Lue keskustelun säännöt.
Työ on koko elämäni, mutta muut näkevät vain rahan ja menestyksen
23.06.2019 |
Teen työtä 80-100 tuntia viikossa, vapaa-aikani on minimaalista ja lomiakaan en juuri pidä. Minulle tämä on ok ja oma valintani toki, mutta ärsyttää kun muut ihmiset tuntuvat näkevän vain sen että tienaan hyvin ja olen menestynyt urallani. He eivät ymmärrä millaisia uhrauksia se on vaatinut yksityiselämässäni: esimerkiksi olen jättänyt hankkimatta lapset. En käy ulkona syömässä vain "huvin vuoksi", vaan siksi ettei minulla ole aikaa käydä ruokakaupassa ja kokata kotona.
Käyn säännöllisesti työmatkoilla, ja joskus saatan yhdistää yhden lukuisista käyttämättömättömistä vapaapäivistäni työmatkan yhteyteen, jos tilanne sallii. Sukulaiset ja ystävät puhuvat kuinka upeaa on reissata niin usein, vaikka normaali työreissulla en kaupunkia/maata näe juuri sen enempää kuin mitä milloinkin taksin ikkunasta sattuu näkemään välillä lentokenttä - toimisto.
Olen kyllästynyt tähän, että ihmiset näkevät vain osan totuudesta (esim. tulotason verotustiedoista) eivätkä ymmärrä, kuinka paljon sen eteen pitää tehdä työtä. Mitä ajatuksia teille herää?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tän keskustelun pointti oli?
Jos et ymmärrä, turha sitä on tulla tänne toitottamaan.
Haluaisitko siis arvostusta ja kunniaa, ehkä jonkun mitalin siitä että olet valinnut elää elämääsi tavalla jota haluat ja tavoitellut asioita joita haluat?
Nyt en ihan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin varo, ettet pala loppuun. Se voi tapahtua hetkessä.
Eläminen omalle työlle on ihanaa. Moni ei sitä ymmärrä. Sille taas ei voi mitään.
Tiedostan riskit ja pyrin kyllä pitämään asiat balanssissa, nukun riittävästi ja ehdin liikkuakin muutaman kerran viikossa. Ihan hyvä siitä silti muistuttaa :) Mutta tosiaan, työ on minulle elämä ja olen sille omistautunut. Saan siitä myös tosi paljon irti itselleni, mikä auttaa jaksaamaan. Ap
Niin ja sitten? Monelle muulle työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan pakollinen paha elämisen rahoittamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko siis arvostusta ja kunniaa, ehkä jonkun mitalin siitä että olet valinnut elää elämääsi tavalla jota haluat ja tavoitellut asioita joita haluat?
Nyt en ihan tajua.
En todellakaan, vaan haluaisin ihmisten ymmärtävän että kyse on valinnoista ja usein kaikkea ei voi saada. Esim. että jos joku kadehtii minun kuukausipalkkaani, niin voisi myös ymmärtää mitä sitoutumista työhön se vaatii. Tai että työmatkat eivät ole mitään hupireissuja, ainakaan täällä. Ap
Onko ap vähän hakoteillä elämässä? Ei muut näe pelkkää tulotasoa, ne tyhmimmät ja pinnallisimmat näkee. Kenen vuoksi elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se on aina: Oli mikä asia tahansa, mikä on vaatinut harjoittelua, aikaa tai työtä saattaa aiheuttaa muissa kateutta, koska eivät hahmota työmäärää.
Tämähän voi olla hyväkäytöksiset lapset, kielitaito, auton remppaustaidot, keskustelutaidot, vähällä toimeentulemisen taidot, kokkaaminen....
Kuuluisa pianisti konsertoi.
Konsertin jälkeen soittoon ihastunut rouva sanoi: " Voisin uhrata elämäni, jos osaisin soittaa kuin hän."
Pianisti: "Minä olenkin uhrannut."
no niin, mutta miksi ylipäätään pitäisi kiinnostaa mitä muut sinusta ajattelevat? Tee omaa juttua ja me muut tehdään meidän juttua. Ei meitäkään kiinnosta, mitä sinä ajattelet meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkevätkö he oikeasti rahan ja menestyksen? Vai näkevätkö rahan ja menetyksen?
En sano tätä ilkeilläkseni, mutta kun ehditkö näkemään edes niitä sukulaisia ja ystäviä koskaan? Miten siis he ehtivät edes näkemään "menestystä"?
Ap hakee sittenkin arvostusta työlleen ja uhraukselleen, kun siitä saatava raha ei ollutkaan kaiken vaivan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkevätkö he oikeasti rahan ja menestyksen? Vai näkevätkö rahan ja menetyksen?
En sano tätä ilkeilläkseni, mutta kun ehditkö näkemään edes niitä sukulaisia ja ystäviä koskaan? Miten siis he ehtivät edes näkemään "menestystä"?
Varmaan riippuu ihmisestä, mitä näkee. En erityisemmin esittele varallisuuttani, mutta joskus se tulee ilmi. Esimerkiksi kun ostin uuden asunnon. Paljonko se maksoi? ystäväni kysyi. Sen kuultuaan hän sanoi, ettei heillä olisi kahden ihmisen tuloilla koskaan varaa tuollaiseen asuntoon ja paasasi vartin taloudellisen tilanteensa epäreiluudesta.
Ja ehdin nähdä sukulaisia ja ystäviä liian harvoin, mutta sama ongelma tuntuu olevan kyllä melkein kaikilla muillakin. Kyllä lähes viikottain jonkun tapaan. Ikääntyviä vanhempia pitää alkaa käydä katsomassa useammin lähitulevaisuudessa ja sille pitää irrottaa aikaa, se on ihan selvä. Ap
Siinä on taas yrittäjä joka kerskailee sillä että ei koskaan pidä lomia. On alihankkijana tullut nähtyä, että mitä vähemmän pomot pitää lomia sitä pskemmin firmalla menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs tässä ap nyt mättää? Muut eivät ymmärrä että rahan eteen tulee tehdä töitä? Ei kuitenkaan kaikki tulot ja asemat ole omia ansioita, vaan suuri osa on myös sattumaa. Se että kouluttautuu ja kehittää itseään antaa mahdollisuuden menestyä, mutta ei itsessään ole tae mistään. Ehkä sinun tulisikin ymmärtää enemmän muita ja sitä miksi he reagoivat niin. Eniten suosittelisin että lakkaat valittamasta ja elät sellaista elämää minkä koet sinulle parhaaksi.
Mulla herää se ajatus, että oot uhrannut kohtuuttoman paljon työn ja nykyisen asemasi vuoksi.
Ihailen kyllä kunnianhimoasi, älykkyyttäsi ja sitä, että olet menestynyt.
Mutta mun arvopohjalla loppujen lopuksi opiskellaan ja käydään töissä, jotta olisi varaa yksityiselämään.
Joten summa summarum, en näe, että uhrauksissasi on järkeä.
Mun mielestä oot uhrannut juuri sen, minkä vuoksi töitä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen seuraaminen -> taivas
AP:lle työnteko on muodostunut jumalaksi, koska hän uhraa koko elämänsä sille - tuollainen työtahti ja kiintymys työhön ei vaikuta ei muutenkaan tunnu terveeltä, vaan johdattaa burnouttiin aika pian, sillä ihminen tarvitsee vapaa-aikaa.
Kuten Jumalakin sanoi, 6 päivää tee töitä, mutta 7:äs lepää. Näinä vuorotyön aikoina, Ihan sama mikä päivä se on, sunnuntai tai joku muu päivä viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen seuraaminen -> taivas
Tämä on niin totta, työllä et voi saavuttaa taivasta, vaan uskomalla Jeesukseen - tässä ajassa ja tulevassa.
Ihmiset nyt vaan on tyhmiä. Oli kyse mistä vaan, niin pääsääntöisesti he näkevät vain tuloksen ja ovat siitä kateellisia, mutta eivät silti olisi valmis edes puoleen siitä vaivannäöstä jonka tulos on vaatinut. On kyse sitten ulkonäöstä, omaisuudesta, taidoista...
Sinuna sanoisin ihan suoraan näille kateellisille, tyyliin "niin, teen töitä 90 tuntia viikossa, pitäähän sen jossain näkyäkin". Tai matkustelusta, "joo näin lentokentän ja toimiston, en nyt ihan lomaan menisi vertaamaan". Osa ihmisistä sentään hoksaa tässä vaiheessa että he ajattelivat vain kolikon kiiltävää puolta - ja ne jotka eivät hoksaa, eivät jatkossa liene seurasi arvoisia, ei kannata tuhlata vähäistä vapaa-aikaa katkeriin ja tyhmiin ihmisiin.
Ensinnäkin varo, ettet pala loppuun. Se voi tapahtua hetkessä.
Eläminen omalle työlle on ihanaa. Moni ei sitä ymmärrä. Sille taas ei voi mitään.