En selviä työhaastatteluista järjettömän paniikin ja puhumattomuuden takia

Noista lääkkeistä vielä. Jos asut isolla paikkakunnalla ja pystyt investoimaan 50-70€ ylimääräistä rahaa, niin ehdit ihan hyvin käymään yksityisellä yleislääkärillä ennen haastattelua, jos se ei ole heti ensimmäiseksi huomenna aamulla. Aikoja saa varsin helposti, eikä yleislääkäri ole yhtä kallis kuin erikoislääkäri. On tietysti mahdollista, että et saa reseptiä, mutta ihan mahdollista se on saadakin ja pieni paketti rauhoittavia on itsessään tosi halpa. Yllätyin tässä itsekin, miten helposti niitä voi saada. Mulla oli tosin erilainen tilanne, kun hain sairaslomaa järkyttävän tilanteen takia ja itkin käytännössä koko ajan vastaanotolla, niin lääkäri ihan itse otti esille josko tarvitsisin rauhoittavaakin. Ei ollut tullut edes mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kun annatte lääkeneuvontaa, niin laittakaa ihmeessä mukaan tieto siitä, oletteko lääkäri vai ette. Kiitos.

Täysin epäoleellista. Ei tarvi olla lääkäri tajutakseen ettei beetasalpaaja riitä tässä tapauksessa. Rauhoittavat auttaisi ja vaikutus on hyvin yksioikoinen, perus diapam on hyvä. Mainitaan vielä että ei lääkärit ilman henkilökohtaista kokemusta ole mitään jumalia näissä asioissa, oma kokemus vie pidemmälle kuin kirjojen pänttääminen. 

Soitapa heti huomen aamulla psykiatrian polille ja varaa aika. Se turhauttaa mutta sinä tarvitset apua elämääsi. Tiedän kokemuksesta. Minulla pahat paniikit ollut myös aina. Koko ajan hoitokontakti polille. Työssä olen.

Mukavaa, että sait apua. Taidan tilata ajan yksityiselle lääkärille. Sinne näyttäisi saavan nopeasti aikoja. Saisi edes jotain keskusteluapua, vaikka ei se ehkä tähän tilanteeseen auta. Itse alan itkeä aina vasta vastaanottokäyntien jälkeen. Pelottaa silti mennä lääkäriin, jos siellä ei oteta tosissaan.

ap. 

Minulla oli samalaista. Kun aloitin tupakoinnin niin katosi jännityskin.

Tai sitten otan yhteyttä tuonne psykiatrian poliklinikkaan. Luulin, että sinne tarvitaan lähete, mutta sinne näköjään pystyy soittaa itsekin. Kiitos teille neuvoista. ap

TE-toimistostakin voi saada apua tähän, laita vaikka Oma asioinnin kautta yhteydenottopyyntö. Apua voisit saada esim. työttömien maksuttoman terveydenhoitajan kautta, tai jos oman alueesi TE-toimistolla on työhaastattelutreenejä. Enkä tarkoita että työhaastattelutreenit itsessään auttaa tähän asiaan, mutta treenien ohjaajalla saattaa hyvinkin olla keinoja ohjata eteenpäin. Tai työvalmennus voisi olla hyvä. Jos kerrot missä alueella asut, voin etsiä sulle valmiit linkit, jos siis haluat.

Ei muuta kuin alat suunnitella ja etsiä itsellesi töitä, joissa ei tarvi olla ihmisten kanssa tekemisissä, ainakaan suuremmin? Onhan noita valittavana hommia, joissa ei tarvi olla kovin apljon tuntemattomien ihmisen kanssa tekemisissä. Jos itse olisi palkkaamassa henkilöä töihin vaikka harvesterin rattiin, niin ei minua juurikaan kiinnostaisi hänen esiintymistaitonsa?

Ei kaikkien tarvi olla suuna-päänä äänessä ja esillä. Meilläkin on n. 100 hengen konttorissa muutamia naisia, joista ei saa sanaa irti edes aamulla tervehtiessä. Silti he tekevät työnsä ilmeisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Hae lääkäriltä resepti rauhoittaviin. Esim. Opamox tai Diapam. beetasalpaajat auttaa fyysisiin oireisiin, mutta rauhoittavat henkiseen ahdistukseen. Paniikissa ei pysty ajatella selkeästi.

Ei aloittaja pysty menemän lääkäriin, kun itkee ja tärisee pelkästä ajatuksesta, että pitäisi johonkin mennä ja puhua jollekin.

Oletan, että haet töitä, jossa sitten pärjäät ongelmasi kanssa...?

Kerro tilanteestasi rehellisesti heti työhaastattelun aluksi. Sano suoraan, että sinua jännittää tilanne ja että itse työ kyllä sujuu.

Haastattelijatkin ovat vain ihmisiä ja oman kokemukseni kautta tiedän/uskon, että useimmat ymmärtävät. Työhaastattelu kun on useimmille jännä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Hae lääkäriltä resepti rauhoittaviin. Esim. Opamox tai Diapam. beetasalpaajat auttaa fyysisiin oireisiin, mutta rauhoittavat henkiseen ahdistukseen. Paniikissa ei pysty ajatella selkeästi.

Näitä ei edes enää suositella kun tarvittaessa, noi oireet kuulostaa vakavilta mitä aloittaja kokee, ssri lääkitys on näihin nykyään suositeltu vaihtoehto, sillä nämä laskevat ahdistuksen tasoa, joskus oireet poistuvat kokonaan. Terapia lisäksi olisi hyvä.

Rauhoittavia ei luultavasti anneta, mutta esim. Cipralex voisi auttaa pitkässä juoksussa. Myös itsetunnon parantuminen onnistumisien kautta auttanee ja siihen asti ei kai auta kuin pakottaa itsensä? Kyllä nuo tilanteet kaikkia jännittää mutta ei ehkä ihan tuossa määrin..

En nyt vielä soittanutkaan psykiatrian polille, koska se puhelinneuvonta ei ollut enää auki. Soitan ensi viikolla. 

Kiitos myös tuosta työkkäri-ideasta. En uskalla paljastaa asuinpaikkaani, mutta kiitos kuitenkin avun tarjoamisesta. Itse asiassa työkkäristä minut ohjattiinkin nuorempana psykiatrian polille, joten varmasti sieltä saa apua. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiseen määräkohtaiseen paniikkihäiriöön auttaa vain altistuminen pelon kohteelle. Mene kaikkiin haastatteluihin mihin vain pääset. Lopulta sen pitäisi muuttua helpommaksi. Ja muista palkita itseäsi siitä, että olet uskaltanut mennä. Ei haittaa, vaikka epäonnistuisit. Pääasia on, että yrität!

Minulla altistaminen on vain pahentanut tilannetta, kun keho ja mieli on jatkuvassa hälytystilassa ja silloin on tullut vaan lisää ja lisää kohteita, joihin reagoi.

Samaa sanoo tuttuni, jolla yleinen ahdistushäiriö.

Psykiatrian poliklinikalle pääsee vain lääkärin lähetteellä. Sinne ei todellakaan vain soitella itse. Kuka antaa näin väärää tietoa täällä? Ja vielä siitä pääsemisestä, itsellä lähete hylätty jo kerran, ilmeisesti resurssipulan takia. Veikkaan että toisellakaan lähetteellä sisään en pääse, vaikka olo on jo sietämätön. Tsemppiä sinulle ap, koita hakea apua ongelmiisi oman tk:n kautta

Psyk. polille pääsy riippuu varmaan paikkakunnasta. Täällä voi oma-aloitteisestikin soittaa ja hakeutua hoidon tarpeen arviointiin ja ensikäynnille. En tiedä, miten jatkohoito järjestyy kaikissa tapauksissa, mutta tuskin ketään jätetään ilman mitään apua. Tuonne soittamiseen voi olla matalampi kynnys, koska voi jo puhelimessa jutella psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.

Hyvä kun huomaat, että hengenahdistus on se oire.

Se on myös se syy.

Että hengitys ei kulje ja kokonaisuudessaan olo käy sekavaksi kun stressihormonien määrä senkun kasvaa kehossa, eikä hapenotto toimi ja rauhoita hermostoa.

Siihen taas on syynä stressireaktio. Beetasalpaaja voi parhaimmillaan "meikata" sitä alaspäin eli laskea sykettä, mutta se voi saada olon myös väsähtäneeksi.

Jos mielesi tulkitsee että tilanne on uhka sinulle, reaktio herää ja hengitys käy pinnalliseksi.

Avain onkin ottaa hengitys haltuun. Kun tulet tutuksi hengityksesi kanssa, opit tilanteessa olemaan reagoimatta oireisiin. Suosittelen esimerkiksi Minna Martin: Saa jännittää -kirjaa. Paljon on hyviä vinkkejä hengitykseen ja oman kehon rauhoittamiseen sisältäpäin.

Keho ja mieli ovat vuorovaikutuksessa. Kun toisen saa pidettyä levollisessa kontrollissa niin toinenkin on tyynenä. Hengityksestä on hyvä lähteä liikkeelle kun se on koko ajan mukana. Se on kuitenkin harjoittelua kuten mikä tahansa taitoharjoitus: ei kerrasta ole heti hallussa, vaan säännöllisillä rentoutumisharjoituksilla vahvistuu.

Googlaa paniikin omahoito, löydät hyviä harjoituksia.

Ei ole mitenkään noloa kärsiä noista oireista. Päinvastoin se vain kertoo siitä että olet ihminen joka kykenee tarkasti huomioimaan ympäristön ärsykkeitä ja joka huomioi tulevaisuutta (ja epäonnistumisen mahdollisuuksiakin - vähän liiankin huolellisesti). Täytyy vain oppia rauhoittamaan itsensä kaikenlaisen ärsyketulvan ja sosiaalisten tilanteiden keskelläkin, löytämään läsnäolon voima. Se onnistuu kun kohdistaa tuota hyvää huomiointikykyä myötätunnolla sisäänpäin ja omaan itseen. Myötätuntoisesti, ei syytellen ja valmentaen vaan kuulostellen ja tietynlaisella uteliaisuudella. Tsemppiä!!

Up

Minua paniikkivammaisena pelottaa sellainen asia, että näkisin jonkin rikoksen ja joutuisin oikeuteen todistamaan. En saisi sanaakaan suustani ja varmaan pyörtyisin kauhusta.

Nytkin tässä kuistilla istuessa tulee paniikki kun ajattelee asiaa.

Kiitos tuosta hengitystiedosta. Huomaan itsekin, että paniikissa tulee hengitettyä nopeasti ja pinnallisesti tai sitten unohdan hengittää kokonaan. Sitä pitäisi opetella. Olen kokeillut tehdä joskus hengitysharjoituksia, YouTubessa löytyy videoita. Kotioloissa niitä on ollut helppo tehdä ahdistuneenakin, mutta täysin paniikista lamaantuneena ajatukseni ei kulje yhtään enkä pysty keskittymään. 

Ja onpa kivaa, että joku muukin pelkää joutuvansa oikeuteen todistamaan. En edes tajua, miksi ajattelen sellaista, mutta se olisi todella kamalaa. 

ap.