Miksi te jotkut pidätte ystävinä ihmisiä, jotka ei kysy kuulumisia eivätkä kerro elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tapahtui lapsena yksi järkyttävä traumatisoiva asia. Se trauma on määrännyt koko elämäni, se ei päästä minusta irti. Joudun kamppailemaan traumani kanssa päivittäin, melkein joka hetki, se kiduttaa ja kuluttaa minua. Näin tulee olemaan niin kauan kuin terapia ei toimi, ei korjaa minua. Näin on siis ollut jo vuosikymmeniä ja näin tulee ehkä olemaan koko loppuikäni.

Mielessäni ei ole muuta kuin se trauma. Muuta ei päähäni mahdu, en ajattele muuta, minulla ei ole mitään muuta kerrottavaa kenellekään, minulla ei ole muita kuulumisia. Terapeuteille olen traumastani kertonut. Kenellekään muulle en ole kertonut. En tietenkään kerro elämäni pahinta ja syvintä asiaa sattumanvaraisille tuttavilleni, siinä ei olisi mitään järkeä.

Ja muita minulla ei ole kuin tuttavia. En ole koskaan tuntenut yhdenkään ihmisen olevan minulle läheinen, todellinen ystävä.

En tiedä miksi jotkut ihmiset kokevat minun olevan heidän ystävänsä, miksi he tuntevat minun olevan heille läheinen. He ovat minulle vain tuttavia, mutta minä olen heille ystävä. Outoa. Tietysti he sitten ihmettelevät sitä kun en heille kerro asioitani. En voi heitä siinä pulmassa auttaa, en voi heidän ihmettelyään vähentää.

Jotkut ihmiset kutsuvat minua sulkeutuneeksi, sanovat että en päästä ketään lähelleni. Pyh. En ole sulkeutunut, olen jotain paljon pahempaa.

Kerro edes anonyymisti mikä se trauma on?

Usko tai älä mutta se voi oikeasti ja todenmälöisesti auttaa.

Elämäni ensimmäiset vuodet vanhempani pitivät minua vankina puisen kirstun sisällä. Kun olin 4v vanhempani kuolivat ja viranomaiset löysivät minut ja veivät minut laitokseen.

Nyt olen 30 vuotta ollut fyysisesti ulkona siitä kirstusta, mutta mieleni sisällä olen siellä kirstussa yhä. Olen ollut siellä kirstussa koko elämäni.

En kanna vanhemmilleni kaunaa, en edes muista heitä. En osaa kantaa kaunaa, en osaa tuntea sitä tunnetta, samoin kuin monet muutkin tunteet ovat minulle vieraita. Ja tämä kertominen ei auta. Sinulla ilmeisesti on sisälläsi luontainen tietämisen tarve ja tarve kertoa/kuulla/jakaa asioita. Minulla ei ole. Minulla ei ole sisälläni mitään muuta kuin se kirstu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoat ystävät on sellaisia, jotka eivät ole kovin oma-aloitteisia. Aina kyllä innostuvat ja tekevät mielellään jos jotain ehdotan, mutta eivät itse oikeastaan koskaan kehittele mitään tekemistä tai näkemistä oma-aloitteisesti. Eivät myöskään kysele kuulumisia ellen itse kysele ensin. En viitsi ainoista ystävistä luopua.

99% palstan vastaajista ois pistäny jo ajat sitte välit poikki noihin ystäviin verisesti loukkaantuneena. :D

Mut on hienoa, että on vielä sinun kaltaisiasi ihmisiä jäljellä, ketkä antavat vapauden toisten olla miten haluavat ja silti hyväksyä heidät. :)

Sinulla on suuri sydän.

Tämä. Kyllä, tuo lainaamasi henkilö on hyvä ihminen, hän hyväksyy muut ihmiset.

Ja joo, noita verisesti loukkaantujia on älyttömän paljon, kaikesta pahastujia, muiden syyttäjiä ja tuomitsijoita. He ovat jonkinlaisia itsekkäitä sosiaalisia dikt aattoreita, silkkoja hyväksikäyt täjiä. Heille muut ihmiset eivät ole ihmisiä, eivät eläviä olentoja joilla on oma arvo. Heille muut ihmiset ovat vain välineitä joilla he saavat haluamansa, robotteja joiden kuuluu elää kuten he haluavat. Ja jos joku ei alistu orj aksi niin häntä tulee sättiä ja pilkata ja vainota ja uhkailla. Noista ihmishirviöistä tulee vain pysyä ihan täysin erossa. Kumma juttu jos en kerro heille kuulumisia, kumma juttu jos en edes moikkaa heitä. Jostain kumman syystä selvästi yli 50% ihmisistä on tuollaisia. Ihmiskunta on enimmäkseen sairas.

Ketkä niitä muka ystäviksi kutsuu?

Käytätköhän sinä sanaa "ystävä" vähän turhan kevyesti? Käyttäisit mieluummin sanaa "puolituttu".

Jokainen valitsee itse ystävänsä ja omista syistään, jotka eivät muille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoat ystävät on sellaisia, jotka eivät ole kovin oma-aloitteisia. Aina kyllä innostuvat ja tekevät mielellään jos jotain ehdotan, mutta eivät itse oikeastaan koskaan kehittele mitään tekemistä tai näkemistä oma-aloitteisesti. Eivät myöskään kysele kuulumisia ellen itse kysele ensin. En viitsi ainoista ystävistä luopua.

99% palstan vastaajista ois pistäny jo ajat sitte välit poikki noihin ystäviin verisesti loukkaantuneena. :D

Mut on hienoa, että on vielä sinun kaltaisiasi ihmisiä jäljellä, ketkä antavat vapauden toisten olla miten haluavat ja silti hyväksyä heidät. :)

Sinulla on suuri sydän.

Tämä. Kyllä, tuo lainaamasi henkilö on hyvä ihminen, hän hyväksyy muut ihmiset.

Ja joo, noita verisesti loukkaantujia on älyttömän paljon, kaikesta pahastujia, muiden syyttäjiä ja tuomitsijoita. He ovat jonkinlaisia itsekkäitä sosiaalisia dikt aattoreita, silkkoja hyväksikäyt täjiä. Heille muut ihmiset eivät ole ihmisiä, eivät eläviä olentoja joilla on oma arvo. Heille muut ihmiset ovat vain välineitä joilla he saavat haluamansa, robotteja joiden kuuluu elää kuten he haluavat. Ja jos joku ei alistu orj aksi niin häntä tulee sättiä ja pilkata ja vainota ja uhkailla. Noista ihmishirviöistä tulee vain pysyä ihan täysin erossa. Kumma juttu jos en kerro heille kuulumisia, kumma juttu jos en edes moikkaa heitä. Jostain kumman syystä selvästi yli 50% ihmisistä on tuollaisia. Ihmiskunta on enimmäkseen sairas.

Ei 50% vaan 90% tai 99%