Lue keskustelun säännöt.
Ahdistan seurustelukumppaniani
25.06.2019 |
Onko mitään enää tehtävissä , kun alan parin päivän yhdessäolon jälkeen ahdistamaan seurustelukumppaniani?
Yleensä siinä käy niin, että sovimme, jotain yhteistä tekemistä ja se menee hienosti. Sitten kun tämä tekeminen loppuu ja meidän pitäisi olla vain kahdestaan yhdessä, tämä ahdistus alkaa silminähden kalvamaan seurustelukumppaniani. Itse olen ihan tyytyväinen vain vaikka loikoiltaisiin sohvalla yhdessä, mutta hän ei siihen pysty vaan yrittää koko ajan väkisin tehdä jotain. Se alkaa minuakin hermostuttaa, kun alan epäillä mikä minussa on vikana, että häntä loitonnan.
Seksikin meillä on vähän sen luoteista, että kumppanille se on kuin välttämätön paha. Hoidetaan nopeasti, että saadaan taas riittävä etäisyys. Tuskin meistä kumpikaan seksistämme nauttii.
Pystymme kaikenlaisista asioista juttelemaan, mutta tästä ei oikein päästä mihinkään, kun hän vaan sanoo, ettei oikein itsekään tiedä mistä asia johtuu. Olemme nyt melkein puoli vuotta seurustelleet, eikä tilanne ole juurikaan muuttunut. Onko kyse vain siitä, että jotenkin olemme niin erilaisia, että minun lähellä oloni alkaa toista ahdistaa?
Olen siis mies 36v.
Kommentit (35)
Eihän tuo hyvältä näytä puolen vuoden jälkeen. Alussa voi olettaakin olevan jännitystä, mutta kyllä sen pitäisi haihtua suhteen kehittyessä. Jos nainen ei pysty asiaa avaamaan, kyllä sinun on aika vaikea siihen vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huomannut, että mitä vanhempi nainen, sitä vaikeampi on toiseen sopeutua. Toisen läheisyys ei ole helppoa varsinkin, jos on yksin tottunut elämään. Naiset tekee siten helposti vielä väärin, jos yrittävät alkaa "passata" miestä kaikin mahdollisin keinoin. Se vain pahentaa asiaa
Oletko huomannut onko jotain mitä teet, joka erityisesti saa tämän ahdistuksen aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut onko jotain mitä teet, joka erityisesti saa tämän ahdistuksen aikaan?
Aina se liittyy siihen, ettei ole mitään erityistä tekeillä. Jos menen vaikka sohvalle istumaan varsinaisesti mitään tekemättä, mutta ihan tyytyväisenä ja olisi mukava saada hänet vierelle vaan olemaan. En koko ajan jaksa olla joku tapahtuma-automaatti, joka jatkuvasti keksii uutta tekemistä.
Onko kumppanillasi jotain huonoja kokemuksia takanaan, jotka selittäisivät sen ettei hän pysty sinuun luomaan läheistä yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kumppanillasi jotain huonoja kokemuksia takanaan, jotka selittäisivät sen ettei hän pysty sinuun luomaan läheistä yhteyttä?
En ainakaan tiedä sellaisista
Vaikea ulkopuolelta on sanoa, onko kyse vain sinun ja hänen ongelmastaan vain hänen ongelmastaan yleisemmin miehiä kohtaan. Joka tapauksessa vähän huonolta näyttää, sillä kyllä parisuhteen pitäisi olla sellainen, josta molemmat nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia käyttäytymistä. Jos seksikin on huonoa puolen vuoden jälkeen, eikä yhteyttä ole, jättäisin sikseen. Ei kuulosta siltä, että daamisi kykenee olemaan parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän on sanonut kun asiasta on keskusteltu?
Meillä sama ongelma mutta toisinpäin. Mies ahdistuu, kun toivoisin hänen vain olevan lähellä. Koko ajan yrittää jotain tekemistä keksiä. Minullekin alkaa jo riittää, en enää keski mitä tehdä. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut onko jotain mitä teet, joka erityisesti saa tämän ahdistuksen aikaan?
Aina se liittyy siihen, ettei ole mitään erityistä tekeillä. Jos menen vaikka sohvalle istumaan varsinaisesti mitään tekemättä, mutta ihan tyytyväisenä ja olisi mukava saada hänet vierelle vaan olemaan. En koko ajan jaksa olla joku tapahtuma-automaatti, joka jatkuvasti keksii uutta tekemistä.
Minulla on vähän tuollaista, mutta olenkin auttamaton introvertti ja tällä hetkellä etäsuhteessa, tavataan viikonloppuisin. Puuhastellessa jotain on mukavaa, mutta sitten sunnuntai-päivisin mies jämähtää sohvalle ja aika pian mulle tulee tunne, että mieluummin olisin yksin, eikä ainakaan minun miesystäväni millään ymmärrä lähteä ennen kuin sanon, että minä lähden käymään jossain... Ei liity häneen ihmisenä, vaan omaan suunnattomaan yksinolontarpeeseen, mutta olen kyllä tästä puhunut suoraankin. Asiaa tietysti auttaa että saan arjet olla eri kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut kun asiasta on keskusteltu?
Ettei itsekään ymmärrä. Sitten kun on oikein yrittänyt olla lähellä niin tuntuu, että ongelma vain pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut onko jotain mitä teet, joka erityisesti saa tämän ahdistuksen aikaan?
Aina se liittyy siihen, ettei ole mitään erityistä tekeillä. Jos menen vaikka sohvalle istumaan varsinaisesti mitään tekemättä, mutta ihan tyytyväisenä ja olisi mukava saada hänet vierelle vaan olemaan. En koko ajan jaksa olla joku tapahtuma-automaatti, joka jatkuvasti keksii uutta tekemistä.
No jos se ei ole sellaista sohvalla-vierekkäin-nyhjääjä -tyyppiä. En minäkään oikein tykkäisi, jos minun sohvalla joku istuskelisi ja vaatisi mua siihen viereen kökkimään tekemättä mitään. Haluan kotona puuhailla omia juttujani tai vain lukea tai katsella jotain. Ei mun aika kulu sohvalla istuessa ja 'vain ollessa'.
Eiköhän tossa ole taustalla jotain ahdistusproblematiikkaa tai muita mt-ongelmia, jotka ei välttämättä liity suhun millään tavalla. Sun kumppani on pulassa itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut onko jotain mitä teet, joka erityisesti saa tämän ahdistuksen aikaan?
Aina se liittyy siihen, ettei ole mitään erityistä tekeillä. Jos menen vaikka sohvalle istumaan varsinaisesti mitään tekemättä, mutta ihan tyytyväisenä ja olisi mukava saada hänet vierelle vaan olemaan. En koko ajan jaksa olla joku tapahtuma-automaatti, joka jatkuvasti keksii uutta tekemistä.
Minulla on vähän tuollaista, mutta olenkin auttamaton introvertti ja tällä hetkellä etäsuhteessa, tavataan viikonloppuisin. Puuhastellessa jotain on mukavaa, mutta sitten sunnuntai-päivisin mies jämähtää sohvalle ja aika pian mulle tulee tunne, että mieluummin olisin yksin, eikä ainakaan minun miesystäväni millään ymmärrä lähteä ennen kuin sanon, että minä lähden käymään jossain... Ei liity häneen ihmisenä, vaan omaan suunnattomaan yksinolontarpeeseen, mutta olen kyllä tästä puhunut suoraankin. Asiaa tietysti auttaa että saan arjet olla eri kaupungissa.
Kumppanini taitaa myös olla introvertti vaikka onkin aika sosiaalinen. Sen vielä ymmärtää ja hyväksyy, mutta se on jotenkin käsittämätöntä kuinka nopeasti se ahdistus tulee. Vain hetki yhdessä ja sitten jo toisesta pitäisi päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut kun asiasta on keskusteltu?
Ettei itsekään ymmärrä. Sitten kun on oikein yrittänyt olla lähellä niin tuntuu, että ongelma vain pahenee.
Minä yritin aikoinanu rakastua netissä tapaamaani mieheen, joka oli "paperilla täydellinen" mutta jota kohtaan ei herännyt aitoja tunteita. Kun olimme erillämme, kuvittelin kaipaavani häntä (kaipasin tunnetta rakastuneena ja rakastettuna olemisesta), mutta kun tavattiin, ahdisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut onko jotain mitä teet, joka erityisesti saa tämän ahdistuksen aikaan?
Aina se liittyy siihen, ettei ole mitään erityistä tekeillä. Jos menen vaikka sohvalle istumaan varsinaisesti mitään tekemättä, mutta ihan tyytyväisenä ja olisi mukava saada hänet vierelle vaan olemaan. En koko ajan jaksa olla joku tapahtuma-automaatti, joka jatkuvasti keksii uutta tekemistä.
Minulla on vähän tuollaista, mutta olenkin auttamaton introvertti ja tällä hetkellä etäsuhteessa, tavataan viikonloppuisin. Puuhastellessa jotain on mukavaa, mutta sitten sunnuntai-päivisin mies jämähtää sohvalle ja aika pian mulle tulee tunne, että mieluummin olisin yksin, eikä ainakaan minun miesystäväni millään ymmärrä lähteä ennen kuin sanon, että minä lähden käymään jossain... Ei liity häneen ihmisenä, vaan omaan suunnattomaan yksinolontarpeeseen, mutta olen kyllä tästä puhunut suoraankin. Asiaa tietysti auttaa että saan arjet olla eri kaupungissa.
Mulla oli samaa ongelmaa viimeisimmässä suhteessa. Oli kivaa tehdä kaikenlaista yhdessä, seksikin oli enimmäkseen oikein hyvää, mutta aina parin tai muutaman päivän yhdessäolon jälkeen mulla alkoi tulla ahdistusta, ja halusin viettää aikaa yksin. Tämä onnistuikin hyvin, kun meidänkin tapauksessa asuttiin eri kaupungeissa. Etäsuhde vaan vaikutti niin, että parisuhteen vaatima läheisyys ei tavallaan koskaan lisääntynyt riittävästi, että siitä olisi tullut enemmän rutiini. Osin tämä oli ihan omaa syytäni, koska olen todella introvertti ja ikä on vielä lisännyt yksinolon ja tilan tarvetta. Osin toki johtui siitäkin, että en kai vain rakastunut kumppaniini kunnolla, vaikka pidinkin miehestä todella paljon, ja arvostan häntä ihmisenä - ei ole mitään pahaa sanottavaa (hänellä sen sijaaan voi olla tästä minun tilantarpeestani). Suhde kesti vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut onko jotain mitä teet, joka erityisesti saa tämän ahdistuksen aikaan?
Aina se liittyy siihen, ettei ole mitään erityistä tekeillä. Jos menen vaikka sohvalle istumaan varsinaisesti mitään tekemättä, mutta ihan tyytyväisenä ja olisi mukava saada hänet vierelle vaan olemaan. En koko ajan jaksa olla joku tapahtuma-automaatti, joka jatkuvasti keksii uutta tekemistä.
No jos se ei ole sellaista sohvalla-vierekkäin-nyhjääjä -tyyppiä. En minäkään oikein tykkäisi, jos minun sohvalla joku istuskelisi ja vaatisi mua siihen viereen kökkimään tekemättä mitään. Haluan kotona puuhailla omia juttujani tai vain lukea tai katsella jotain. Ei mun aika kulu sohvalla istuessa ja 'vain ollessa'.
En tietenkään vaadi sitä, mutta en voi itsekään voi toisen luona alkaa tehdä omia juttujani. Sitten kun hän on "päässyt minusta eroon" ja olen hänelle soittanut, hän on juurikin ollut siellä sohvalla telkkaria katsomassa. Kamalan vaikeaksi tämä on nyt mennyt.
Sillä on jotain mt-ongelmia