Teini mesoaa kokoajan kuinka hänellä on paska elämä ja olen paska äiti

Vierailija kirjoitti:

Teini ei rakasta aloittajaa, ei teiniyteen kuulu mikään sota vanhemman kanssa. Vain lapsi, jota on kohdeltu huonosti sotii vanhempiensa kanssa teini-iässä. Tyhmät luulevat sen olevan normaalia. Ei se ole. Normaalia on se, että lapsesta on välitetty pitkin matkaa, ettei äidille tarvitse sitten omaa pahoinvointia kos taa.

Tai sanotaanko että tyhmät luulevat sen olevan tervettä. Vaikka ei ole tervettä, tervettä on kasvattaa lapsiaan hyvin, ettei näillä ole siitä pahoinvointia, millainen hirviö vanhempi onkaan ollut. Normaalia se toki on, ettei kukaan osaa yhtään mitään ja lapset kärsivät siitä.

Jännä miten entisaikaan nuoret ovat pysyneet hillitsemään hormonimyrskynsä aivoissa ja kipuilunsa. Käyttäytyivät kunnioittavasti vaikka kuinka olivat teini-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.

Ei ole aina, on myös merkki siitä, että äiti on toiminut loukkaavasti ja on täysin paska yksilö. Kuten esim. minun itini oli. Tai en muistaakseni raivonnut hänelle teini-iässä, vaan sitten, kun olin päässyt pois kotoa. Se ei aina todellakaan merkitse rakkautta, vaan voi olla myös merkki siitä, että kyseinen ihminen on satuttanut ja lujaa, eikä halua sitä itse ymmärtää, kuten ei ap:kaan.

Niin, et raivonnut hänelle teininä, koska et uskonut ja luottanut äitiisi.

Ei se oikeastaan siitä johtunut vaan siitä, että äiti väitti sen olevan väärin ja heittävänsä minut pois kotoa. Eihän se olekaan oikein, mutta hän ei tajunnutkaan että ansaitsi silti paskaa, ei häntä kukaan rakasta. Ei aloittajaakaan.

Aivan, sulla oli koko ajan pelko, että sut viskataan ulos, jos raivoat. Ap lapsi raivoaa, koska tietää, että häntä ei heitetä ulos kodista sen vuoksi ja tietää, että äiti rakastaa silti.

Niin, mutta hänellä on kuitenkin paha olla ja se johtuu aloittajasta vanhempana, eikä niin, että rakastaa koska huutaa. Ei rakasta välttämättä yhtään. Eikä se auta, jos uskaltaa huutaa, että se, että pahaa oloa aiheuttanut rakastaisi. Mitä sillä tekee? Ei yhtään mitään. Moni hylkää vanhempansa, vaikka bämä nyt rakastaisivatkin lastaan. Ja se on näille kusipäävanhemmille ihan oikein.

Meillä pestäisiin suu saippualla kunnes tuollaiset puheet loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten entisaikaan nuoret ovat pysyneet hillitsemään hormonimyrskynsä aivoissa ja kipuilunsa. Käyttäytyivät kunnioittavasti vaikka kuinka olivat teini-ikäisiä.

Niinpä, nykyisin epäkypsät vanhemmat antavat lastensa riekkua ihan miten huonokäytöksisesti tahansa. Vaikka ovatkin tosin itsekin mokanneet vanhempina aivan täysin.

Sitä aina ihmettelee, mistä kasvaa näitä ihmisiä, joiden mielestä ne 'läheiset' ovat niitä, joita voi huoletta käyttää pskasankoina, nyrkkeilytäkkeinä, kynnysmattoina ja syljeskelyn ja ivaamisen kohteina, eikä ne siitä mihinkään katoa. No, sieltä kodistahan se lähtee.

Kun iskän ja äiskän on vain sitkeästi kestettävä kaikki pska, eikä puhettakaan kasvattamisesta, koska kyllä se palkinto heille urheudesta ja Suuresta Rakkaudesta ja ihan vain Isänä tai Äitin olemisesta ilman velvollisuuksia heille tulee ihan jo muutaman vuoden kuluttua, kun siitä iskän ja äiskän pikku narsistista onkin kehittynyt kerrassaan ihmeellisen ihana aikuinen, kun se on saanut Ilmaista vapaasti Tundeitaan, ja saanut Rakkautta ja kun sillä on ollut niin Ihanan Kärsivälliset ja Sallivat ja niin Kaverinomaiset Vanhemmat. Siis kyllä siinä jaksaa ne muutamat, hassut pskavuodet (kyllä siitä inhottavasta ja ilkeästä ksipäästä pääsee kohta eroon, enää kohta ei tarvitse pelätä omassa kodissa ja ihan kohta saa jo teeskennellä ylitsepursuavaa Rakkautta Sitä Kaikkein Tärkeintä kohtaan). Ehkä Hän jopa kutsuu minua Hyväksi Tyypiksi. Ja Reippaaksi. Ja sanoon minun olleen niin Oikeassa. Kaikessa.

Se tulee olemaan Nautinto.

Äitihullu löysi ketjun.

Sano sille, että sulla on paska elämä ja paska teini.

Oikein narsistista vanhemmuutta kuvitella, että kpska mä rakastan lasta, se riittää tälle. Ei riitä. Opetelkaa kunnioittamaan lapsianne ja hankkikaa käytöstavat myös. Ja ehkä kannattais tsekata sanan rakastaa lastaan merkitys.

.

Ja mä siis ainakin käytän hyväkseni sit, että äitini uskoo rakastavansa minua, vaikka kohteli kuin paskaa. Kohtelen nyt häntä kuin paskaaja hän nielee sen, koska kuvittelee vissiin, että rakastava vanhempi ei hylkää.

t.se, jota uhattiin heittää pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä aina ihmettelee, mistä kasvaa näitä ihmisiä, joiden mielestä ne 'läheiset' ovat niitä, joita voi huoletta käyttää pskasankoina, nyrkkeilytäkkeinä, kynnysmattoina ja syljeskelyn ja ivaamisen kohteina, eikä ne siitä mihinkään katoa. No, sieltä kodistahan se lähtee.

Kun iskän ja äiskän on vain sitkeästi kestettävä kaikki pska, eikä puhettakaan kasvattamisesta, koska kyllä se palkinto heille urheudesta ja Suuresta Rakkaudesta ja ihan vain Isänä tai Äitin olemisesta ilman velvollisuuksia heille tulee ihan jo muutaman vuoden kuluttua, kun siitä iskän ja äiskän pikku narsistista onkin kehittynyt kerrassaan ihmeellisen ihana aikuinen, kun se on saanut Ilmaista vapaasti Tundeitaan, ja saanut Rakkautta ja kun sillä on ollut niin Ihanan Kärsivälliset ja Sallivat ja niin Kaverinomaiset Vanhemmat. Siis kyllä siinä jaksaa ne muutamat, hassut pskavuodet (kyllä siitä inhottavasta ja ilkeästä ksipäästä pääsee kohta eroon, enää kohta ei tarvitse pelätä omassa kodissa ja ihan kohta saa jo teeskennellä ylitsepursuavaa Rakkautta Sitä Kaikkein Tärkeintä kohtaan). Ehkä Hän jopa kutsuu minua Hyväksi Tyypiksi. Ja Reippaaksi. Ja sanoon minun olleen niin Oikeassa. Kaikessa.

Se tulee olemaan Nautinto.

Näinpä. Mun äitini mielestä HÄN ei juuri saanut olla mun likasanko, katsoi tosi tarkkaan, miten häntä kohtaan piti käyttäytyä. Kuitenkin sen kaiken ajan hän kohteli minua kuin likasankoa.

Nyt mä kohtelen häntä kuin paskaa likasankoa, vaikka tiedänkin että se on väärin, mutta se on suuri Nautinto, koska hän itse kohteli aikoinaan minua samoin. Annan vain potut pottuina. Ja siis ihme kyllä se, ettei hän enää saisi olla likasankoni ei ole mikään issue. Eli ilmeisesti se ihminen ei ole AIDOSTI kuitenkaan sitä mieltä, mitä lapselle opetti. Johan siitä kertoi sekin, miten käyttäytyi mua kohtaan. Niih.

Kyllä mun teinini ihan sanoi että häntä stressaa mm kaverijutut ja että purkaa sen sitten minuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun teinini ihan sanoi että häntä stressaa mm kaverijutut ja että purkaa sen sitten minuun.

En ikinä suostuisi olemaan kenenkään teinin likasanko.

No, kyllä siihen nimittelyyn ja kiroamiseen voi puuttua.

Ei kai joka kerta, mutta karhunpalvelus on antaa vaan olla. Kyllä pitää tietää mitä loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun teinini ihan sanoi että häntä stressaa mm kaverijutut ja että purkaa sen sitten minuun.

Koita opettaa sille lapsellesi rakentavampia tapoja käsitellä ongelmiaan, johan tuosta kasvaa aivan hirveän itsekeskeinen ihminen.

Hei äitihullu. Älä edes yritä neuvoa tavallisia ihmisiä kasvatuksessa, sillä sulla on niin vinoutunut äitisuhde, ettet pysty tajuamaan mitään tavallisesta perhe-elämästä. Ja se vinouma on sun päässäs, eikä äitis. Mene jo hitto vie hoitoon, sairas nainen! Tai lopeta ainakin tän palstan piinaaminen vuodesta toiseen!

Vierailija kirjoitti:

Hei äitihullu. Älä edes yritä neuvoa tavallisia ihmisiä kasvatuksessa, sillä sulla on niin vinoutunut äitisuhde, ettet pysty tajuamaan mitään tavallisesta perhe-elämästä. Ja se vinouma on sun päässäs, eikä äitis. Mene jo hitto vie hoitoon, sairas nainen! Tai lopeta ainakin tän palstan piinaaminen vuodesta toiseen!

En neuvonutkaan, sanoin vain mielipiteeni ja kerroin kokemuksistani. Aloittajan kannattaisi mennä itseensä ennemmin kuin tuhota lapsensa psyyke olemalla oikeassa ja pilkkailemalla teinin tunteita "kiukutteluksi" koska on itsekin tehnyt kaikkea väärää jopa tietämättään lapselleen. Joka on tätä satuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Hei äitihullu. Älä edes yritä neuvoa tavallisia ihmisiä kasvatuksessa, sillä sulla on niin vinoutunut äitisuhde, ettet pysty tajuamaan mitään tavallisesta perhe-elämästä. Ja se vinouma on sun päässäs, eikä äitis. Mene jo hitto vie hoitoon, sairas nainen! Tai lopeta ainakin tän palstan piinaaminen vuodesta toiseen!

Piinaanko sua? Voi väy väy vauva. Mene tutille, se lohduttaa vauvoja.

Huom. Kaikki äidit eivät ole hyviä äitejä. Omani ei ollut, ja sen hän sai myös kuulla, kun olin teini. Hän harjoitti rajua henkistä ja toisinaan fyysistäkin väkivaltaa. Omasta mielestään oli hyvä äiti. Nyt olen kohta 30. Enää vuosiin en ole hänelle raivonnut, enkä kyllä puhunut muutakaan. Olemme jonkin verran tekemisissä, mutta emme ole läheisiä ja asun toisella puolella Suomea. Olen kipuillut asian kanssa paljon aikaisempina vuosina. Nykyään olen aika sinut asian kanssa.