Miksi te jotkut pidätte ystävinä ihmisiä, jotka ei kysy kuulumisia eivätkä kerro elämästään.
Toisinsanoen, eivät halua jakaa mitään teidän kanssa, eivätkä ole kiinnostuneita teistä.
Kommentit (45)
Koska olen mies eivätkä miehet löpötä kaikkia yksityisasioita toisilleen.
En todellakaan pidä. Vielä vähemmän niitä, jotka ovat elämäkertaa-automaatteja, mutta kuuntelemisen/kiinnostamisen taito puuttuu kokonaan. Noin ylipäätään en ole ”ystävä” kenenkään kanssa, joka ei jollakin tasoll _jaa_ elämääni - iha konkreettisesti. Ei kiinnosta kuulumisten vaihto muualta elämästä, jos mitään yhteistä tekemistä/olemista ei ole.
Elämä opettaa.
Haluan olla aspergerin ystävä silti
Minä juuri ehkä vuosi sitten havahduin asiaan, että ystäväni ei KOSKAAN kysynyt minun kuulumisia, ja yhteydenpito oli lähes aina minun aloitteesta, samoin näkemiset. Jossain kohtaa näimme usein ja pidimme paljon yhteyttä, siinä kohtaa kun tajusin vastavuoroisuuden puuttuvan, kaikki väheni. Oikein suuttui joskus, kun kysyin kuulumisia, että ei ole minulle tilivelvollinen. Siinä kohtaa heräsin, että tämä ihminen ei ole ystävä. Emme ole enää yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan pidä. Vielä vähemmän niitä, jotka ovat elämäkertaa-automaatteja, mutta kuuntelemisen/kiinnostamisen taito puuttuu kokonaan. Noin ylipäätään en ole ”ystävä” kenenkään kanssa, joka ei jollakin tasoll _jaa_ elämääni - iha konkreettisesti. Ei kiinnosta kuulumisten vaihto muualta elämästä, jos mitään yhteistä tekemistä/olemista ei ole.
Elämä opettaa.
Ehdottomasti tämä - kiitos!
”En ymmärrä tätä vastavuoroisuuden vaadetta.”
M55, länsirannikko
En viitsi häiritä ihmistä, jolla kiireitä ja paljon muitakin ystäviä. Näytän kuitenkin iloisuuteni yhteydenotosta.
Ei ketään kiinnosta minun kuulumiset joten lopetin kertomisen. Elämäni ei ole vauhdikasta jännitysnäytelmää jossa jokainen brunssikin on valokuvan ja tarinan arvoinen.
Koska sitten kun hän kysyy, tiedän että häntä kiinnostaa OIKEASTI
Tää on taas näitä ketjuja, missä suututaan, kilahdetaan ja pistetään välit poikki ihmisiin, keitä toivoi ystävikseen, mutta jotka eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita. :O
(Ja jotka eivät edes osaa ajatella koska on niin paljon kaikkea muuta, että joku on nyt heille suuttunut ja pistänyt välit poikki)
En luota ihmisiin enkä halua jakaa henkilökohtaisia elämäni asioita muiden kanssa. Puhun ainoastaan yleisistä asioista ihmisten kanssa.
Puhutaan mieluummin muista ihmisistä ja heidän kuulumisistaan. Meille ei tapahdu mitään itsellemme (onneksi).
En pidä ketään ystävänäni. Kaikki ihmiset, joille olen ollut ystävällinen ovat osoittautuneet inhottaviksi. Minulle ei kukaan koskaan soita tai tule juttelemaan. Ainoastaan miehet haluavat koskettaa ja tarttuvat kiinni käsivarteen ohittaessa. Olen huomannut, etten kaipaa uusia tuttavuuksia ja suhtaudun epäillen kaikkia ihmisiä kohtaan. Olen muuttanut puhelinnumeroni salaiseksi. Ainoat puhelut, joita saan on joku lehtimyyjä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta minun kuulumiset joten lopetin kertomisen. Elämäni ei ole vauhdikasta jännitysnäytelmää jossa jokainen brunssikin on valokuvan ja tarinan arvoinen.
Mitä? Ei siis jatkuvaa name droppingia, lounaita härskeimpien politikkojen kanssa ja änkeämistä jutulle taiteilijoiden seuraan? Fanittamista ja perseennuolentaa villinä somessa? Ettäs kehtaat?
PS. Voit ottaa muhun yhteyttä milloin tahansa, mennään sumpille, ollaan vaikka hiljaa.
Minä olen tuollainen. Tarvitsen ystäviksi samanlaisia ihmisiä. Tietysti.
En tahdo olla tekemisissä kuulumistenjakelijoiden kanssa, siis ihmisten kanssa jotka kyselevät ja kertovat kuulumisia, aivan turhanpäiväistä touhua, sosiaalista hölynpölyä.
Eivät kaikki ihmiset ole niinkuin sinä. Sinulle kuulumiset ovat tärkeitä. Monille muille kuulumiset ovat aivan idioottimainen juttu.
Koska kaikki ystäväni ovat ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, joiden elämässä ei ole mitään kiinnostavaa. Ihan samanlaisia kuin minäkin. Puhun ystävieni kanssa monenlaisista asioista, mutta en itsestäni. Eivätkä hekään puhu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki ystäväni ovat ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, joiden elämässä ei ole mitään kiinnostavaa. Ihan samanlaisia kuin minäkin. Puhun ystävieni kanssa monenlaisista asioista, mutta en itsestäni. Eivätkä hekään puhu itsestään.
Ulkoasuuntautuneisuus. Ytimettömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki ystäväni ovat ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, joiden elämässä ei ole mitään kiinnostavaa. Ihan samanlaisia kuin minäkin. Puhun ystävieni kanssa monenlaisista asioista, mutta en itsestäni. Eivätkä hekään puhu itsestään.
Ulkoasuuntautuneisuus. Ytimettömyys.
Hölynpölyttömyys. Järkevyys.
No niinpä, ystävyys on vastavuoroista. Oli kyseessä sitten tuore tuttavuus tai vanha ystävyys, jossa toisen yhteydenpito on lakannut.