Tositapahtumiin perustuva mieltäjärkyttävä kirja, suosittele
Kommentit (78)
"Yksi meistä" Anders Breivikin tarina.
Tom Rob Smithin Lapsi 44. Ahdistava kirja. Tämä on vissiin trilogian eka osa eli niitä on pari muutakin.
Jeanne Cordelier: Minun tarinani.
Ei ollut elämä iloista Pigallen kulissien takana.
Anneli Kanto: Veriruusut Osaltaan tosin fiktiivinen, mutta aitoihin sisällisosan tapahtumiin pohjautuva. Aika rankkoja kohtaloita, osa varmaan lainattu todellisuudesta
Vierailija kirjoitti:
Martin Grey: Kaikkien rakkaitteni puolesta.
Ei pidä kirja paikkaansa. Häipyi Varsovan ghetosta ennen kuin ensinmäiset kuljetukset Treblinkaan alkoivat. Ei joutunut Treblinkaan ja ei paennut sieltä. Ei myöskään osallistunut gheton kapinaan. Myönsi itsekin sepittäneensä kirjaansa paremman draaman luomiseksi.
Oli silti aikalainen, joka selvisi hengissä noista ajoista.
Minä Phoolan Devi. Tapettiin Intiassa myöhemmin. Älyn hyvin kerrottu tosikertomus, raakalaistarina Intiasta kun syntyy alimpaan kastiin.
Malla_tunturi_1 kirjoitti:
Shlomo Venetzia: Sonderkommando.
Todellisen selviytyjän tositarina.
Täynnä hirvittäviä yksityiskohtia mm. keittivät ihmisestä lihat irti luurangon saamiseksi, toiset vangit luulivat lihasopaksi ja pistelivät halulla lihat poskeen. Nostivat kaasu.kammion kattoluukkuja, jotta S.S-miehet voivat tipauttaa z.yklon-B -kanisterit sisään kaasukammioon.
Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi
Zana Muhsen: Myyty!
Isä myy teini-ikäiset tyttärensä vaimoiksi Jemeniin.
Vain tytär : "Dramaattinen selviytymistarina ja omaelämäkerta autoritäärisessä kulttuurissa elämisestä ja siitä irrottautumisesta.
Kun Saritan isä muutti 1970-luvulla muun perheen kanssa Norjaan, pieni Sarita jätettiin Intiaan sukulaisten piiaksi. Sarita muutti 15-vuotiaana perheensä perään Norjaan. Saritan sikhi-isä oli autoritaarinen ja väkivaltainen ja korosti perinteistä intialaista patriarkaalista kunniakäsitystä. Epätoivoisesti poikalasta halunnut isä kohteli kolmatta tytärtään erityisen huonosti.
Kun Saritan itsetunto koheni, hän ajautui vastustamaan avoimesti vanhempiensa ei-pohjoismaisia perinteitä ja isänsä väkivaltaisuutta. Kun Sarita meninaimisiin norjalaismiehen kanssa, tämä oli nuoren naisen lähiomaisille sellainen häpeä, että nämä katkaisivat häneen kaikki siteet. Vastapainoksi Sarita Skagnes pystyi elämään omaa elämäänsä ja menestymään työelämässä."
Raamattu on kaikista isoin satukirja! Jeesus , joulupukki ja hammaskeiju , kaikki ovat mielikuvituksen tuotetta! Ainoa paperi jota väitetään faktaksi , jossa tarina ei muka ole muuttunut mihinkään. Kymmeniä sukupolvia , ja tarina on aina sama. Jos puhut kolmelle ihmiselle: sanoen sain 4 haukea! Kaverit jatkaa juttua , olet saanut kolmannella kerralla jo 8 haukea!
Kaikki kirjat, jotka kertoo Stalinin vainoista ja kaikki, jotka kertoo keskitysleireistä ja vastaavat.
Lukekaa myös vaikkapa Wendy Lowerin kirja "Rotko."
Myös Pohjois-Koreaa käsittelevät kirjat voi olla hiuksia nostattavaa luettavaa. Niitähän ei ole kovin paljoa, koska kirjoittajat on kaikki sieltä loikanneita. Siellä elävät ei kirjoja kirjoittele.
Vierailija kirjoitti:
Vain tytär : "Dramaattinen selviytymistarina ja omaelämäkerta autoritäärisessä kulttuurissa elämisestä ja siitä irrottautumisesta.
Kun Saritan isä muutti 1970-luvulla muun perheen kanssa Norjaan, pieni Sarita jätettiin Intiaan sukulaisten piiaksi. Sarita muutti 15-vuotiaana perheensä perään Norjaan. Saritan sikhi-isä oli autoritaarinen ja väkivaltainen ja korosti perinteistä intialaista patriarkaalista kunniakäsitystä. Epätoivoisesti poikalasta halunnut isä kohteli kolmatta tytärtään erityisen huonosti.
Kun Saritan itsetunto koheni, hän ajautui vastustamaan avoimesti vanhempiensa ei-pohjoismaisia perinteitä ja isänsä väkivaltaisuutta. Kun Sarita meninaimisiin norjalaismiehen kanssa, tämä oli nuoren naisen lähiomaisille sellainen häpeä, että nämä katkaisivat häneen kaikki siteet. Vastapainoksi Sarita Skagnes pystyi elämään omaa elämäänsä ja menestymään työelämässä."
Äärivasemmiston ja vihreiden kantsis lukea tätäkin kirjaa jo senkin takia että tietävät millaisen kulttuurin edustajia tänne haluavat
Monet Conn Igguldenin kirjat perustuvat tositapahtumiin mutta on kirjoitettu toki taiteilijan vapaudella.
No eivät ne ehkä mieltä järkytä, mutta jos historia kiinnostaa niin suosittelen.
(minua järkytti, kun sukulaistyttö kirjoitti e-papereilla ylioppilaaksi eikä ollut ikinä kuullut Tsingis-Kaanista. Miten voi päästä lukion ylipäänsä läpi tietämättä hänestä mitään?!)