Lue keskustelun säännöt.
Äitini määrittää naisen arvon sen perusteella...
23.06.2019 |
...onko nainen laiha vai lihava. Niin ärsyttävää. Olen vuosien varrella täysin kyllästynyt hänen juttuhinsa, joissa pointtina on se, kuka hänen tuntemistaan ihmisistä milloinkin on lihonut/laihtunut, kuka edes yrittää päästä kiloistaan eroon tai kuka on jo lakannut yrittämästä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (104)
Ei ole tuollaisesta kokemusta, mutta siitä on että äitini on koko elämäni ajan ollut "laihdutuskuurilla". Kun äitini oli nuori, alkoholisti-isäni oli pönkittänyt itseään kun tunsi olevansa vähemmän fiksu kuin äitini, haukkumalla äitiäni kaikin tavoin, ja äidilleni jäi joku trauma että on läski, vaikka ei silloin todellakaan ollut. Äitini erosi isästä jo yli neljäkymmentä vuotta sitten, mutta edelleen hänellä on kroppansa kanssa epävarma olo, oli paino mitä hyvänsä. Tästä seurasi se, että minä häpesin myös nuorena itseäni ja kroppaani vaikka se silloin oli vielä ihan hyvä, tästä pääsin eroon vasta kun lihoin oikeasti lihavaksi, silloin vasta oivalsin sen, että mitä helvetin väliä sillä on mitä muut ajattelee, minä en ole yhtä kuin ylimääräisen rasvan määrä mun kropassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matalasta itsetunnostahan tuollainen kertoo. Jollain pitää päteä, jos on tytärtä/miniää/naapuria kouluttamattomampi, köyhempi ja epähienostuneempi. Vaikka sitten sillä, että on laihempi. Tai jopa se voi tuoda suurta lohtua, jos oli 70-luvulla laiha kuin pajunvitsa, toisin kuin monet "säälittävät" nykyajan nuoret naiset, jotka ovat varmasti kuusikymppisinä käsittämättömiä tankkeja, kun itsekin on näin pulska. Nuoruuden laihuus on joillekin meriitti, josta ollaan ylpeitä vielä vanhoilla ja tukevilla päivillä. Hykerrellään ivallisina, jos poika ei mahdu isänsä hääpukuun tai tyttärelle ei mahdu oma vanha takki.
Niitäkin on tullut vastaan, joiden mielestä esim. naisen koulutus tai harrastukset eivät ole mitään. Laiha tytär on aina ihailtavampi ja saavuttanut enemmän kuin vaikkapa jenkkakahvainen juristitytär.
Älkääkä ottako tätä minään laihuusvihana, en itse arvota ihmisiä painon mukaan, eivätkä laihat tai lihavat häiritse minua.
Minun äitini on myös tällainen. Hän on itse lihava, mutta ihailee laihoja ja kauniita ihmisiä. Myös ruskettunut iho ja ruskeat silmät kuuluvat hänen ihailuunsa. Ja koulutus. Opettajat ja lääkärit. Kun itse en kuulu näihin hänen ihailemiinsa piirteisiin, tunnen olevani ruma ja surkimus.
Minun äitini arvottaa naisen sillä perusteella kuinka monta lasta hän on synnyttänyt.
Esim. siskoni, koulutukseltaan tohtori, nolla lasta ja vieläpä naimaton = äitini mielestä täysin arvoton.
Serkkuni, peruskoulun jälkeen drop out, ei ikinä ollut missään vakityössä, neljä lasta = "hän on sentään saanut jotain elämässään aikaan".
Ps. Äitini on itse ylipainoinen joten ei voi ketään arvostella sen perusteella. Jos voisi, niin arvostelisi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Huomattakoon että ennenvanhaan ihmiset oli keskimäärin paljon laihempia ja jos ala-asteella 70-luvulla joku oli lihava, häntä kiusattiin eli ihmisten keskipaino on noussut, joka ikäryhmässä.
Nyt vanhana kun olen kuunnellut äitiäni, katsonut etäämmältä. Tyhmähän tuo on, tyhmä ja narsistinen vaikkei tietäisi mitä se tarkoittaa. Äiti on yksinkertainen maalaisihminen jonka pitää päteä jotenkin, kun on pohjimmiltaan heikko, niin voi sitten kuvitella olevansa parempi. Kun on laiha ollut koko ikänsä.
Sinänsä vanhempien ruokavalio oli hyvä yksinkertainen, ennenvanhaan perunoita ja ruskea kastiketta, kalaa tai lihaa, ei välipaloja eikä naposteluja, pullaa vain sunnuntaisin.
Että kyllähän toisaalta nykyään syöminen on aika kummallista, mutta äidin ilkeydestä: jos joku on älykäs koulutetumpi tms hän puhuu heistä vähättelevään sävyyn ja se paljastaa tuon kompleksin. Tässä tyhmyys tarkoittaa että asenne uuden oppimiseen on kielteinen. Isä oli myös tosi tyhmä ja kumpikin varoi kehittymästä mihinkään suuntaan ettei kulissiliiton rakenteet murennut, perusteemana: koskaan et muuttua saa.Tutulta kuulostaa taas tämä sinun tekstisi. Niin tutulta.
En voi muuta sanoa, kun että kyllä ärsyttää junttimöllö vanhankansan ihmiset ja heidän vaikutuspiirissään kasvaminen.
Olen erittäin kateellinen kaikille, kenellä on koulutetut ja avaramieliset älyllisesti uteliaat vanhemmat. Ei sillä ole väliä onko lapsena ollut paljon rahaa ja härpäkkeitä. Sillä on väliä onko ollut sivistynyt koti.
Mun appivanhemmat on tuollaisia. Mies sanoo pelastuneensa fiksujen opettajien ja aikaisen kotoa lähdön ansiosta.
Entäs ne ihmiset joilla huonon vanhempionnen lisäksi on ollut epäonnea opettajienkin suhteen=(
Ja siitä sitten kun kierre lähtee syntymään, niin tulee mentyä kimppaan jonkun sivistymättömän ihmisen kanssa ja kuvitellen että saa muka olla onnellinen kun on edes sellaiselle kelvannut.
Siinä sitä menee koko elämä mukavasti kun asustelee lyttääjän kanssa ja tekee sille vielä lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosiskoni. Lapseton, kouluttamaton, varaton, ulosotossa. Mutta niin helvetin tärkeenä kun on laihempi kuin veljeni samanikäinen vaimo.
Juurikin näin. Lapsettomuushan on samanlainen häpeä kuin ulosotossa oleminen (niin kauan kuin ulosotto on omaa syytä. Jos ulosotto ei ole omaa syytä niin lapsettomuus on suurempi häpeä). Lapseton ihminen on aikalailla arvoton, vai mitä Vierailija?
Itse olen varaton (tosin myös velaton). Olen myös lapseton.
Jännää että olen paperilla joidenkin mielestä huono ihminen, jos vain nämä tiedot minusta annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaisesta kokemusta, mutta siitä on että äitini on koko elämäni ajan ollut "laihdutuskuurilla". Kun äitini oli nuori, alkoholisti-isäni oli pönkittänyt itseään kun tunsi olevansa vähemmän fiksu kuin äitini, haukkumalla äitiäni kaikin tavoin, ja äidilleni jäi joku trauma että on läski, vaikka ei silloin todellakaan ollut. Äitini erosi isästä jo yli neljäkymmentä vuotta sitten, mutta edelleen hänellä on kroppansa kanssa epävarma olo, oli paino mitä hyvänsä. Tästä seurasi se, että minä häpesin myös nuorena itseäni ja kroppaani vaikka se silloin oli vielä ihan hyvä, tästä pääsin eroon vasta kun lihoin oikeasti lihavaksi, silloin vasta oivalsin sen, että mitä helvetin väliä sillä on mitä muut ajattelee, minä en ole yhtä kuin ylimääräisen rasvan määrä mun kropassa.
Sama täällä. Kun olin 50 kg, uskoin olevani järkyttävän lihava ja ruma. Oikeasti olin kuin missi.
Nyt kun painan toista sataa kiloa, niin kukaan ei enää arvostele. Ovat varmaan nyt tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Tuollainen on yllättävän yleistä vanhempien, matalasti koulutettujen ja sivistymättömien naisten keskuudessa. En nyt halua kokonaisia ikäluokkia leimata, ja poikkeuksiakin on, mutta pääsääntöisesti vanhemmat naiset kyttäävät paljon suuremmalla innolla muiden vartaloita kuin nuoret, vaikka stereotyyppisesti toisin voisi kuvitella. Sivistyneet ja koulutetut naiset eivät kahvipöydässä jauha omista dieeteistä tai analysoi toisten kiloja, iästä riippumatta, vaikka eläisivät itse kurinalaisesti.
Hyvä ystäväni, joka on korkea valtion virkamies (ylitarkastaja) ja miehensä tulolistoilla joka vuosi kärkipäässä, on myös tuollainen toisten kilojen kyttääjä 🙂 Että ei ole ainoastaan wt:n juttuja 😆
Aika harvassa on ihmiset joille toiset ihmiset ovat ihmisiä, eikä tuotteita.
Jos on pakko arvostella ihmisiä ja laittaa heitä hierarkioihin, niin ainoa oikea tapa on se, että määrittelee ihmisen hyvyyden ja arvon sen mukaan, kuinka tämä kohtelee muita eläviä olentoja.
Kuka tekee noin? Harva!
Sen sijaan ihmisarvon määrä perustuu siihen oletko hyödyllinen/tuottava taloudellisesti, oletko silmää miellyttävä ja mielisteletkö mukavan mairealla äänellä kiherrellen ja toisen jutuille iloisesti nauraen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti, +70v. Just näytin juhlissa otettuja kuvia, joissa meidän yhteisiä sukulaisia, hänelle ja kommentit koski ainoastaan sitä miltä kukin näyttää ja oikein erityisesti kommentoi niitä jotka oli lihonu.
Ja linnanjuhlien katsominen äidin kanssa - järkkyä! Pelkkää negakommenttia kaikesta ja kaikkien ulkonäöstä. Paras on ettei tunnu itse tajuavan ollenkaan miltä juttunsa kuulostaa.
Miksi toisia ihmisiä pitää arvostella? Minun mielestäni se on sivistymätöntä ja heikkoutta. en hyväksy painon vuoksi arvostelua sen kummemmin kuin minkään muunkaan syyn. Antakaa ihmisten elää, tai vaikka kuolla, sellaisina kuin itse haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä ja nolo kuva tulee ihmisestä joka aina puhuu toisista ihmisistä typerillä mittareillaan arvostellen ja heitä "ihmetellen". Älykkäät ihmiset eivät ylipäätään puhu toisista ihmisistä tyyliin; Pirkko sitä ja Pertti tätä.
Puheenaiheet on älykkäillä yleensä ihan kaikkea muuta, kuin ihmiset ja heidän arvotelemisensa.
Säälittäviä on sellaiset tapaukset jotka eivät OSAA ja kykene keskustelemaan mistään ilmiöistä ja asioista analyyttisesti.
Se ei ole älyllistä keskustelua tai keskustelua ollenkaan, kun ilmoitetaan mielipiteensä tai ihmeteltävä tieto jonkun henkilön kiloista, verotettavista tuloista, ostoksista, tekemättä jättämisistä ja vaatevalinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Äitini. Ensimmäisenä kerrotaan kuinka joku henkilö oli lihonut tai laihtunut. Eikä kyseisen henkilön kuulumisia. Se lihominen ja laihtuminen on se pääasia.
Maskuliininen kroppa ei ole kaikkien ihanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi toisia ihmisiä pitää arvostella? Minun mielestäni se on sivistymätöntä ja heikkoutta. en hyväksy painon vuoksi arvostelua sen kummemmin kuin minkään muunkaan syyn. Antakaa ihmisten elää, tai vaikka kuolla, sellaisina kuin itse haluavat.
Se varmaan johtuu siitä, ettei vaan osata muuta. Tai voihan se jollekin tuoda jotain ihmeellistä voiman tunnetta, kun pääsee kertomaan naapurin Irmelille kuinka se ja se ylypiä hupakko oli ainakin 10 kiloa lihonut.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Huomattakoon että ennenvanhaan ihmiset oli keskimäärin paljon laihempia ja jos ala-asteella 70-luvulla joku oli lihava, häntä kiusattiin eli ihmisten keskipaino on noussut, joka ikäryhmässä.
Nyt vanhana kun olen kuunnellut äitiäni, katsonut etäämmältä. Tyhmähän tuo on, tyhmä ja narsistinen vaikkei tietäisi mitä se tarkoittaa. Äiti on yksinkertainen maalaisihminen jonka pitää päteä jotenkin, kun on pohjimmiltaan heikko, niin voi sitten kuvitella olevansa parempi. Kun on laiha ollut koko ikänsä.
Sinänsä vanhempien ruokavalio oli hyvä yksinkertainen, ennenvanhaan perunoita ja ruskea kastiketta, kalaa tai lihaa, ei välipaloja eikä naposteluja, pullaa vain sunnuntaisin.
Että kyllähän toisaalta nykyään syöminen on aika kummallista, mutta äidin ilkeydestä: jos joku on älykäs koulutetumpi tms hän puhuu heistä vähättelevään sävyyn ja se paljastaa tuon kompleksin. Tässä tyhmyys tarkoittaa että asenne uuden oppimiseen on kielteinen. Isä oli myös tosi tyhmä ja kumpikin varoi kehittymästä mihinkään suuntaan ettei kulissiliiton rakenteet murennut, perusteemana: koskaan et muuttua saa.
"Maalaismainen?" 😂 Anteeksi maalaisuuteni, kuten täällä tavataan sanoa
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa on ihmiset joille toiset ihmiset ovat ihmisiä, eikä tuotteita.
Jos on pakko arvostella ihmisiä ja laittaa heitä hierarkioihin, niin ainoa oikea tapa on se, että määrittelee ihmisen hyvyyden ja arvon sen mukaan, kuinka tämä kohtelee muita eläviä olentoja.
Kuka tekee noin? Harva!
Sen sijaan ihmisarvon määrä perustuu siihen oletko hyödyllinen/tuottava taloudellisesti, oletko silmää miellyttävä ja mielisteletkö mukavan mairealla äänellä kiherrellen ja toisen jutuille iloisesti nauraen.
Vaikka ulkoisesti olisi kaikki kulissit kunnossa mutta sydämen lämpö puuttuu, ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, +70v. Just näytin juhlissa otettuja kuvia, joissa meidän yhteisiä sukulaisia, hänelle ja kommentit koski ainoastaan sitä miltä kukin näyttää ja oikein erityisesti kommentoi niitä jotka oli lihonu.
Ja linnanjuhlien katsominen äidin kanssa - järkkyä! Pelkkää negakommenttia kaikesta ja kaikkien ulkonäöstä. Paras on ettei tunnu itse tajuavan ollenkaan miltä juttunsa kuulostaa.
Vanhempi sukulaisnainen katselee uutiset joka päivä. Arvaa kiinnostaako ne itse uutiset ja asiat yhtään?
Ei.
Itsekään ei kuule mitä siellä uutisissa sanotaan kun toinen haukkuu ja solvaa jokaisen näkemänsä naisen. Jos ei arvostella ulkonäköä ja habitusta, kerrotaan erittäin oksettavalla ilmaisulla mihin inhottavaan puolueeseen ihminen kuuluu ja "mikä" hän on. (Puolue ei ole ps.)
En halua itse koskaan tulla sellaiseksi ihmiseksi jonka elämästä 80 prosenttia menee toisten arvoteluun ja haukkumiseen.
Mieluummin elämän sisältönä vaikka seinän tuijottaminen ja jonkun mantran mumiseminen.
Vierailija kirjoitti:
Entinen kaveri on työtön yksinhuoltaja ilman koulutusta (en muista saiko amiksen joskus loppuun, mutta ei ole alan töitä tehnyt), väkivaltainen eksä piinaa, veljet on alkoholisteja, päivät on kuulemma kuollettavan tylsiä. Itse kävin lukion ja lähdin sen jälkeen yliopistoon, löysin ihanan miehen ja elämme mukavassa omakotitalossa. Vaikeuksiensa keskellä kaverini keksi sen ainoan asian jolla saattoi päteä minulle: hän oli laihempi! Ja nimenomaan laihempi, itse en ole kiloakaan ylipainoinen, mutta lihaksikas ja isorintainen. Sain kuulla kerta toisensa jälkeen, kuinka näytän lihavalta vaatteissani, kuinka näytän lihavalta kuvissa ja kuinka hoikka hän itse on. En jaksanut tätä pitkään, vaan annoin olla. Mittailkoon nyt sitten vyötäröään yksikseen niiden tylsien päiviensä keskellä :)
Kaverisi painaa sinua alas, koska on pienempi. Sinä painat kaveriasi alas, koska sinulla on ihana mies, koulutus, omakotitalo.
Hauska lukea näitä jossa sukulainen on tunteeton moukka ja samaan hengenvetoon haukutaan tämä...😂 Että pata kattilaa, vai miten se meni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Huomattakoon että ennenvanhaan ihmiset oli keskimäärin paljon laihempia ja jos ala-asteella 70-luvulla joku oli lihava, häntä kiusattiin eli ihmisten keskipaino on noussut, joka ikäryhmässä.
Nyt vanhana kun olen kuunnellut äitiäni, katsonut etäämmältä. Tyhmähän tuo on, tyhmä ja narsistinen vaikkei tietäisi mitä se tarkoittaa. Äiti on yksinkertainen maalaisihminen jonka pitää päteä jotenkin, kun on pohjimmiltaan heikko, niin voi sitten kuvitella olevansa parempi. Kun on laiha ollut koko ikänsä.
Sinänsä vanhempien ruokavalio oli hyvä yksinkertainen, ennenvanhaan perunoita ja ruskea kastiketta, kalaa tai lihaa, ei välipaloja eikä naposteluja, pullaa vain sunnuntaisin.
Että kyllähän toisaalta nykyään syöminen on aika kummallista, mutta äidin ilkeydestä: jos joku on älykäs koulutetumpi tms hän puhuu heistä vähättelevään sävyyn ja se paljastaa tuon kompleksin. Tässä tyhmyys tarkoittaa että asenne uuden oppimiseen on kielteinen. Isä oli myös tosi tyhmä ja kumpikin varoi kehittymästä mihinkään suuntaan ettei kulissiliiton rakenteet murennut, perusteemana: koskaan et muuttua saa."Maalaismainen?" 😂 Anteeksi maalaisuuteni, kuten täällä tavataan sanoa
Ei maaseudussa tietenkään mitään vikaa ole, mutta ennen Suomen kaupungistumista oli iso juttu jäikö pienelle kotipaikkakunnalle töihin vai lähtikö suuremmalle paikkakunnalle opiskelemaan. Ei ollut nettiä, ei edes kirjastoa, kyllä sillä joku merkitys oli. Mutta tässä puhuttiin aiemmista sukupolvista, nykyään on toisin.
Juurikin näin. Lapsettomuushan on samanlainen häpeä kuin ulosotossa oleminen (niin kauan kuin ulosotto on omaa syytä. Jos ulosotto ei ole omaa syytä niin lapsettomuus on suurempi häpeä). Lapseton ihminen on aikalailla arvoton, vai mitä Vierailija?