Tytön poikakaveri toi 50 euroa ruokarahaa

Aikanaan olin parisuhteessa jossa poikaystävän äiti ja miesystävä riitelivät siitä että olen lisäkulu syömisen takia. Miesystävän mukaan minun pitäisi maksaa ruoasta. En syönyt siellä paljoa muutenkaan pienikokoisena, vain kehoitetusti yhteisten aterioiden aikaan. Aloin tuoda omia eväsleipiä mukana etten enää siellä syö niin poikaystävän äiti suuttui että minun syötävä heidän ruokaansa aiemmasta rahavaatimuksesta huolimatta. Minulla ei ollut käteistä tuolloin antaa joten tilanne oli vaivaannuttava, jos söin siellä pakotetusti niin toinen taloudesta raivosi ja jos en syönyt niin toinen taasen raivosi. Vähävaraisena teinityttönä asia itketti, onneksi en enää osana sitä sukua koska meno muutenkin oli ristiriitaista ja riidanhakuista

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan olin parisuhteessa jossa poikaystävän äiti ja miesystävä riitelivät siitä että olen lisäkulu syömisen takia. Miesystävän mukaan minun pitäisi maksaa ruoasta. En syönyt siellä paljoa muutenkaan pienikokoisena, vain kehoitetusti yhteisten aterioiden aikaan. Aloin tuoda omia eväsleipiä mukana etten enää siellä syö niin poikaystävän äiti suuttui että minun syötävä heidän ruokaansa aiemmasta rahavaatimuksesta huolimatta. Minulla ei ollut käteistä tuolloin antaa joten tilanne oli vaivaannuttava, jos söin siellä pakotetusti niin toinen taloudesta raivosi ja jos en syönyt niin toinen taasen raivosi. Vähävaraisena teinityttönä asia itketti, onneksi en enää osana sitä sukua koska meno muutenkin oli ristiriitaista ja riidanhakuista

Olitko niin vähävarainen, ettei sulla ollut omaa kotia ollenkaan. Voi voi. Maailma on täynnä ottajia, jotka esittää surkeaa. Oikeasti apua tarvitseva yleensä antaa itsestäänkin.

Äidit käsittävät, että ruokaa menee rahaa, koska he yleensä ostavat ruoan ja kantavat ruoan kotiin.

Mä kiittäisin ehkä osoittaisin hämmennyksen ja kiitoksen ilolla.

Hieno ele on laittaa tuo raha. Muodollinenhan se on ja sen te äidit tiedätte. Ei raha korvaa, mutta kuitenkin on hyvä ele osoittaa, ettei se tarjoilu ole itsestäänselvyys.

Hyvätapainen mies.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän joitakin tämmöisiä "hienoja" ihmisiä, joille olevinaan hirveän rahvasta puhua rahasta. Silti todellisuudessa oman edun tavoittelu on häikäilemätöntä ja saatetaan jutellessa huomata, että innostutaan silmin nähden kun kuullaan jotakin saatavan jostakin edullisemmalla.

Kun istutaan saman pöydän vieressä se on rahvasta jos tosiaan aletaan pohtia paljonko maksaa tämäkin.

Tosin nähty kun jopa asutaan yhdessä ja silti nolataan jollain syömisellä.

Mielestäni nuori mies teki hienosti.

Säästä se, sillä tuollainen perhe odottaa rahakorvausta joka asiasta.

Hyvää kasvatusta! Hienoa pojan äidiltä!

Mä olen itse miettinyt ihan samaa. Tytär on paljon poikaystävänsä luona ja syökin siellä. Sanoinkin kerran, että jos vaikka sitten veis rahaa... muttei tyttö kehdannut. Samalla juteltiin, että mikä olisi sopiva korvaus ja kuinka usein niitä rahoja sitten pitäisi lähetellä. ;)

Ratkaistiin asia siten, että tytär vie pojan välillä syömään ravintolaan. Tekee ruuan, tilaa heille pitsat jne. Lähtevät Särkänniemeen, niin tyttö pyrkii maksamaan sen reissun.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse miettinyt ihan samaa. Tytär on paljon poikaystävänsä luona ja syökin siellä. Sanoinkin kerran, että jos vaikka sitten veis rahaa... muttei tyttö kehdannut. Samalla juteltiin, että mikä olisi sopiva korvaus ja kuinka usein niitä rahoja sitten pitäisi lähetellä. ;)

Ratkaistiin asia siten, että tytär vie pojan välillä syömään ravintolaan. Tekee ruuan, tilaa heille pitsat jne. Lähtevät Särkänniemeen, niin tyttö pyrkii maksamaan sen reissun.

Mikä estää laittamasta tytön mukana viemäriä, kuten kahvipakettia, lihatuotteita, hedelmiä, itse leivottua pullaa, jäätelöä jne...luulen, että moni ilahtuu.

Itse en mennyt koskaan edes lapsuudenkotiin ilman tuliaisia. Vein aina sen verran erilaisia tuotteita että katsoin et korvaa mahdolliset ruokakulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse miettinyt ihan samaa. Tytär on paljon poikaystävänsä luona ja syökin siellä. Sanoinkin kerran, että jos vaikka sitten veis rahaa... muttei tyttö kehdannut. Samalla juteltiin, että mikä olisi sopiva korvaus ja kuinka usein niitä rahoja sitten pitäisi lähetellä. ;)

Ratkaistiin asia siten, että tytär vie pojan välillä syömään ravintolaan. Tekee ruuan, tilaa heille pitsat jne. Lähtevät Särkänniemeen, niin tyttö pyrkii maksamaan sen reissun.

Mikä estää laittamasta tytön mukana viemäriä, kuten kahvipakettia, lihatuotteita, hedelmiä, itse leivottua pullaa, jäätelöä jne...luulen, että moni ilahtuu.

Itse en mennyt koskaan edes lapsuudenkotiin ilman tuliaisia. Vein aina sen verran erilaisia tuotteita että katsoin et korvaa mahdolliset ruokakulut.

Viemäriä?!?? 😬

Vastahan sä itse heitit sille pojalle bensarahaa kun se kuskaa sun tyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan olin parisuhteessa jossa poikaystävän äiti ja miesystävä riitelivät siitä että olen lisäkulu syömisen takia. Miesystävän mukaan minun pitäisi maksaa ruoasta. En syönyt siellä paljoa muutenkaan pienikokoisena, vain kehoitetusti yhteisten aterioiden aikaan. Aloin tuoda omia eväsleipiä mukana etten enää siellä syö niin poikaystävän äiti suuttui että minun syötävä heidän ruokaansa aiemmasta rahavaatimuksesta huolimatta. Minulla ei ollut käteistä tuolloin antaa joten tilanne oli vaivaannuttava, jos söin siellä pakotetusti niin toinen taloudesta raivosi ja jos en syönyt niin toinen taasen raivosi. Vähävaraisena teinityttönä asia itketti, onneksi en enää osana sitä sukua koska meno muutenkin oli ristiriitaista ja riidanhakuista

Olitko niin vähävarainen, ettei sulla ollut omaa kotia ollenkaan. Voi voi. Maailma on täynnä ottajia, jotka esittää surkeaa. Oikeasti apua tarvitseva yleensä antaa itsestäänkin.

Olin alaikäinen opiskeleva teinityttö. Tuolloin osa-aikaisena puhelinmyyjänä opintojen ohessa jolla kustansin puhelinlaskut ja vaatekulut. Vanhempien luona asuin, ei viikkorahoja toisin kuin monilla muilla joille rahaa tulee näkemättä vaivaa. Parempi vaan että kasvatettiin niin ettei raha itsestäänselvyys

Sille on 50e pieni raha. Kannattaa sellaisesta kumppanista pitää kiinni. Suurimmalle osalle nyky suomalaisista on yksikin euro jo paljon

Lukioaikainen poikaystäväni teki samoin, hommasi 50e lahjakortit s-ketjuun sekä äidilleni että isäpuolelleni. Sain jonkun verran huutia siitä, kuinka paljon poikaystävä meillä oleilee - ei taloudellisten syiden vuoksi vaan siksi ettei hän kuulu meidän perheeseen. Poikaystäväni pakkas repun ja toi myöhemmin nuo postilaatikkoon kirjeen kanssa. Porukat otti vittuiluna, eivät koskaan käyttäneet

Vierailija kirjoitti:

Hienosti tehty mielestäni. Itse olen vuosikausia ruokkinut lasten kavereita niin kotonamme kuin mökkireissuilla eikä edes kiitoksen sanaa kuulu.

Harva lapsi osaa edes pöydästä noustessaan sanoa kiitos.

Ihan päinvastainen kokemus.

En saa aloitusta auki,mutta oliko tässä jotakin valittamista?Kuulostaa kivalta eleeltä jos tulee valmiiseen juhannuskattaukseen pariksi päivää.Omat poikani toimivat samoin kun aika koittaa.Vai oletteko liian ylpeitä ottamaan vastaan?

Äidit on tuollaisia! Muistan kun olin ekan viikonlopun poikaystävän luona nuorena. Väärinkäsityksen vuoksi vanhempani eivät etukäteen olleet tajunneet, että olen koko viikonlopun. Kuvaavaa oli, että isäni oli kauhuissaan ja paheksui kovasti. Äidilläni taas oli ensimmäinen huolenaihe, että olin siellä syömässä toisten ruokia! Hän vaati saada poikaystävän äidin numeron ja soitti tälle asiaa selvittääkseen. 

Teinit voivat syödä aika paljonkin ja jossain perheessä ylimääräinen teinipoika ruokapöydässä voi käydä ihan perheen talouden päälle, jos rahat on tiukilla. On ihan huomaavaista tarjota rahaa pieneksi korvaukseksi, jos teini on usein syömässä toisten ruokia. 

Me saatiin kerran tytön bestiksen perheeltä 100€ kun oltiin lähdössä kotimaan hotellilomalle. Tuo ei ollut nimenomaisesti tätä yhtä reissua varten, vaan vähän kiitokseksi siitä että on muutenkin otettu välillä reissuun mukaan. Minusta tuo oli kiva ele, vaikka ei mekään oltu rahaa vailla. Tuli siitä silti hyvä mieli ja yhdessä mietittiin, mihinkäs tämä tuhlataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse miettinyt ihan samaa. Tytär on paljon poikaystävänsä luona ja syökin siellä. Sanoinkin kerran, että jos vaikka sitten veis rahaa... muttei tyttö kehdannut. Samalla juteltiin, että mikä olisi sopiva korvaus ja kuinka usein niitä rahoja sitten pitäisi lähetellä. ;)

Ratkaistiin asia siten, että tytär vie pojan välillä syömään ravintolaan. Tekee ruuan, tilaa heille pitsat jne. Lähtevät Särkänniemeen, niin tyttö pyrkii maksamaan sen reissun.

Mikä estää laittamasta tytön mukana viemäriä, kuten kahvipakettia, lihatuotteita, hedelmiä, itse leivottua pullaa, jäätelöä jne...luulen, että moni ilahtuu.

Itse en mennyt koskaan edes lapsuudenkotiin ilman tuliaisia. Vein aina sen verran erilaisia tuotteita että katsoin et korvaa mahdolliset ruokakulut.

Viemäriä?!?? 😬

Viemisiä oli tarkootus, mutta näppäinohjelma väänsi sen viemäriksi, ennen kuin huomasin korjata. Noita sattuu.

Tosi fiksua mielestäni, minä ainakin soittaisin pojan äidille ja kiittäisin. On aika harvinaista että otetaan tuolla lailla muut huomioon ja tiedostetaan että joku käyttää omaa aikaansa ja rahojaan lapsen ruokkimiseen. Ja jos rahan vastaanottaminen vaivaa, niin voithan käyttää sen vaikka johonkin herkkuruokaan jonka tarjoat sitten nuorille. Tyyliin ”nämä pihvit tarjoaa (pojan nimi), onpa kiva syödä vähän paremmin!”

Tuolloin raha tietyllä tapaa palautuu myös antajalle, eikä mene suoraan teidän arkikassaan.