se helpottaa vaikkei se siltä nyt tunnu. Olet todella ahkera, et missään nimessä laiska. Mikään ei ole niin vahva kuin Suomalainen nainen. Olet selvästi väsynyt, yritä höllätä nyt kotitöistä ( tiedän, ne kaatuu päälle) kuitenkin ja lepää enemmän. Kun olet saanut pahimpia univelkoja pois, jaksat paremmin tehdä mitä vain. Ja miehellekkin voi jättää hommia, ei hän hotellissa asu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen tienaa vähemmän niin sitten tekee enemmän kotitöitä.
Eli se jolla on fyysisesti raskaampi työ ja vähemmän rahaa tulee orjuutetuksi vielä kumppanilleen? Siivooja tarvitsee levätä ja hoitaa kropan krempat, eikä jatkaa puunaamista yksin kotona.
Missä maailmassa nainen siivoaa ja puunaa orjuutettuna?
Ja nainenko ei sinkkunakaan siivoa, kun se on niin raskasta?
Mitä hyötyä parisuhteesta on mielestäsi miehelle, jos nainen makaa kotona eikä tee edes vähääkään yhteiselämän eteen miehen maksaessa elämisestä valtaosan?
-eri
Sinkulla on vain omat sotkut siivottavana eli parhaalla viikolla ei edes pyykkiä. Ehkä pari mukia ja lautanen tiskattavana päivittäin.
Hyöty-kysymyksesi todenteolla järkyttää minua, siis järkyttää. Miten voit ajatella, että kumppanista, ihmisestä johon on rakastunut, pitäisi olla jotain H Y Ö T Y Ä ?
Miksi haluat hyötyä toisen ihmisen kustannuksella? Ei todellakaan pidä olla yhdesä tai valita kumppania sen perusteella mitä hänestä hyötyy. Ei ihme, että Suomessa avioliitot päättyvät eroon kun ihmiset ovat toisilleen vain hyödykkeitä.
Eli sinä naisena voitkin sitten ottaa ruman ja työttömän miehen,
koska et missään nimessä ole nostamassa omaa statustasi ja voit elättää miestä joka räkii kotona kattoon?
Minulla on ollut työtön miesystävä, mutta kattoon räkiminen on turn off. En valitse kumppania naaman tai lompakon perusteella vaan luonteen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodinhoitaja, ajastimella toimiva pyykinpesukone ja ruuat kannettuna kotiovelle. Toi kodinhoitaja riittää 1x vko siivoamaan ja tekemään 1-2 ruokaa kaappiin arjeksi. Ukko hoitaa talon hommat kun on kotona tai hankkii jonkun talkkarin tekemään.
Hienoa, että ajastimesi myös lakittelee pyykin, mistä tilasit?
Pyykin lajittelu onkin niin kamalan raskasta ja kuluttavaa. Eihän sellaista voi normaali älyiseltä ihmiseltä odottaa.
Se vie AIKAA. Ehkä teillä ei pestä värien mukaan eri ohjelmilla, mutta meillä pestään ja toki pyykkihuoneesta voi tehdä vaikka kolmion kokoisen, että jokainen pudottaisi vaatteensa juuri tietynvärisille ja tiettyyn pesuohjelmaan meneville vaatteille tarkoitettuihin pesukoreihin, mutta 9 ohjelmaa x kaikki yhteensopivat värivalikoimat on aika monta korillista joten kyllä meillä siihen lajitteluun menee aikaa, vaikka kaikki on koulutettu viemään likapyykkinsä koriin asti.
OMG. Joku mamma täällä tosissaan paukuttelee henkseleitä jollain fakin PYYKKÄÄMISELLÄ? 😂
Pyykit koneeseen, pyykit ulos. Kuivuriin tai narulle. Big fuck*ing deal. Ei ole rakettitiedettä ja koneen jauhaessa voi vaikka käydä uhriutumassa nettifoorumeilla tai kaivaa nenää. Ei tarvitse laittaa tikkua ristiin varsinaisen pesun eteen, mitä sitten jos se vie hieman aikaa?
Sitä sitten, että se veisi naisilta vähemmän aikaa jos miehet tekisivät puolet kotitöistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodinhoitaja, ajastimella toimiva pyykinpesukone ja ruuat kannettuna kotiovelle. Toi kodinhoitaja riittää 1x vko siivoamaan ja tekemään 1-2 ruokaa kaappiin arjeksi. Ukko hoitaa talon hommat kun on kotona tai hankkii jonkun talkkarin tekemään.
Hienoa, että ajastimesi myös lakittelee pyykin, mistä tilasit?
Pyykin lajittelu onkin niin kamalan raskasta ja kuluttavaa. Eihän sellaista voi normaali älyiseltä ihmiseltä odottaa.
Se vie AIKAA. Ehkä teillä ei pestä värien mukaan eri ohjelmilla, mutta meillä pestään ja toki pyykkihuoneesta voi tehdä vaikka kolmion kokoisen, että jokainen pudottaisi vaatteensa juuri tietynvärisille ja tiettyyn pesuohjelmaan meneville vaatteille tarkoitettuihin pesukoreihin, mutta 9 ohjelmaa x kaikki yhteensopivat värivalikoimat on aika monta korillista joten kyllä meillä siihen lajitteluun menee aikaa, vaikka kaikki on koulutettu viemään likapyykkinsä koriin asti.
Kaikesta saa ongelman ja kaikella nainen voi uhriutua.
Se on ihan sama miten sinä pyörität niitä rytkyjäsi, miehelläsihän tuskin on sanomista siihenkään.
Ja lasten vaatteet?
Leikitään, että mies pesee omat pyykkinsä, mutta YHTEISTEN lasten vaatteet on kuitenkin pestävä.
Uhriudu vähän lisää. On edelleenkin aivan sama vaikka pesisit vaatteet käsin ja yksitellen,
oma on sirkuksesi
Perhe on 2 ihmisen yhteinen sirkus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen tienaa vähemmän niin sitten tekee enemmän kotitöitä.
Eli se jolla on fyysisesti raskaampi työ ja vähemmän rahaa tulee orjuutetuksi vielä kumppanilleen? Siivooja tarvitsee levätä ja hoitaa kropan krempat, eikä jatkaa puunaamista yksin kotona.
Ja sitten ihmetellään kun naisia ei kiinnosta avioliitto ja lapset =D On nimittäin kauhean huono diili naiselle.
Plus tutkitusti naisen elinikä lyhenee naimisiin mennessä.Kyllä se avioliitto ja lapset on miehelle huomattavasti huonompi diili kuin naiselle. Joskus takavuosina se oli vielä molemmille hyvä diili, tänä päivänä etenkin voimaantuneiden feministien Suomessa miehen kannattaa ennemmin harkita itsemurhaa, kuin avioliittoa ja lasten hankkimista suomalaisen naisen kanssa.
Jep, heti kun on kysymys metatöistä niin mies päätyy itsemurhaan.
Normaalin ajattelemisen kutsuminen metatyöksi on naurettavaa.
Mutta mitäpä naiset eivät tekisi uhrituakseen.
Ilmanko miehet vain makaavat sohvalla kun kuvittelevat tiskin, pyykin jne. tapahtuvan ajattelun voimalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂 ”Arjen pyörittäminen”, tuo suomalaisten uusfeministien keksimä uhriutumismantra.
Kannattaisi käyttää ehkäisyä ja jättää lapset tekemättä, jos elämä on niin vaikeaa. Tai käskeä mies lopettamaan työt ja mennä itse töihin hankkimaan perheelle elanto. Tai jäädä sinkuksi pieneen kerrostaloboksiin ja hankkia vaikka kissa.
Naisten ulina on aivan käsittämätöntä. Ensin halutaan lapset ja isolla velalla talot sun muut, ja sitten ”uuvutaan” normaaliin arkeen ja ulistaan, kuinka kaikki on niin epäoikeudenmukaista. 💩
Nainenhan hankkii osan perheen elannosta käymällä töissä. Näin on suurimmassa osassa suomalaisita perheistä, joten ei kannata soveltaa noita amerikkalaisten podcastien "feminismi ja naisten oikeudet on mennyt liian pitkälle" -höyryämisiä suomalaiseen kontekstiin. Ihan hyvinhän mies voisi tehdä osan kotitöistä viikonloppuna.
Naiset tienaavat keskimäärin miehiä vähemmän uravalintojensa takia Suomessakin.
Pitääkin hakea huippuyliopistoon ja opiskella mahd. hyväpalkkainen ammatti itelleni ja sitten ottaa vaikka lähihoitajamies. Kun hänen kuukausipalkkansa on 2k ja minun 10k, niin voin hyvillä mielin vain somettaa sohvalla töiden jälkeen, kun ukko tasaa puntit hoitamalla lapsia ja kotia
Pakko tuoda myös toisenlainen näkökanta asiaan. Ap:n tapaus kuulostaa tosi rankalta, etenkin, jos tekee 100% työaikaa. Itselläni oli muutama vuosi samanlainen tilanne ja olin aivan loppu. Pakko oli vähentää työaikaa ja se helpotti oloani. Kuitenkin arki edelleen oli/on ajoittain raskasta.
Syksyllä tilanteeni muuttuu, jään (ainakin hetkellisesti) pois työelämästä. Jään lastemme kanssa kotiin ja ihan nautin tilanteesta. En näe olevani kotiorja? Toki teen kaiken täällä kotona! (Ruoat, siivoukset, pyykit, piha, kaupassa käynnit, päiväkotiviennit jne). Mutta pidän tästä! :) Mies on hyvin vähän kotona ja se toki harmittaa, mutta olen oppinut nauttimaan itselleni tärkeistä asioista. Esimerkiksi juuri lapset. Ja syksyn jälkeen aion tavata ystäviäni enemmän ja keskittyä myös omaan hyvinvointiini enemmän. Mielestäni tässä voittaa koko perhe?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Kun lapsia toivoin, tiesin että elämään tulee kuulumaan myös imurointia ja tiskejä. Ne kuuluvat siihen lapsiperheunelmaani. Samoin lenkit miehen ja lasten kanssa (pieninä vaunuissa tai pyörällä mukana), nyt juosten. Koiran koulutus ja puutarhahommat tietenkin lasten kanssa. Luen yleensä paljon, nyt "lukuaika" on mennyt opintoihin lähivuosina. Omasta halustani.
Muistan kirkkaasti, kuinka hoitovapaavuosina (lapset menivät päiväkotiin 2-vuotiaina) ajattelin ja sanoin olevani superonnellinen, elämäni paras aika oli silloin. Kun joku on ihmetellyt, miten jaksan lapsemme harrastusrumban, olen vain ajatellut, kuinka tyytyväinen olen lapsistamme ja siitä että he haluavat harrastaa. Tänään vietämme sateista kesälomapäivää siivoten, kaupassa käyden ja leipoen. Ihanaa! Eilen oltiin rannalla.
Se perhearjesta nauttiva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Kun lapsia toivoin, tiesin että elämään tulee kuulumaan myös imurointia ja tiskejä. Ne kuuluvat siihen lapsiperheunelmaani. Samoin lenkit miehen ja lasten kanssa (pieninä vaunuissa tai pyörällä mukana), nyt juosten. Koiran koulutus ja puutarhahommat tietenkin lasten kanssa. Luen yleensä paljon, nyt "lukuaika" on mennyt opintoihin lähivuosina. Omasta halustani.
Muistan kirkkaasti, kuinka hoitovapaavuosina (lapset menivät päiväkotiin 2-vuotiaina) ajattelin ja sanoin olevani superonnellinen, elämäni paras aika oli silloin. Kun joku on ihmetellyt, miten jaksan lapsemme harrastusrumban, olen vain ajatellut, kuinka tyytyväinen olen lapsistamme ja siitä että he haluavat harrastaa. Tänään vietämme sateista kesälomapäivää siivoten, kaupassa käyden ja leipoen. Ihanaa! Eilen oltiin rannalla.
Se perhearjesta nauttiva
Jos nyt ei nauti niistä kotitöistä niinkuin sinä, onko sinun mielestä ratkaisu haettava mistä tahansa muualta kuin siitä, että mies osallustuisi edes osaan niistä? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Kun lapsia toivoin, tiesin että elämään tulee kuulumaan myös imurointia ja tiskejä. Ne kuuluvat siihen lapsiperheunelmaani. Samoin lenkit miehen ja lasten kanssa (pieninä vaunuissa tai pyörällä mukana), nyt juosten. Koiran koulutus ja puutarhahommat tietenkin lasten kanssa. Luen yleensä paljon, nyt "lukuaika" on mennyt opintoihin lähivuosina. Omasta halustani.
Muistan kirkkaasti, kuinka hoitovapaavuosina (lapset menivät päiväkotiin 2-vuotiaina) ajattelin ja sanoin olevani superonnellinen, elämäni paras aika oli silloin. Kun joku on ihmetellyt, miten jaksan lapsemme harrastusrumban, olen vain ajatellut, kuinka tyytyväinen olen lapsistamme ja siitä että he haluavat harrastaa. Tänään vietämme sateista kesälomapäivää siivoten, kaupassa käyden ja leipoen. Ihanaa! Eilen oltiin rannalla.
Se perhearjesta nauttiva
Jos nyt ei nauti niistä kotitöistä niinkuin sinä, onko sinun mielestä ratkaisu haettava mistä tahansa muualta kuin siitä, että mies osallustuisi edes osaan niistä? Miksi?
Niin ja vielä lisäyksenä, tottakai pethearkeen kuuluu imuirointia, pyykkäämistä ja tiskejä. Minun perheunelmaani kuuluu, että minä ja mies hoidetaan perhe ja koti yhdessä tiiminä ja meillä kummallakin on sitten aikaa myös toisillemme ja omiin juttuihin. Voisin kuvitella, että tämä on aika tavallinen unelma meillä 30-vuotiailla. Meidän perheessä onneksi näin onkin.
Ymmärrän hyvin AP:n tuntemukset. Minusta kodinhoidon kriteerejä pitäisi tuossa tilanteessa vähän laskea JA miehen ottaa osaa jäljelle jääviin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Normaali arki? Olen töissä ja mies on töissä. Kumpi meillä hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat sekä arkiset kotityöt? Minä. Jos mies tulee töistä aikaisin, ottaa tasan vain itselleen ruokaa (paria poikkeusta lukuunottamatta), ei laita pyykkikonetta tai tiskikonetta pyörimään, ei tyhjennä, ei täytä, ei käy kaupassa. En uhriudu, itse tähän olen suostunut, mutta ei tällainen ole mielestäni kuitenkaan mitään normaalia arkea automaattisesti. Mielestäni vastuu lasten asioista, pyykkäämisestä, ruoan laitosta ja kaupassa käynnistä kuuluu molemmille, ja jos se jostain syystä luisuu vain toiselle, niin ilman muuta on oikeus vähän valittaa.
Eri asia tietenkin, jos vain toinen käy töissä. Mutta tästähän ei siis ollut kyse.
Mitä tulee pyykin lajtteluun tai kaappiin laskostamiseen, niin kyllä nuo ovat ihan oikeita kotitöitä, jotka vievät vähän kerrasta riippuen viidestä minuutista puoleen tuntiin. Ihan sama asia kuin esimerkiksi ruokakassien tyhjentäminen jääkaappiin. Jos jättää sen välistä, niin kotityöt vain kasaantuvat ja elämä vaikeutuu. Normaalisti nuo ovat niitä pieniä kotitöitä, joita tekee automaattisesti mutta jos on perheen ainoa kotityöautomaatti, niin nuo pienetkin asiat tulevat mittasuhteiltaan suureksi. Ettei edes tuota pientä asiaa kukaan muu viitsi tehdä...
Sinulle suosittelen samaa mitä muutama tuttuni on tehnyt. Kun nuorinkin lapsi on muuttanut pois kotoa, on nainen lopettanut kaikenlaisen ylimääräisen säätämisen. Nainen pesee jatkossa vain omat pyykkinä, käy kaupassa ostamassa omat ruokansa, ei tee arkisin työpäivien jälkeen ruokaa ja ulkoistaa siivouksen. Omat petivaatteet voi vaihtaa vaikka viikottain, mies vaihtaa omansa milloin haluaa. Miehille tuo on ollut järkytys, mutta pakkohan siihen on sopeutua. Yhden mies jaksaa marista, kun kotitöihin menee aikaa ja siivoojan lasku on liian kallis, miksei voitaisi itse siivota. Ei kuitenkaan suostu sitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Kun lapsia toivoin, tiesin että elämään tulee kuulumaan myös imurointia ja tiskejä. Ne kuuluvat siihen lapsiperheunelmaani. Samoin lenkit miehen ja lasten kanssa (pieninä vaunuissa tai pyörällä mukana), nyt juosten. Koiran koulutus ja puutarhahommat tietenkin lasten kanssa. Luen yleensä paljon, nyt "lukuaika" on mennyt opintoihin lähivuosina. Omasta halustani.
Muistan kirkkaasti, kuinka hoitovapaavuosina (lapset menivät päiväkotiin 2-vuotiaina) ajattelin ja sanoin olevani superonnellinen, elämäni paras aika oli silloin. Kun joku on ihmetellyt, miten jaksan lapsemme harrastusrumban, olen vain ajatellut, kuinka tyytyväinen olen lapsistamme ja siitä että he haluavat harrastaa. Tänään vietämme sateista kesälomapäivää siivoten, kaupassa käyden ja leipoen. Ihanaa! Eilen oltiin rannalla.
Se perhearjesta nauttiva
Jos nyt ei nauti niistä kotitöistä niinkuin sinä, onko sinun mielestä ratkaisu haettava mistä tahansa muualta kuin siitä, että mies osallustuisi edes osaan niistä? Miksi?
En erityisemmin nauti kaikista kotitöitä kiireellä tehtynä. Näin lomalla voi rennosti kokkailla, pestä terassia yms. ja se on kivaa. Minulle on täysin ok että toisissa perheissä puolisot tekevät kotityöt puoliksi tai vaikka mies kokonaan. Se, mikä ei ole ok, on se, että sanotaan että minun olisi pitänyt "tajuta" jättää lapset tekemättä tai lopettaa ainakin yhteen, asua kerrostalossa vuokralla ja erota rakkaasta miehestäni.
Koen itseni jonkin verran feministiksi. Kannatan tasa-arvoa ja miesten entistä suurempaa roolia lastenhoidossa. Haluan näyttää lapsilleni, että olen vahva, koulutettu, töissä menestynyt ja itsenäinen nainen. Haluan heidän myös oppivan, että kodinhoito ei ole mikään hirvitys ja iso paha asia, vaan sujuu näppärästi kunhan siihen ryhtyy. On myös ok ostaa palveluja, jos haluaa.
Vanhin lapsistamme haaveilee lentäjän urasta ja lapsista. Juuri keskustelimme, että esim. tuo työ vaatii puolison, jolle on ok ottaa suurempi rooli lasten ja kodinhoidosta. Sieltä toiselta puolelta Suomea tai maailmaa ei nopeasti lennähdetä hakemaan kuumeista lasta päiväkodista tai viemään toista treeneihin. Eikä niitä lapsiaan ja puolisoaan välttämättä näe joka päivä.
Se arjesta nauttija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Monet varmaan toivoisivat, että kumpikin osallistuu kotitöihin ja arjen pyörittämiseen. AP:n miehen tapauksessa se onnistuisi viikonloppuisin, kun hän on kotona. Minäkin olen introvertti, mutta en silti nauti kotitöistä. Meillä kumpikin osallistuu niihin ja tämä on ollut meille molemmille aina itsestäänselvyys. Ei ole koskaan tarvinut väitellä asiasta puolison kanssa.
Miten joku voi alapeukuttsa sitä, että mies osallustuu vapaaehtoisesti kotitöihin? :D
Mies, jonka mielestä on epämiehekästä osallistua kotitöihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Kun lapsia toivoin, tiesin että elämään tulee kuulumaan myös imurointia ja tiskejä. Ne kuuluvat siihen lapsiperheunelmaani. Samoin lenkit miehen ja lasten kanssa (pieninä vaunuissa tai pyörällä mukana), nyt juosten. Koiran koulutus ja puutarhahommat tietenkin lasten kanssa. Luen yleensä paljon, nyt "lukuaika" on mennyt opintoihin lähivuosina. Omasta halustani.
Muistan kirkkaasti, kuinka hoitovapaavuosina (lapset menivät päiväkotiin 2-vuotiaina) ajattelin ja sanoin olevani superonnellinen, elämäni paras aika oli silloin. Kun joku on ihmetellyt, miten jaksan lapsemme harrastusrumban, olen vain ajatellut, kuinka tyytyväinen olen lapsistamme ja siitä että he haluavat harrastaa. Tänään vietämme sateista kesälomapäivää siivoten, kaupassa käyden ja leipoen. Ihanaa! Eilen oltiin rannalla.
Se perhearjesta nauttiva
Orja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Kun lapsia toivoin, tiesin että elämään tulee kuulumaan myös imurointia ja tiskejä. Ne kuuluvat siihen lapsiperheunelmaani. Samoin lenkit miehen ja lasten kanssa (pieninä vaunuissa tai pyörällä mukana), nyt juosten. Koiran koulutus ja puutarhahommat tietenkin lasten kanssa. Luen yleensä paljon, nyt "lukuaika" on mennyt opintoihin lähivuosina. Omasta halustani.
Muistan kirkkaasti, kuinka hoitovapaavuosina (lapset menivät päiväkotiin 2-vuotiaina) ajattelin ja sanoin olevani superonnellinen, elämäni paras aika oli silloin. Kun joku on ihmetellyt, miten jaksan lapsemme harrastusrumban, olen vain ajatellut, kuinka tyytyväinen olen lapsistamme ja siitä että he haluavat harrastaa. Tänään vietämme sateista kesälomapäivää siivoten, kaupassa käyden ja leipoen. Ihanaa! Eilen oltiin rannalla.
Se perhearjesta nauttiva
Jos nyt ei nauti niistä kotitöistä niinkuin sinä, onko sinun mielestä ratkaisu haettava mistä tahansa muualta kuin siitä, että mies osallustuisi edes osaan niistä? Miksi?
En erityisemmin nauti kaikista kotitöitä kiireellä tehtynä. Näin lomalla voi rennosti kokkailla, pestä terassia yms. ja se on kivaa. Minulle on täysin ok että toisissa perheissä puolisot tekevät kotityöt puoliksi tai vaikka mies kokonaan. Se, mikä ei ole ok, on se, että sanotaan että minun olisi pitänyt "tajuta" jättää lapset tekemättä tai lopettaa ainakin yhteen, asua kerrostalossa vuokralla ja erota rakkaasta miehestäni.
Koen itseni jonkin verran feministiksi. Kannatan tasa-arvoa ja miesten entistä suurempaa roolia lastenhoidossa. Haluan näyttää lapsilleni, että olen vahva, koulutettu, töissä menestynyt ja itsenäinen nainen. Haluan heidän myös oppivan, että kodinhoito ei ole mikään hirvitys ja iso paha asia, vaan sujuu näppärästi kunhan siihen ryhtyy. On myös ok ostaa palveluja, jos haluaa.
Vanhin lapsistamme haaveilee lentäjän urasta ja lapsista. Juuri keskustelimme, että esim. tuo työ vaatii puolison, jolle on ok ottaa suurempi rooli lasten ja kodinhoidosta. Sieltä toiselta puolelta Suomea tai maailmaa ei nopeasti lennähdetä hakemaan kuumeista lasta päiväkodista tai viemään toista treeneihin. Eikä niitä lapsiaan ja puolisoaan välttämättä näe joka päivä.
Se arjesta nauttija
Hirveää oman kilven kiillotusta nämä sinun kirjoituksesi. Olet niitä ihmisiä joille jos sattuu kertomaan että jalka meni poikki ja sairastui syöpään, myötätunnon sijaan kerrot miten sinusta on ihanaa olla terve ja oletkin juuri aloittanut harrastuksena aitajuoksun.
Kiva, että tuo toimii teillä. Kaikki meistö ei kuitenkaan ole mitään kodin hengettäriä. Itse omen pyrkinyt valitsemaan asumismuodonkin siten, että kotitöitä olisi mahdollisimman vähän.