Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa joku että miksi se on parisuhteessa ok että puolisoilla on eri elintasot
14.06.2019 |
Täällä usein on näitä keskusteluja että miten pitäisi menot jakaa kun puolisoilla on erilaiset tulot. Ja usein on jopa niinkin että ihan oikeasti puolisoilla on täysin erilaiset elintasot.
Perusteluna on aina se että ei ole reilua jos toinen maksaa toisen osuutta vain siksi että tienaa enemmän.
Mun mielestä tämä pätisi ehkä jos asuttaisiin jonkun randomin kämppiksen kanssa, jos olisi paras ystävä kämppiksenä ja tienaisin paljon enemmän kuin ystävä, niin siinäkin tapauksessa maksaisin isomman osuuden itse, koska mun rahoissa se ei tuntuisi niinkuin ystävän rahoissa ja haluaisin hyvä ystävä.
Mutta sitä en millään ymmärrä että jos olet rakastunut johonkin ihmiseen ja päättänyt tämän kanssa perusta perheen/yhteisen talouden (jonka yhteiskuntakin ihan olettaa olevan oikeasti yhteinen koska esim. toimeentulotukea tai asumistukea ei saa vain omien tulojen ja menojen perusteella vaan aina katsotaan koko talouden tulot ja menot, eikä myöskään lasten päivähoitomaksuja lasketa molemmille vanhemmille erikseen heidän tulojensa mukaan. Eli myös laki lähtee siitä että kun on yhteen menty samaan talouteen niin elintaso on sama koko ruokakunnalla) haluat pitää keinotekoisesti taloudet erillään. Kun rakastutaan, ja sitoudutaan toiseen, niin yleensä se sitoumus on tarkoitus kestää loppun elämää, ja siitä huolimatta että mitä elämässä muuten tapahtuu, rikastuu tai köyhtyy, on terve tai sairas.
En ymmärrä että miten voi rakastaa toista niin että ei halua jakaa rahojaan toisen kanssa, miten voi jakaa kaikki syvimmät tunteensa ja myös kehonsa toisen kanssa mutta sitten niinkin maallinen asia kuin raha on sellainen jota pidetään itsekkäästi vain itsellä tai ajatellaan että en halua että rakkaani elättää minua.
Yleensä vanhoissa rakkaustarinoissa sanotaan että kun rakastutaan niin pariskunnasta tulee toistensa puoliskoja, eli tavallaan sulaudutaan yhteen pariskunnaksi vaikka omia henkilöitään ollaankin, mutta sanotaan että kaikki mikä on minun on myös sinun, molemminpuolin.
Koska aika on mennyt sellaiseksi että raha menee rakkauden edelle?
Ja miten joku voi ajatella niin että jos hän nyt on sattumoisin opiskellut alalle jolla on hyvä palkka, ja sattumoisin saanut työpaikan jossa tienaa hyvin, että se on jotenkin sellainen asia josta rakkain ihminen maailmassa ei saisi mitenkään hyötyä? Ja vaikka se hyvä palkka olisikin sen ansiota että tekee paljon enemmän töitä kuin toinen, niin miksi sitä työtä tekisi jos sen hedelmistä ei yhdessä rakkaimman kanssa nauttisi? Jos haluaa nautiskella vain itsekseen oman työnsä tuloksista, niin ei missään nimessä pitäisi yhdistää talouttaan kenenkään kanssa.
Meillä minä olen ollut se huonommin tienaava kun olen ollut lasten kanssa kotona ja työttömänä paljon, ja puoliso on joutunut raatamaan työssä jota inhoaa. Minun hartain toiveeni on se että löytäisin niin hyvän työn että tienaisin vähintään saman kuin puoliso nyt, ja puoliso voisi jäädä vähintään vuorotteluvapaalle tai jopa kokonaan pois töistä ja minä ottaisin perheen elättämisessä vetovastuun.
Minä olen opiskellut paljon enemmän kuin puoliso, puolisolla vaan kävi tuuri yli 20 vuotta sitten että sai työpaikan ja se sitten muutaman vuoden kuluttua vakinaistettiin, minulla taas ei ole koskaan eläissäni ollut vakituista työtä vaikka olen jo keski-ikäinen. Jos mulla kävisi tuuri niin voisin tienata enemmänkin kuin puolisoni joidenkin vuosien päästä koska puolisollani on jo täydet ikälisät ja kaikki, hänen palkkansa ei voi enää nousta, mutta minä voisin edetä urallani sellaiselle tasolle missä on hyvä palkka.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Koska lähtökohtaisesti täällä Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja valita työpaikkansa. Tukien hakeminen ei pitäisi olla elämän tarkoitus, vaan itsensä ja lastensa elättämien.
Parisuhde on pelkkä positiiven lisä itsenäiseen hyvään elämään.
Itse olen parisuhteessa, tarkoituksella emme aviossa ja emme todellakaan yhdistäneet talouksia. Menoistamme toki suurin osa on yhteisiä.
Ei Suomessa ole kaikilla mahdollisuutta kouluttautua mihin haluaa, ei kaikki pääse juuri sinne kouluun mihin haluaa, ja vielä vähemmän on mahdollisuus vaikuttaa siihen pääseekö töihin, koska, minne ja miten pitkäksi aikaa.
Tukien hakeminen ei liity tähän nyt mitenkään, tukia hakee ne joilla ei ole tarpeeksi tuloja, oli kyseessä yksin elävä yksilö tai perhe. Se oli vain esimerkki siitä että miten laki tulkitsee parisuhteen jossa eletään samassa asunnossa.
Jos teidän menoista suurin osa on yhteisiä, eli oletettavasti elätte samassa asunnossa, niin kyllä teidän talous lain silmissä on sama ja yhteinen. Te vain yritätte väkisin pitää siinä kahta taloutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä omaisuuttakaan kyllä mitenkään normisti jaeta, vaan ne asiat on puoliksi. Jos tulee ero, yhteinen omaisuus jaetaan joko sopivasti puoliksi tai sitten toinen ostaa toiselta tämän osuuden asioista. Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, kaikki tavarat tulivat yhteiseen käyttöön, mutta tottakai niillä nähdään olevan alkuperäinen omistaja. Parisuhteessakin ihmisillä voi olla omaa omaisuutta. Miehellä esimerkiksi on kitara, miksi se muuttuisi minun kitaraksi, kun en edes sitä käytä? Miehen rahat ovat miehen rahoja, minun rahat ovat minun rahojani ja kaikkien rahojen käytöstä neuvotellaan yhdessä ja molemmat osallistuvat perheen juttuihin. Ei mies lähtisi matkalle ilman minua, koska tienaan vähemmän, vaan menot suhteutetaan tuloihin ja asiat tehdään yhdessä. Minulla vain sitä omaa käyttörahaa on vähemmän ja mikäli eroamme, minulla on rahaa vähemmän, koska niin se oli alunperinkin. En ole taloudellinen loinen, vaan tulotaso on oma valintani.
Miten koet että rakkaussuhteessa toinen on loinen? Vaikka se yleensä symbioosi onkin.
Tottakai kaikilla on omat tulot, omat pankkitilit ja omat tavarat, mitä nyt kenelläkin on, ei se liity siihen että on eri elintasot ja eletään yhteisen talouden sisällä keinotekoisesti eri elintasoilla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiva, kun mies tienaa huomattavasti enemmän ja on korkeakoulutettu toisin kuin minä. Ai miksikö kiva? No varsinkin sen takia, kun se tuntuu aiheuttavan päänvaivaa ulkopuolisille,jotka haluaisivat ympätä kaikki ihmiset samaan ahtaaseen muottiin, on se niin kiva ärsyttää pelkällä elämäntavallaan ja valinnoillaan.Toki ärsyttämisen lisäksi tästä asetelmasta on minulle paljon hyötyä, mikä on se pääpointti kaikessa. Mutta ei sentään näin mustavalkoista kaikki ole, minä olen saanut huomattavasti isommat perinnöt kuin puolisko...ai niin, mutta sekin taitaa ärsyttää joitakin.
Niin, onko teillä nyt sama vai eri elintaso? Mikä se teidän asetelma nyt sitten on?
ap
Vierailija kirjoitti:
Sun, mun vai yhteiset kirjoitti:
Saisit enemmän kommentteja, kun oppisit kirjoittamaan lyhyemmin.
Mutta asiaan. Vaimolla oli tavatessamme pienemmät tulot kuin minulla, mutta paljon enemmän omaisuutta. Olisiko minun pitänyt päästä siitä hyötymään? Vai olisiko ollut kohtuullista, että minä olisin satojatuhansia euroja köyhempänä antanut vaimolleni lisää rahaa elämiseen?
Nämä asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää.
Me kuitenkin ratkaisimme asian niin, että minä olen säästänyt ja sijoittanut niin paljon, että elintasomme on ollut sama ja olen varallisuudessakin saanut melkein vaimon kiinni.
Olisiko pitänyt päästä hyötymään? Jos ajatellaan vaikka että omaisuus ja tulot on legopalikoita, sulla on vihreitä palikoita x määrä mutta ei sinisiä palikoita ollenkaan, vaimolla on sinisiä palikoita y määrä, mutta vain vähän vihreitä palikoita. Kun te menette yhteen ja perustatte yhteisen perheen ja talouden, niin niistä kaikista vihreistä ja sinisistä palikoista rakennetaan yksi rakennelma joka on teidä yhteinen, sillä ei ole väliä minkä värisiä palikat on, vaan paljonko niitä on yhteensä koska se määrää rakennelmanne koon, vaikkapa legotornin korkuuden.
ap
Ongelma muodostuu siinä vaiheessa, kun toinen haluaa enemmän sinisiä palikoita käyttöönsä, jotta voi vaihtaa niillä punaisia palikoita. Silloin osa vihreistä palikoita putoaa, kun sinisiä irrotetaan.
Paljon järkevämpää on tehdä 2 tornia: sininen ja vihreä. Silloin vihreä torni pysyy pystyssä, vaikka sininen torni rikotaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus edellytä rahojen jakamista. Riittää, että suurempituloinen on valmis laskemaan elintasonsa pienempituloisen tasolle. Näin molemmilla on sama elintaso. Mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä eikä hänellä ole omaisuuttakaan, mutta mä halusin mieluummin hänet kuin mukavan elintason.
Mulla on omistusasunto, mutta siinä on vuokralaiset. Yhdessä asumme vuokralla asunnossa, johon muehenkin tuloilla on varaa. Maksamme laskut puoliksi, mutta emme hanki mitään sellaista, mikä olisi miehen tuloilla liian kallista. Yksin voisin matkustaa monta kertaa vuodessa, mutta perheenä matkustamme vasta sitten, kun siihen on säästetty rahat eli noin joka kolmas vuosi.
Ihan kiva, mutta mihin sinä niitä ylimääräisiä rahojasi jemmaat? Sen varalle että kun eroatte niin miehesi ei ole päässyt eikä pääse hyötymään missään nimessä mitenkään siitä että sinä olet varakkaampi ja hyvätuloisempi? Halusit hänet enemmän kuin paremman elintason, mutta et kuitenkaan rakasta häntä niin paljon että nostaisit teidät molemmat vähän paremmalle tasolle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lähtökohtaisesti täällä Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja valita työpaikkansa. Tukien hakeminen ei pitäisi olla elämän tarkoitus, vaan itsensä ja lastensa elättämien.
Parisuhde on pelkkä positiiven lisä itsenäiseen hyvään elämään.
Itse olen parisuhteessa, tarkoituksella emme aviossa ja emme todellakaan yhdistäneet talouksia. Menoistamme toki suurin osa on yhteisiä.Ei Suomessa ole kaikilla mahdollisuutta kouluttautua mihin haluaa, ei kaikki pääse juuri sinne kouluun mihin haluaa, ja vielä vähemmän on mahdollisuus vaikuttaa siihen pääseekö töihin, koska, minne ja miten pitkäksi aikaa.
Tukien hakeminen ei liity tähän nyt mitenkään, tukia hakee ne joilla ei ole tarpeeksi tuloja, oli kyseessä yksin elävä yksilö tai perhe. Se oli vain esimerkki siitä että miten laki tulkitsee parisuhteen jossa eletään samassa asunnossa.
Jos teidän menoista suurin osa on yhteisiä, eli oletettavasti elätte samassa asunnossa, niin kyllä teidän talous lain silmissä on sama ja yhteinen. Te vain yritätte väkisin pitää siinä kahta taloutta.
ap
Minkä lain mukaan talous on yhteinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus edellytä rahojen jakamista. Riittää, että suurempituloinen on valmis laskemaan elintasonsa pienempituloisen tasolle. Näin molemmilla on sama elintaso. Mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä eikä hänellä ole omaisuuttakaan, mutta mä halusin mieluummin hänet kuin mukavan elintason.
Mulla on omistusasunto, mutta siinä on vuokralaiset. Yhdessä asumme vuokralla asunnossa, johon muehenkin tuloilla on varaa. Maksamme laskut puoliksi, mutta emme hanki mitään sellaista, mikä olisi miehen tuloilla liian kallista. Yksin voisin matkustaa monta kertaa vuodessa, mutta perheenä matkustamme vasta sitten, kun siihen on säästetty rahat eli noin joka kolmas vuosi.
Ihan kiva, mutta mihin sinä niitä ylimääräisiä rahojasi jemmaat? Sen varalle että kun eroatte niin miehesi ei ole päässyt eikä pääse hyötymään missään nimessä mitenkään siitä että sinä olet varakkaampi ja hyvätuloisempi? Halusit hänet enemmän kuin paremman elintason, mutta et kuitenkaan rakasta häntä niin paljon että nostaisit teidät molemmat vähän paremmalle tasolle?
ap
Miksi oletat, että ahkeruus ja hyvät tulot tarkoittaa sitä, että on pakko olla korkeampi elintaso kuin sillä, joka tienaa vähemmän? Kuluttaminen ei ole kaikille taivas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olettaa, että erisuuruiset tulot tuovat erilaiset elintasot?
Jos sinusta on väärin, että puoliso tienaan enemmän, niin vaihda puoliso sellaiseen, joka tienaa kanssasi yhtä paljon. Tulot kun ei selitä elintasoeroja, rahankäyttötottumukset ne erot tuovat. Monessa perheessä on isoja elintasoeroja, koska se huonompituloinen pistää surutta parempituloisen rahat menemään samalla, kun se parempituloinen yrittää säästää.
Yleensä oletus on se että x määrällä tuloja ja omaisuutta saa x elintason, eikä niin että joku toinen saa x tuloilla y elintason, raha on rahaa, käyttää sen mihin tahansa, tuhlaa tai säästää. Ei kai kukaan toisen rahoja käytä itseensä, vaan molempien rahat menee suurimmaksi osaksi koko perheen hyväksi, esim. asumiseen ja ruokaan. Harvemmin suomalaisilla tässä kalliin asumisen maassa jää niin hierveitä summia tuhlattavaksi omiin juttuihin tai säästöönkään laittamiseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa normaaleissa perheissä eletään samaa elintasoa.
Kyllä. Ja se elintaso on se, mihin pienempituloisella on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus edellytä rahojen jakamista. Riittää, että suurempituloinen on valmis laskemaan elintasonsa pienempituloisen tasolle. Näin molemmilla on sama elintaso. Mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä eikä hänellä ole omaisuuttakaan, mutta mä halusin mieluummin hänet kuin mukavan elintason.
Mulla on omistusasunto, mutta siinä on vuokralaiset. Yhdessä asumme vuokralla asunnossa, johon muehenkin tuloilla on varaa. Maksamme laskut puoliksi, mutta emme hanki mitään sellaista, mikä olisi miehen tuloilla liian kallista. Yksin voisin matkustaa monta kertaa vuodessa, mutta perheenä matkustamme vasta sitten, kun siihen on säästetty rahat eli noin joka kolmas vuosi.
Ihan kiva, mutta mihin sinä niitä ylimääräisiä rahojasi jemmaat? Sen varalle että kun eroatte niin miehesi ei ole päässyt eikä pääse hyötymään missään nimessä mitenkään siitä että sinä olet varakkaampi ja hyvätuloisempi? Halusit hänet enemmän kuin paremman elintason, mutta et kuitenkaan rakasta häntä niin paljon että nostaisit teidät molemmat vähän paremmalle tasolle?
ap
Ylimääräiset rahat päätyvät meidän yhteisten lastemme hyväksi. Kun he tulevat täysi -ikäisiksi, molemmilla on sekä mukava osakesalkku että velattomat ensiasunnot.
Pystyin kyllä ihan vaivatta lukemaan aloituksen.
Minä myös kyllä luen paljon ja ymmärrän nykyihmisen kykenemättömyyden lukea pitempää ja monipuolisempaa tekstiä, mutta hyvin kirjoitit.
Olen aivan samaa mieltä, en löydä mitään rakkauteen ja hyvään tahtoon perustuvaa syytä normaalitapauksissa, että olisi pariskunnilla eri elintaso.
Osasit perustella juuri hyvin, että miksi silllon tehdä paljon työtä ja sitten ei osaakaan nauttia rahan tuomasta vapaudesta ja myös sen suomasta mahdollisuudesta olla yhdessä, vaikka antoisan loman muodossa.
Miksi puoliso haluaa mieluummin mennä yksin ja tuottaa toiselle pahaa mieltä ja nöyryytystä. Koska koen sen niin, että on nöyryyttävää jättää toinen kotiin, jos olisi tarpeeksi rahaa mennä yhdessä. Kokisin sen niin, että puoliso ei arvosta minua ja seuraani, seurani ei hänelle kelpaa.
Niin, miksi puoliso tekee silti niin, raha ei kelpaa motiiviksi?
Luen tämän niin, että puoliso ei todellisuudessa tosiaan arvosta ja halua kumppaniaan matkalle mukaan, mutta naamioi sen rahaan liittyväksi syyksi. Syy on se, että rakkautta ei parisuhteessa löydy, ainakaan toiselta. Puoliso on yhdentekevä tai koetaan itseään alemmaksi ihmiseksi.
Varmaan he itsekin tätä kotiin jättämistä puolustavat tämän tietää, mutta eivät täällä kehtaa tunnustaa todellista motiiviaan.
Eli sitä, että eivät todellisuudessa halua kumppania mukaan.
Haluavat näyttää pulmusilta.
Raha on vain rahaa ja yhteiset kokemukset ja yhteiset muistot ovat paljon arvokkaampia.
Minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus edellytä rahojen jakamista. Riittää, että suurempituloinen on valmis laskemaan elintasonsa pienempituloisen tasolle. Näin molemmilla on sama elintaso. Mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä eikä hänellä ole omaisuuttakaan, mutta mä halusin mieluummin hänet kuin mukavan elintason.
Mulla on omistusasunto, mutta siinä on vuokralaiset. Yhdessä asumme vuokralla asunnossa, johon muehenkin tuloilla on varaa. Maksamme laskut puoliksi, mutta emme hanki mitään sellaista, mikä olisi miehen tuloilla liian kallista. Yksin voisin matkustaa monta kertaa vuodessa, mutta perheenä matkustamme vasta sitten, kun siihen on säästetty rahat eli noin joka kolmas vuosi.
Ihan kiva, mutta mihin sinä niitä ylimääräisiä rahojasi jemmaat? Sen varalle että kun eroatte niin miehesi ei ole päässyt eikä pääse hyötymään missään nimessä mitenkään siitä että sinä olet varakkaampi ja hyvätuloisempi? Halusit hänet enemmän kuin paremman elintason, mutta et kuitenkaan rakasta häntä niin paljon että nostaisit teidät molemmat vähän paremmalle tasolle?
ap
Miksi oletat, että ahkeruus ja hyvät tulot tarkoittaa sitä, että on pakko olla korkeampi elintaso kuin sillä, joka tienaa vähemmän? Kuluttaminen ei ole kaikille taivas.
Kyllä käytettävissä olevan rahan määrä rajoittaa elintason tietylle tasolle. Toki monet elää alemmalla elintasolla kuin varaa olisi, mutta ne rahat on kuitenkin olemassa. Ja jotkut elää korkeammalla elintasolla mihin olisi varaa kun käyttävät velkarahaa. Kuluttamiskäyttäytyminen ja elintaso on kaksi eri asiaa. Köyhä voi olla säästeliäs tai tuhlaavainen samoin rikas. Elintaso on se taso mihin rahat riittää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Koska lähtökohtaisesti täällä Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja valita työpaikkansa. Tukien hakeminen ei pitäisi olla elämän tarkoitus, vaan itsensä ja lastensa elättämien.
Parisuhde on pelkkä positiiven lisä itsenäiseen hyvään elämään.
Itse olen parisuhteessa, tarkoituksella emme aviossa ja emme todellakaan yhdistäneet talouksia. Menoistamme toki suurin osa on yhteisiä.
Sinulle kevytsuhde sopii, useimmat ajattelevat toisin. Minulle parisuhde ja perhe ei ole elämän lisä vaan perusta. Meillä perusyksikkö on perhe ja perheen etu menee yksilön edun edelle. Olemme aviossa ja jaamme yhteisen talouden. Kaikki talouteen tulevat tulot ovat yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri elintasojen korostaminen kuvastaa hyvin tämän ajan yksilökeskeisyyttä ja itsekkyyttä; kuvitellaan, että omasta kiinnipitäminen on fiksua. Ei ole, voin kertoa muutaman ihmissuhteen ja itsekeskeisyyden jälkeen, että omien ajatusten, ajan ja rahojen jakaminen on kannattavaa puuhaa.
Miten niin sattumoisin opiskellut? Eihän se ole sattumaa, vaan valinta, ponnistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun, mun vai yhteiset kirjoitti:
Saisit enemmän kommentteja, kun oppisit kirjoittamaan lyhyemmin.
Mutta asiaan. Vaimolla oli tavatessamme pienemmät tulot kuin minulla, mutta paljon enemmän omaisuutta. Olisiko minun pitänyt päästä siitä hyötymään? Vai olisiko ollut kohtuullista, että minä olisin satojatuhansia euroja köyhempänä antanut vaimolleni lisää rahaa elämiseen?
Nämä asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää.
Me kuitenkin ratkaisimme asian niin, että minä olen säästänyt ja sijoittanut niin paljon, että elintasomme on ollut sama ja olen varallisuudessakin saanut melkein vaimon kiinni.
Olisiko pitänyt päästä hyötymään? Jos ajatellaan vaikka että omaisuus ja tulot on legopalikoita, sulla on vihreitä palikoita x määrä mutta ei sinisiä palikoita ollenkaan, vaimolla on sinisiä palikoita y määrä, mutta vain vähän vihreitä palikoita. Kun te menette yhteen ja perustatte yhteisen perheen ja talouden, niin niistä kaikista vihreistä ja sinisistä palikoista rakennetaan yksi rakennelma joka on teidä yhteinen, sillä ei ole väliä minkä värisiä palikat on, vaan paljonko niitä on yhteensä koska se määrää rakennelmanne koon, vaikkapa legotornin korkuuden.
ap
Ongelma muodostuu siinä vaiheessa, kun toinen haluaa enemmän sinisiä palikoita käyttöönsä, jotta voi vaihtaa niillä punaisia palikoita. Silloin osa vihreistä palikoita putoaa, kun sinisiä irrotetaan.
Paljon järkevämpää on tehdä 2 tornia: sininen ja vihreä. Silloin vihreä torni pysyy pystyssä, vaikka sininen torni rikotaan.
Kaksi ihmistä ei voi olla kahdessa eri tornissa yhtä aikaa, joko molemmat omissaan tai tehdään yhteinen jossa molemmat on. Mitä väliä sillä on jos vaihdetaan osa vihreistä palikoista punaisiin, kyllä sitä yhteistä yhtä tornia voi muutella ja se voi kasvaa korkeutta tai madaltua riippuen siitä tuleeko vihreitä palikoita tai sinisiä palikoita kuinka paljon lisää siihen nähden paljonko palikoita käytetään elämiseen elämän eri vaiheissa.
ap
Asuin aikoinani avoliitossa huomattavasti parempituloisen kanssa. Hän tiesi etten tienaa paskaakaan ja silti halusi muuttaa yhteen. Alku olikin hänelle hankalaa, koska rakasti matkustelua ja suunnitteli aina jotain reissuja mihin halusi minut mukaan. Sanoin, että mun on ensin säästettävä aika kauan että voin lähteä. Se oli hänestä turhauttavaa ja lopulta maksoi myös minun matkani. Ei siis halunnut lähteä ilman minua. Ulkona syömiset/juomiset hän kustansi, mutta näin että se kiristi häntä aika tavalla.
Käytiin "the keskustelu" suhteesta ja sen taloudellisesta epätasapainosta. Ymmärsi etten saa parempaa palkkaa ja näillä mennään.
Pari vuotta myöhemmin sanoimme tahdon ja nyt eletään avioliitossa. Hän yhä huomattavasti parempituloisena kuin minä, mutta rakkaus on hänelle tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lähtökohtaisesti täällä Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja valita työpaikkansa. Tukien hakeminen ei pitäisi olla elämän tarkoitus, vaan itsensä ja lastensa elättämien.
Parisuhde on pelkkä positiiven lisä itsenäiseen hyvään elämään.
Itse olen parisuhteessa, tarkoituksella emme aviossa ja emme todellakaan yhdistäneet talouksia. Menoistamme toki suurin osa on yhteisiä.Ei Suomessa ole kaikilla mahdollisuutta kouluttautua mihin haluaa, ei kaikki pääse juuri sinne kouluun mihin haluaa, ja vielä vähemmän on mahdollisuus vaikuttaa siihen pääseekö töihin, koska, minne ja miten pitkäksi aikaa.
Tukien hakeminen ei liity tähän nyt mitenkään, tukia hakee ne joilla ei ole tarpeeksi tuloja, oli kyseessä yksin elävä yksilö tai perhe. Se oli vain esimerkki siitä että miten laki tulkitsee parisuhteen jossa eletään samassa asunnossa.
Jos teidän menoista suurin osa on yhteisiä, eli oletettavasti elätte samassa asunnossa, niin kyllä teidän talous lain silmissä on sama ja yhteinen. Te vain yritätte väkisin pitää siinä kahta taloutta.
ap
Minkä lain mukaan talous on yhteinen?
Sen lain joka määrää että työtön puoliso ei saa toimeentulotukea koska hänen puolisonsa on töissä. Tai asumistukea. Tai työttömän vanhemman osuus lasten päivähoitomaksuista ei ole pienenpi kuin toisen vanhemman joka käy töissä.
Jos asuu kämppiksen kanssa, niin siitäkin joutuu kelalle tekemään selvityksen että ei olla parisuhteessa eli samaa ruokakuntaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olettaa, että erisuuruiset tulot tuovat erilaiset elintasot?
Jos sinusta on väärin, että puoliso tienaan enemmän, niin vaihda puoliso sellaiseen, joka tienaa kanssasi yhtä paljon. Tulot kun ei selitä elintasoeroja, rahankäyttötottumukset ne erot tuovat. Monessa perheessä on isoja elintasoeroja, koska se huonompituloinen pistää surutta parempituloisen rahat menemään samalla, kun se parempituloinen yrittää säästää.
Yleensä oletus on se että x määrällä tuloja ja omaisuutta saa x elintason, eikä niin että joku toinen saa x tuloilla y elintason, raha on rahaa, käyttää sen mihin tahansa, tuhlaa tai säästää. Ei kai kukaan toisen rahoja käytä itseensä, vaan molempien rahat menee suurimmaksi osaksi koko perheen hyväksi, esim. asumiseen ja ruokaan. Harvemmin suomalaisilla tässä kalliin asumisen maassa jää niin hierveitä summia tuhlattavaksi omiin juttuihin tai säästöönkään laittamiseen.
ap
Hetkinen - elintaso on sinulle tuhlaamista?
X määrällä tuloja voi saada X elintason, mutta yhtä hyvin sitä voi valita x-n elintason sillä ajatuksella, että kun nyt säästän/en käytä tulojani, niin 10 vuoden kuluttua voin edelleen elää x-n elintasoa, vaikka tulot ovat enää X-y. Ei elintaso ole jotain sellaista, mikä pitää ottaa itsestäänselvyytenä, elintasonsa kun voi aika lailla itse valita myös tulojaan pienemmiksi.
Kaikissa normaaleissa perheissä eletään samaa elintasoa.