Onko kukaan tuntemasi ihminen kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta ylioppilasjuhlia ei ole vietetty?

Meillä käynee niin. Ei ole sukua tms joita kutsua vieraiksi.

Minä itse. Kirjoitin iltalukiosta pari vuotta muiden jälkeen vieraalla paikkakunnalla, jossa asuin silloin. Poikaystävä toi ruusun ja poikaystävän isä tarjosi meille munkkikahvit. ;) Ihan hyvin niillä(kin) L:n papereilla on pärjännyt ja ilman  juhlia. :D

Minulla ei ollut ketään, jota kutsua. En tosin ehkä olisi kutsunut muutenkaan, koska en tykkää olla huomion keskipisteenä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä käynee niin. Ei ole sukua tms joita kutsua vieraiksi.

Kuinka näin on käynyt? Eikö ole ketään hyvää kaveria ja tuttuakaan?

Eivät kaikki pidä yo-juhlia. Ei ole varaa järjestää niitä, ei halua olla esillä ja juhlittuna.

Ei ole niin läheisiä, jotka voisi kutsua juhliin. Monet iltaluokiosta valmistuvat eivät edes kerro että ovat saaneet yo-lakin.

Minä en pitänyt yo-juhlia. Meillä pieni suku muutenkin ja kun eräs oli kuolemaisillaan (parantumaton sairaus jo pitkällä) niin ei hirveästi ollut juhlamieltä eikä juhliin olisi edes viittä ihmistä enempää tullut niin jätettiin yo-juhlani välistä.

Saatoin myös olla hieman pettynyt yo-kirjoituksiini. Olin homesairauden takia niin kipeä että yo-kirjoitukset eivät menneet toivomallani tavalla, joten en kokenut senkään takia aihetta juhlaan. Jälkikäteen ajateltuna ihan ok paperit (M keskiarvo), että kai sitäkin olisi voinut juhlia, mutta perfektionisti kun on niin minkäs teet.

Jos aikuinen käy iltalukion ja järjestää kirjoitettuaan juhla. On se minusta vähän naiivia.

En aikonut pitää juhlia, koska niitä ei voitu pitää kotonani, enkä halunnut pitää niitä missään muualla. Sukulaisten takia kuitenkin oli "pakko" järjestää juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen käy iltalukion ja järjestää kirjoitettuaan juhla. On se minusta vähän naiivia.

Naiivia? Oletko nyt ihan varma, että tiedät mitä naiivi tarkoittaa?

Aika moni minun kaveri ei pitänyt juhlia. Eikä sitä mitenkään ihmeellisenä pidetty. 

Ja mitä siinä nyt juhlii, sitä että seuraavaksi pyrkii yliopistoon. 

Juhlia voi muista syistä, paremmista. 

Minä en ainakaan aio pitää juhlia kun pääsen ylioppilaaksi. En halua yhtään ylimääräistä huomiota eikä tosiaan ole ketään ketä kutsua.

Reputin keväällä ja sain lakin syksyllä ollessani armeijassa.

Minä. En nähnyt syytä juhlia enkä sukuun ole yhteyksissä. Oikeastaan en tunne sukuani lähes ollenkaan (omat vahempani etääntyivät muudta suvusta äitini alkoholismin vuoksi). Häihin sitten muodon vuoksi.

no tavallaan, minulla ei esim ole lainkaan kontaktia serkkuihin.

Eräs luokkalaiseni ei pitänyt juhlia, koska äitinsä kuoli äkillisesti abikevään aikana, muutama viikko ennen kirjoitusten alkua.

Minä en pitänyt virallisia juhlia. Isovanhemmat tulivat tosin nopeasti piipahtamaan kahville. Omissa rippijuhlissa jo ahdisti sukulaiset, joitten kanssa en ole muuten missään tekemisissä. Muutenkaan en ole sukurakas ihminen. Suurimman osan kanssa kun ei ole mitään yhteistä. Kaverit juhli tietenkin omissa juhlissaan, joten helpompi oli olla pitämättä. Silti sain sukulaisilta lahjoja, että hyvinhän se meni :D Myöskään isosiskoni ei pitänyt juhlia, ja oli helppo kulkea hänen jalanjäljissään. Jos joskus naimisiin menen, niin pidän hyvin pienet juhlat, joihin kutsun lähinnä kavereita.

Minä en olisi halunnut pitää. Ajattelin, ettäs juhlitaan sitten kun valmistun yliopistosta, että siinä vaiheessa sitä on vasta oikeasti ”valmis” ja että se on paljon isompi saavutus. saavutus. Ajattelin, että mennään vaan perheen kanssa syömään jonnekin parempaan ravintolaan ja that’s it.

Isäni oli kanssani samaa mieltä, mutta äitini pakotti pitämään juhlat, ja vieläpä kaksipäiväiset. Hän halusi ilmeisesti jotenkin päteä, ja näyttää ystäville ja sukulaisille, että kyllä hänenkin lapsensa. Suurimmalla osalla hänen tuttavapiiriään lapset ovat vanhempia kuin minä, ja hän oli vuosien ajan käynyt heidän juhliessaan. Äiti ilmaisi asian vielä jotenkin niin, että ”hän on tästä syystä ystävilleen juhlat velkaa”. Olin vähän kiukkuinen, että ylitseni käveltiin.

Minä. Muutin vanhempieni väkivaltaisuuden takia pois kotoa kesken lukion, eivätkä he halunneet tulla omaan asuntooni pienimuotoiseen kahvitteluhetkeen, jonka itse järjestin. Sinne tulivat lopulta poikaystävä ja hänen äitinsä. "Juhlia" edeltäneenä iltana äitini kyllä soitti humalassa ja huusi, ettei häntä kiinnosta kaltaiseni h uoran kahvit ja varmaan sielläkin jaan p er settä kaikille vieraille. Isä ei kommentoinut valmistumistani ikinä mitenkään.

Minä itse. Valmistuin syksyllä ylioppilaaksi 2000-luvun alussa, lapsudenperheessäni pyörittiin aika paljon omissa ympyröissä ja sukulaiset kaukana. Kävin ylioppilaskuvassa isän toiveesta ja sitten juotiin kahvit kotona. Ei mitään sen kummempaa juhlimista, enkä sitä oikeastaan kaivannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en olisi halunnut pitää. Ajattelin, ettäs juhlitaan sitten kun valmistun yliopistosta, että siinä vaiheessa sitä on vasta oikeasti ”valmis” ja että se on paljon isompi saavutus. saavutus. Ajattelin, että mennään vaan perheen kanssa syömään jonnekin parempaan ravintolaan ja that’s it.

Isäni oli kanssani samaa mieltä, mutta äitini pakotti pitämään juhlat, ja vieläpä kaksipäiväiset. Hän halusi ilmeisesti jotenkin päteä, ja näyttää ystäville ja sukulaisille, että kyllä hänenkin lapsensa. Suurimmalla osalla hänen tuttavapiiriään lapset ovat vanhempia kuin minä, ja hän oli vuosien ajan käynyt heidän juhliessaan. Äiti ilmaisi asian vielä jotenkin niin, että ”hän on tästä syystä ystävilleen juhlat velkaa”. Olin vähän kiukkuinen, että ylitseni käveltiin.

Äitisi saa omassa kodissaan järjestää juhlat, koska hän ne maksaakin. Sinä ilmestyt paikalle sanot kiitos ja hymyilet juhlien ajan. Onko selvä?!