Aloitin jokunen aika sitten uudessa työpaikassa, jossa taas luvattiin että hommia riittää, täällä on kyllä tekemistä, ei käy aika tylsäksi etc
Ja p*sk*t taas. Valehdeltiin taas jotta paikka vaikuttaisi houkuttelevammalta. Ihan sama kuin edellisissä toimistotöissä, työpäivät menee madellen ja minuutteja laskien, kun työt saa tehtyä parissa tunnissa mutta siellä pitää kuitenkin istua 8 tuntia.
8 tunnin työpäivä on nykyteknologian aikana täysi muinaisjäänne, 6 tunnin työpäivät olisi taatusti 80 % toimistotöissä oikea ratkaisu, sairauspoissaolot vähentyisi ja työhyvinvointi lisääntyisi kaikin puolin.
Kommentit (52)
Itsellä tuollainen helppo toimistoduuni omalla työhuoneella ja sain suoritettua töiden ohella aikuislukion etäkurssien tehtäviä! Kelpaa parintonnin liksalla opiskella, en valita. Työkultttuurikin meidän firmassa sellainen, että kaikilla ”omat tontit” ja ketään ei kiinnosta kytätä toisia.
Voi että haluan teidän työnne! Olin itse suunnitteluassistentti ja olisin tarvinnut työstäni selviytymiseen kolme kloonia itsestäni. Palkka oli 1850 netto. Burnoutin partaalla savustettiin ulos talosta vuoden jälkeen. Haluan työpaikan jossa voin haaveilla monta tuntia, katsella ikkunasta ulos ja opiskella portugalia. Ja unelmoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa unelmatyöltä. Omassa työssä julkisella sektorilla, jossa kuulemma ei tehdä mitään, on yleensä kova kiire koko työpäivän ajan.
Te jotka sanotte tällaista tilannetta unelmatyöksi, oletteko luontaisesti kovinkin laiskoja ja saamattomia sitten ja vain pakosti paiskitte hommianne, koska olette tilivelvollisia ylemmälle taholle? Kyllä töiden vähäisyys normaalijärkistä ihmistä turhauttaa ja aiheuttaa bore outin, ei se ole mikään ihannetilanne että kökit koneen ääressä suurimman osan päivästä ilman mitään järkevää tekemistä, vaikka kuinka saisit palkkaa siitä. Ihminen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi, kuten joku tossa ylempänä sanoikin.
ap
Siksi tuo tuntuu unelmalta kun oma työ ei lopu koskaan. Aina pitäisi tehdä enemmän ja kiire aikoina stressiä pukkaa. Tähän oravanpyörään ottaisi jo mielellään rauhallisemman tahdin ja jopa sitä lusmuilua, että jaksaa töissä loppuun asti.
Olen samaa mieltä. Itsekin toimistotyössä, jossa työ ei koskaan lopu ja aikataulut ehdottomia. Työntekijöitä vaikea rekrytoida, koska osaaminen on niin spesifiä, että Suomesta alkaa loppua rekrytoitavat. Olen työstä koko ajan stressaantunut, mutta en halua lopettaa sillä tiedän että työni valuisi vain työkavereilleni, joilla ei ole aikaa omillekaan töillensä.
Olen maisteri. Koen ettei mihinkään työhön tarvita vuosien kouluja, vaan ne voitaisiin opettaa töissä tekijöilleen.
Moni pelkää oman paikkansa puolesta, eikä halua opettaa tietotaitoansa muille. Sitten onkin näitä, jotka pyörittelevät peukaloitaan töissä...
Vierailija kirjoitti:
Itse oon myös toimistotöissä, jossa töitä on työntekijöiden määrään nähden aivan liikaa. Ja palkka on surkea. Sulla on AP asiat todellakin hyvin. En ymmärrä sua ollenkaan. Paitsi siinä olen samaa mieltä, että 8h töitä on muinaisjäänne. Etenkin toimistoissa pitäisi siirtyä 6 tunnin päiviin. Istuminen lisää sairauksia.
Minä kyllä ymärrän. Olen ollut samassa firmassa samoissa työtehtävissä eri alueilla. Toisilla alueilla on kiire, mutta kaikki tulee tehdyksi, koska työ on itse ohjautuvaa. Välillä on sikamainen kiire. Pitää ratkoa monimutkaisia ongelmia akuutisti. Stressaavaa joo, mutta äärimmäisen palkitsevaa ja työpäivät kuluvat nopeasti. Voittajafiilis on taattu kun on päivästä selvinnyt. Jatkuvasti oppii uutta, mikä on mahdollista vain tekemällä.
Toisella alueella taas on hiljaista, osaamista ei osata hyödyntää ja työpäivät kuluvat yleensä toivoessa edes jotain turhaa palaveria. Niin tylsää, niin turhaa. Etenkin tehostamiseen tottuneelle ihmiselle haastetta ei vaan ole, potentiaaliaan ei saa käyttää. Samalla takaraivossa kalvava syyllisyys, että täällä sitä vaan istuksitaan hyvällä liksalla. Haasteita kiitos, jotta motivaatio, työn ilo ja palkitsevuus säilyvät.
Toki on niitäkin työntekijöitä, joilla on vähän tehtävää eivätkä suoriudu niistäkään kunnialla. Ei käy kateeksi, motivaatio heillä olematon ja työ varmasti tuntuu rankalta silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa unelmatyöltä. Omassa työssä julkisella sektorilla, jossa kuulemma ei tehdä mitään, on yleensä kova kiire koko työpäivän ajan.
Te jotka sanotte tällaista tilannetta unelmatyöksi, oletteko luontaisesti kovinkin laiskoja ja saamattomia sitten ja vain pakosti paiskitte hommianne, koska olette tilivelvollisia ylemmälle taholle? Kyllä töiden vähäisyys normaalijärkistä ihmistä turhauttaa ja aiheuttaa bore outin, ei se ole mikään ihannetilanne että kökit koneen ääressä suurimman osan päivästä ilman mitään järkevää tekemistä, vaikka kuinka saisit palkkaa siitä. Ihminen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi, kuten joku tossa ylempänä sanoikin.
ap
Siksi tuo tuntuu unelmalta kun oma työ ei lopu koskaan. Aina pitäisi tehdä enemmän ja kiire aikoina stressiä pukkaa. Tähän oravanpyörään ottaisi jo mielellään rauhallisemman tahdin ja jopa sitä lusmuilua, että jaksaa töissä loppuun asti.
Olen samaa mieltä. Itsekin toimistotyössä, jossa työ ei koskaan lopu ja aikataulut ehdottomia. Työntekijöitä vaikea rekrytoida, koska osaaminen on niin spesifiä, että Suomesta alkaa loppua rekrytoitavat. Olen työstä koko ajan stressaantunut, mutta en halua lopettaa sillä tiedän että työni valuisi vain työkavereilleni, joilla ei ole aikaa omillekaan töillensä.
Olen maisteri. Koen ettei mihinkään työhön tarvita vuosien kouluja, vaan ne voitaisiin opettaa töissä tekijöilleen.
Moni pelkää oman paikkansa puolesta, eikä halua opettaa tietotaitoansa muille. Sitten onkin näitä, jotka pyörittelevät peukaloitaan töissä...
Ehkä tuo kertoo enemmän maisterintutkinnosta kuin työstä.
Minkä alan maisteri olet?
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuommoisia töitä edes on. Suhteilla saatuja hölynpölytöitä. Ja työttömiä haukutaan.
Täällä minä olen töissä ja luen tätä palstaa... Joskus on päivän työt tehty ennen aamukahvitaukoa, ei sekään kivaa ole. Töitä tehden päivä kuluisi paljon nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa unelmatyöltä. Omassa työssä julkisella sektorilla, jossa kuulemma ei tehdä mitään, on yleensä kova kiire koko työpäivän ajan.
Te jotka sanotte tällaista tilannetta unelmatyöksi, oletteko luontaisesti kovinkin laiskoja ja saamattomia sitten ja vain pakosti paiskitte hommianne, koska olette tilivelvollisia ylemmälle taholle? Kyllä töiden vähäisyys normaalijärkistä ihmistä turhauttaa ja aiheuttaa bore outin, ei se ole mikään ihannetilanne että kökit koneen ääressä suurimman osan päivästä ilman mitään järkevää tekemistä, vaikka kuinka saisit palkkaa siitä. Ihminen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi, kuten joku tossa ylempänä sanoikin.
ap
Siksi tuo tuntuu unelmalta kun oma työ ei lopu koskaan. Aina pitäisi tehdä enemmän ja kiire aikoina stressiä pukkaa. Tähän oravanpyörään ottaisi jo mielellään rauhallisemman tahdin ja jopa sitä lusmuilua, että jaksaa töissä loppuun asti.
Olen samaa mieltä. Itsekin toimistotyössä, jossa työ ei koskaan lopu ja aikataulut ehdottomia. Työntekijöitä vaikea rekrytoida, koska osaaminen on niin spesifiä, että Suomesta alkaa loppua rekrytoitavat. Olen työstä koko ajan stressaantunut, mutta en halua lopettaa sillä tiedän että työni valuisi vain työkavereilleni, joilla ei ole aikaa omillekaan töillensä.
Olen maisteri. Koen ettei mihinkään työhön tarvita vuosien kouluja, vaan ne voitaisiin opettaa töissä tekijöilleen.
Moni pelkää oman paikkansa puolesta, eikä halua opettaa tietotaitoansa muille. Sitten onkin näitä, jotka pyörittelevät peukaloitaan töissä...Ehkä tuo kertoo enemmän maisterintutkinnosta kuin työstä.
Minkä alan maisteri olet?
Alan, jossa raha liikkuu.
Ihan oikeasti suurin osa tehtävistä on opittavissa suht nopeastikin.
Maisteriopinnot ovat laaja kokonaisuus eri opintoja 1op käsittää viikon oppimäärän. Nopeamminkin voi oppia. Osa oppii käytännössä nopeammin kuin lukemalla.
Samaa mieltä siinä, että varsinkin toimistotöissä 6 h työpäivä olisi parempi. Tai 6 h 30 min kuten mulla oli kun tein 85% työpäivää muistaakseni. Hyvin jaksoi tuon ajan lähes täydellä teholla. 8h päivissä ne kaksi viimeistä tuntia on kyllä tuskaa, pitäisi jaksaa samalla tavalla, mutta ei vaan pysty. Alkaa väsyttämään ja virheitä voi tulla.
Mun eka työpaikka oli tollainen, silloin sanoivatkin, että "tee työt hitaammin niin jää loppupäiväksikin tekemistä" joo mutta ei kuulu mun persoonaan että istutaan kahvilla j pyöritetään peukaloita ja kirjoitetaan yksi kirjain kerrallaan puolen tunnin välein..
Silloin tajusin ettei toimistotyöt ole mua varten
Ruotsissa on monessa paikassa 6 tunnin työpäivä. Tulosta tehdään paremmin kuin täällä ja työikäinen väestö terveempää.
Meillä osa ns. etuoikeutetuista tienaa +100K palkkaa ja tekee mukamas pitkää päivää. Hei haloo, töitä riittäisi useammalle, jos noiden ylityötä tekevien ja ylipalkkaisten kohdalle palkattaisiin lisää väkeä. Valtio tukisi työllisyyttä sen mitä tukee nyt työttömyyttä.
On ratkaisuja, mutta niitä ei halutakäyttää, koska pytkimys on siinä, että rukkaat rikastuuja köyhät köyhtyy. Tasapainottamalla useammalla olisi mahdollisuus olla tärkeä osa yhteiskuntaa työn kautta.
Ruotsissa nyt on moni muukin asia päin ahteria, etten nyt ihan ensimmäisenä olis sieltä ottamassa mallia.
Meillä on rajoittamaton etätyöoikeus. Teen töitä noin 2 tuntia päivässä, sen jälkeen laita työkoneelle jonku eOppivan opetusvideon pyörimään ja omalla kotikoneella seikkailen netissä. Tuntipalkkani nouseen näin yli sataan euroon tunnissa.