Teini mesoaa kokoajan kuinka hänellä on paska elämä ja olen paska äiti

Poimit nyt kasvatustyösi hedelmiä. Eivät taida olla makeita omenia, vaan katkeran happamia sitruunoita. Sitä saa, mitä tilaa, kuten tavataan sanoa.

Meillä myös teinit ottaa äitinsä kanssa yhteen, eikä äiti näe omassa toimessaan koskaan vikaa, mutta hän onkin lasten kanssa toimiva ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti se loppuu aikanaan ❤Olen itse neljän äiti ja kolme heistä jo aikuisia, mutta tämä Iltatähti nyt teini-iässä ja koska on saanut olla perheen lellikki ja vauva, murkkuikä iskee kyllä täysillä! Pahinta on, että ei ole isompia sisaruksia enää kotona pudottamassa häntä välillä maan pinnalle ja jutut on joskus aika hurjia. Mutta kestän sen, sillä tiedän, että parin vuoden päästä sen kaiken kiukun ja raivon alta kuoriutuu ihana nuori, jolle saan taas olla äiti. Nyt olen vaan piika ja vanginvartija. Rankkaa tämä on, mutta usko tai älä, vielä rankempaa nuorelle itselleen.

Voi kun kirjoitit kauniisti. ❤️

Niin, mä olin helppo teini, en räyhännyt ja tein kiltisti kotityöt pyytämättäkin ja olin hyvin näkymätön. Ei se johtunut hyvästä kasvatuksesta, vaan siitä, että äitini oli alkoholisti, enkä halunnut lisätä muun perheen taakkaa entisestään. Ei se ollut ehkä tietoista, mutta jälkeenpäin ajatellen olen tuohon tulokseen tullut.

Omista lapsistani toinen on hyvin samankaltainen, kiltti ja tunnollinen, meillä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia teini-iässä, eikä niitä ole odotettavissakaan. Toinen lapsi sen sijaan on tulta ja tappuraa ja otetaan yhteen tämän tästä, on nimittelyä ja juuri vanhemmuuden arvostelua yms. Osaa kyllä kääntää veistä haavassa. Mut olen silti tyytyväinen tilanteeseen, koska kyllä kotona täytyy saada näyttää tunteet. Puutun tietysti joka kerta nimittelyyn ja katteettoman haukkumiseen, mutta en tiedä onko sitä edes mahdollista saada kokonaan kitkettyä.

Tsemppiä aloittajalle, meitä on muitakin, jos se nyt yhtään lohduttaa.

Itsepä olet lapsesi kasvattanut. Katso peiliin ja kysy, mikä meni pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.

Kyllä lapsi, oli se sitten teini tai uhmaikäinen, raivoaa myös sellaiselle vanhemmalle johon ei luota ja jonka kanssa on paha olla. Riippuu ihan persoonallisuuseroista, miten lapsi käyttäytyy. Mutta todellakaan aina ei voida hokea tuota lässynlässyn-mantraa siitä kuinka lapsi kiukuttelee/raivoaa vaan vanhemmalle jonka kokee turvalliseksi/johon luottaa ym.

Se raivoaminen/huono käytös voi olla ihan perheen toimintamalli. Jonkun epävakaan vanhemman kanssa kasvanut lapsi voi hyvinkin kiukutella ja raivota tälle vanhemmalleen vaikka perusturvallisuus olisi järkkynyt pahastikin ja kiintymyssuhteessa olisi pahoja häiriöitä - lapsi on vaan oppinut vanhemman tavan toimia vaikeissa tilanteissa (eli ne itkupotkuraivarit ja toisten syyttelyn). Sitten jos toinen vanhempi/joku muu läheinen aikuinen on luotettava, rauhallinen ja elämä hänen luona vakaampaa ja turvallisempaa, ei lapsella ole tarve kiukutella ja riehua.

En todellakaan vanhempana uskaltaisi mennä tuon "lapsi kiukuttelee vaan turvalliselle/hyvälle vanhemmalle"-ajatuksen taakse. Pienet tuiskahtelut kuuluvat kyllä elämään oli lapsi taapero tai teini mutta jatkuva raivoaminen kertoo kyllä jostain muusta.

Kiukutella saa ja raivota omassa huoneessa niin paljon kun tykkää, mutta mitään ei rikota eikä heitellä eikä ovia paiskota.

Ketään ei myös nimitellä eikä haukuta.

Oli sitten teini, aikuinen tai lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Olet kurittanut sitä liian vähän jos lapsi on kasvanut siihen, että vanhempia saa nimitellä ja vieläpä kirosanoilla.

Miehen kotona oli kova kuri, murrosikä siirtyi sihen vaiheeseen kun 19 v. muutti lukion jälkeen muualle opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsepä olet lapsesi kasvattanut. Katso peiliin ja kysy, mikä meni pieleen.

Kukahan sinut kasvatti? Vinkkinä älä kasvata omaa lastasi samoin...

Oma 15-vuotiaani oli kuin myrskynmerkki koko viime talven. Ihan kaikki mitä tein oli väärin. Jos esim. muistutin huolehtimaan jostain asiasta, tuli kiukku. Jos taas en muistuttanut ja teini unohti jotain, tuli kiukku. Huoneeseen lukittauduttiin ja jos yritti jotain kysyä, tuli vain kiukkuisia murahduksia. Aikani yritin saada selville, että mikä nyt olisi paras tapa hänelle puhua, mutta sitten luovutin. Käyttäydyin kuten ennenkin enkä antanut kiukuttelun heilauttaa itseäni. Ainoat asiat mihin puutuin oli kovakouraisesti käyttäytyminen pikkusisarusta kohti ja tahallinen tavaroiden hajottaminen.

Kesäloman alussa teini muuttui ihan täysin. On ahkera, puhelias ja nauravainen, tekee kesätöiden lisäksi kotihommia ja leikkii pikkusisaruksen kanssa. Varovasti nyt kyselin, että mikä aiheutti talven huonon tuulen. Selvisi että stressasi koulua ja ilmeisesti kavereiden kanssakin oli ollut jotain ongelmia, ei kuitenkaan varsinaista kiusaamista mutta kaveripiiri oli jakautunut kahtia. Ja kyllä muistan itsekin teiniajoistani, että välillä vaan kaikki ärsytti vaikka mitään järkevää syytä ei ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös teinit ottaa äitinsä kanssa yhteen, eikä äiti näe omassa toimessaan koskaan vikaa, mutta hän onkin lasten kanssa toimiva ammattilainen.

Monesti se on äiti, jonka kanssa soditaan. Hyvin usein se on äiti, joka ne rajat sille lapselle asettaa.

Meillä riitoja tulee nukkumaanmenoajoista, miehen mielestä 14 v. osaa itse mennä nukkumaan oikeaan aikaan, todellisuus on sitten jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.

Jos ei raivonnut ensimmäisessä kodissa niin miksi sijoitettiin?

Koululla olivat huolestuneet, kun teinillä ei ollut yhtään näkyvää uhmaa, ja tekivät lastensuojeluilmoituksen. Taustalta paljastui sitten kuritusta ja muuta turvattomuutta ja luottamuksen puutetta.

Nyt onneksi meillä sijaisperheessä saa vapaasti raivota ja antaa kaikkien tunteiden kukkia.

Tuolla perusteella minustakin olisi tehty ilmoitus, samaten mun tytöstä. Ei kaikki irtaudu vanhemmista raivoamalla.

Vierailija kirjoitti:

Oikein narsistista vanhemmuutta kuvitella, että kpska mä rakastan lasta, se riittää tälle. Ei riitä. Opetelkaa kunnioittamaan lapsianne ja hankkikaa käytöstavat myös. Ja ehkä kannattais tsekata sanan rakastaa lastaan merkitys.

Rakastaminen ja kunnioittaminen on kyllä ihan turhaa, jos lapsen kanssa ei vietä aikaa. Tärkeintä on olla läsnä.

Parempi niin, että mesoaa kotona ja vanhemmilleen, kun potkisi mummoja kadulla ja pahoipitelisi muita.

Ja kenelle muulle teinin pitäisi mesoa, ellei rakastaville ja turvallisille vanhemmille.

Eikä hän tee sitä ilkeyttään tai pahuuttaan, vaan se on se kolmas aivolohko ja hormoonit.

Saattoipa äitikin olla herkillä ja kiukuinen raskaana tai jos tulossa on vaihdevuodet, kun hormoonit hyrräsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös teinit ottaa äitinsä kanssa yhteen, eikä äiti näe omassa toimessaan koskaan vikaa, mutta hän onkin lasten kanssa toimiva ammattilainen.

Monesti se on äiti, jonka kanssa soditaan. Hyvin usein se on äiti, joka ne rajat sille lapselle asettaa.

Meillä riitoja tulee nukkumaanmenoajoista, miehen mielestä 14 v. osaa itse mennä nukkumaan oikeaan aikaan, todellisuus on sitten jotain muuta.

Monesti ne äidin rajat on tehty helpottamaan äidin elämää ja se ei välttämättä ole muulle perheelle hyväksi.

Ompelisin ruskeasta kankaasta 💩 puvun itselleni. Sitten tyhjentäisin kirjahyllyn ja sinne laittaisin rutattua wc-paperia. Aavistus sinappituhrua mukaan. Rutattuja kaljatölkkejä löytyy teiden varsilta, ne eteiseen ruohoineen päivineen. Tupakantumppia pulloon jossa vettä. Keittiöön roskia; pitsapahvia, suodatinpussi kahvinporoineen. Wc-pyttyyn pakastealtaan mämmi sulamaan (ruokaa ei toki saa laittaa viemäriin... ) .

Oveen muuta nimeksi I h a n P a s k a t.

Kun mä sanoin äidilleni teininä, että hän on paska äiti, niin todellakin tarkoitin sitä. Tarkoitan sitä edelleen nyt 20 v myöhemmin. Omasta mielestään hän oli hyvä äiti. Että menepä aloittaja itseesi, korjaa asenteesi ja yritä vaikka keskustella lapsesi kanssa. Ehkä sitten teillä menee paremmin kuin meillä - minä muutin kotoa niin nopeasti kuin ikinä pääsin emmekä olleet juuri tekemisissä kymmeneen vuoteen. Nykyään käyn kotipuolessa kahdesti vuodessa. Sitäkö sinä haluat? 

Koita pärjätä äitinä ja pidä ohjat käsissä. Älä anna tytön nimitellä sinua. Siinä menee raja, joku osa auktoriteettia säilyy ja kun murrosikä on mennyt ohi ( meillä se kesti noin 3 vuotta ) niin saat ihanan kivan tyttösi takaisin. Tänä päivänä tytär on äiti ja yrittäjä, hieno nuori nainen. Tsemppiä vilpittömästi sulle äitinä.

Mun vakiovastaus kiukkuperseteinien mölinöihin on: ”Mäkin rakastan sua”. Se yleensä riittää hiljentämään törkyturvat, ja ehkä ne on tyytyväisiäkin, kun mutsi ei taaskaan kilahtanut, vaan jostain oudosta syystä jaksaa aina vaan tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös teinit ottaa äitinsä kanssa yhteen, eikä äiti näe omassa toimessaan koskaan vikaa, mutta hän onkin lasten kanssa toimiva ammattilainen.

Monesti se on äiti, jonka kanssa soditaan. Hyvin usein se on äiti, joka ne rajat sille lapselle asettaa.

Meillä riitoja tulee nukkumaanmenoajoista, miehen mielestä 14 v. osaa itse mennä nukkumaan oikeaan aikaan, todellisuus on sitten jotain muuta.

Monesti ne äidin rajat on tehty helpottamaan äidin elämää ja se ei välttämättä ole muulle perheelle hyväksi.

Joissain perheissä on ainoa aikuinen se äiti, siinä vaiheessa kun isä luistelee vanhemmuudesta ollen yksi lapsista on aika vähän tehtävissä.