Miesystävällä traumaattisia parisuhteita menneidyydessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla on hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi että suhde on jatkunut kaksi vuotta. Meillä on ollut lisävaikeutta vielä siksi, että emme asu samassa maassa, eli kaukosuhde on jo sinänsä tuonut omat vaikeutensa tilanteeseen.

Alussa mies oli kanssani onnellinen ja hyvin kiitollinen siitä, että oli kohdannut kaltaiseni hyvän ja turvallisen naisen. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui. Minulla ei ollut suhteessa ollenkaan tilaa olla inhimillinen ja epätäydellinen. Miehen taustassa on narsistisia, psykopaattisia ja mm. yksi patologisesti mustasukkainen nainen. Aina jos reagoin johonkin asiaan vähänkin kielteisesti, miehen vastareaktio oli suhteettoman raju. Esimerkki (ei pahimmasta päästä, en kehtaa kertoa niitä pahimpia juttuja): kun tapasin ensimmäistä kertaa hänen tuttavapiiriään, olimme ravintolassa ja hän istui erään vanhemman naispuolisen ystävänsä vieressä. Minua loukkasi illan aikana tapa, jolla hän jatkuvasti kosketteli ja syleili tätä naista. Koin jääväni itse täysin vaille huomiota, ihan kuin olisin ollut joku ulkopuolinen ihminen siinä ravintolapöydässä. Ajattelin, ettei minulla ole välttämättä mitään todellista syytä loukkaantua, vaan kyseessä voi olla aiheeton mustasukkaisuus (en tosin yleensä ole mustasukkainen ihminen). Otin illan jälkeen asian puheeksi asialliseen sävyyn ja kerroin miehelle, ettei tämä ole tehnyt mitään väärin, mutta minusta tuntui silti hankalalta ja tarvitsen vähän aikaa ja ehkä keskustelua asian prosessoimiseen, jotta pääsen siitä yli. Mies kiihtyi välittömästi nollasta sataan, lakkasi puhumasta minulle, osoitti mieltään mm. alkamalla ryömiä pitkin lattioita, ja on edelleen tänäkin päivänä - yli vuosi tapahtuneen jälkeen - minulle aiheesta suunnattoman vihainen.

Mitä useampia sellaisia tilanteita meille tuli, joissa en pystynyt olemaan täydellisen enkelin ja pyhimyksen kaltainen, sitä enemmän mies alkoi vihata minua. Nyt tilanne on se, että hän on useamman kuukauden ajan puhunut minulle niin rumasti - syyttäen minua milloin narsistiksi, milloin manipulatiiviseksi, itsekkääksi, valehtelijaksi jne. jne. - että en vain pysty olemaan hänen lähellään enää. Tiedän etteivät miehen puheet minusta ole totta, koska olen ollut elämäni aikana useammassa täysin toimivassa ja hyvässä parisuhteessa. Silti ne satuttavat ja kalvavat, ja syövät jaksamistani.

Kun nämä ikävyydet alkoivat, kerroin miehelle selkeästi että en voi jatkaa suhdetta, jossa minua kohdellaan tällä tavalla. Mies aloitti sen jälkeen terapian, ja kehitystä on selkeästi tapahtunut. Ei kuitenkaan niin nopeasti, että olisin voinut jäädä suhteeseen odottelemaan tilanteen muuttumista. Itsetuntoni on nyt kahden vuoden jälkeen lähes murskana. Mies on aivan kuin eri ihminen. 

Tältä pohjalta kehottaisin sinua harkitsemaan todella tarkasti, jatkatko suhdetta. Itse ajattelin, että vaikeudet ovat vain väliaikaisia ja kunhan mies tajuaa, että minuun voi luottaa enkä ole samanlainen kuin nuo hänen kamalat eksänsä, hän rauhoittuu ja onnellinen parisuhde tulee mahdolliseksi. Yritimme molemmat parhaamme, mutta se ei riittänyt. Mies ei päässyt irti epäluottamuksestaan ja vihastaan siinä ajassa, minkä minä jaksoin sietää myrkyllistä tilannetta. Hän on älykäs ja monella tavalla erittäin hyvä ihminen, ja itse olen hyvin kärsivällinen ja ymmärtävä, mutta silti lopputulos on tämä.

Ei ei, ja vielä kerran ei. Jos miehellä on ttakanaan "narsisteja, psykopaatteja jne" niin hän on itse yleensä kaikkea sitä mitä toisesta väittää. Nyt äkkiä sekä ap, että sinä ulos näistä suhteista ennen kuin te olette niitä traumatisoituneita!!

Olen selvittänyt tilannetta sen verran, että tiedän ettei kyseessä ole pelkkä puhe. Miehen eksät ovat aidosti paljon kamalampia kuin hän on itse koskaan ollut. Mutta hänellä on toki omat ongelmansa, joista yksi on ollut myrkyllisiin suhteisiin jääminen ja yritys ymmärtää ja parantaa näitä täysin toivottomia naisia. Ainakin yksi heistä on ollut totaalisen paha ihminen, jonka useampi kumppani on tehnyt itsemurhan. Miehellä on ollut julma, väkivaltainen isä ja läheisriippuvainen äiti. Hän on selviytynyt vaikeista lähtökohdistaan huolimatta ihailtavan hyvin ja hänellä on mm. kohtalaisen hyvät tunnetaidot. Hän myös kertoi hyvin avoimesti itsestään ja asioistaan. Siksi halusin yrittää suhdetta kaikesta huolimatta.

En kuitenkaan halua enää, koska minäkin ansaitsen hyvän kumppanin. Suhteemme on jo laitettu katkolle, jotta voimme rauhassa pohtia tilannetta. Joka päivä saan enemmän rohkeutta irtautua. Näen tänään parasta ystävääni ja kerron hänelle tilanteesta ja siitä että aion erota, jotta saan häneltä tukea tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla on hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi että suhde on jatkunut kaksi vuotta. Meillä on ollut lisävaikeutta vielä siksi, että emme asu samassa maassa, eli kaukosuhde on jo sinänsä tuonut omat vaikeutensa tilanteeseen.

Alussa mies oli kanssani onnellinen ja hyvin kiitollinen siitä, että oli kohdannut kaltaiseni hyvän ja turvallisen naisen. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui. Minulla ei ollut suhteessa ollenkaan tilaa olla inhimillinen ja epätäydellinen. Miehen taustassa on narsistisia, psykopaattisia ja mm. yksi patologisesti mustasukkainen nainen. Aina jos reagoin johonkin asiaan vähänkin kielteisesti, miehen vastareaktio oli suhteettoman raju. Esimerkki (ei pahimmasta päästä, en kehtaa kertoa niitä pahimpia juttuja): kun tapasin ensimmäistä kertaa hänen tuttavapiiriään, olimme ravintolassa ja hän istui erään vanhemman naispuolisen ystävänsä vieressä. Minua loukkasi illan aikana tapa, jolla hän jatkuvasti kosketteli ja syleili tätä naista. Koin jääväni itse täysin vaille huomiota, ihan kuin olisin ollut joku ulkopuolinen ihminen siinä ravintolapöydässä. Ajattelin, ettei minulla ole välttämättä mitään todellista syytä loukkaantua, vaan kyseessä voi olla aiheeton mustasukkaisuus (en tosin yleensä ole mustasukkainen ihminen). Otin illan jälkeen asian puheeksi asialliseen sävyyn ja kerroin miehelle, ettei tämä ole tehnyt mitään väärin, mutta minusta tuntui silti hankalalta ja tarvitsen vähän aikaa ja ehkä keskustelua asian prosessoimiseen, jotta pääsen siitä yli. Mies kiihtyi välittömästi nollasta sataan, lakkasi puhumasta minulle, osoitti mieltään mm. alkamalla ryömiä pitkin lattioita, ja on edelleen tänäkin päivänä - yli vuosi tapahtuneen jälkeen - minulle aiheesta suunnattoman vihainen.

Mitä useampia sellaisia tilanteita meille tuli, joissa en pystynyt olemaan täydellisen enkelin ja pyhimyksen kaltainen, sitä enemmän mies alkoi vihata minua. Nyt tilanne on se, että hän on useamman kuukauden ajan puhunut minulle niin rumasti - syyttäen minua milloin narsistiksi, milloin manipulatiiviseksi, itsekkääksi, valehtelijaksi jne. jne. - että en vain pysty olemaan hänen lähellään enää. Tiedän etteivät miehen puheet minusta ole totta, koska olen ollut elämäni aikana useammassa täysin toimivassa ja hyvässä parisuhteessa. Silti ne satuttavat ja kalvavat, ja syövät jaksamistani.

Kun nämä ikävyydet alkoivat, kerroin miehelle selkeästi että en voi jatkaa suhdetta, jossa minua kohdellaan tällä tavalla. Mies aloitti sen jälkeen terapian, ja kehitystä on selkeästi tapahtunut. Ei kuitenkaan niin nopeasti, että olisin voinut jäädä suhteeseen odottelemaan tilanteen muuttumista. Itsetuntoni on nyt kahden vuoden jälkeen lähes murskana. Mies on aivan kuin eri ihminen. 

Tältä pohjalta kehottaisin sinua harkitsemaan todella tarkasti, jatkatko suhdetta. Itse ajattelin, että vaikeudet ovat vain väliaikaisia ja kunhan mies tajuaa, että minuun voi luottaa enkä ole samanlainen kuin nuo hänen kamalat eksänsä, hän rauhoittuu ja onnellinen parisuhde tulee mahdolliseksi. Yritimme molemmat parhaamme, mutta se ei riittänyt. Mies ei päässyt irti epäluottamuksestaan ja vihastaan siinä ajassa, minkä minä jaksoin sietää myrkyllistä tilannetta. Hän on älykäs ja monella tavalla erittäin hyvä ihminen, ja itse olen hyvin kärsivällinen ja ymmärtävä, mutta silti lopputulos on tämä.

Ei ei, ja vielä kerran ei. Jos miehellä on ttakanaan "narsisteja, psykopaatteja jne" niin hän on itse yleensä kaikkea sitä mitä toisesta väittää. Nyt äkkiä sekä ap, että sinä ulos näistä suhteista ennen kuin te olette niitä traumatisoituneita!!

Olen selvittänyt tilannetta sen verran, että tiedän ettei kyseessä ole pelkkä puhe. Miehen eksät ovat aidosti paljon kamalampia kuin hän on itse koskaan ollut. Mutta hänellä on toki omat ongelmansa, joista yksi on ollut myrkyllisiin suhteisiin jääminen ja yritys ymmärtää ja parantaa näitä täysin toivottomia naisia. Ainakin yksi heistä on ollut totaalisen paha ihminen, jonka useampi kumppani on tehnyt itsemurhan. Miehellä on ollut julma, väkivaltainen isä ja läheisriippuvainen äiti. Hän on selviytynyt vaikeista lähtökohdistaan huolimatta ihailtavan hyvin ja hänellä on mm. kohtalaisen hyvät tunnetaidot. Hän myös kertoi hyvin avoimesti itsestään ja asioistaan. Siksi halusin yrittää suhdetta kaikesta huolimatta.

En kuitenkaan halua enää, koska minäkin ansaitsen hyvän kumppanin. Suhteemme on jo laitettu katkolle, jotta voimme rauhassa pohtia tilannetta. Joka päivä saan enemmän rohkeutta irtautua. Näen tänään parasta ystävääni ja kerron hänelle tilanteesta ja siitä että aion erota, jotta saan häneltä tukea tarvittaessa.

t. 5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5: sinä itse olet tainnut törmätä narsistiin....

Ei ole narsisti, mutta käytös on kyllä usein tosi samantapaista, eli minun kannaltani tilanne muistuttaa narsistisesti häiriintyneen kanssa seurustelua. Siksi aion erota, vaikka pahalta tuntuukin.

t. 5

Kuulostaa miehen käytös siltä, että hänen exällään on ollut aihetta mustasukkaisuuteen. Niin on ollut sinullakin. Ei se todellakaan ole ok, että noin paljon osoitetaan hellyyttä toiselle naiselle. Ehkä se exä ei ole ollut narsistisen mustasukkainen, vaan mies itse käytöksellään sen aiheuttanut - ja hänen käytöksensä kertoo, että hänen tekosissaanhan ei ole mitään vikaa, vaan naisystäviensä.

Ap:lle antaisin neuvoksi edetä rauhassa. 

Olen itse jokaisessa edellisessä suhteessani tullut petetyksi monilla eri tavoin, ja voin sanoa, että luottavainen suhde parantaa ne viimeiset haavat. Siksi miehesi on ällistynyt onnistuneesta lomamatkasta, koska odotti sitä pahinta - henkisesti varautui siihen. Se on raskasta sinulle, mutta äärimmäisen raskasta miehellesi. Hyvät kokemukset eheyttävät. 

Sanoisin kuitenkin, että puhukaa ja sopikaa suhteenne rajoista. Mikä on OK ja mikä ei, jotta kumpikaan ei tule rikkoneeksi niitä rajoja. Rajojen rikkominen ainakin alkuun vie kymmenen askelta taaksepäin, kun oli just päässyt kaksi eteenpäin - eikä siitä suhde enää selviä, kun toinen on edellisessä/edellisissä suhteissa saanut pahoja kokemuksia ja kolauksia.

Traumoista palautumisessa turvallinen ihmissuhde (tässä tapauksessa parhaimmillaan kaksikin eli terapia + parisuhde) on hedelmällisintä mahdollista maata paranemiselle. Prosessi on kesken, mutta mies työstää asiaa.

Kuinka monet traumatisoituneet ihmiset vain alistuvat kohtaloonsa ja jäävät loppuelämäkseen elämään pelkojen kanssa? Ihan AV-lonkkaveikkauksena sanoisin että todella monet. Jos teillä synkkaa hyvin niin ei minusta ainakaan ihan helposti kannata antaa periksi.

Vierailija kirjoitti:

Traumoista palautumisessa turvallinen ihmissuhde (tässä tapauksessa parhaimmillaan kaksikin eli terapia + parisuhde) on hedelmällisintä mahdollista maata paranemiselle. Prosessi on kesken, mutta mies työstää asiaa.

Kuinka monet traumatisoituneet ihmiset vain alistuvat kohtaloonsa ja jäävät loppuelämäkseen elämään pelkojen kanssa? Ihan AV-lonkkaveikkauksena sanoisin että todella monet. Jos teillä synkkaa hyvin niin ei minusta ainakaan ihan helposti kannata antaa periksi.

Ihan vaan sen verran realismia kehiin, että jos mies ei itse vielä edes näe mitään syyseuraussuhdetta oman lapsuutensa ja vanhempisuhteensa kanssa vaan syyttää kaikesta eksää, voi toipuminen tapahtua tai olla tapahtumatta tai tapahtua todella pitkän lenkin kautta.

Veikkaisin, että mies on odottanut eksänsä korjaavan haavansa mutta eksästä ei ollut siihen ja suhde meni myrkylliseksi ja kaoottiseksi, ehkä eksä itsekin rikkinäinen ja nyt sitten miehellä on lapsuushaavojen lisäksi eksähaavat, mutta ne lapsuushaavat ovat kyllä ne vaikeammat. Eksien rääkkäyksestä toipuu kyllä, lapsuudessa rakentumatta jääneen minuuden muuttaminen tai korjaaminen onkin ihan eri työsarka. 

Yleensä traumaattinen lapsuus ja nuoruus jättää ihmiseen pahemmat jäljet kuin traumaattiset parisuhteet.

Mistä tietää, milloin toinen on liian traumatisoitunut? Minusta miehen persoonallisuus ja perusluonne on kunnossa, mutta hän on ottanut aika rankasti mm. perheensä määrittelyä siitä kuka hän on, vaikka hänellä on itsenäinen minäkäsitys. Silti hän vitsailee itsestään rankalla tavalla ja odottaa minun naureskelevan hänelle. Korjaan aina, että "minä en nauranut sinulle tilanteessa x, vaan olin sinun puolellasi". Luulen, ettei kukaan ole ollut hänen puolellaan eikä rakastanut aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää, milloin toinen on liian traumatisoitunut? Minusta miehen persoonallisuus ja perusluonne on kunnossa, mutta hän on ottanut aika rankasti mm. perheensä määrittelyä siitä kuka hän on, vaikka hänellä on itsenäinen minäkäsitys. Silti hän vitsailee itsestään rankalla tavalla ja odottaa minun naureskelevan hänelle. Korjaan aina, että "minä en nauranut sinulle tilanteessa x, vaan olin sinun puolellasi". Luulen, ettei kukaan ole ollut hänen puolellaan eikä rakastanut aidosti.

AP

Mietin myös, onko minun tehtäväni 'hoitaa' miehen traumoja. Tietenkään en halua satuttaa lisää tai olla ilkeä ja kohtuuton ihminen, mutta jos koko ajan "todistan" olevani luottamuksen arvoinen, energiaa menee siihen eikä uuden elämän rakentamiseen yhdessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä traumaattinen lapsuus ja nuoruus jättää ihmiseen pahemmat jäljet kuin traumaattiset parisuhteet.

Onko syyllä väliä?

Ehkä otsikko voisi olla "menneisyydessä traumaattisia IHMISsuhteita".

Vain itse tiedät, kannattaako yrittää vai luovuttaa.

"helpompi on luovuttaa kuin yrittää koska silloin ei ees nää mitä menettää"

Vierailija kirjoitti:

Niin kaikki tekevät. Miehesi on vain sanonut sen ääneen.

Totta!

Seksiä vain kerran pitkän viikonlopun aikana? Puolen vuoden suhde? Minusta teillä pitäisi olla juuri nyt honeymoon-vaihe jolloin ette voi pitää näppejänne erossa toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä vain kerran pitkän viikonlopun aikana? Puolen vuoden suhde? Minusta teillä pitäisi olla juuri nyt honeymoon-vaihe jolloin ette voi pitää näppejänne erossa toisesta.

Mikä sxxx fanaatikko täällä kirjoittelee? Elämässä on muutakin.

Vierailija kirjoitti:

osoitti mieltään mm. alkamalla ryömiä pitkin lattioita

Siis mitä h*lvettiä??? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä vain kerran pitkän viikonlopun aikana? Puolen vuoden suhde? Minusta teillä pitäisi olla juuri nyt honeymoon-vaihe jolloin ette voi pitää näppejänne erossa toisesta.

Mikä sxxx fanaatikko täällä kirjoittelee? Elämässä on muutakin.

Aseksuaali, onko pakko spämmiä luonnonvastaista ideologiaasi jokaiseen ketjuun?

Sekoileva, seksitön mies, joka ei ole mitenkään valmis uuteen suhteeseen?

Joo, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Sekoileva, seksitön mies, joka ei ole mitenkään valmis uuteen suhteeseen?

Joo, ei kiitos.

Ei AP:n mies ole sekoilut? Se oli tuon nro 5 mies.

Aseksuaali ei harrastaisi kertaakaan seksiä.

Jos miehellä on yksi huono suhde takana, voi mies oikeasti olla itse ok, ja hänellä on vain huono tuuri. Jos miehellä on useampi huono ja ’narsisti’ eksä, todennäköisesti mies on se ongelma, ja sinä tulet olemaan se seuraava hullu narsisti, josta kerrotaan muille.