Lue keskustelun säännöt.
Äitini määrittää naisen arvon sen perusteella...
23.06.2019 |
...onko nainen laiha vai lihava. Niin ärsyttävää. Olen vuosien varrella täysin kyllästynyt hänen juttuhinsa, joissa pointtina on se, kuka hänen tuntemistaan ihmisistä milloinkin on lihonut/laihtunut, kuka edes yrittää päästä kiloistaan eroon tai kuka on jo lakannut yrittämästä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (104)
..no toisaalta, onhan ylipaino huomattava riskitekijä ja esim. korkean verenpaineen, diabetes kakkosen, sepelvaltimotaudin ym. aiheuttaja joten kyllä minäkin ihmetellen mietin miten iso osa jopa nuorista naisista on ylipainoisia.. johtuuko huonosta ruokavaliosta jopa laiskuudesta (en tunne yhtäkään reipasta lihavaa) vai ehkäisypillereistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla itse erinomaisen laiha motkottaakseen muiden painosta. Isoäitini on ollut nuoresta asti tukeva tai ylipainoinen ja jaksaa aina vaan arvostella muiden surkeaa lihavuutta, raportoida lihomisia ja laihtumisia.
Ei ole edes väliä, tunnenko tai tiedänkö minä kenestä puhutaan, joku tuttu tai naapuri tai tutun naapurin pojan entinen naisystävä. Katsoo uutisia, mutta on ihan pihalla asioista ja maailmanmenosta, kun se huomio menee uutistenlukijan tai haastateltavan ulkonäön kyttäämiseen. Kahvilassa "ihmettelee" ei-niin-hiljaiseen ääneen että näinkö kuinka kauhean lihava tuo tarjoilija on ja odottaa että oikein käännyn tuolissani katsomaan.
Toivon että voitaisiin keskittyä johonkin muuhun. Todella noloa, ikävää, lannistavaa ja ahdistavaa kun rakkaalla ihmisellä ei tunnu olevan paljon muuta mielenkiinnon kohdetta ja sisältöä kuin muiden (naisten) arvosteleminen. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
..no toisaalta, onhan ylipaino huomattava riskitekijä ja esim. korkean verenpaineen, diabetes kakkosen, sepelvaltimotaudin ym. aiheuttaja joten kyllä minäkin ihmetellen mietin miten iso osa jopa nuorista naisista on ylipainoisia.. johtuuko huonosta ruokavaliosta jopa laiskuudesta (en tunne yhtäkään reipasta lihavaa) vai ehkäisypillereistä?
Vai vanhempiensa tarjoamasta syömiskasvatuksesta? Me esim ollaan kaikki tunnesyöppöjä, ruoka on ollut aina tunteidensäätelyn väline ja syöminen tapa rentoutua ja purkaa ahdistusta. Ruoalla on palkittu.
Oma mummoni on tuollainen. Olin nuorena hyvinkin hoikka, mutta lihoin masennuksen myötä. Mummoni kiirehtii aina kommentoimaan, että olen rakas edelleen "vaikka oletkin noin läski".
Kyllä. Parasta on toki, että äitini on itse ollut 20 vuotta ylipainoinen ja tietää sen itsekin.
Hän mm. arvostelee ääneen lihavia ihmisiä uimarannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko muuten siinä Veitolan Nykäs-jaksossa, kun Matin anoppi jankutti koko ajan painosta? Kysyi myös Marialta mitä tämä painaa ja vihjaili Pialle, että tämä on pulskistunut. Tuskin mikään jättiläinen sekään mummeli. Oikein vi*utti kuunnella niitä juttuja.
Se nainen oli sairaan laiha ja kurttuinen. Aivan hirveän kurttuinen olikin ja just laihuuden vuoksi. Kun ei ole rasvaa lainkaan, näkyy vain rypyt ja kurtut. Ajattelin, että on jokin vakava sairaus taustalla mikä syönyt kilot. Esim jokin syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Parasta on toki, että äitini on itse ollut 20 vuotta ylipainoinen ja tietää sen itsekin.
Hän mm. arvostelee ääneen lihavia ihmisiä uimarannalla.
Jatkan vielä, kun tuli mieleen. Äitini arvottaa ihmisiä myös muiden ulkoisten piirteiden perusteella:
- tummat hiukset ja piirteet on hyvä, vaaleat/punaiset ei
- naisella (etenkin yli 30v) kuuluu olla lyhyet hiukset
- liika meikki tai oikeastaan mikään meikki, hiustenlaitto, kynsilakka, korut jne ovat huonoja asioita
- avoin kaula-aukko, mekot jne ovat myös huonoja
"Hyvä" ja sopiva nainen on siis housuihin pukeutuva, meikitön, lyhyttukkainen ja eleetön nainen. Graafiset nansotunikat ovat ok jos pitää oikein revitellä tai näyttää tyylikkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäön arvosteleminen kertoo kyllä paljon arvostelijasta itsestään. Äitini väläyttelee toisinaan näitä lausuntoja, eikä kyllä suoraan kehu juuri mistään. Painonnousua kommentoi ja neuvoo mitä pitäisi tehdä ettei lihoiksi. Miten pitäisi elää ja olla että eläisin hänen näköisen elämän. Sehän se syy onkin, kun olen elänyt itseni näköistä elämää, nauttien erilaisista asioista, eikä kaikki ole pelkkää työtä ja puurtamista.
Teen esim samaa asiaa onnistuneesti kuin veljeni. Minulle kehuu vain kuinka veljeni on hyvä siinä. Kun sanon että teen samaa, ihmettelee vaan että niinkö muka (vaikka on useamman kerran ollut paikalla). On ennemmin sitä mieltä että veli oli kyseessä enkä minä. Epäilee että minä muistan väärin. R a s i t t a v a a.
Joskus miettinyt sitä, että johtuuko siitä että olen lapsista nuorin, nainen ja työelämässä. Äiti taas ollut perinteinen kotiäiti. Hyvä sellainen, voin täydestä sydämestä kehua. Näin aikuisena vaan yhteinen sävel hukassa, kun ajattelen perheeni lisäksi itseänikin.
Itkin, kun luin tätä ketjua. Ihan liian tuttuja juttuja vuosien varrelta. Minunkin äitini haukkui minua aina ylikilojeni takia ollessani lapsi/teini, haukkuu edelleen mm. julkkisnaisten kampauksia tai pukeutumistyyliä ja on hyvin pinnallinen ihminen muutenkin. Enää hän ei sentään närpi painoani mutta uudeksi kohteeksi on valikoitunut hiusmallini, jota pitää "ylikasvaneena" ja "Rölli-peikon siskon tukkana". Sinänsä huvittava yksityiskohta, että tämän hänen paheksumansa hiusmallin myötä olen alkanut saada epätavallisen paljon flirttiä osakseni, myös toisilta naisilta sekä itseäni selkeästi nuoremmilta miehiltä. Omastakin mielestäni kyseinen malli sopii minulle ja se näkyy myös valokuvissa.
Allekirjoitan myös tuon, että tiettyjen sukupolvien naisilla patoumat ja paha olo purkautuu juuri nuorempien naisten kyttäämisenä ja haukkumisena. Miehiltäkin olen toisinaan kuullut ikäviä kommentteja mutta näin yleisesti ottaen on sanottava, että heiltä olen saanut enemmän rohkaisevaa, kannustavaa ja myötätuntoista palautetta kuin mitä saman ikäpolven naisilta. Toisalta nuoret naiset ovat nykyään pääosin mahtavan avointa ja reipasta sakkia ja ihailen heidän määrätietoisuuttaan. Instagramin duckfacet voivat antaa kuvan ulkonäkökeskeisistä pissiksistä mutta tosiasiassa ne pahimmat "pissikset" löytyvät suurista ikäluokista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tätä tekee kaikki ennen vuotta 1970 syntyneet naiset. Minäkin olen menettänyt ihmisarvoni äitini silmissä koska olen lihava, johtuen masennuksesta ja lohtusyömisestä. Äiti ajattelee että kaikki lihavat ovat laiskoja hedonisteja. Ei pidä minuun edes yhteyttä enää. Samanlaisia tarinoita olen kuullut ystävieni äideistä.
Vanhankansan junttien mielestä nainen sai olla olemassa vain jos raatoi koko ajan toisten eteen, piilotti itsensä, nöyristeli, anteeksi pyyteli ja häivytti itsensä kokonaan.
Pahuutta ja hirvityksen kauhistusta oli jos nainen tai tyttö vain edes toisen ihmisen mielikuvituksessa ylpistyi tai luuli olevansa jotakin. Hirveää ja järkyttävää nou nouta oli myös jos nainen tai tyttö lepäsi ja oli hetken jouten. Ei ei ei. Jos halusi istua sohvalla, niin jalat ristissä ja kädessä piti olla joku käsityö.
Käsityötä ei saanut itselleen. Se piti aina tehdä toiselle.
No mitä luulette että tuollaisista handmade taleista tulee? Mikä on ainoa asia jota he voivat ruveta viihteenään tekemään?
Pahan puhuminen ja toistensa rääpiminen tietenkin.
Turvallinen kohde on nuorempi tyttö. Joku pienempi.
Ei miehiä vastaan voi alkaa hillumaan, koska turpasauna.
Helppo purkaa pahaolo alempaansa ja jatkaa kuviota.
Se on sitä rakenteellista sontaa, mitä ei muka meillä Suomessa ole.
Amen, juuri näin. Äitini juuri tätä ikäluokkaa ja elänyt näin. Yritän kehua kun itseään moittii epäonnistumisesta ennenkuin niin on edes tapahtunut. Varulta kuitenkin, ettei kukaan pääse ajattelemaan että luulee liikoja itsestään.
Olen yrittänyt kehua, sanoa että on ihan normaalia iloita jos onnistuu jossain ja on ihan normaalia suunnitella mukavia asioita vapaa-ajalle. Kaiken ei tarvitse olla työtä.
Minä moikka kehtaan olla eri mieltä, luulen liikoja ja siksi minut pitää aika ajoin pudottaa maanpinnalle ja mollata vähän.
Se jonka veli tekee kaiken paremmin ja kaikkea enemmän. (olen mm yhteydessä äitiini 2-3 kertaa vko, veli kerran kuukaudessa. Jos en soita, heti ihmetellään). Osaan nykyisin onneksi antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos... Joskus kiva palstalla tuulettaa :)
Ihminen joka määrittelee toisia, määrittelee vain itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten tuttua paitsi meillä tuota tekee pappani. Koko ikäni muistan häneen paheksuneen ja meuhkanneen toisten painosta kovaan ääneen. Siis oikeasti kovaan ääneen, huutaa esim. "Naapurin Pekka on lihonut ainakin 15 kiloa!" niin että ikkunat helisee ja nauraa räkäisesti päälle. Todella kyllästyttävää ja junttia.
Minun suvussani on näitä korkeakoulutettuja, ns. ”Sivistyneitä”, joiden tarjoilut ovat niin terveellisiä, ei suolaa, ei sokeria. Eipä siinä mitään, mutta se heidän sivistyksensä loppuu siihen, kun tulevat vastavierailulle kylään ja se sivistymättömyys näkyy myös heidän jälkikasvussaan, kun arvostellaan ääneen tarjolla olevia ruokia. Itse en ole käynyt paljonkaan kouluja, vain 15 vuotta ja vanhempani vielä vähemmän, mutta kyllä yksinkertaiset käytöstavat sentään ymmärretään ilman oppiarvojakin, se on viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun suvussani on näitä korkeakoulutettuja, ns. ”Sivistyneitä”, joiden tarjoilut ovat niin terveellisiä, ei suolaa, ei sokeria. Eipä siinä mitään, mutta se heidän sivistyksensä loppuu siihen, kun tulevat vastavierailulle kylään ja se sivistymättömyys näkyy myös heidän jälkikasvussaan, kun arvostellaan ääneen tarjolla olevia ruokia. Itse en ole käynyt paljonkaan kouluja, vain 15 vuotta ja vanhempani vielä vähemmän, mutta kyllä yksinkertaiset käytöstavat sentään ymmärretään ilman oppiarvojakin, se on viisautta.
Eikö potut ja ruskea kastike kelpaa? Ihme juttu. Not.
Äitini tarkkailee aina kaikkien painoa, jotka ovat tekemissä hänen kanssaan. Samoin anoppini.
Mulla on aina löysät vaatteet päällä, varsinkin kun olen heidän kanssaan tekemisissä.
Olen käynyt läpi miltei kaikki syömishäiriöt. Odotan koska saisin olla vain oma itseni ilman arvostelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko muuten siinä Veitolan Nykäs-jaksossa, kun Matin anoppi jankutti koko ajan painosta? Kysyi myös Marialta mitä tämä painaa ja vihjaili Pialle, että tämä on pulskistunut. Tuskin mikään jättiläinen sekään mummeli. Oikein vi*utti kuunnella niitä juttuja.
Se nainen oli sairaan laiha ja kurttuinen. Aivan hirveän kurttuinen olikin ja just laihuuden vuoksi. Kun ei ole rasvaa lainkaan, näkyy vain rypyt ja kurtut. Ajattelin, että on jokin vakava sairaus taustalla mikä syönyt kilot. Esim jokin syöpä.
Kyllä on tekopyhiä kommentteja tässäkin ketjussa. Siinä se sinäkin kehopositiivinen haukut ja arvostelet kateellisena hoikkaa ihmistä tosi rumasti. Kumma juttu, kun noin päin se on aina sallittua, mutta sitten, kun joku avaa suunsa lihavista, se on sitten törkeää ja sivistymätöntä:)
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on tuollainen. Olin nuorena hyvinkin hoikka, mutta lihoin masennuksen myötä. Mummoni kiirehtii aina kommentoimaan, että olen rakas edelleen "vaikka oletkin noin läski".
Joo tosi ihanaa.
Minulla oli exä joka (ollessani normaalipainoinen) aina jostain ylhäältä päin kuin jumalan armolahjana kertoi minulle, kuinka hänen silmänsä ei edes huomaa minussa olevia läskejä.
Että mitähän vattua.
Hän näytti minulle kuvia jostain epäluonnollisiksi photosopatuista naisista, ja väitti että hänen silmissään näytän sellaiselta, koska hän ei edes näe läskejäni.
Tässä oli erikoisinta se, että en minäkään nähnyt mitään läskejäni, koska olin normaalipainoinen ja en tiennyt mistään mystisistä "läskeistä" jotka hänen taikasilmänsä pystyvät blockaamaan.
Aivan käsittämätöntä.
Nykyään minulla on läskiä. Ja olen 1000 kertaa onnellisempi kuin silloin normaalipainoisena, mutta "läskittelijä" miehen omituisen alentuvuuden kohteena.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Parasta on toki, että äitini on itse ollut 20 vuotta ylipainoinen ja tietää sen itsekin.
Hän mm. arvostelee ääneen lihavia ihmisiä uimarannalla.
Minun äitini ja tätini puhuu muista lihavista ihmisistä halveksuvasti minun kuulleni ja läsnä ollessani. Minua inhottaa se, kun olen itse läski. Ihan niin kuin minua ei olisi olemassakaan. Tai en olisi mitään.
Ja sama työttömyyden kohdalla. Ihan niin kuin minua ei olisi tai minusta ei tuntuisi pahalta olla lyllertävä laiska pummi joka vain löllertää.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön arvosteleminen kertoo kyllä paljon arvostelijasta itsestään. Äitini väläyttelee toisinaan näitä lausuntoja, eikä kyllä suoraan kehu juuri mistään. Painonnousua kommentoi ja neuvoo mitä pitäisi tehdä ettei lihoiksi. Miten pitäisi elää ja olla että eläisin hänen näköisen elämän. Sehän se syy onkin, kun olen elänyt itseni näköistä elämää, nauttien erilaisista asioista, eikä kaikki ole pelkkää työtä ja puurtamista.
Teen esim samaa asiaa onnistuneesti kuin veljeni. Minulle kehuu vain kuinka veljeni on hyvä siinä. Kun sanon että teen samaa, ihmettelee vaan että niinkö muka (vaikka on useamman kerran ollut paikalla). On ennemmin sitä mieltä että veli oli kyseessä enkä minä. Epäilee että minä muistan väärin. R a s i t t a v a a.
Joskus miettinyt sitä, että johtuuko siitä että olen lapsista nuorin, nainen ja työelämässä. Äiti taas ollut perinteinen kotiäiti. Hyvä sellainen, voin täydestä sydämestä kehua. Näin aikuisena vaan yhteinen sävel hukassa, kun ajattelen perheeni lisäksi itseänikin.
Hänen aivonsa blokkaavat sinut tekemässä onnistuneesti jotain asiaa, ja sepittävät tilalle oikeanlaisen henkilön, joka sopii hänen maailmankuvaansa.
On enemmän kuin rasittavaa tuollainen. Etenkin kun sinua vielä syytetään väärinmuistajaksi.
T: toinen joka keksii asiota päästään, muistaa vain väärin ja on pelkkä höpsö tyttönen
Ovat kyllä olleet sietäjiä ja mahdollistajia. Ja on varmaan ihan mahdotonta tuossa iässä enää ymmärtää tai tajuta, että se oli väärin. Terapiassa käyvät sitten lapsen lapset.
Nuoremmilla on aikaa pohtia mitä tarkoittaa rajattomuus ja rajat. Siis sellaiset ihmisen omat rajat.
Noille Airoille ja muille rajat on tietysti jotain sellaista "rakkautta" joka laitetaan tytölle; et saa tehdä, et saa olla, et saa mennä, et saa.
Ja täysin käsittämätön asia on se, että tytöllä voisi itsellään olla rajat; minulle ei saa puhua noin, minua ei saa kohdella noin, minullekin kuuluu sama mikä pojalle. Minäkin saan olla ja tehdä, ilman että minut rajataan ja omistetaan. Eikä määrätä mitä harrastan, milloin teen mitäkin ja miten pukeudun tai miltä saan näyttää.