Lue keskustelun säännöt.
Miksi monilla suomalaisilla tuntuu menevän tunteisiin se, että on asunut vuosia ulkomailla?
15.06.2019 |
En käsitä. Jos vaan kerron jonkun anekdootin paikasta X, jossa olen asunut, niin myöhemmin saa kuulla olevansa ylpeä lesoilija, vaikka itse asiassa ei olisi mitään ylpeilyn aihetta. Ja en ole niitä ihmisiä, jotka mainitsevat asian joka toinen kerta, mut näköjään tästä elämänvaiheesta ei saisi puhua yhtään mitään, kun tekee niin pahaa joillekin. Muuttakaa itse ulkomaille, jos noin herättää kateutta.
Kommentit (41)
Tiedän tunteen. Syy ja selitys on huono itsetunto. He kokevat sinun ylpeilevän ulkomailla asumisellasi, vaikka siitä ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan noin? Itselläni ei voisi vähempää kiinnostaa toisten asumiset ulkomailla. Samoja syöjiä, juojia, naivia ja paskovia ihmisiä on joka puolella maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei liitty ulkomailla asumiseen mutta en nykyisin enää uskalla keskustella ihmisten kanssa mistään koska suuttuvat juuri tuollaisista asioista. Some ja varsinkin instagram tuntuu tehneen ihmisistä yliherkkiä vertailemaan itseään vaikka tarkoituksena on vaan keskustella mielenkiintoisista asioista. Tämä on oikeasti pelottavaa kehitystä.
Hmm.. mä olen kokenut samaa jo kauan ennen somea. Kasarilla olin vaihto-oppilaana.
Haa! Tästä lähtien "vanhoja" tuttuja tavatessa pitänee kertoa ensitöikseen asuneensa vuosia ulkomailla. :)
Aatelkaa, että jonkun britin kaveri voi olla kateellinen, koska britti on asunut 10 v ulkomailla eli Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma ettei mulla ollut noita ongelmia. Tosin monikaan ei tiennyt että asuin pitkään Britanniassa, en kokenut asiaksi joka pitää jokaiselle mainita. Syy taitaa olla nyt peilissä.
No en todellakaan mainitse siitä kuin silloin, kun asia liittyy johonkin keskusteltavaan. Britannia ei myös ehkä sillä tavalla ole eksoottinen, että herättäisi kateutta.
En siis ole mitenkään "kyllä siellä X:ssä oli tämäkin asia paremmin",pikemminkin välttelen keskustelua X:stä kuin ruttoa. Mutta kun kysyttäessäkään ei saisi sanoa, missä on asunut.
Olen myös huomannut että kielitaitoni herättää närää muissa, vaikka en asiaa mitenkään korosta enkä kuvittele olevani parempi ihminen sen takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan noin? Itselläni ei voisi vähempää kiinnostaa toisten asumiset ulkomailla. Samoja syöjiä, juojia, naivia ja paskovia ihmisiä on joka puolella maailmaa.
No en ikinä ole sanonut, että KAIKILLA suomalaisilla asia menisi tunteisiin. Onneksi teitä fiksuja suomalaisia on myös paljon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko tässä ketjussakin juuri vastaanvanlaisia vastauksia. Suomalaisten surkea itsetunto nostaa päätään ja se ilmiintyy kateellisuutena. ;)
Eihän sitä tarvitse todeta kuin, että asun tällä hetkellä Madridissa. Tietenkin se kuullaan brassailuna. On se niin täynnä itteensä. :D
Jep! Huomasin :D Hah!
Ap
Nykyään varmaan joka toinen nuori asuu ulkomailla jossain vaiheessa, onko nämä kadehtijat minkä ikäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla oli tarve tuoda tällekin palstalle tietoon, että on ollut ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään varmaan joka toinen nuori asuu ulkomailla jossain vaiheessa, onko nämä kadehtijat minkä ikäisiä?
Ainakaan minä alle 30 v en ole huomannut mitään kateutta jos kerron anekdootin ulkomaisesta asuinpaikasta x. Toinen vain kertoo omasta kokemuksestaan ulkomaisessa asuinpaikassaan x..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan yksi on ihmetellyt, miksi mun piti lähteä kun olisin vaikka heti tervetullut heille töihin.....Nivalaan. Olettivat, että suoritan opinnot loppuun asuinmaassani ja tulen sitten Suomeen takaisin.
Suomessa ei ole mitään vikaa, mutta mulla on nykyisessa asuinmaassa asiat ihan hyvin ja neljän vuoden jälkeen olen kotiutunut tänne.
Sehän riippuu ihan siitä syystä, miksi olet asunut ulkomailla.
Jos esim. ollut siellä hyvä työpaikka, tai muuten jonkun todella onnistuneen asian vuoksi olet asunut siellä, niin silloin minullakin menisi tunteisiin ja olisin hemmetin kateellinen.
Jos taas olet ollut siellä vankilassa, tehtyäsi jonkun rikoksen, esim. yrittänyt salakuljettaa maasta jotakin yms. Silloin se olisi ihan ok, enkä olisi kateellinen.
Yleensä kaikki sellainen, jos joku menestyy, niin olen helvetin kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään varmaan joka toinen nuori asuu ulkomailla jossain vaiheessa, onko nämä kadehtijat minkä ikäisiä?
Useimmat alle kolmekymppisiä eli ikäisiäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden paikkakunnalla, kun käy ja näkee siellä entisiä koulukavereita, niin tuntuu, että ovat kateellisia jopa sille, että satun tällä hetkellä asumaan Helsingissä.
Nykyään en edes itse asiasta mainitse, vaan joku aina kysyy: "asutko sä vielä helsingissä?" Kyllä. "aijaa, joo... ymhnn no, mä en ole täältä päässyt mihinkään... ihan vaaan täällä samoilla kulmilla, samassa kaupungissa. Pitäs vissiin hankkia elämä...."
Miksi? Ihan kuin niille se Helsinkiin muutto olisi ollut joku tason nousu. Asuin muutaman vuoden Lontoossa, mutta siitä en uskalla puhua mitään kysyttäessäkään. Keskusteluhan tyssäis siihen, kun eivät änkältään saa edes tota yninää aikaiseksi.
Mulla on ollut joskus, onneksi harvoin, samanlaisia keskusteluja. Olen asunut vuosia Oseaniassa ja Keski-Euroopassa sekä lyhyen pätkän Koillis-Aasiassa. Vaikea noita on piilottaakaan jos mitään haluaa tuttavan kanssa puhua. Jos tulee vaikka töistä puhetta, pitäisikö mainita vain Prisman kassa, koska sen jälkeen olen ollut ulkomailla töissä? Mitään erikoista en tee enkä ole rikas tms. Kotikaupunkiin jäänyt tekee varmasti ihan yhtä tärkeää tai turhaa duunia kuin minäkin. Miksi keskustelu siis tyssää täysin?
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla oli tarve tuoda tällekin palstalle tietoon, että on ollut ulkomailla.
Eli asiasta ei saisi mainita edes netissä anonyymina. Huhhuh.
Ei se ulkomailla asuminen ole mikään saavutus, ja moni asia on toisissa maissa paskemmin, toiset paremmin.
Jep, enpä voi kertoa elämästäni juuri mitään ilman että otetaan hirveänä lesoiluna... Asun keskieuroopassa, mulla on kaksi korkeakoulututkintoa, olen hyväpalkkaisessa "hienon kuuloisessa" työssä, matkustan paljon sekä töiden puolesta että vapaa-ajalla, elän terveellisesti ja esim arkisin yleensä herään viideltä jotta ehdin liikkua ennen töihin menoa.
Itselle ja myös nykyiselle elinpiirille täysin normaaleja asioita, mutta "kotikylän" ihmisille, jotka hädin tuskin osaavat esitellä itsensä englanniksi, jo amk-tutkinto on hienostelua, ja joiden harrastukset on luokkaa lähipubi kaksi kertaa viikossa, minkään itselleni normaalin asian mainitseminen on ihan punainen lippu. Ei sellaisille vaan voi mainita, kysyttäessä mitä teit viikonloppuna, että käväisin Roomassa parissa museossa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä syystä, miksi olet asunut ulkomailla.
Jos esim. ollut siellä hyvä työpaikka, tai muuten jonkun todella onnistuneen asian vuoksi olet asunut siellä, niin silloin minullakin menisi tunteisiin ja olisin hemmetin kateellinen.
Jos taas olet ollut siellä vankilassa, tehtyäsi jonkun rikoksen, esim. yrittänyt salakuljettaa maasta jotakin yms. Silloin se olisi ihan ok, enkä olisi kateellinen.
Yleensä kaikki sellainen, jos joku menestyy, niin olen helvetin kateellinen.
Tämä. Mä oon taas sulle sairaan kateellinen, syystä että sä uskallat kertoa totuuden noin suoraan..
Ei liitty ulkomailla asumiseen mutta en nykyisin enää uskalla keskustella ihmisten kanssa mistään koska suuttuvat juuri tuollaisista asioista. Some ja varsinkin instagram tuntuu tehneen ihmisistä yliherkkiä vertailemaan itseään vaikka tarkoituksena on vaan keskustella mielenkiintoisista asioista. Tämä on oikeasti pelottavaa kehitystä.