Teini mesoaa kokoajan kuinka hänellä on paska elämä ja olen paska äiti
Sanokaa nyt vain, että aikansa kestää ja sitten loppuu. Alkaa tässä omaa äitiyttään epäilemään, kun päivästä toiseen tätä kuuntelee. Ihan normaali äiti olen ollut mielestäni ja niin edelleen.
Kommentit (63)
Olet kurittanut sitä liian vähän jos lapsi on kasvanut siihen, että vanhempia saa nimitellä ja vieläpä kirosanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti se loppuu aikanaan ❤Olen itse neljän äiti ja kolme heistä jo aikuisia, mutta tämä Iltatähti nyt teini-iässä ja koska on saanut olla perheen lellikki ja vauva, murkkuikä iskee kyllä täysillä! Pahinta on, että ei ole isompia sisaruksia enää kotona pudottamassa häntä välillä maan pinnalle ja jutut on joskus aika hurjia. Mutta kestän sen, sillä tiedän, että parin vuoden päästä sen kaiken kiukun ja raivon alta kuoriutuu ihana nuori, jolle saan taas olla äiti. Nyt olen vaan piika ja vanginvartija. Rankkaa tämä on, mutta usko tai älä, vielä rankempaa nuorelle itselleen.
Noniin. Nyt jaksan sitten pari vuotta. Olen vain kuunnellut ja antanut olla ja ajatellut, että katsotaan sitten 10 vuoden päästä uudelleen.
Lapsi kipuilee itsenäistymisprosessia ja irtaantumista sinusta. Hormonit heittelee ja mieli sen mukana. Kyllä se vielä tuosta helpottaa. Tsemppiä!
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Olet kurittanut sitä liian vähän jos lapsi on kasvanut siihen, että vanhempia saa nimitellä ja vieläpä kirosanoilla.
Lapsen itsetunto menee pilalle jos hänen ei anneta ilmaista tunteitaan. Tunteita voi (ja tulee) sanoittaa, mutta niitä ei saa ikinä kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kurittanut sitä liian vähän jos lapsi on kasvanut siihen, että vanhempia saa nimitellä ja vieläpä kirosanoilla.
Lapsen itsetunto menee pilalle jos hänen ei anneta ilmaista tunteitaan. Tunteita voi (ja tulee) sanoittaa, mutta niitä ei saa ikinä kieltää.
Suomennettuna: jos teinisi haukkuu sinua niin se pitää vaan hyväksyä ja ainoa sallittu reaktio on lässytys.
Kysyisin että mitä teini aikoo tehdä elämälleen, ettei se enää olisi niin paskaa. Samalla lupaisin pysyä paskana aikuisena hänen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Jos ei raivonnut ensimmäisessä kodissa niin miksi sijoitettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Jos ei raivonnut ensimmäisessä kodissa niin miksi sijoitettiin?
Koululla olivat huolestuneet, kun teinillä ei ollut yhtään näkyvää uhmaa, ja tekivät lastensuojeluilmoituksen. Taustalta paljastui sitten kuritusta ja muuta turvattomuutta ja luottamuksen puutetta.
Nyt onneksi meillä sijaisperheessä saa vapaasti raivota ja antaa kaikkien tunteiden kukkia.
Mikä ihme siinä on, ettei äitinä pysty menemään iteensä? Olet toiminut äitinä sillä tavalla, ettet ole arvostanut lapsen tarpeita, etkä ole häntä loukatessasi miettinyt, mahdatkohan saada anteeksi. No, nyt kun et sitten saa, alkaa se lapsen syyttely. Tai alkoi siis jo silloin, kun lapsi oli pieni. Totta kai hän on katkera sulle, toivottavasti pääsee susta eroon mahdollisimman nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Jos ei raivonnut ensimmäisessä kodissa niin miksi sijoitettiin?
Koululla olivat huolestuneet, kun teinillä ei ollut yhtään näkyvää uhmaa, ja tekivät lastensuojeluilmoituksen. Taustalta paljastui sitten kuritusta ja muuta turvattomuutta ja luottamuksen puutetta.
Nyt onneksi meillä sijaisperheessä saa vapaasti raivota ja antaa kaikkien tunteiden kukkia.
Menehän keskenkasvuinen lapsi kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Ei ole aina, on myös merkki siitä, että äiti on toiminut loukkaavasti ja on täysin paska yksilö. Kuten esim. minun itini oli. Tai en muistaakseni raivonnut hänelle teini-iässä, vaan sitten, kun olin päässyt pois kotoa. Se ei aina todellakaan merkitse rakkautta, vaan voi olla myös merkki siitä, että kyseinen ihminen on satuttanut ja lujaa, eikä halua sitä itse ymmärtää, kuten ei ap:kaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti se loppuu aikanaan ❤Olen itse neljän äiti ja kolme heistä jo aikuisia, mutta tämä Iltatähti nyt teini-iässä ja koska on saanut olla perheen lellikki ja vauva, murkkuikä iskee kyllä täysillä! Pahinta on, että ei ole isompia sisaruksia enää kotona pudottamassa häntä välillä maan pinnalle ja jutut on joskus aika hurjia. Mutta kestän sen, sillä tiedän, että parin vuoden päästä sen kaiken kiukun ja raivon alta kuoriutuu ihana nuori, jolle saan taas olla äiti. Nyt olen vaan piika ja vanginvartija. Rankkaa tämä on, mutta usko tai älä, vielä rankempaa nuorelle itselleen.
Noniin. Nyt jaksan sitten pari vuotta. Olen vain kuunnellut ja antanut olla ja ajatellut, että katsotaan sitten 10 vuoden päästä uudelleen.
Törkää, ettet ole pystynyt aitoon vuorovaikutukseen. Hirveä piittaamaton kakara teinilläsi "äitinä" siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Ei ole aina, on myös merkki siitä, että äiti on toiminut loukkaavasti ja on täysin paska yksilö. Kuten esim. minun itini oli. Tai en muistaakseni raivonnut hänelle teini-iässä, vaan sitten, kun olin päässyt pois kotoa. Se ei aina todellakaan merkitse rakkautta, vaan voi olla myös merkki siitä, että kyseinen ihminen on satuttanut ja lujaa, eikä halua sitä itse ymmärtää, kuten ei ap:kaan.
Niin, et raivonnut hänelle teininä, koska et uskonut ja luottanut äitiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Ei ole aina, on myös merkki siitä, että äiti on toiminut loukkaavasti ja on täysin paska yksilö. Kuten esim. minun itini oli. Tai en muistaakseni raivonnut hänelle teini-iässä, vaan sitten, kun olin päässyt pois kotoa. Se ei aina todellakaan merkitse rakkautta, vaan voi olla myös merkki siitä, että kyseinen ihminen on satuttanut ja lujaa, eikä halua sitä itse ymmärtää, kuten ei ap:kaan.
Niin, et raivonnut hänelle teininä, koska et uskonut ja luottanut äitiisi.
Ei se oikeastaan siitä johtunut vaan siitä, että äiti väitti sen olevan väärin ja heittävänsä minut pois kotoa. Eihän se olekaan oikein, mutta hän ei tajunnutkaan että ansaitsi silti paskaa, ei häntä kukaan rakasta. Ei aloittajaakaan.
Teini ei rakasta aloittajaa, ei teiniyteen kuulu mikään sota vanhemman kanssa. Vain lapsi, jota on kohdeltu huonosti sotii vanhempiensa kanssa teini-iässä. Tyhmät luulevat sen olevan normaalia. Ei se ole. Normaalia on se, että lapsesta on välitetty pitkin matkaa, ettei äidille tarvitse sitten omaa pahoinvointia kos taa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaisperheen äitinä voin lohduttaa, että teini raivoaa sulle, koska tietää sun kestävän sitä ja tietää, että sä rakastat kaikesta huolimatta. Sille ne raivoaa, kenen tietävän välittävän. Vaikka se on hiton rasittavaa, niin koita miettiä, että samalla se on osoitus luottamuksesta.
Ei ole aina, on myös merkki siitä, että äiti on toiminut loukkaavasti ja on täysin paska yksilö. Kuten esim. minun itini oli. Tai en muistaakseni raivonnut hänelle teini-iässä, vaan sitten, kun olin päässyt pois kotoa. Se ei aina todellakaan merkitse rakkautta, vaan voi olla myös merkki siitä, että kyseinen ihminen on satuttanut ja lujaa, eikä halua sitä itse ymmärtää, kuten ei ap:kaan.
Niin, et raivonnut hänelle teininä, koska et uskonut ja luottanut äitiisi.
Ei se oikeastaan siitä johtunut vaan siitä, että äiti väitti sen olevan väärin ja heittävänsä minut pois kotoa. Eihän se olekaan oikein, mutta hän ei tajunnutkaan että ansaitsi silti paskaa, ei häntä kukaan rakasta. Ei aloittajaakaan.
Aivan, sulla oli koko ajan pelko, että sut viskataan ulos, jos raivoat. Ap lapsi raivoaa, koska tietää, että häntä ei heitetä ulos kodista sen vuoksi ja tietää, että äiti rakastaa silti.
Oikeesti se loppuu aikanaan ❤Olen itse neljän äiti ja kolme heistä jo aikuisia, mutta tämä Iltatähti nyt teini-iässä ja koska on saanut olla perheen lellikki ja vauva, murkkuikä iskee kyllä täysillä! Pahinta on, että ei ole isompia sisaruksia enää kotona pudottamassa häntä välillä maan pinnalle ja jutut on joskus aika hurjia. Mutta kestän sen, sillä tiedän, että parin vuoden päästä sen kaiken kiukun ja raivon alta kuoriutuu ihana nuori, jolle saan taas olla äiti. Nyt olen vaan piika ja vanginvartija. Rankkaa tämä on, mutta usko tai älä, vielä rankempaa nuorelle itselleen.