Työ on koko elämäni, mutta muut näkevät vain rahan ja menestyksen
Teen työtä 80-100 tuntia viikossa, vapaa-aikani on minimaalista ja lomiakaan en juuri pidä. Minulle tämä on ok ja oma valintani toki, mutta ärsyttää kun muut ihmiset tuntuvat näkevän vain sen että tienaan hyvin ja olen menestynyt urallani. He eivät ymmärrä millaisia uhrauksia se on vaatinut yksityiselämässäni: esimerkiksi olen jättänyt hankkimatta lapset. En käy ulkona syömässä vain "huvin vuoksi", vaan siksi ettei minulla ole aikaa käydä ruokakaupassa ja kokata kotona.
Käyn säännöllisesti työmatkoilla, ja joskus saatan yhdistää yhden lukuisista käyttämättömättömistä vapaapäivistäni työmatkan yhteyteen, jos tilanne sallii. Sukulaiset ja ystävät puhuvat kuinka upeaa on reissata niin usein, vaikka normaali työreissulla en kaupunkia/maata näe juuri sen enempää kuin mitä milloinkin taksin ikkunasta sattuu näkemään välillä lentokenttä - toimisto.
Olen kyllästynyt tähän, että ihmiset näkevät vain osan totuudesta (esim. tulotason verotustiedoista) eivätkä ymmärrä, kuinka paljon sen eteen pitää tehdä työtä. Mitä ajatuksia teille herää?
Kommentit (24)
Pidän työstäni, mutta en ikinä uhraisi koko elämääni sille.
Ajattelen, että miten jaksat tuollaista elämää vaikka työ olisi kuinka kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tän keskustelun pointti oli?
Humblebragging.
Gaussin käyrä. Älä välitä niistä ihmisistä.
Jotkut eivät ymmärrä, että työstään voi tykätä ja että se ei tunnu pakkopullalta. Toiset puurtavat hampaat irvessä 8 tuntia ja saavat päänsärkyä työnsä ajattelemisesta vapaa-ajallaan.