Aivokasvain on muuttanut minua
Minulta löydettiin keväällä aivokasvain. Kasvain sijaitsee sellaisessa paikassa, että sitä on hankala leikata. Se on vaikeuttanut puhumistani, vaikuttanut muistiini ja keskittymiskykyyni ja tehnyt minusta poissaolevan. Olin ennen puhelias, nopeaälyinen ja sosiaalinen ihminen. Nyt en enää jaksa enkä edes osaa tai pysty.
En näe elämässä mitään järkeä, jos en voi enää palata entiselleni.
Kommentit (37)
Kuukautiset ovat jääneet välillä pois kokonaan, hormonaalinen migreeni alkoi joskus 14-vuotiaana, kilpirauhasarvojen rajua heittelyä, masennusta, jatkuvaa itkemistä, mielialan vaihtelua ja uskomatonta väsymystä. Minulla oli nuorena aivolisäkkeessä pieni turvotus, mutta silloin siihen ei puututtu, joten tämä on voinut olla pidemmän aikaa.
Ap
Minua pelottaa myös miten tämä tulee myöhemmin vaikuttamaan, vaikeuttaako esimerkiksi raskautumista myöhemmin. Jostain muistan lukeneeni, että aivolisäkekasvainpotilaat kärsivät useammin lapsettomuudesta kuin muut.
Ap
Päädyin tutkimuksiin sairaskohtauksen vuoksi.
Ap
Todella kurja tilanne. Onneksi kuitenkin hyvälaatuinen ja melko helppo hoitaa. <3
Tiedostan kyllä että tämä on varsin pieni vaiva, mutta minua aidosti pelottaa lapsettomuus ja se, etten tule ikinä saamaan perhettä tällaisen asian vuoksi. Eihän kukaan edes halua suhdetta täysin haluttoman naisen kanssa.
Ap
Taattua AV laatua kun vähätellään nuoren ihmisen sairastumista. Aivolisäkkeen toiminta kuitenkin säätelee todella monia muita kehontoimintoja.
Älä murehdi. Lapsettomuuteen on nykyään hyviä hoitoja ja adoptiokin on vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Jaa tuskin noi oireet johtuu kasvaimesta itsestään, vaan lääkkeestä tai kasvaimen aiheuttamista hormonimuutoksista.
Onse kummaa lääketiedettä kun kieltää ettei päänsärky voi johtus kasvaimesta.
Mielesyäni se on aika tärkeetä potilaiden aliarvioimista ja ku setusta suoraan sanottuna.
.
Multa leikattiin aivokasvain eikä sinänsä mitään mitä ulkopuoliset huomais.
Mutta päänsärky ja väsymys vaivaa, mun on sitä lajia joka uusinee, mutta kasvaa hitaasti.
Tiedän, että hoidot ovat kehittyneet, mutta huoli on silti olemassa. Adoptiohan on todella monimutkainen prosessi ja vanhemmille on myös aika kovat kriteerit terveyden suhteen, joten sekään ei ole kovin realistinen vaihtoehto. Olen kuitenkin aina halunnut lapsia ja olen erittäin lapsirakas.
Ap
Täyttä elämää voi elää lapsettomanakin.
Voihan sitä olla avoimessa suhteessa ja adoptoida lapsen, jos perhe on tärkeä.
Ymmärrän huolesi. Oletko keskustellut lääkärin kanssa lapsihaaveista?
Olen, mutta lääkäri ei oikein ymmärrä tätä pelkoa. Ei kuulemma näin nuorella ole huolta moisesta. :(
Ap
Älä ap välitä vähättelijöistä. Sinulla on oikeus surra ja olla peloissasi. Lapsettomuuden pelosta voisit varmasti puhua lääkärille, hoitajalle tai vaikkapa koulukuraattorille.
Jaksamisia. <3 Miten päädyit tutkimuksiin?