Lue keskustelun säännöt.
Voin henkisesti ja fyysisesti todella pahoin
24.06.2019 |
Nämä kivut alkaa olla ihan liikaa en jaksa, olen ihan nurkassa. Olen järjettömän stressaantunut, ahdistunut, masentunut jne. Fyysisiä kipuja on siellä täällä. Terapiassa käynnyt vuosia ja vuosia. Lainaa ja laskuja on, työkyky on lähes olematon, olen osa-aikatyössä enkä sitäkään jaksaisi tai kohta varmaan pysty edes tekemään kun fyysisesti sattuu. Sairaslomalle en voi jäädä kun tulot ei sitten enää riitä mihinkään, työkyvyttömyyseläkkeelle en varmasti pääse. Tämä todellisuuskin alkaa tuntua ihan väärältä, se ei ole oikea, mikään siinä ei ole oikein.
Poistuminen olisi varmasti parasta näillä kivuilla ja tuntemuksilla.
Kommentit (41)
Lähtisin ehkä yrittämään työkyvyttömyyseläkettä kuitenkin. Se on pitkä tie niin aloitus on tärkeää.
Mutta käy vielä muuallakin juttelemassa kuin terapiassa. Jos saisit nälökulmia tuohon käytännön soppaan, sillä vaikutat olevan umpikujassa.
Jos työn teon lopettaminen auttaa mitään, se pitää tehdä. Yksin ei pidä miettiä näitä ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin ehkä yrittämään työkyvyttömyyseläkettä kuitenkin. Se on pitkä tie niin aloitus on tärkeää.
Mutta käy vielä muuallakin juttelemassa kuin terapiassa. Jos saisit nälökulmia tuohon käytännön soppaan, sillä vaikutat olevan umpikujassa.
Jos työn teon lopettaminen auttaa mitään, se pitää tehdä. Yksin ei pidä miettiä näitä ratkaisuja.
Työkyvyttömyyseläkkeelle en kyllä pääse senkään takia kun jonkinlainen tekemishalu ja työkyky on mutta ei kyllä mikään normaali joten ne katsoisi kumminkin että olen työkykyinen.
Kellekköhän muulle tästä muka voisi jutella kuin terapeutille tai lääkärille, kaikki muut alkaisi jauhamaan "se on vain jaksettava" tai "niskasta kiinni" ja muuta vastaavaa. Minulla ei ole kavereita tai ystäviä tai puolisoa jne. sukulaiset ei mt-ongelmista ymmärrä mitään jne.
Työn lopettaminen auttaa niin kauan kunnes rahat loppuu ja sitten psyyke romahtaa lopullisesti.
Tämä on sellainen umpikuja että en usko tästä olevan mitään ulospääsyä hengissä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkitys? Tärinäterapia?
On ketipinor lähinnä nukkumiseen ja opamoxia jos pahemmin ahdistaa. Ssri-lääkkeitä oli mutta ne alkoi aiheuttaa oireita niin piti lopettaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveys ole tärkeää.
No lisään, työkyvyttömyyseläkkeellä voi tehdä tienistejä. Lue Kela tai Kevan sivuilta. Ja voit halutessasi lopettaa eläkkeen ja siirtyä työhön.
Diakonin tai tukihekilön kanssa juttelua tarkoitin. Ettei vain terapeutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Kerroit käyneesi vuosia terapiassa tms. Oletko kertonut siellä avoimesti, että sinun elämänhalusi on pahasti hakoteillä? Oletko lähiaikoina ollut lääkärissä tarkistuttamassa lääkitystä ja muuten hoitosuunnitelmaasi? Jos et, suosittelen ottamaan molemmista kopin asap.
Mutta asialla on myös näkökulmaero, mikään terapia ja lääke ei takaa sitä, että kaikki ongelmat poistuisivat, masennuksen oireita ei olisi yms. Elämässä on myös opittava hyväksymään itsensä sellaisenaan, myös omat varjonsa ja hankalammat piirteensä. Sen rinnalle on tärkeää myös hyväksyä omat voimavaransa ja elämän hyvät asiat - koska asiat eivät ole mustavalkoisesti joko huonosti tai hyvin. Väliin mahtuu koko elämän kirjo. Esim. se että olet käynyt vuosia terapiassa voidaan lukea myös kyvyksesi sitoutua ja pyrkiä parempaan. Olet pyrkinyt järjestelmään työssä jaksamistasi ja nyt osa-aikatyössä. Tällä tarkoitan sitä, että 'oireisinkaan' ihminen ei ole vain jokin diagnoosimöykky, vaan jokaisessa on paljon myös hyviä ominaisuuksia. Ovatko ne jääneet ongelmapuheen varjoon? Voitko aloittaa hyväksymis- ja riittämispuheen siihen rinnalle? Kiitollisuus pienistäkin asioista lisää ihmisen voimavaroja ja itsensä hyväksymistä. Mitä ajattelet tästä?
Voitko saada lähetettä esim. HYKSin tai Ortonin kipuklinikalle?
https://www.orton.fi/fi/orton/artikkelit/ortonin-kipuklinikka/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diakonin tai tukihekilön kanssa juttelua tarkoitin. Ettei vain terapeutin.
Nauravat varmasti minut ovesta ulos.
ap
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kerroit käyneesi vuosia terapiassa tms. Oletko kertonut siellä avoimesti, että sinun elämänhalusi on pahasti hakoteillä? Oletko lähiaikoina ollut lääkärissä tarkistuttamassa lääkitystä ja muuten hoitosuunnitelmaasi? Jos et, suosittelen ottamaan molemmista kopin asap.
Mutta asialla on myös näkökulmaero, mikään terapia ja lääke ei takaa sitä, että kaikki ongelmat poistuisivat, masennuksen oireita ei olisi yms. Elämässä on myös opittava hyväksymään itsensä sellaisenaan, myös omat varjonsa ja hankalammat piirteensä. Sen rinnalle on tärkeää myös hyväksyä omat voimavaransa ja elämän hyvät asiat - koska asiat eivät ole mustavalkoisesti joko huonosti tai hyvin. Väliin mahtuu koko elämän kirjo. Esim. se että olet käynyt vuosia terapiassa voidaan lukea myös kyvyksesi sitoutua ja pyrkiä parempaan. Olet pyrkinyt järjestelmään työssä jaksamistasi ja nyt osa-aikatyössä. Tällä tarkoitan sitä, että 'oireisinkaan' ihminen ei ole vain jokin diagnoosimöykky, vaan jokaisessa on paljon myös hyviä ominaisuuksia. Ovatko ne jääneet ongelmapuheen varjoon? Voitko aloittaa hyväksymis- ja riittämispuheen siihen rinnalle? Kiitollisuus pienistäkin asioista lisää ihmisen voimavaroja ja itsensä hyväksymistä. Mitä ajattelet tästä?
Vaikka nyt maagisesti pystyisi hyväksymään itsensä tällaisenaan niin muille tai yhteiskunnalle ei kelpaa tällaisena. Pitäisi olla tällainen ja tuollainen tai tehdä tuota ja tätä. Omia mielipiteitä tai ajatuksia ei hyväksytä jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään vertaistukiryhmää sulla? Tuskin täällä kannattaa näistä asioista puhua, koska minua ainakin rupeaisi vtuttamaan sellaiset viestit jossa ei ymmärretä hevonhelvettiä sairaudestasi tai tilanteestasi.
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kerroit käyneesi vuosia terapiassa tms. Oletko kertonut siellä avoimesti, että sinun elämänhalusi on pahasti hakoteillä? Oletko lähiaikoina ollut lääkärissä tarkistuttamassa lääkitystä ja muuten hoitosuunnitelmaasi? Jos et, suosittelen ottamaan molemmista kopin asap.
Mutta asialla on myös näkökulmaero, mikään terapia ja lääke ei takaa sitä, että kaikki ongelmat poistuisivat, masennuksen oireita ei olisi yms. Elämässä on myös opittava hyväksymään itsensä sellaisenaan, myös omat varjonsa ja hankalammat piirteensä. Sen rinnalle on tärkeää myös hyväksyä omat voimavaransa ja elämän hyvät asiat - koska asiat eivät ole mustavalkoisesti joko huonosti tai hyvin. Väliin mahtuu koko elämän kirjo. Esim. se että olet käynyt vuosia terapiassa voidaan lukea myös kyvyksesi sitoutua ja pyrkiä parempaan. Olet pyrkinyt järjestelmään työssä jaksamistasi ja nyt osa-aikatyössä. Tällä tarkoitan sitä, että 'oireisinkaan' ihminen ei ole vain jokin diagnoosimöykky, vaan jokaisessa on paljon myös hyviä ominaisuuksia. Ovatko ne jääneet ongelmapuheen varjoon? Voitko aloittaa hyväksymis- ja riittämispuheen siihen rinnalle? Kiitollisuus pienistäkin asioista lisää ihmisen voimavaroja ja itsensä hyväksymistä. Mitä ajattelet tästä?
Vaikka nyt maagisesti pystyisi hyväksymään itsensä tällaisenaan niin muille tai yhteiskunnalle ei kelpaa tällaisena. Pitäisi olla tällainen ja tuollainen tai tehdä tuota ja tätä. Omia mielipiteitä tai ajatuksia ei hyväksytä jne.
ap
Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa, Suomessa hyväksytään ihan kaikki kun verrataan suurimpaan osaan muita maita, meillä sentään on sanan- ja uskonnonvapaus.
Muutenkin tuollainen ajattelu on yltiönegatiivista eikä pidä paikkaansa, ne sun ajatukset että ei kelpaa kenellekään tulee ihan sun omasta päästä, suurin osa ihmisistä ei edes ajattele kelpaatko sinä vai et, sinä vaan olet olemassa kuten me muutkin.
Oletko tarkistuttanut ferritiiniarvosi? Se pitäisi olla ainakin sata, sanoo lääkärisi mitä hyvänsä, samoin pitäisi tarkistuttaa d-vitamiini, sekin pitäisi olla jotain 150 (etelässä asuvilla on). Masennusoireet ja kivut ei aina johdukaan vain korvien välistä, vaan ihan oikeista puutetiloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla vaan on voimia, niin fyysisen kunnon nostamisella voi vaikuttaa masennukseen. Pelkät juoksut tai kevyet hölkät, niillä minä hoidan itseäni ja psyykettäni. Tämä on tietenkin oma tapani ja kokemukseni, mutta halusin mainita jos vaikkapa olisi hyötyä 😃.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään vertaistukiryhmää sulla? Tuskin täällä kannattaa näistä asioista puhua, koska minua ainakin rupeaisi vtuttamaan sellaiset viestit jossa ei ymmärretä hevonhelvettiä sairaudestasi tai tilanteestasi.
Ei ole. En tiedä onko sama asia mutta joskus alkuaikoina terapiaa tai jotain niin jotain ryhmäterapiaa tai jotain ryhmäjuttua minulle ehdotettiin mutta silloin kärsin niin pahoista sosiaalisten tilanteiden pelosta ettei tuntemattomille puhuminen tällasista asioista lukuunottamatta terapeuttia tai lääkäriä olisi onnistunut millään, nyt se kai menisi mutta juna kai meni jo sen suhteen. Asun pienellä paikkakunnalla niin täällä niitä muutenkaan juuri taida olla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kerroit käyneesi vuosia terapiassa tms. Oletko kertonut siellä avoimesti, että sinun elämänhalusi on pahasti hakoteillä? Oletko lähiaikoina ollut lääkärissä tarkistuttamassa lääkitystä ja muuten hoitosuunnitelmaasi? Jos et, suosittelen ottamaan molemmista kopin asap.
Mutta asialla on myös näkökulmaero, mikään terapia ja lääke ei takaa sitä, että kaikki ongelmat poistuisivat, masennuksen oireita ei olisi yms. Elämässä on myös opittava hyväksymään itsensä sellaisenaan, myös omat varjonsa ja hankalammat piirteensä. Sen rinnalle on tärkeää myös hyväksyä omat voimavaransa ja elämän hyvät asiat - koska asiat eivät ole mustavalkoisesti joko huonosti tai hyvin. Väliin mahtuu koko elämän kirjo. Esim. se että olet käynyt vuosia terapiassa voidaan lukea myös kyvyksesi sitoutua ja pyrkiä parempaan. Olet pyrkinyt järjestelmään työssä jaksamistasi ja nyt osa-aikatyössä. Tällä tarkoitan sitä, että 'oireisinkaan' ihminen ei ole vain jokin diagnoosimöykky, vaan jokaisessa on paljon myös hyviä ominaisuuksia. Ovatko ne jääneet ongelmapuheen varjoon? Voitko aloittaa hyväksymis- ja riittämispuheen siihen rinnalle? Kiitollisuus pienistäkin asioista lisää ihmisen voimavaroja ja itsensä hyväksymistä. Mitä ajattelet tästä?
Vaikka nyt maagisesti pystyisi hyväksymään itsensä tällaisenaan niin muille tai yhteiskunnalle ei kelpaa tällaisena. Pitäisi olla tällainen ja tuollainen tai tehdä tuota ja tätä. Omia mielipiteitä tai ajatuksia ei hyväksytä jne.
ap
Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa, Suomessa hyväksytään ihan kaikki kun verrataan suurimpaan osaan muita maita, meillä sentään on sanan- ja uskonnonvapaus.
Muutenkin tuollainen ajattelu on yltiönegatiivista eikä pidä paikkaansa, ne sun ajatukset että ei kelpaa kenellekään tulee ihan sun omasta päästä, suurin osa ihmisistä ei edes ajattele kelpaatko sinä vai et, sinä vaan olet olemassa kuten me muutkin.
Oletko tarkistuttanut ferritiiniarvosi? Se pitäisi olla ainakin sata, sanoo lääkärisi mitä hyvänsä, samoin pitäisi tarkistuttaa d-vitamiini, sekin pitäisi olla jotain 150 (etelässä asuvilla on). Masennusoireet ja kivut ei aina johdukaan vain korvien välistä, vaan ihan oikeista puutetiloista.
Verikokeet otettu puoli vuotta sitten mutta niistä mitään ymmärtänyt kuin että lääkärin mielestä kaikki ok.
ap
Tyrant kirjoitti:
Jos sinulla vaan on voimia, niin fyysisen kunnon nostamisella voi vaikuttaa masennukseen. Pelkät juoksut tai kevyet hölkät, niillä minä hoidan itseäni ja psyykettäni. Tämä on tietenkin oma tapani ja kokemukseni, mutta halusin mainita jos vaikkapa olisi hyötyä 😃.
Vasen jalka on välillä niin kipeä ettei pysty mitään kävelylenkkejäkään tekemään tai juoksemaan, lääkäri epäilee kystaa polvessa ja välillä se on ok ja välillä kipeä. Myös tuo jatkuva jännitystila tekee kävelyistä tuskallisia kun niskaa ja selkää särkee, nytkin särkee kun kävin hieronnassa ja paikat oli niin jumissa että tarvii uudestaan mennä mutta uuden ajan sain vasta 2 viikon päähän. Tuntuu kuin vanne puristaisi päätä kokoajan. Voisi vain poistua niin ei tarvitsisi näistä kivuista kärsiä.
ap
Onko paikkakunnallasi toimintakykykeskusta? Sieltä voisi löyty apua ihan konkreettisiin tulo- ja ammattiongelmiin.
Masennusoireiden kanssa taistelleena ymmärrän tuntemuksesi. En silti itse uskaltaisi vain poistua täältä koska iäisyyskysymykset ovat todellisia.