Lue keskustelun säännöt.
Äitini määrittää naisen arvon sen perusteella...
23.06.2019 |
...onko nainen laiha vai lihava. Niin ärsyttävää. Olen vuosien varrella täysin kyllästynyt hänen juttuhinsa, joissa pointtina on se, kuka hänen tuntemistaan ihmisistä milloinkin on lihonut/laihtunut, kuka edes yrittää päästä kiloistaan eroon tai kuka on jo lakannut yrittämästä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on tommonen. Ai
na, kun tavataan, ensimmäiseksi kommentoi kovaan ääneen, olenko lihonut vai laihtunut sitten viime näkemän.Olen pari vuotta sitten parantunut syömishäiriöstä ja olen terve ja sopusuhtainen, toisin kuin isäni. Mietin, haluaako isäni tahaltaan tuottaa minulle pahaa mieltä.
Kysy mihin noilla kommenteilla kuvittelee pääsevänsä ... että miten luulee niiden vaikuttavan? Kerro isälle, että tuntuu ikävältä.
Tai jätä omakseen, jos et halua.
Hienoa, että olet parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin hoikka ennen raskauksiani, lihoin 15kg. Anoppini ei kestänyt sitä kun parissa kuukaudessa sain motivaation kohdalleen ja karistin nopeasti tuon määrän ja vähän ylikin pois.
Yhtenä päivänä alkoi sitten tyhjentämään omaa "jos tämä joskus vielä mahtuisi" kaappiaan ja toi asteittain pienempiä vaatteita kokeiltavaksi...oli vähän nolostunut olo, en ole mikään nukke.
Silminnähden suuttui kun yksi pienehkö jakku sopi itselle todella hyvin. Luuliko sitten löytäneensä jonkun vaatteen joka ei mahtuisi päälleni.
Totesi "on se hoikka!" ja piti mykkä koulua lopun päivää.. Kiitos kannustuksesta ja onnitteluista :/
Seuraavana päivänä toi n.kilon irtokarkkeja, sipsipussin sekä limsapullon lahjaksi.. muutaman söin, limsaan en koskenut ja loput mätöt kaappiin jemmaan.
Tuntuu olevan aika yleistä, että vanhemmat sukupolvet kommentoi aina painoa. Omakin äiti sanoo heti että olen lihonut, jos kilokin on tullut lisää. Ei hyvältä tunnu entisenä syömishäiriöisenä. :/
Ennkoskaan hauku lapsiani heille itselleenkään, saati vieraille. En ylipäätään puhu heistä tai heidän asioistaan muille.
Oma äitini oli sellainen latistaja ja lyttääjä ettei mitään rajaa ja jauhoi kaikki meidän asiamme ihan hyvänpäiväntutuillekin. Muistan kun kerran - kerran - yritin kertoa hänelle yhdestä kouluun liittyvästä huolesta ja hän ryntäsi niiltä sijoiltaan naapuriin voivottelemaan miten raskasta hänellä on, kun lapset ei ole koskaan tyytyväisiä.