Tositapahtumiin perustuva mieltäjärkyttävä kirja, suosittele

Monet Conn Igguldenin kirjat perustuvat tositapahtumiin mutta on kirjoitettu toki taiteilijan vapaudella.

No eivät ne ehkä mieltä järkytä, mutta jos historia kiinnostaa niin suosittelen.

(minua järkytti, kun sukulaistyttö kirjoitti e-papereilla ylioppilaaksi eikä ollut ikinä kuullut Tsingis-Kaanista. Miten voi päästä lukion ylipäänsä läpi tietämättä hänestä mitään?!)

"Yksi meistä" Anders Breivikin tarina.

Tom Rob Smithin Lapsi 44. Ahdistava kirja. Tämä on vissiin trilogian eka osa eli niitä on pari muutakin.

Uhatut: Lisa Marklund

Onkos vielä muita ehdotuksia?

Juokse poika juokse.

Jeanne Cordelier: Minun tarinani.

Ei ollut elämä iloista Pigallen kulissien takana.

Anneli Kanto: Veriruusut Osaltaan tosin fiktiivinen, mutta aitoihin sisällisosan tapahtumiin pohjautuva. Aika rankkoja kohtaloita, osa varmaan lainattu todellisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Martin Grey: Kaikkien rakkaitteni puolesta.

Ei pidä kirja paikkaansa. Häipyi Varsovan ghetosta ennen kuin ensinmäiset kuljetukset Treblinkaan alkoivat. Ei joutunut Treblinkaan ja ei paennut sieltä. Ei myöskään osallistunut gheton kapinaan. Myönsi itsekin sepittäneensä kirjaansa paremman draaman luomiseksi.

Oli silti aikalainen, joka selvisi hengissä noista ajoista.

Minä Phoolan Devi. Tapettiin Intiassa myöhemmin. Älyn hyvin kerrottu tosikertomus, raakalaistarina Intiasta kun syntyy alimpaan kastiin.

Waris Dirie: Aavikon kukka

Malla_tunturi_1 kirjoitti:

Shlomo Venetzia: Sonderkommando.

Todellisen selviytyjän tositarina.

Täynnä hirvittäviä yksityiskohtia mm. keittivät ihmisestä lihat irti luurangon saamiseksi, toiset vangit luulivat lihasopaksi ja pistelivät halulla lihat poskeen. Nostivat kaasu.kammion kattoluukkuja, jotta S.S-miehet voivat tipauttaa z.yklon-B -kanisterit sisään kaasukammioon.

Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi

Zana Muhsen: Myyty!

Isä myy teini-ikäiset tyttärensä vaimoiksi Jemeniin.

Vain tytär : "Dramaattinen selviytymistarina ja omaelämäkerta autoritäärisessä kulttuurissa elämisestä ja siitä irrottautumisesta.

Kun Saritan isä muutti 1970-luvulla muun perheen kanssa Norjaan, pieni Sarita jätettiin Intiaan sukulaisten piiaksi. Sarita muutti 15-vuotiaana perheensä perään Norjaan. Saritan sikhi-isä oli autoritaarinen ja väkivaltainen ja korosti perinteistä intialaista patriarkaalista kunniakäsitystä. Epätoivoisesti poikalasta halunnut isä kohteli kolmatta tytärtään erityisen huonosti.

Kun Saritan itsetunto koheni, hän ajautui vastustamaan avoimesti vanhempiensa ei-pohjoismaisia perinteitä ja isänsä väkivaltaisuutta. Kun Sarita meninaimisiin norjalaismiehen kanssa, tämä oli nuoren naisen lähiomaisille sellainen häpeä, että nämä katkaisivat häneen kaikki siteet. Vastapainoksi Sarita Skagnes pystyi elämään omaa elämäänsä ja menestymään työelämässä."