Lue keskustelun säännöt.
Äitiyshaaveita mt-ongelmaisella
22.06.2019 |
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni havahtunut lapsihaaveisiin. Elämä on ollut vaikeaa, enkä ole pystynyt aiemmin edes kuvittelemaan äitiyttä. Se on ollut liian paljon. Mutta nyt jokin aika sitten koin ensimmäisen vauvakuumeeni. Olen kolmikymppinen nainen, naimisissa. Olen ollut jotenkin innoissani siitä, että olen pystynyt haaveilemaan omasta lapsesta, olen lukenut vauvalehteä ja kaikkea lapsenkasvatukseen liittyvää jne. Mutta. Kärsin mielenterveysongelmista ja käyn terapiassa, joka kestää vielä vuosia. Myös miehelläni on mt-ongelmia. Emme kuitenkaan ole alkoholisteja tai käytä huumeita. Olemme kuitenkin köyhiä, sillä minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja mieheni kuntoutuksella. Olen kokenut monenlaisia tunteita: toisaalta uudenlaista iloa ja mahdollisuuden tunnetta, toisaalta surua ja masennustakin siitä, ettei minulla ja miehelläni olisi tarjota lapsellemme parhaita mahdollisia eväitä elämään, esim. rahallisesti. Lapsi joutuisi myös näkemään meidän sairautemme. Rakkautta kuitenkin olisi. Pelkään myös, että koska olen jo tämän ikäinen, ja suvussa on autismin kirjoa, lapsi perisi meidän mt-ongelmamme ja ehkä myös jonkinlaisen autismin. Tai kehitysvamman ikäni takia. Ovatko huoleni aivan turhia vai tosia? Onko teillä kokemuksia? Voiko lapsi olla onnellinen perheessä, jossa tukitoimet ovat kunnossa ja vanhemmat rakastavat, vaikka ei olisi sitä rahaa niin kuin muilla ja mt-ongelmia joutuisi näkemään? Voiko lapsi saada silti hyvät lähtökohdat elämään vai kiroaisiko hän meitä, kun menimme hänet hankkimaan?
Kommentit (89)
Kysehän ei ole vain vauvasta, vaan ihmisestä, josta tulette olemaan vastuussa parikymmentä vuotta.Riittävätkö voimanne ja varanne siihen? Lasten saaminen ja kasvattaminen aikuisiksi on ihanaa mutta myös vaativaa ja maksaa paljon. Mielestäni myös talouden on oltava sen verran vakaalla pohjalla, että pystytte maksamaan lapsesta aiheutuvat kustannukset ja terveytenne niin hyvä, että jaksatte tuon homman hoitaa.
Kuka tahansa meistä voi sairastua vakavasti ja se voi suistaa elämän raiteiltaan. Jos voi valita, ei lasta kannata hankkia tilanteeseen, joka on liian epävakaa jo alunpitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ilman ilkeilyä, moni ongelmaton masentuu synnytyksen jälkeen, hormonitoiminta on pitkään sekaisin, vauva valvottaa, vaikka olisi helppo ja terve. Isompi lapsikin valvottaa ja vaatii kasvaessaan paljon aikaa, ymmärrystä, säännöllisen elämän rytmin. Vanhempi joutuu laittamaan omat tarpeensa hyvin usein sivuun, että lapsi saa kunnon alun elämälleen.
Olette arvokkaita ihmisiä omina itsenänne, vaikka ette koskaan saisi lapsia. Haaveilla saa, mutta kaikki haaveet ei edes ole tarkoitettu toteutettaviksi. Rakastakaa lasta niin paljon ettette hanki lasta, mikään asia mikä on nyt huonosti ei parane lapsen tulon jälkeen.
Eihän persoonallisuushäiriö aina ole mikään kovinkaan vakava juttu. Esim joka kolmannella yliopisto-opiskelijalla on vaativa persoonallisuushäiriö. Nuo persoonallisuushäiriöt ovat toisinaan vain kulttuurisopeutumattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän persoonallisuushäiriö aina ole mikään kovinkaan vakava juttu. Esim joka kolmannella yliopisto-opiskelijalla on vaativa persoonallisuushäiriö. Nuo persoonallisuushäiriöt ovat toisinaan vain kulttuurisopeutumattomuutta.
Aplla sairaus joka estää edes osa-aikatyön. Ja miehellä sama, masennus ja ahdistus. Ovat täysin yhteiskunnan rahoilla. Miksi tuohon tilanteeseen pitäisi tehdä lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta tuohon tilanteeseen. Kaikkien ei ole tarkoitus lisääntyä.
Nostan vanhaa ketjua.
Minulla on autismin piirteitä ja bipolaari. Ajattelen silti, että voisin hankkia lapsia. Bipolaarilääkitys pitää taudin kurissa.
Minulla on myös nk. Savant-kykyjä, joiden vuoksi olen päässyt vaativaan asiantuntija-ammattiin.
Toisinaan olen ns poissa pelistä ja lepään vain kotona työkyvyttömänä, mutta olen hyväksynyt asian ja odotan, että "tila" menee ohi.
Sitten toiminnanohjauksessani on ongelmia: unohtelen käytännön asioita, eksyn jne. Assistenttini auttaa näissä asioissa töissä.
Ajattelin että voisin palkata yksityisen lastenhoitajan avuksi. Ja puoliso auttaisi lastenhoidossa (koska en ole ns huusholli-ihminen, vaan enemmän älykkötyyppinen).
Neurokirjon piirteet ovat parhaimmillaan myös lahja, joka kanattaa periyttää, huomautan.
Joten ap, hoitotasapaino on tärkein, samoin hyvä lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noilla lähtökohdilla kannata tehdä lapsia. Lapsen etu on tärkein, ja molemminpuoliset mt-ongelmat, suvun sairaudet, työkyvyttömyys ja köyhyys takaavat sen, että lapsen etu ei toteudu teillä.
Suosittelen puhumaan ensin lääkärin kanssa, joitakin lääkkeitä ei pysty syömään raskaana tai imetyksen aikana ja pitäisi olla suunniteltu ajoissa, minkä lääkkeen kanssa raskauskaus on turvallinen ja mieluiten vaihtaa lääkkeet jo siinä vaiheessa, kun tätä lähdetään yrittämään. Myös tukea tarvitaan enemmän ja varmasti asiakkuus psykiatrian poliklinikkaan olisi paikallaan, myös lastensuojelu on yleensä näissä tapauksissa mukana. Jos olet valmis käyttämään kaiken tuen mitä tarjotaan, niin uskon että lapsen kanssa voitte hyvin pärjätä.