Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset alistuvat kotiorjiksi (naistenhuoneen anonyymi)
25.06.2019 |
Pakko kopsata tämä viesti tänne, koska näin (toistaiseksi) lapsettomana en kehtaa purkaa tätä järkytystä tuonne FB-ryhmään suoraan kommentoimaan. Lainaus anonyymin viestistä:
”Naistenhuoneen anonyymi
= teksti julkaistu toisen henkilön puolesta.
Miten te työssä käyvät perheelliset selviätte arjen pyörittämisestä? Itse olen aivan loppu 😳
Lapset ovat pieniä, mies reissuhommissa eli käytännössä hoidan kaiken kotona itse. Lapset päiväkotiin klo kuudeksi, sen jälkeen työpäivä, lapset päiväkodista ja 3-4 maissa kotona. Ja siinä vaiheessa itse olisin aivan valmis nukkumaan mutta varsinainen työpäivä alkaakin vasta kotona. Pese pyykkiä, laita tiskit, tee ruoka, vaihda vaippaa, siivoa, leikkaa nurmikko, lista on loputon. Luvattoman usein syödään kaupan valmisruokia ja nyt tuntuu että kodinhoito on räjähtänyt käsiin. Pelkkä ajatuskin kodistamme saa minut ahdistumaan, siellä olisi niin paljon tekemistä ja siivoamista etten tiedä mistä aloittaisi ja mistä saisi voimia sekä aikaa.
Mies on yleensä viikonloput kotona, itse teen satunnaisesti keikkaa viikonloppuisin. Vapaapäivinä kun mieskin on kotona, täytyisi yrittää nähdä ystäviä ja sukulaisia, viettää aikaa lasten kanssa uimarannalla ja puistoissa, käydä kaupassa ja hoitaa asioita sekä hoitaa parisuhdetta. Tuntuu etten yksinkertaisesti jaksa tällaista arkea, kun hetkeäkään ei saa levätä. Yöunet jäävät itsellä aika lyhyiksi ja heräilen öisin lasten takia. Illasta kun saan lapset nukkumaan yritän ottaa itselleni omaa aikaa, vielä siivota paikkoja kuntoon ja valmistella tulevaa työpäivää. Ja kello onkin jo lähemmäs puolen yön kun pääsen nukkumaan ja herätys on yleensä 4.30. Onko muillakin tällaista, olenko vain laiska kun en meinaa jaksaa? 😔”
Tässä tapauksessa siis nainen hoitaa kaikki kotityöt, lapset, arjen suunnitteluun liittyvät metatyöt ja käy lisäksi kokopäivätöissä. Ja mies on käytännössä sinkkuna. Naiset, miksi helvetissä alistutte tällaiseen?
Ja kommenteissa ratkaisuksi tarjotaan oman työajan laskemista, joten se siitä eläkekertymästäkin. Mies onneksi saa rauhassa kerryttää varallisuutta ja välttyy myös ruuhkavuosilta tällä järjestelyllä 😒
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsia saanee/tehneet ihmiset (naiset ja miehet) erityisesti haluaisivat tehdä sillä ajalla mitä nyt menee "arjen pyörittäiseen"? Minulle tämä arki on juuri sitä mitä aina olen toivonut. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta lasten ollessa pieniäkin ajattelin samoin. Kun lapsista haaveilimme, niin ajattelin, että tulevina vuosina käydään töissä, hoidetaan lapsia ja tehdään kotitöitä. Se on se unelmani.
Olen samalla edennyt urallani (esimiehenä), tehnyt jatko-opintoja (lisuri valmistuu tämän vuoden puolella) ja rentoutunut. Olen introvertti, joten kaveripippaloissa en ole koskaan viihtynyt. Mies tekee matkatöitä. En kadehdi häntä. Esim. tänään lähti koneelle aamuyöllä, jotta on iltapäivällä Keski-Euroopassa tapaamisessa puku päällä 40-asteen helteessä (todennäköisesti ei ilmastointia).
Vapaa-ajallani esimerkiksi luen, teen ja suunnittelen puutarhajuttuja, käyn lenkillä ja koulutan koiraa, käyn kahvilla kavereiden kanssa... itse asiassa keksin lukemattomasti tekemistä joka on miellyttävämpää kuin imurointi, pyykkien kanssa puljaaminen tai muu siivoaminen. Vanhemmilla naisilla aina nuo muistot kultaantuu. Tuskin ne tiskivuoret sinunkaan elämäsi kultahippuja oli edes silloin kun lapsesi oli pieniä, joten lopeta se seppeleen asettelu päähäsi.
Kun lapsia toivoin, tiesin että elämään tulee kuulumaan myös imurointia ja tiskejä. Ne kuuluvat siihen lapsiperheunelmaani. Samoin lenkit miehen ja lasten kanssa (pieninä vaunuissa tai pyörällä mukana), nyt juosten. Koiran koulutus ja puutarhahommat tietenkin lasten kanssa. Luen yleensä paljon, nyt "lukuaika" on mennyt opintoihin lähivuosina. Omasta halustani.
Muistan kirkkaasti, kuinka hoitovapaavuosina (lapset menivät päiväkotiin 2-vuotiaina) ajattelin ja sanoin olevani superonnellinen, elämäni paras aika oli silloin. Kun joku on ihmetellyt, miten jaksan lapsemme harrastusrumban, olen vain ajatellut, kuinka tyytyväinen olen lapsistamme ja siitä että he haluavat harrastaa. Tänään vietämme sateista kesälomapäivää siivoten, kaupassa käyden ja leipoen. Ihanaa! Eilen oltiin rannalla.
Se perhearjesta nauttiva
Jos nyt ei nauti niistä kotitöistä niinkuin sinä, onko sinun mielestä ratkaisu haettava mistä tahansa muualta kuin siitä, että mies osallustuisi edes osaan niistä? Miksi?
En erityisemmin nauti kaikista kotitöitä kiireellä tehtynä. Näin lomalla voi rennosti kokkailla, pestä terassia yms. ja se on kivaa. Minulle on täysin ok että toisissa perheissä puolisot tekevät kotityöt puoliksi tai vaikka mies kokonaan. Se, mikä ei ole ok, on se, että sanotaan että minun olisi pitänyt "tajuta" jättää lapset tekemättä tai lopettaa ainakin yhteen, asua kerrostalossa vuokralla ja erota rakkaasta miehestäni.
Koen itseni jonkin verran feministiksi. Kannatan tasa-arvoa ja miesten entistä suurempaa roolia lastenhoidossa. Haluan näyttää lapsilleni, että olen vahva, koulutettu, töissä menestynyt ja itsenäinen nainen. Haluan heidän myös oppivan, että kodinhoito ei ole mikään hirvitys ja iso paha asia, vaan sujuu näppärästi kunhan siihen ryhtyy. On myös ok ostaa palveluja, jos haluaa.
Vanhin lapsistamme haaveilee lentäjän urasta ja lapsista. Juuri keskustelimme, että esim. tuo työ vaatii puolison, jolle on ok ottaa suurempi rooli lasten ja kodinhoidosta. Sieltä toiselta puolelta Suomea tai maailmaa ei nopeasti lennähdetä hakemaan kuumeista lasta päiväkodista tai viemään toista treeneihin. Eikä niitä lapsiaan ja puolisoaan välttämättä näe joka päivä.
Se arjesta nauttija
Hirveää oman kilven kiillotusta nämä sinun kirjoituksesi. Olet niitä ihmisiä joille jos sattuu kertomaan että jalka meni poikki ja sairastui syöpään, myötätunnon sijaan kerrot miten sinusta on ihanaa olla terve ja oletkin juuri aloittanut harrastuksena aitajuoksun.
Myötätuntoa ja ihan käytännön avun antamista löytyy täältä.
Ketjun sanoma on vaan ollut, että kukaan ei saa harrastaa aitajuoksua tai elää normaalia elämää, koska joillain on jalka poikki tai syöpä. Että on todella tyhmää aloittaa aitajuoksu tai ainakin pitää lopettaa se täysin, jos jalka katkeaa joskus. "Urheilija ei tervettä päivää näe." Moni aitajuoksija jo harrastuksen aluvaiheessa tietää, että vastoinkäymisiä on luvassa. Ne kuuluvat harrastukseen. No pain, no gain!
Haluan sanoa nuorille, että lapsiperhe-elämästä selviää ja se voi olla nautinnollista. Ei tämä ole mitään kärsimystä vuodesta toiseen kaikille. Jos ei halua lastenhoitoa ja kotitöitä niin sitten tietenkään ei pidä hankkia lapsia. Itselleni perhe-elämä tuo sitä kaivattua tasapainoa vaativaan työhön.
Arjesta nauttiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. neurotyypillisten lasten kanssa arki voi olla jotakin muuta, kuin vaikkapa autismin kirjoon kuuluvan lapsen kanssa. Mulla oli suuria vaikeuksia jaksaa kahden lapsen kanssa, joista vanhemmalla oli autistisia piirteitä. Nelivuotiaana hän ei vielä puhunut ja kun ei osannut ilmaista itseään, niin raivarit olivat päivittäisiä. Niin ikään kaikki siirtymätilanteet olivat vaikeita, puhumattakaan muutoksista päivärytmiin. Ja taapero siinä vielä valvottamassa ja vahdigtavana ja tietysti terapiat ja päiväkoti ja kotonakin opeteltiin arkisia asioita.
Olisin antanut aika paljon, jos olisin saanut ns. tavallisen lapsen. Eivätkä ne murheet tuohon loppuneet vaan uusia tulee vieläkin, vaikka lapsi on jo teini. Ilahduttavaa on se, että kai mä jotain oikeinkin olen tehnyt, kun nuori on kuitenkin menossa lukioon ja on kesätöissä.
Miehen osana tässä kaikessa oli todistella mulle, ettei lapsi tarvitse terapiaa tai mitään ja että "Mikko" on ihan normaali. Kieltäytyi näkemästä ongelmaa missään. Ja nyt, kun lapsella menee hyvin, niin lapsuuden tukitoimilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa...
Minulla pisti silmään tuon vapaapäivän viettävän viestissä että aamulla oli kahvia ja sitten aamupala. 12 aikaan saattoi olla jätski. Ja sitten eka oikea ruoka vasta illalla. Ei kyllä onnistuisi meidän lasten kanssa tuollainen ruokarytmi. Tai sitten tuossa yritettiin vain korostaa kaikkea kivaaa ja helppoa ja jätettiin pois kaikki normaali kotityö. Mutta kun niitä kotitöitä nyt vaan on lapsiperheessä ja niitä ok pakko tehdä. Vaikka joskus toki voi ottaa leppoisammankin päivän toki.