Voin henkisesti ja fyysisesti todella pahoin

Ei se työkyvyttömyyseläke mikään onni ja autuus ole...jollei ole ollut työssä. Eipä siinä paljon kerry eläkettä.

entäs naurujooga?

Ap:n ongelmat ei ole mitenkään ainutlaatuisia, meitä on muitakin joilla on asiat samassa tai pahemmassa jamassa.

Kiva huomata että juttuseuraa silti löytyy.

Fyysisen kunnon nostaminen olisi ihan varmaan toimivaa, uskoisin että on hankalaa yksin jos kävelykin tekee tuskaa ja koko lihaksisto jumissa virheasentojen takia.

Jos voimat riittää, ja masennus antaa yrittää, miten kuntoutus?

Etsivä diakoniatyö näyttää löytävän oikeaan paikkaan ja kirjoitus sinänsä ihan kiva, mutta miten apu kohtaisi reaalielämässä avuntarvitsijan? Kynnys on korkea.

Ja kyllä, kivun ja osittaisen työkyvyttömyydenkin takia on kakkosluokan kansalainen. Niin kauan kuin jaksaa töissä ontua, on sellainen tunne että on osa yhteiskuntaa, tavallaan.

Ei oo paha, jos neuvoja ja ajatuksia tulee sellasilta jotka eivät tilannetta tajua, mahdollinen empatia niiden viestien takana lämmittää. Ap:n ajatusta en asiasta tiedä, mutta omasta puolestani kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Tyrant kirjoitti:

Jos sinulla vaan on voimia, niin fyysisen kunnon nostamisella voi vaikuttaa masennukseen. Pelkät juoksut tai kevyet hölkät, niillä minä hoidan itseäni ja psyykettäni. Tämä on tietenkin oma tapani ja kokemukseni, mutta halusin mainita jos vaikkapa olisi hyötyä 😃.

Vasen jalka on välillä niin kipeä ettei pysty mitään kävelylenkkejäkään tekemään tai juoksemaan, lääkäri epäilee kystaa polvessa ja välillä se on ok ja välillä kipeä. Myös tuo jatkuva jännitystila tekee kävelyistä tuskallisia kun niskaa ja selkää särkee, nytkin särkee kun kävin hieronnassa ja paikat oli niin jumissa että tarvii uudestaan mennä mutta uuden ajan sain vasta 2 viikon päähän. Tuntuu kuin vanne puristaisi päätä kokoajan. Voisi vain poistua niin ei tarvitsisi näistä kivuista kärsiä.

ap

Uiminen, pyöräily ja kuntosali ovat myös vaihtoehtoja. Muista, että ensimmäinen askel on aina vaikein

Vierailija kirjoitti:

Ei se työkyvyttömyyseläke mikään onni ja autuus ole...jollei ole ollut työssä. Eipä siinä paljon kerry eläkettä.

Meinaatko että sen takia sinne s.eläkkeelle mennään että on autuas olo. EI. Vaan ei tarvitse kokoaikaa käydä paperisotaa tukien kanssa ja stressata vielä niistä kun on muutenkin ihan vtun paskana.

Olen arvoton pas ka, täällä kun lukee näitä ketjuja joissa puhutaan negatiivisista ja huonoista ominaisuuksista niin huomaa ne samat asiat itsessään. Ja vaikkei lukisi niin ne asiat huomaa ihan muutenkin. Ei minunkaltaisella luuserilla ole ihmisarvoa kun en pärjää tässä yhteiskunnassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen arvoton pas ka, täällä kun lukee näitä ketjuja joissa puhutaan negatiivisista ja huonoista ominaisuuksista niin huomaa ne samat asiat itsessään. Ja vaikkei lukisi niin ne asiat huomaa ihan muutenkin. Ei minunkaltaisella luuserilla ole ihmisarvoa kun en pärjää tässä yhteiskunnassa.

ap

Luuseriksi älä itseäsi nimitä, vaikka joku muu niin ajattelisikin. Huomaat itsessäsi ne asiat, joihin kiinnität huomiota. Sun ihmisarvo ei riipu mielipiteistä, se on. Masennus puhuu noin, et sinä. Tajuun silti mitä tarkotat, kokemuksesta. Päätin että oli miten oli, onnun eteenpäin. Ja kun hitaasti kulkee, kerkii kattoo kaltaisiaan ja ehkä vaihtaa muutaman sanan.

Eteenpäin elävän mieli, sanoi jo mummoni aikoinaan.

Elämä nyt vaan on itsekullekin sellaista sillisalaattia niin monin tavoin, että se nyt vaan on sellaista, ja kannattaa miettiä muutoksia, joita voisi tehdä, mutta kaikkea ei voi muuttaa, mutta asennoitumistaan voi muuttaa niihin ei muutettaviinkiin olosuhteisiin ja vinkurallaan oleviin asioihinsa koski ne sitten mitä osa-aluetta tahansa ihmisen elämässään.

Kuolema on kuitenkin lopullinen, ja vaikka sitten ei enää huolia, murheita olisikaan, mutta ei sitten olisi enää mitään muutakaan, joskus ihmisellä on kuitenkin ihan mukavaakin olla täällä heilumassa mukana muiden. Kuoleminen on kuitenkin ainut varma juttu, jonka jokaikinen meistä joutuu kohtaamaan, ja kyllä se sieltä tulee joskus, mutta sitä ennen eletään. 

Kyllä minua on ihan oikein kutsua luuseriksi kun osaan vain mokailla, tehdä väärin tai olla tekemättä. Nytkin kroppa ihan jumissa hieronnan jälkeen kun oli niin jumissa ennen sitä ja nyt kipuja siellä täällä eikä lähde pois ja seuraava hieronta vasta 2 viikon päästä. Päätä puristaa ihan kuin vanne ja naama tuntuu jumittavan. Ja nämäkin oireet johtuu jännityksestä ja siitä etten liiku tai venyttele tarpeeksi. En osaa tai muista venytellä ja sitten teen ne väärin ja satutan itseäni. Kyllä tällaista ihmistä joka ei osaa edes venytellä ansaitsee pas ka luuserin leiman ja joutua ojanpohjalle. Voisi kyllä mennä sinne kun nämä kivut ahdistaa. Olen täysi pas ka.

ap

Mees hyvä ihminen lääkäriin.

Tuskin täällä kukaan voi sua auttaa.

Pyydä lähete psykologille. Hänellä on asiantuntemusta ongelmiisi.

Täällä me ollaan vaan tavan ihmisiä, ilman psykologista koulutusta, joten käännypäs asiantuntijoiden puoleen.

Alkaa kyllästyttää nää jatkuvat valitukset.

Yritä päästä jonnekin hoitoon.

Ei mulla muuta!

Oletko yhtään kiinnostunut hengellisistä asioista, kokeillut rukoilemista jne? Jeesus voi auttaa <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua on ihan oikein kutsua luuseriksi kun osaan vain mokailla, tehdä väärin tai olla tekemättä. Nytkin kroppa ihan jumissa hieronnan jälkeen kun oli niin jumissa ennen sitä ja nyt kipuja siellä täällä eikä lähde pois ja seuraava hieronta vasta 2 viikon päästä. Päätä puristaa ihan kuin vanne ja naama tuntuu jumittavan. Ja nämäkin oireet johtuu jännityksestä ja siitä etten liiku tai venyttele tarpeeksi. En osaa tai muista venytellä ja sitten teen ne väärin ja satutan itseäni. Kyllä tällaista ihmistä joka ei osaa edes venytellä ansaitsee pas ka luuserin leiman ja joutua ojanpohjalle. Voisi kyllä mennä sinne kun nämä kivut ahdistaa. Olen täysi pas ka.

ap

Kutem sanoin, tiedän tunteen. Ainoa ero (kertomasi perusteella) on se, etten ole käynyt hierojalla. En kehtaa mennä, koska mietin, että hieroja paheksuu kun en tee itse mitään! :D

Syyt on ihan samat kun sullakin, en vaan osaa. Tilanne on jatkunut niin pitkään etten hahmota mitä lihaata pitäisi liikutttaa ja mihin. Ne ei vaan liiku, ne on jumissa. Sitten kun teen, sattuu monta viikkoa uusiin paikkoihin. Käyn kokopäivätyössä enkä jaksa edes sitä, miten jaksaisin selvittää miten liikkua.

Minä en oo paska enkä luuseri, etkä sinä. 😘

Ensiksi sinun kannattaisi ehdottomasti muuttaa ajatusmaailmaasi! Vaikka kaikki maailman ihmiset vihaisivat sinua, tulee sinun rakastaa itseäsi kaikesta huolimatta! Aluksi uskottelet ja sanot itsellesi olevasi mahtava, ihana, jne ja pikkuhiljaa mielesi alkaa toivottavasti uskoa sinua 😊

Uskon, että sinulla on varmasti vaikeaa kipujen yms kanssa, itselläni on vain henkisiä ongelmia, joihin on auttanut masennuslääke (venlafaxin). Ilmeisesti jotkut masennuslääkkeet vähentävät fyysisiä kipujakin. Mielestäni sinun ehdottomasti kannattaisi kokeilla eri masennuslääkkeitä ennen kuin luovutat! Jaksamista! 😊 💗

Jotkut ovat saaneet apua masennukseen jopa taikasienistä, jos ei ole mitään hävittävää, niin ehkä niitäkin voisi kokeilla.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/taikasienista-ihmelaake-masennuksen-h…

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ongelmat ei ole mitenkään ainutlaatuisia, meitä on muitakin joilla on asiat samassa tai pahemmassa jamassa.

Kiva huomata että juttuseuraa silti löytyy.

Fyysisen kunnon nostaminen olisi ihan varmaan toimivaa, uskoisin että on hankalaa yksin jos kävelykin tekee tuskaa ja koko lihaksisto jumissa virheasentojen takia.

Jos voimat riittää, ja masennus antaa yrittää, miten kuntoutus?

Etsivä diakoniatyö näyttää löytävän oikeaan paikkaan ja kirjoitus sinänsä ihan kiva, mutta miten apu kohtaisi reaalielämässä avuntarvitsijan? Kynnys on korkea.

Ja kyllä, kivun ja osittaisen työkyvyttömyydenkin takia on kakkosluokan kansalainen. Niin kauan kuin jaksaa töissä ontua, on sellainen tunne että on osa yhteiskuntaa, tavallaan.

Ei oo paha, jos neuvoja ja ajatuksia tulee sellasilta jotka eivät tilannetta tajua, mahdollinen empatia niiden viestien takana lämmittää. Ap:n ajatusta en asiasta tiedä, mutta omasta puolestani kiitos.

Jep, ihanaa että täältä löytyy näin paljon ihmisiä jotka haluavat auttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkitys? Tärinäterapia?

On ketipinor lähinnä nukkumiseen ja opamoxia jos pahemmin ahdistaa. Ssri-lääkkeitä oli mutta ne alkoi aiheuttaa oireita niin piti lopettaa.

ap

Voisit joitain muita lääkkeitä kokeilla?

Sulla on väärä lääkitys. Tiedän koska itse käytin useita vuosia ssri-lääkkeitä ja ne vaan pahensi olotilaani vaikka annostusta nostettiin. En saanut nukuttua ja olin tosi ahdistunut. Lopulta pyysin lääkkeen vaihtoa, sain snri- vaikutteiden lääkityksen mikä auttoi heti! Olo helpottui enkä ole ollut ahdistunut aikoihin. Soita säkin ap lääkärille ja pyydä vaihtaa lääkettäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on väärä lääkitys. Tiedän koska itse käytin useita vuosia ssri-lääkkeitä ja ne vaan pahensi olotilaani vaikka annostusta nostettiin. En saanut nukuttua ja olin tosi ahdistunut. Lopulta pyysin lääkkeen vaihtoa, sain snri- vaikutteiden lääkityksen mikä auttoi heti! Olo helpottui enkä ole ollut ahdistunut aikoihin. Soita säkin ap lääkärille ja pyydä vaihtaa lääkettäsi.

Aika samat kokemukset täälläkin, ssri-lääkettä kokeilin hetken, mutta vasta snri-lääke auttoi todella. Ahdistus väheni huomattavasti ja rohkeus lisääntyi, jolloin ihmisten seurakin alkoi maistumaan.