Lue keskustelun säännöt.
Ahdistan seurustelukumppaniani
25.06.2019 |
Onko mitään enää tehtävissä , kun alan parin päivän yhdessäolon jälkeen ahdistamaan seurustelukumppaniani?
Yleensä siinä käy niin, että sovimme, jotain yhteistä tekemistä ja se menee hienosti. Sitten kun tämä tekeminen loppuu ja meidän pitäisi olla vain kahdestaan yhdessä, tämä ahdistus alkaa silminähden kalvamaan seurustelukumppaniani. Itse olen ihan tyytyväinen vain vaikka loikoiltaisiin sohvalla yhdessä, mutta hän ei siihen pysty vaan yrittää koko ajan väkisin tehdä jotain. Se alkaa minuakin hermostuttaa, kun alan epäillä mikä minussa on vikana, että häntä loitonnan.
Seksikin meillä on vähän sen luoteista, että kumppanille se on kuin välttämätön paha. Hoidetaan nopeasti, että saadaan taas riittävä etäisyys. Tuskin meistä kumpikaan seksistämme nauttii.
Pystymme kaikenlaisista asioista juttelemaan, mutta tästä ei oikein päästä mihinkään, kun hän vaan sanoo, ettei oikein itsekään tiedä mistä asia johtuu. Olemme nyt melkein puoli vuotta seurustelleet, eikä tilanne ole juurikaan muuttunut. Onko kyse vain siitä, että jotenkin olemme niin erilaisia, että minun lähellä oloni alkaa toista ahdistaa?
Olen siis mies 36v.
Kommentit (35)
Uskoisin, että tämä ei ole kovin harvinainen ilmiö. Voi kyllä olla merkki siitäkin, että parisuhdetta ei ole tarkoitettu kestämään. Toisaalta sitoutumispelkoa esiintyy kai ihan rakastuneillakin ihmisillä jossakin vaiheessa seurustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vähän vastaava ongelma ja syyksi paljastui naisen kokemus edellisessä avioliitossaan. Hänelle tuli aivan puskista, kun aviomies oli aivan yllättäen ilmoittanut, että hän odotti lasta toisen naisen kanssa. Nainen ei ollut pystynyt oikein koskaan käsittelemään sitä, miksei ollut nähnyt mitään merkkejä ennalta. Tämä sama tuska ja ahdistus sitten palasi joka kertaa uuteen suhteeseen. Mitä jos taas käy niin!
On normaalia, että parisuhteessa kumpikin vaatii oman tilansa, mutta jos toinen ahdistuu pikavauhtia, parisuhde ei vain ole oikea suhteen muoto riippumatta taustalla olevista syistä. Parisuhteen perusideahan on juurikin, että yhdessä on hyvä olla. Suhteesta pitää osata myös luopua.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia, että parisuhteessa kumpikin vaatii oman tilansa, mutta jos toinen ahdistuu pikavauhtia, parisuhde ei vain ole oikea suhteen muoto riippumatta taustalla olevista syistä. Parisuhteen perusideahan on juurikin, että yhdessä on hyvä olla. Suhteesta pitää osata myös luopua.
Kyllä. Paitsi tilanteessa, jossa henkilö itse tietää törmäävänsä omiin kipupisteisiinsä _aina_ parisuhteessa, vaikka haluaisi seurustella. Sellainen ahdistus voi olla selätettävissä. Jos aina lähtee pakoon, niin kyseinen ongelma on vaarassa seurata ikuisesti mukana. Ja aina se ei onnistu, että käsittelee ongelman ensin yksin ja itsensä kanssa, se voi silti kummitella etenkin parisuhteen alussa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vähän vastaava ongelma ja syyksi paljastui naisen kokemus edellisessä avioliitossaan. Hänelle tuli aivan puskista, kun aviomies oli aivan yllättäen ilmoittanut, että hän odotti lasta toisen naisen kanssa. Nainen ei ollut pystynyt oikein koskaan käsittelemään sitä, miksei ollut nähnyt mitään merkkejä ennalta. Tämä sama tuska ja ahdistus sitten palasi joka kertaa uuteen suhteeseen. Mitä jos taas käy niin!
Jos parisuhteessa elää vain omissa pilvilinnoissa ja kuvitelmissa, käy juuri noin. Onhan selvä, että siellä on ollut valtavasti merkkejä tyytymättömyydestä. Vastareaktio voi hyvinkin olla äärimmäinen epäluulo ja epäluottamus uudessa suhteessakin. Pienetkin asiat ylitulkitaan. Ulkoinen apu vois olla hyvä tästä yli pääsemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko itse tuosta parisuhteesta mitään?
Kaikki eivät vaan välitä kyljessä kiehnäämisestä. Minä en kaipaa ollenkaan mitään halailua enkä koskettamista, mies onneksi samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan välitä kyljessä kiehnäämisestä. Minä en kaipaa ollenkaan mitään halailua enkä koskettamista, mies onneksi samanlainen.
Tämä on hyvä muistaa! Kaikkien miesten ei tarvitse puhua ja pussata. Liika puhe voi saada naisen pään negatiivisesti pyörälle ja pussaus voi tuntua liian intiimiltä avioliitossakin. Tällaisen esittäminen on kuitenkin vasten virallista totuutta.
Aivan älytöntä puhua seurustelusta, jos synnyttää ahdistusta. Paremminkin pahoinvointisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan älytöntä puhua seurustelusta, jos synnyttää ahdistusta. Paremminkin pahoinvointisuhde.
Tuossa voi olla taustalla jokin varhaisempi traumaattinen kokemus. Esim lapsena istunut sohvalla ja joku setä tullut siihen viereen hiplaamaan.
Sohvalla loikoilu toisen kanssa on traumatriggeri.
Entä älylliset tarpeet,onko teillä niitä?luetteko matkusteletteko mikä on yhteistä eli suhteessa voi olla läheisyyden takia mutta jotkut vaan tarvii enemmän aikaa kuin toiset.
Niin sanottu oma elämä pitää olla kummallakin eikä hakea sitä jotain aina toisesta.
ihanne on että molemmilla olisi omat puuhansa. ennen oli niin yksinkertaista oli naisten työt ja miesten työt ja nyt ihan sitä tarkota mut kuitenkin että omaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan älytöntä puhua seurustelusta, jos synnyttää ahdistusta. Paremminkin pahoinvointisuhde.
Tuossa voi olla taustalla jokin varhaisempi traumaattinen kokemus. Esim lapsena istunut sohvalla ja joku setä tullut siihen viereen hiplaamaan.
Sohvalla loikoilu toisen kanssa on traumatriggeri.
Traumalta tuo minustakin kuulostaa.
Sellaiselta traumalta, jonka vuoksi nainen ei valitettavasti tällä hetkellä pysty osallistumaan normaaliin parisuhteeseen. Jos aloittaja haluaa normaalin parisuhteen, tämä on väärä kumppani hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan älytöntä puhua seurustelusta, jos synnyttää ahdistusta. Paremminkin pahoinvointisuhde.
Tuossa voi olla taustalla jokin varhaisempi traumaattinen kokemus. Esim lapsena istunut sohvalla ja joku setä tullut siihen viereen hiplaamaan.
Sohvalla loikoilu toisen kanssa on traumatriggeri.Traumalta tuo minustakin kuulostaa.
Sellaiselta traumalta, jonka vuoksi nainen ei valitettavasti tällä hetkellä pysty osallistumaan normaaliin parisuhteeseen. Jos aloittaja haluaa normaalin parisuhteen, tämä on väärä kumppani hänelle.
Olen eri mieltä. Edellisellä sivulla kerroin kuinka yritin rakastua "paperilla hyvåän" mieheen mutta kun tunne ei ollut todellinen, ahdisti olla hänen låhellään. Taustalla ei ollut mitään traumaa, minä en vain pystynyt aidosti haluamaan häntä.
Nyt olen miehen kanssa, johon ihastuin ensisilmäyksellä ja viiden vuoden jälkeenkin on paljon läheisyyttä ja ahdistaa enemmänkin olla erossa hänestä kuin hänen lähellään.
Ja tuo paperilla hyvä mies on jo pitkään ollut naimisissa toisen naisen kanssa ja vaikuttaa onnelliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan älytöntä puhua seurustelusta, jos synnyttää ahdistusta. Paremminkin pahoinvointisuhde.
Tuossa voi olla taustalla jokin varhaisempi traumaattinen kokemus. Esim lapsena istunut sohvalla ja joku setä tullut siihen viereen hiplaamaan.
Sohvalla loikoilu toisen kanssa on traumatriggeri.Traumalta tuo minustakin kuulostaa.
Sellaiselta traumalta, jonka vuoksi nainen ei valitettavasti tällä hetkellä pysty osallistumaan normaaliin parisuhteeseen. Jos aloittaja haluaa normaalin parisuhteen, tämä on väärä kumppani hänelle.
Olen eri mieltä. Edellisellä sivulla kerroin kuinka yritin rakastua "paperilla hyvåän" mieheen mutta kun tunne ei ollut todellinen, ahdisti olla hänen låhellään. Taustalla ei ollut mitään traumaa, minä en vain pystynyt aidosti haluamaan häntä.
Nyt olen miehen kanssa, johon ihastuin ensisilmäyksellä ja viiden vuoden jälkeenkin on paljon läheisyyttä ja ahdistaa enemmänkin olla erossa hänestä kuin hänen lähellään.
Ja tuo paperilla hyvä mies on jo pitkään ollut naimisissa toisen naisen kanssa ja vaikuttaa onnelliselta.
Tämä on niin totta. Deittailu perustuu nykyään tällaisiin paperisuhteisiin. Netti ja digitaalisuus ei asiaa mitenkään muuta. Ei ihme etteivät ne kestä tosielämässä vaan alkavat ahdistaa.
Tämä nyt on ihan täyttä puppua. Minä aloitin seurustelemaan (3 vuotta sitten) 48v naisen kanssa, ja vieläkin kiehnää kyljessä kiinni ja helposti voidaan vain loikoilla sohvalla tekemättä mitään. Seksi on upeaa, ja molemmat nauttii. Hän oli sinkkuna 6 vuotta edellisestä suhteesta, eli osasi kyllä asua ihan yksinkin. M46.