Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävällä traumaattisia parisuhteita menneidyydessä
17.06.2019 |
Olen seurustellut puoli vuotta miehen kanssa, joka tuntuu minulle hyvältä matchilta. Meillä on yhteensopivat ajattelutavat, arvomaailmat ja huumorintaju.
Miehellä on takana pitkä suhde narsistisen kiusaajan kanssa joka päättyi reilu kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hänellä oli noin puolen vuoden suhde joka päättyi kun toinen osapuoli muutti pois maasta. Mies oli kaksi vuotta sinkku ennen kuin tavattiin ja on ollut traumaterapiassa suhteen jättämien paniikkitilojen takia.
Meillä on miehen kanssa mukavaa ja hauskaa, sekä voimme puhua syvällisesti elämästä. Molemmat pohtivat asioita. Olemme olleet samoilla linjoilla suhteen etenemisestä (kumpikaan ei halua lapsia eikä ainakaan lähitulevaisuudessa muuttaa yhteen).
Mies on päällisin puolin rauhallinen ja sinut itsensä kanssa. Traumaterapia oli kuulemma auttanut käsittelemään mennyttä suhdetta.
Mies kuitenkin selkeästi elää mennyttä suhteessa minuun. Esimerkiksi jos olen sanonut jostain oikeasta asiasta joka häiritsee minua (kuten myöhästely), mies on vajonnut häpeän valtaan koska kritiikki osui niin syvälle. Olemme voineet puhua ja käsitellä asiat.
Tai olimme juuri ekan pitkän viikonlopun lomalla. Mies oli selkeästi hieman pelokas, esim ei tehnyt aloitetta kosketukseen tai seksiin, meillä oli seksiä kerran matkan aikana. Meillä sujui kaikki hyvin ja olimme rauhallisia jopa myöhässä olleiden junien yms. kanssa, kumpikaan ei stressannut tai valittanut pikkuasioista. Mies kuitenkin muisteli jotain menneitä, että ex oli passiivisaggressiivisesti mäkättänyt puolet ajasta matkoilla eikä ollut rentoutunut ollenkaan. Mies sanoi, ettei ex pitänyt lomailusta tai ei pitänyt siitä HÄNEN kanssaan. Minä en näe miksi ei pitäisi, mies on maailman kiltein ja mukavin. Hän oli ihmeissään, yllättynyt ja kiitollinen miten hyvin meillä sujui. Tämä oli tietty kiva kuulla ja arvostan miehen avoimuutta menneisyydestään, mutta nyt minua vaivaa miten paljon mies on yhä menneen vanki. Jos perusolettamus olisi, että rakastan häntä (mies edelleen jotenkin pelkää minua ja pelkää että hyökkään häntä vastaan) asiat voisivat rakentua sen päälle ja olla vielä mainiommin, mutta luomme perusluottamuksen perusteita aina uudelleen.
Nyt mietin, voiko tästä päästä yli ja kuinka kauan luottamusta pitää rakentaa?
Minulla on omat erokokemukset taustalla , mutta tuntuu että olen voinut pitää ne pois tästä suhteesta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoileva, seksitön mies, joka ei ole mitenkään valmis uuteen suhteeseen?
Joo, ei kiitos.
Ei AP:n mies ole sekoilut? Se oli tuon nro 5 mies.
Nro 5 tuli sekoilemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulla on hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi että suhde on jatkunut kaksi vuotta. Meillä on ollut lisävaikeutta vielä siksi, että emme asu samassa maassa, eli kaukosuhde on jo sinänsä tuonut omat vaikeutensa tilanteeseen.
Alussa mies oli kanssani onnellinen ja hyvin kiitollinen siitä, että oli kohdannut kaltaiseni hyvän ja turvallisen naisen. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui. Minulla ei ollut suhteessa ollenkaan tilaa olla inhimillinen ja epätäydellinen. Miehen taustassa on narsistisia, psykopaattisia ja mm. yksi patologisesti mustasukkainen nainen. Aina jos reagoin johonkin asiaan vähänkin kielteisesti, miehen vastareaktio oli suhteettoman raju. Esimerkki (ei pahimmasta päästä, en kehtaa kertoa niitä pahimpia juttuja): kun tapasin ensimmäistä kertaa hänen tuttavapiiriään, olimme ravintolassa ja hän istui erään vanhemman naispuolisen ystävänsä vieressä. Minua loukkasi illan aikana tapa, jolla hän jatkuvasti kosketteli ja syleili tätä naista. Koin jääväni itse täysin vaille huomiota, ihan kuin olisin ollut joku ulkopuolinen ihminen siinä ravintolapöydässä. Ajattelin, ettei minulla ole välttämättä mitään todellista syytä loukkaantua, vaan kyseessä voi olla aiheeton mustasukkaisuus (en tosin yleensä ole mustasukkainen ihminen). Otin illan jälkeen asian puheeksi asialliseen sävyyn ja kerroin miehelle, ettei tämä ole tehnyt mitään väärin, mutta minusta tuntui silti hankalalta ja tarvitsen vähän aikaa ja ehkä keskustelua asian prosessoimiseen, jotta pääsen siitä yli. Mies kiihtyi välittömästi nollasta sataan, lakkasi puhumasta minulle, osoitti mieltään mm. alkamalla ryömiä pitkin lattioita, ja on edelleen tänäkin päivänä - yli vuosi tapahtuneen jälkeen - minulle aiheesta suunnattoman vihainen.
Mitä useampia sellaisia tilanteita meille tuli, joissa en pystynyt olemaan täydellisen enkelin ja pyhimyksen kaltainen, sitä enemmän mies alkoi vihata minua. Nyt tilanne on se, että hän on useamman kuukauden ajan puhunut minulle niin rumasti - syyttäen minua milloin narsistiksi, milloin manipulatiiviseksi, itsekkääksi, valehtelijaksi jne. jne. - että en vain pysty olemaan hänen lähellään enää. Tiedän etteivät miehen puheet minusta ole totta, koska olen ollut elämäni aikana useammassa täysin toimivassa ja hyvässä parisuhteessa. Silti ne satuttavat ja kalvavat, ja syövät jaksamistani.
Kun nämä ikävyydet alkoivat, kerroin miehelle selkeästi että en voi jatkaa suhdetta, jossa minua kohdellaan tällä tavalla. Mies aloitti sen jälkeen terapian, ja kehitystä on selkeästi tapahtunut. Ei kuitenkaan niin nopeasti, että olisin voinut jäädä suhteeseen odottelemaan tilanteen muuttumista. Itsetuntoni on nyt kahden vuoden jälkeen lähes murskana. Mies on aivan kuin eri ihminen.
Tältä pohjalta kehottaisin sinua harkitsemaan todella tarkasti, jatkatko suhdetta. Itse ajattelin, että vaikeudet ovat vain väliaikaisia ja kunhan mies tajuaa, että minuun voi luottaa enkä ole samanlainen kuin nuo hänen kamalat eksänsä, hän rauhoittuu ja onnellinen parisuhde tulee mahdolliseksi. Yritimme molemmat parhaamme, mutta se ei riittänyt. Mies ei päässyt irti epäluottamuksestaan ja vihastaan siinä ajassa, minkä minä jaksoin sietää myrkyllistä tilannetta. Hän on älykäs ja monella tavalla erittäin hyvä ihminen, ja itse olen hyvin kärsivällinen ja ymmärtävä, mutta silti lopputulos on tämä.
Ei ei, ja vielä kerran ei. Jos miehellä on ttakanaan "narsisteja, psykopaatteja jne" niin hän on itse yleensä kaikkea sitä mitä toisesta väittää. Nyt äkkiä sekä ap, että sinä ulos näistä suhteista ennen kuin te olette niitä traumatisoituneita!!
Olet oikeassa. Minulla oli saman tyyppinen mies. Hän oli itse sosiopaatti. Seuraavalle uhrilleen oli selittänyt näitä hullu ex juttuja ja miten naiset oli häntä hyväksikäyttäneet. Siis samaa soopaa kuin tuossakin. Hänellä oli traumoja ja se vaati tietysti huonoa käytöstä ja naisten tuomista kotiin joita hiplasi naisensa nähdenkin ihan vapaasti. Samaa teki minunkin kanssa. Mustamaalasi minua selkäni takana, huoritteli kotona, väitti minua milloin narkomaaniksi, milloin hulluksi. Saisin kirjoitettua monta sivua kaikesta siitä mitä hän teki. Täysin manipulatiivinen hullu. Helvetin kauas tuollaisesta ihmisestä ja varautuu vuosien vainoamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on yksi huono suhde takana, voi mies oikeasti olla itse ok, ja hänellä on vain huono tuuri. Jos miehellä on useampi huono ja ’narsisti’ eksä, todennäköisesti mies on se ongelma, ja sinä tulet olemaan se seuraava hullu narsisti, josta kerrotaan muille.
Tuo mies on se pers.häiriöinen.
Tiedän ap ettet tule uskomaan tätä, koska olet jo ns. koukussa ja jokainen joutuu itse oppimaan nuo asiat.
Se on valmistellut sua alusta asti uhriksi mm. kertomalla hirveistä eksistään jne. Kukaan, joka on oikeasti kokenut tuollaista ei kerro siitä helpolla toiselle, eikä nopeasti.
Se myös vierittää syyn omista tunnekokemuksistaan sulle ja on saanut jo sut varpailleen, tuo on se alku tuollaisessa suhteessa, kohta olet syvemmällä, syvemmällä, et uskalla tehdä mitään, koska olet vastuussa sen miehen tunteista, et tiedä enää mikä on totta (gaslighting jne.).
Alue: Aihe vapaa
Av:n raja aseksuaalille on omaa luokkaansa.